Pakko tulla kommentoimaan...
Peity Mieki ymmärrän noi sun mietteet, onhan sekä vakkarityöpaikka että yrittämisen aloittaminen isoja juttuja, MUTTA. Komppaan
Ambroa (sori, kun aina lyhennän sun nimimerkin), se tärppi ei välttämättä tule ekasta eikä tokastakaan kierrosta. Se ei välttämättä tule vielä viidenkään vuoden päästä. Mutta sinä itse (valitettavasti) vanhenet koko ajan eikä nainen ole loppuikäänsä hedelmällinen. Tietysti paras olisi, ettei joutuisi kauan yrittämään
AINA löytyy syitä, miksi yrittämistä tulisi lykätä, mutta kumpi on loppujen lopuksi tärkeämpää; työ vai se oma, rakas lapsi?
Minut vakinaistettiin lokakuussa 2010. Tuolloin oli jo tiedossa, että pillerit jää pois joulukuussa 2010. Päätös oli tehty kesällä, samoihin aikoihin kun sain tiedon tulevasta vakipestistä. Siltikin vielä mietin, että teenkö nyt oikein työnantajaani kohtaan, kun aloitan vauvapuuhat melkein heti, kun minut on vakinaistettu? Pahimmat naiskielet selän takana jo puhuivatkin, että ihan sata varmasti tulen raskaaksi heti, kun olen aloittanut vakituisena.
Noh. Viimeisen e-pillerin nappasin naamaan 15.12.2010. Vielä tyhjennysvuotoa odotellessa mietin, että pitäisikö kuitenkin hakea puolen vuoden pillerit ja aloittaa yrittäminen vasta myöhemmin. Kamppailin itteni kanssa. Sisällä taisteli se kiltti, miellyttämisen halunen tyttönen sekä se itsekäs, harvemmin esiintyvä MUIJA.
Totesin, että työnantajani tasan tarkkaan tietää ottavansa "riskin" siinä, kun vakinaisti minut, pitkässä avoliitossa, hedelmällisessä iässä olevan nuoren naisen. Olin myös avoimesti töissä puhunut, että haluan joskus perustaa perheen. Sitten, kun ollaan siihen kypsiä.
Kun ehkäisy jäi pois, emme todellakaan olleet vielä kypsiä. Pelotti niin perkuleesti, mutta joku mun sisälläni sano, että sitä plussaa raskaustestissä ei tulla helposti näkemään. Niin siinä kävi, 12 yrityskiertoa, yrityskuukausia 16 ennen kuin meillä tärppäsi. Tuona aikana me kasvettiin henkisesti todella paljon.
Nyt onnellisina odotetaan esikoistamme :heart: Hartaasti sitä on toivottu ja välillä on koko maailma kirottu sinne ja syvälle. Ja voin sanoa, että tällä hetkellä en hirveästi välitä siitä, mitä työnantajani tulee sanomaan, kun kerron raskaudestani, joka on tällä hetkellä se tärkein asia. Tietysti on kiva, että äippäloman ym. jälkeen on se työpaikka, mihin palata. Mutta pärjäisin, vaikkei sellaista olisi.
Tässä minun avautumiseni.
Ambrolle oikein hyvää lomaa !!!