Vannoutuneen yksineläjän kanssa seurusteleminen?

[En osaa näitä juttuja]

Olen tapaillut vajaa pari kk ajan miestä, joka on ollut sinkkuna lastensa kanssa useita vuosia. Kuten minäkin. Emme tavanneet tositarkoituksella toisiamme, mutta ihastuimme ja.. siitä se sitten lähti. Heti alussa tuli ilmi, ettei kummallakaan ole kiinnostusta säätää muitten kanssa. Olemme olleet päivittäin yhteyksissä. Itsellänikin kesti hetken aikaa tottua siihen - tuntui ihanalta, mutta melkein joka päivä odotin, että enää se ei ota yhteyttä. Kumpikaan meistä ei ole vuosien aikana tapaillut oikein ketään, molemmilla on ollut jotain pikkujuttuja vaan eli kummankin tapailuennätykset on tässä ajassa jo rikottu.

Olen ollut todella kärsivällinen. Arjen puolesta sopisimme hyvin yhteen, kun molemmilla on omat menonsa eikä kumpikaan tarvitse toista kannattalemaan arjen sujumista, vaikka sitä yhdessä elettäisiinkin. Pelkään vaan, että kohta hän toteaakin, ettei tästä mitään vakavaa tule, ettei hänen tunteensa muutukaan ihastumisesta mihinkään. Hän on kysellyt minulta, mitä ajattelen hänestä, mitä haaveilen hänestä ja toivonut, että ottaisin tilanteesta hänen kanssaan selvää.. Kuulostaa tietysti hyvältä. Onko kellään kokemuksia tällaisen tilanteen etenemisestä?

 

[Silja.S]

Älä ainakaan pidä kiirettä yhteenmuuton kanssa. Älä stressaa. Tapailkaa rauhassa, viettäkää aikaa yhdessä, älä hötkyile. Molemmat ovat tottuneet tekemään asiat omalla tavallaan, jatkakaa samaan malliin. Itselläni parhaiten ovat toimineet suhteet, jossa kamat pidetään tiukasti erillään, ja yhdessä ollaan sopivasti sitoutuneina, mutta ilman kyttäämistä ja vahtaamista. Liian suuret odotukset ja stressaaminen vie hyvänkin suhteen hautaan.

 

[kielletty]

Kyllä se kynnys muuttaa yhteen on "tokalla kierroksella" todella suuri (tai no ainakin meillä oli). Jos asiat toimii noinkin niin turhaan hötkyilette. Nauttikaa niistä hetkistä kun saatte viettää aikaa yhdessä ja kun molemmilla noita lapsia on niin tehkää yhdessä perheidenne kanssa kivoja juttuja. Lastenkin viihtymistä kun on myös noissa asioissa kuunneltava.

Meillä otti sen pari vuotta, ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen, eikä oltaisi muutettu välttämättä vieläkään, mutta jotenkin osaset loksahti niin että katsottiin sen olevan kaikille paras vaihtoehto

 

[En osaa näitä juttuja]

Keittiönoita, jos luet tätä niin voisi jatkaa tähän ketjuun, kun aloitus tuli näköjään kaksi kertaa.

Yhteenmuuton perään en tosiaan ole tässä kohtaa, mielestäni se ei ole oleellista. Olen välimatkan vuoksi kuitenkin hänen luonaan viettänyt aikaa "kuin kotonani". Kaipaisin lähinnä sitä, että voisin sanoa häntä miesystäväkseni ja että voisimme lasten edessäkin olla yhdessä. En ole tavannut hänen lapsiaan, omilleni hänet olen esitellyt kaverina.

 

[En osaa näitä juttuja]

Keittiönoita, jos luet tätä niin voisi jatkaa tähän ketjuun, kun aloitus tuli näköjään kaksi kertaa.

Yhteenmuuton perään en tosiaan ole tässä kohtaa, mielestäni se ei ole oleellista. Olen välimatkan vuoksi kuitenkin hänen luonaan viettänyt aikaa "kuin kotonani". Kaipaisin lähinnä sitä, että voisin sanoa häntä miesystäväkseni ja että voisimme lasten edessäkin olla yhdessä. En ole tavannut hänen lapsiaan, omilleni hänet olen esitellyt kaverina.

 

[Keittiönoita]

Keittiönoita, jos luet tätä niin voisi jatkaa tähän ketjuun, kun aloitus tuli näköjään kaksi kertaa.

Yhteenmuuton perään en tosiaan ole tässä kohtaa, mielestäni se ei ole oleellista. Olen välimatkan vuoksi kuitenkin hänen luonaan viettänyt aikaa "kuin kotonani". Kaipaisin lähinnä sitä, että voisin sanoa häntä miesystäväkseni ja että voisimme lasten edessäkin olla yhdessä. En ole tavannut hänen lapsiaan, omilleni hänet olen esitellyt kaverina.

Ehdin jo vastata siihen toiseen, mutta jatketaan tässä ketjussa

 

[En osaa näitä juttuja]

Tosiaan, me molemmat kaipaamme kyllä läheisyyttä ja yhteisiä öitä ja niitä on tullutkin välimatkan vuoksi, kun olen viettänyt hänen luonaan pisimmillään viikonkin ja olen taas menossa viettämään. Hän on seurustellut edellisen kerran teininä, sittemmin avioliittoon johtaneessa suhteessaan ja jotenkin sitä seurustelua karsastaa, on tuntunut pelkäävän että joutuisi luopumaan sitten monista asioista. Ja olen hänelle sanonut, että eihän se mitään muuttaisi.. mutta toivon, että hän nyt yhdessäolomme aikana huomaisi sen, että kanssani voisi olla ihan näin, ilman että hänen täytyisi luopua omista tekemisistään. Hän on esim. yrittäjä ja tekee pitkiäkin päiviä, paljon töitä ja moni nainen ei varmaan jaksaisi sitä, mutta koska minulla on omat tekemiseni ja oma arkeni sujuu ilman miestäkin, niin sekään ei ole minulle ongelma. Minulle on riittävä tuki arkeen se, että hän töistä tullessaan tuo ruokaostokset

 

[Keittiönoita]

Tosiaan, me molemmat kaipaamme kyllä läheisyyttä ja yhteisiä öitä ja niitä on tullutkin välimatkan vuoksi, kun olen viettänyt hänen luonaan pisimmillään viikonkin ja olen taas menossa viettämään. Hän on seurustellut edellisen kerran teininä, sittemmin avioliittoon johtaneessa suhteessaan ja jotenkin sitä seurustelua karsastaa, on tuntunut pelkäävän että joutuisi luopumaan sitten monista asioista. Ja olen hänelle sanonut, että eihän se mitään muuttaisi.. mutta toivon, että hän nyt yhdessäolomme aikana huomaisi sen, että kanssani voisi olla ihan näin, ilman että hänen täytyisi luopua omista tekemisistään. Hän on esim. yrittäjä ja tekee pitkiäkin päiviä, paljon töitä ja moni nainen ei varmaan jaksaisi sitä, mutta koska minulla on omat tekemiseni ja oma arkeni sujuu ilman miestäkin, niin sekään ei ole minulle ongelma. Minulle on riittävä tuki arkeen se, että hän töistä tullessaan tuo ruokaostokset

Mä saatan ymmärtää tätä miestä, sillä olen itsekin yrittäjä. Luultavasti tuo mies pelkää sitä, että alkamalla "virallisesti" kanssasi suhteeseen lopputulos on jonkin ajan päästä se, että alat marista hänen pitkistä työpäivistään ja siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi aikaa sinulle. Eli käy just niinkuin mulle aina käy: alussa mies esittää ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä sen, että mulla on mun työni, lapseni, ystäväni ja harrastukseni, mutta jonkin ajan päästä alkaa narina, kun en ehdi - enkä haluakaan - katsella käsi kädessä formuloita olohuoneen sohvalla. Alkaa se vinkuminen "millon me nähdään, nähdäänkö tänään.." Mulla palaa käämit alta aikayksikön siihen vinkumiseen

 

[En osaa näitä juttuja]

Hienoa että voit samaistua, niin voisit Keittiönoita kertoa vinkkejä, kuinka saisin miehen vakuutettua että minä en tuollaiseksi vinkujaksi muuttuisi? Olet varmaan täysin oikeassa, että juuri tuota mies pelkäisi, että sitten alkaisin naputtaa hänen työpäivistään jne. Käytännössähän hän voi sen tietysti nähdä, kuten nytkin kun menen sinne.. sanoi, että sopii kyllä että tulen mutta muistutti, että hän tekee sitten pitkiä työpäiviä sillä viikolla. Kun en tosiaan itsekään ole yhtään sellainen, että haluaisin koko ajan tehdä kaikkea yhdessä vaan pikemminkin nautin siitä, että minulla on omaa aikaa siellä hänen luona ollessaankin

 

[Keittiönoita]

Hienoa että voit samaistua, niin voisit Keittiönoita kertoa vinkkejä, kuinka saisin miehen vakuutettua että minä en tuollaiseksi vinkujaksi muuttuisi? Olet varmaan täysin oikeassa, että juuri tuota mies pelkäisi, että sitten alkaisin naputtaa hänen työpäivistään jne. Käytännössähän hän voi sen tietysti nähdä, kuten nytkin kun menen sinne.. sanoi, että sopii kyllä että tulen mutta muistutti, että hän tekee sitten pitkiä työpäiviä sillä viikolla. Kun en tosiaan itsekään ole yhtään sellainen, että haluaisin koko ajan tehdä kaikkea yhdessä vaan pikemminkin nautin siitä, että minulla on omaa aikaa siellä hänen luona ollessaankin

Tärkein vinkkini on, että älä jää odottamaan, milloin miehelle sopii ja milloin ei. Tarkoitan siis, että sovi omat menosi ihan kuten ennenkin äläkä peru sopimiasi asioita sen vuoksi, että miehelle sattuisi ensi perjantai yllättäen sopimaankin. Näin tuo mies huomaa, että sinulla todellakin ON se oma elämäsi etkä istu iltaisin kotona odottamassa hänen soittoaan. Nimittäin se, että alkaisit elää elämääsi tämän miehen epäsäännöllisen aikataulun mukaan johtaa väkisinkin siihen, että - halusit tai et - olet jossain vaiheessa turhautunut ja tyytymätön tilanteeseen.

 

[En osaa näitä juttuja]

Olen pyrkinytkin olemaan siten, että hän tietää etten elä täysin hänen aikatauluissaan. Esim. jos olen laittanut viestiä ja vastaus tulee vasta illalla, en ole pahastunut siitä mitenkään vaan ollut ihan kuin ei mitään, kun tiedän että hän on kiireinen. Uskoisin, että juuri näistä syistä hän kanssani viihtyy, sillä kun tapasimme ensimmäistä kertaa keskustelimme juuri tällaisista asioista, miksi molemmat viihtyvät paremmin sinkkuna kuin suhteessa ja siinähän se keskustellessa vaan sitten kävi ilmi, että ajattelemme asioista samoin, siksihän me toisiimme ihastuimmekin

Sen verran olen kuitenkin tehnyt, että yrittänyt ajoittaa menojani niille hetkille, kun tiedän hänelläkin olevan enemmän kiireitä, koska minun on helpompi järjestellä aikataulujani tapaamisiin.

 

[En osaa näitä juttuja]

Meillä oli esim. siitä puhetta alussa, että kyllähän toiseen voi yhteyksiä pidellä ja naureskelimme, että ei sitä joka päivä tarvitse perään kysellä mutta oma-aloitteisesti hän on minulle jokaikinen aamu viestiä laitellut ja on niitä viestejä lennellyt välillä hyvinkin monta päivän aikana Ehkä tämä voisi olla juuri sitä, kun se yhdessäoleminen loksahtaa molempien osalta sopivasti kohdalleen? Eli nuo viestitkin välillä lentelee, mutta vaikka eivät lentäisikään, kumpikaan ei tee siitä ongelmaa.

 

[En osaa näitä juttuja]

Meillä oli esim. siitä puhetta alussa, että kyllähän toiseen voi yhteyksiä pidellä ja naureskelimme, että ei sitä joka päivä tarvitse perään kysellä mutta oma-aloitteisesti hän on minulle jokaikinen aamu viestiä laitellut ja on niitä viestejä lennellyt välillä hyvinkin monta päivän aikana Ehkä tämä voisi olla juuri sitä, kun se yhdessäoleminen loksahtaa molempien osalta sopivasti kohdalleen? Eli nuo viestitkin välillä lentelee, mutta vaikka eivät lentäisikään, kumpikaan ei tee siitä ongelmaa.

 

[Keittiönoita]

Oleellista on, että et katkeroidu sen vuoksi, että sinä joudut järjestelemään elämääsi miehen aikataulun mukaan. On nimittäin täysin normaalia, että jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että saa suhteesta vähemmän kuin toinen ja että itse on aina se, joka joustaa. Silloin jossain aivokurkiaisen takana pieni ääni alkaa vaatimaan suhteelta ja siltä toiselta osapuolelta enemmän. Ja tämä on luultavasti se asia, mitä mies nyt pelkää. Anna ajan kulua ja kun hän huomaa, että sun puoleltasi ei näitä vaatimuksia ala tulemaan, niin molemmat ovat tyytyväisiä