Mies laiminlyönyt vuosia ja nyt olen ihastunut toiseen...

[Toistaiseksi uskollinen]

Enkä tiedä, mitä tälle tilanteelle tekisin. Aviomieheni ei ole yli viiteen vuoteen halunnut kanssani mitään kahdenkeskistä, seksiäkin on ollut varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä koko aikana, ja nekin minun aloitteestani (nyt edelliskerrasta on jo vuosia). Mitään muutakaan kahdenkeskistä ei ole, vaan mies haluaa aina lapset mukaan joka asiaan ja lopun aikaa tuijottaa yksin televisiota.

Olen alkanut miettiä eroa, mutta en osaa enää eritellä, johtuvatko erohaluni siitä, että olen vähän ihastunut toiseen, vai siitä että olen pettynyt avioliittooni, vai molemmista syistä.

Jatkaisinko tässä avioliitossani odottaen ihmeparantumista, vai pitäisinkö liittoani kulisseina pystyssä ja nauttisin salassa ihastumisestani, vai eroaisinko? Vaikeaa.

 

[mä]

Sinulla on oikeus uuteen onneen.

 

[SugarBabyLove]

Kertoisin miehelle, että tilanne on johtanut siihen, että olet toiseen ihastunut. Jos mies ei halua asiasta keskustella tms, ei sulla taida olla kovin montaa vaihtoehtoa.

 

[fix]

Jep... ymmärrän sua hyvin. Teksti voisi oikeastaan olla mun melkein mun suustani, sillä erotuksella että viimeisen 6 kuukauden aikana oon saanut seksiä kerran. Mies ei ikinä halua eikä kyllä ole muutakaan läheisyyttä. Kyllä laittaa itsetunnon ihan pohjalukemiin tuollainen. Voi kun sitä voisi olla vielä joskus onnellinen ja tyydytetty jonkun miehen kanssa. Toisaalta rakastan lapsiani todella paljon enkä halua riistää heiltä isää.

 

[vieras]

Selän takana pelailu on rumaa. Kertoisin miehelle, missä mennään.

 

[Toistaiseksi uskollinen]

fix, samoja mietin minäkin. Sitä miettii, miten paljon merkitsee lasten (3 kpl) onni ja tasaiset kasvuvuodet, ja miten paljon oma onni. Siksi mietin jopa liiton jatkamista silkkoina kulisseina. Oma itsetunto on todella nollissa, käyn jopa terapiassa kerran viikossa suureksi osaksi tämän vuoksi.

 

[SugarBabyLove]

Jep... ymmärrän sua hyvin. Teksti voisi oikeastaan olla mun melkein mun suustani, sillä erotuksella että viimeisen 6 kuukauden aikana oon saanut seksiä kerran. Mies ei ikinä halua eikä kyllä ole muutakaan läheisyyttä. Kyllä laittaa itsetunnon ihan pohjalukemiin tuollainen. Voi kun sitä voisi olla vielä joskus onnellinen ja tyydytetty jonkun miehen kanssa. Toisaalta rakastan lapsiani todella paljon enkä halua riistää heiltä isää.

Kyllä sä voit olla onnelinen ja haluttu jonkun miehen kanssa, ihan riistämättä isää niiltä. Vai haluatko antaa lapsillesi tuollaisen mallin parisuhteesta?

 

[vieras]

Se minkä teet, tee avoimin kortein.
Ihmisellä pitää olla sen verran jo itsekunnioitustakin.

 

[uhik]

Kertoisin myös miehelle ihastumisesta. Ehkä saisi miehen jopa hieman ravisteltua hereille, ennen kuin on liian myöhäistä?

 

[mitäh]

Mitä tapahtuu jos lähdet ja uudesta suhteesta ei tulekaan mitään? Kaduttaako sinua?

Olen todistanut lähipiirissäni juuri aivan vastaavaa tilannetta, jossa nainen on onnellisempi kuin siihen viiten vuoteen, lapset vapautuneimpa ja ukko yllättäin aivan itsemurhan partaalla, vaikka viimeiset 5v on nainen yrittänyt puhua, huutaa, kiljua, uhata erolla jne jne. Ehkä tarvitset sen ihastuksen ,että pääset pois?

 

[SugarBabyLove]

Ja jos lähdet, älä lähde uuden suhteen, vaan itsesi takia. Toki sitä laastaria tarvitsee, mut ensin on aika eheytyä ihan itsekseen. Mun mielestä.

 

[Toistaiseksi uskollinen]

Jos lähden tästä suhteesta, en aio tehdä sitä siksi, että hyppäisin suin päin uuteen suhteeseen. Meillä ei ihastukseni kanssa ole yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, kunhan nyt vain on... ihastus. Molemminpuolinen.

Sitä mietinkin, että jos eroan, kadunko sitä? Meillä on ihan ok avioliitto, jossa vain ei tosiaan ole seksiä, läheisyyttä, kahdenkeskisiä puuhia jne. Mutta ei ole riitoja, viinaa, pettämistä tms. Mikä on tarpeeksi hyvä avioliitto? Kadunko vanhana enemmän aroa vai eroamatta jättämistä?

 

[SugarBabyLove]

No ei toi kyllä mun mielestä edes avioliitolta kuulosta.
Mutta mähän en olekaan naimisissa. =)

 

[Toistaiseksi uskollinen]

Niin, sitä minäkin mietin, että onko tämä edes avioliitto. Minkähän verran muiden pitkissä (10+) suhteissa on läheisyyttä ja seksiä? Mikä on tarpeeksi, saanko olla tyytymätön? Meillä on kaiken lisöksi huono keskusteluyhteys "syvällisissä" asioissa. niistä on vaikea puhua. Niin kuin tästä aiheesta esimerkiksi. Olen odottanut sopivaa hetkeä jo kuukausia.

 

[hei]

joka miehessä on omat vikansa, se vain pitää päättää mitä vikaa siinä omassa miehessä jaksaa katsoa loppuelämän

 

[Heinekeeni]

Minun mielestäni rehellisyys on kaiken aa ja oo. Eli kerro miehellesi tilanteesta ja katso onko hänellä haluja parantaa suhdettanne. Jos on, niin sitten päätät itse haluatko vielä kokeilla miehen kanssa. Jos mies on edelleen välinpitämätön, niin eroaminen lienee ainoa ratkaisu. Ehkä seksinpuute ei ole aina riittävä syy erota, mutta jos mies ei ole millään tasolla kiinnostunut sinusta, niin se on.

 

[k]

Me ollaan oltu yhdessä kohta 13 vuotta ja kyllä meillä on seksiä vähintään kerran viikossa, joskus jopa joka päivä.

 

[höö]

Minun mielestäni rehellisyys on kaiken aa ja oo. Eli kerro miehellesi tilanteesta ja katso onko hänellä haluja parantaa suhdettanne. Jos on, niin sitten päätät itse haluatko vielä kokeilla miehen kanssa. Jos mies on edelleen välinpitämätön, niin eroaminen lienee ainoa ratkaisu. Ehkä seksinpuute ei ole aina riittävä syy erota, mutta jos mies ei ole millään tasolla kiinnostunut sinusta, niin se on.

näinkin kyllä, mutta
jos kertoo miehelle että nyt on lähdössä ja ottamassa eroa niin minun mielestä silloin miehen on enää liian myöhäistä aloittaa "välittäminen" yms. mikä olisi kuulunut suhteeseen kokoajan