E
enossoonäitäennää
Vieras
Tapasin miehen mukamas ei-vakavilla deiteillä. Että pidetään vaan vähän hauskaa ja nautitaan toisistamme. Seksi ei kuitenkaan ollut pääasia, vaan läheisyys ja seura. Emme olleet pahemmin keskustelleet taustoistamme tavatessa. Sitten kävi ilmi, että hän on eronnut ja hänellä on lapsia.. ja että minä olen eronnut ja minulla on lapsia. Molemmat olemme olleet vuosia sinkkuna, kun ei ole tullut ketään sopivaa vastaan, eikä kumpikaan ole jaksanut etsimällä etsiäkään.
Kun olisikin ollut kyseessä mies, joka olisi vaan puhunut jotain miellyttääkseen minua.. mutta ennen kuin hän tiesi mitään minun ajatuksistani, hän kertoi omista haaveistaan perhe-elämän suhteen, jotka olivat ihan samanlaisia kuin omani. Vitsailin sitten, että olisihan tässä meidän tapauksessamme melkoinen määrä lapsia, jos suhde vakavoituisi.. johon hän tuumasi vain, ettei häntä haittaisi ollenkaan. Hän(kin!) kun on aina haaveillut suurperheestä.
Sen jälkeen onkin tekstiviestit lennelleet.. molemmilla arki pitää kiireisenä, mutta joka aamu hän on toivottanut minulle hyvää huomenta.. Ja sen verran hullu olen, että menen lasten kanssa seuraavan kerran kylään. Esittelen hänet tietysti vain kaverinani. Hän on vihjaillut jo oleskelustani luonaan jatkossa jne ja sanonut, ettei esittele lapsilleen ellei näe suhteella tulevaisuutta.. Hänen lapsensa siis ovat poissa, kun kyläilemme heillä. Ymmärrän täysin, että hänkin varmasti haluaa nähdä, millainen äiti minä olen.
Mutta.. olen ihan ihmeissäni.. voiko tällainen onni tupsahtaa ihmisen eteen!? Hän ei ole epätoivoinen, sen enempää kuin minäkään, molemmilla olisi ottajia ollut.. olemme vaan kulkeneet omia teitämme ja nyt.. En tiedä, uskallanko vielä riemuita vai odotanko putoavani korkealta, vai onko tämä nyt se mun vuosisadan rakkaustarina? Tunteitteni puolesta on.. yritän piilottaa epävarmuuteni, kun mietin, että voiko se oikeasti haluta MINUT?
Sanoi, että ihmettelee miten olen edes vapaana jne..
Kun olisikin ollut kyseessä mies, joka olisi vaan puhunut jotain miellyttääkseen minua.. mutta ennen kuin hän tiesi mitään minun ajatuksistani, hän kertoi omista haaveistaan perhe-elämän suhteen, jotka olivat ihan samanlaisia kuin omani. Vitsailin sitten, että olisihan tässä meidän tapauksessamme melkoinen määrä lapsia, jos suhde vakavoituisi.. johon hän tuumasi vain, ettei häntä haittaisi ollenkaan. Hän(kin!) kun on aina haaveillut suurperheestä.
Sen jälkeen onkin tekstiviestit lennelleet.. molemmilla arki pitää kiireisenä, mutta joka aamu hän on toivottanut minulle hyvää huomenta.. Ja sen verran hullu olen, että menen lasten kanssa seuraavan kerran kylään. Esittelen hänet tietysti vain kaverinani. Hän on vihjaillut jo oleskelustani luonaan jatkossa jne ja sanonut, ettei esittele lapsilleen ellei näe suhteella tulevaisuutta.. Hänen lapsensa siis ovat poissa, kun kyläilemme heillä. Ymmärrän täysin, että hänkin varmasti haluaa nähdä, millainen äiti minä olen.
Mutta.. olen ihan ihmeissäni.. voiko tällainen onni tupsahtaa ihmisen eteen!? Hän ei ole epätoivoinen, sen enempää kuin minäkään, molemmilla olisi ottajia ollut.. olemme vaan kulkeneet omia teitämme ja nyt.. En tiedä, uskallanko vielä riemuita vai odotanko putoavani korkealta, vai onko tämä nyt se mun vuosisadan rakkaustarina? Tunteitteni puolesta on.. yritän piilottaa epävarmuuteni, kun mietin, että voiko se oikeasti haluta MINUT?
Sanoi, että ihmettelee miten olen edes vapaana jne..