"mies"
Miten niin? Kyllä mukana on myös historiaa ja yhteiskunnan huomioimista. Näin laajoilta kaistaleilta ei voi paeta uskottavasti nähdäkseni. Se on typerää käytöstä. Monet meitä paljon vanhemmat sivistysmaat eivät harrasta vastaavaa juurikaan.Eli perustat vaittamasi loppujen lopuksi pelkalle estetiikalle?
Nyt vaihdoit eufemismiksi "ihmisyyden toteuttamisen". Sori mutta mikään siloittelu ei tee tyhjäksi kritiikkiä, joka on ansaittua, ellei jopa tragikoomista.Kauneushan on katsojan silmassa. Jos kokee itsensa kauniimmaksi lyhyissa hiuksissa ja meikitta, kai on oikeus niin olla? Silti annat ymmartaa, etta on yhteiskunnan vika, etta ihmisilla on edes jonkinlainen oikeus toteuttaa omaa ihmisyyttaan. Tietenkin omien, erityisesti omaan kehoonsa kohdistuvien valintojen tulee olla tarkeampia, kuin jonkun toisen kauneuskasitys.
Omaan kehoon kohdistuneet valinnat... Niitä ei taideta toteuttaa umpiossa. Katsopa pyyheverho-esimerkkiäni. Emme me voi sallia aivan kaikkea mukisematta "ihmisyyden" tai "persoonan" toteuttamisen mielessä. Siinä tavallaan ajattelu on jo lopetettu, koska kaikki käy tasalaatuisesti, oli verhoina pyyhkeet tai 500 euron kankaasta valmistetut. Joka syleilee kaikkea, ei syleile mitään, koska koko ajatus tukehtuu omaan abstraktiuteensa.
Tuo on sofismia tässä yhteydessä.Jaykka jako kahtia, naisiin ja miehiin, on absurdi. Se ei ole edes biologiselta kannalta mahdollinen.
Edelleen näet asiassa kapinoinnin arvoisen peikon. Minä taas näen kapinoinnin tässä kysymyksessä itsen linnoittamisena omaan utopiaan mallittomasta ja vallattomasta yhteiskunnasta (klassinen amatöörifeministin virhe muuten). Anti-feminiiniys ei vaan toimi yhteiskunta-ajatteluna, koska sen pohjalla on mustavalkoisuus ja itsen oikeassa olo vailla keskustelua.Yhteiskunnan nais- ja miesmallit ovat tuomittavia silloin, kun kaikilta vaaditaan niihin sopimista. Ne ovat parhaimmillaankin keskiarvoja yleistyksista. Ja keskiarvoa taysin vastaava yksilo ei enaa ole keskiarvoyksilo. Kaikilla on oltava oikeus olla oma itsensa myos ulkoisesti, ilman, etta joutuu jatkuvasti pohtimaan kuinka itsensa sovittaa normeihin.