kotiäitinä oleminen vuosia,mitä muutoksia tuonut?

[yksinäinen]

olen ollut lähes 8 v kotiäitinä ja vielä pienin alle vuoden joten en vielä ihan ole töihin paluuta ajatellut kun joutuisin viemään kolme täyspäiväisesti hoitoon ja yhden vielä koulun jälkeen johonkin kun ei ole vielä niin iso että pärjäisi iltoja kotona . Nyt olen vaan pikkuhiljaa huomannut mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut kun olen miettinyt työhön paluuta.

Jotenkin tuntuu että olen menettänyt "aikuisuuteni" ,tarkoitan että herään aamulla kun lapset herää, puhun lähes heidän kanssaan vaan päivät pitkät, tällä hetkellä ystäviä ei ympärillä ole kun asutaan uudella paikkakunnalla, käyn nukkumaan kun lapsetkin ,kaikki pyörii vaan lapsien ympärillä. Välillä tulee olo kun ajattelen työhön paluuta että en edes kyllä taida osata enää mitään ,saatikka jutella mistään..

Luen haikeana välillä toisten tekstejä jossa muut kertovat miten viettävät muiden aikuisten kanssa iltoja, käyvät tilaisuuksissa ilman lapsia,tai edes viettävät iltaa oman miehensä kanssa..Meidän suurin virhe on varmaan ollut että ollaan kaikki annettu pyöriä vaan lasten ympärillä.

En haluaisi saada vaan kommentteja että no siitäs saitte ...vaan olisi kiva kuulla muilta ,myös kotiäideiltä viestiä onko heillä ollut samoja tuntemuksia ,miten on työhönpaluu onnistunut ym...

Mieheni on sanonut että tämä on pelkästään minun vikani kun olen ollut kotona lapsia hoitamassa, en ole kuulemma enää "aikuinen " ,vaan mennnyt mukaan lasten maailmaan =/ olenkin miettinyt että pitääkö tuo paikkansa...Olen oikeasti tosi sosiaalinen ja minulla on omalla kotipaikkakunnallani paljon ihania ystäviä mutta kun nyt asuu uudella paikkakunnalla niin olo on ihan orpo Ja kun en enää ole mikään ihan ihan nuori niin ei oikeasti jaksaisia enää lähetä puistoihin ,kerhoihin tms etsimään ja tutustumaan uusiin ystäviin..=/

 

[vieras]

Mää ite oli kotiäitinä melkein 9v. Sitten avautu mahdollisuus lähteä töihin. Nuorin oli 2,5v. Kauan mietin ja lähin töihin. Jälkiviisaana voin sanoa, että KANNATTI! Huomasin sitten vasta kuinka "täynnä" olin kotia ja lapsia. Tuntu, etten saanut kotitöitäkään enään tehtyä vaan siirsin ne aina "huomiseen". Nyt olen VARMASTI parempi äiti, ku silloin. Saan sitä aikuisten seuraa. Voi sitä nautintoa, ku sai juoda/syödä rauhassa. Kukaan ei huutanut äiti sillä hetkellä.

 

[yksinäinen]

siis tuota olen oikeasti vähän ajatellutkin,luulen kans et työnpaluu vois helpottaa tän arjen pyöritystä vähän kun yksin tätä lähes pyöritän...olen välillä niin pahalla tuulella että ei edes itse kestä itseä mutta tavallaan kuitenkin nautin kun saan olla lasten kanssa ..kaksipiippuinen juttu

 

[vieras]

TIETYSTI minäkin nautin kotona olemisesta ja lapsista. Mullle tuli niin yhtäkkiä tuo työpaikka "eteen", että en sitten lopulta kerennyt kauan miettiä asiaa. Alunperin oli tarkoitus olla kotona siihen asti, ku kuopuski täyttää sen 3v

 

[onni löytyy arjesta]

Harrastatko mitään itse, ilman lapsia? Käyttekö perhekerhoissa?
Itselleni perhekerho oli ehdoton juttu =) Siellä sai aikuista seuraa ja puhuttiin paljon muustakin kuin lapsista. Menin mukaan aktiivisena myös MLL:n toimintaan. Siellä sai myös aikuisseuraa ja kokouksiinkin oli mahis ottaa lapset mukaan, mikä helpotti kun mies vuorotyössä.

olin myös uusi paikkakunnalla ja näiden kautta sain itselleni uusia ystäviä.
Olen itse myös pohtinut, voiko lasten kanssa olla liikaa, voiko lapsille antaa liikaa aikaa? olen tullut tulokseen, että ei. Mutta vastapainoksi aikuinen kaipaa muutakin ja etenkin kun monta kotiäitiys vuotta takana.

 

[Bla-bla]

Mulla on ihan samoja tuntemuksia. Voin lähes minuutin tarkkuudella kertoa mitä normaalina päivänä tapahtuu milloinkin. Välillä tuntuu, että hulluksi tulee. Ja mikä pahinta, lapseni, se ensimmäinen on vielä alle 1-vuotias! Ja nyt jo tuntuu tältä.

Kaipaan välillä kovasti töihin. En siksi, ettenkö haluaisi hoitaa lastani kotona, vaan siksi, että haluisin olla välillä oma itseni, edustaa itseäni jossakin. Olisin vain minä, en minä, lapseni äiti. Koska sitähän minä ole kaikissa "lapsipiireissä". Vaikka en kyllä viihdy niissäkään ympyröissä. Kun olen lapseni kanssa aikuisessa seurassa, niin haluan puhua muustakin kuin vaipoista, puhkeavista hampaista, syöttämisestä jne. Haluan puhua aikuisten juttuja aikuisten kanssa, vaikka ihan jostakin turhanpäiväsitäkin!

Välillä on tosi yksinäistä, vaikka olisikin tavannut kavereita, niitä vauvoja, joilla on äidit. Kun jutut liikkuu vain vauvajutuissa, niin tuntuu, että elinpiiri on kutistunut olemattomiin. Itsekin asun paikkakunnalla, jossa minulla ei ole kuin muutama tuttu. Kovasti kaipaan myös vanhaa kotikaupunkiani, vaikkei se ehkä niin lapsiysävällinen olekaan.

Olen harkinnut osa-aikatöitä, että saisin elämääni vähän muutakin välillä. Saa nähdä, onnistuuko.

AP, töihin meno varmasti "parantaa" nämä kaikki asiat Niin mä ainkain uskon. Mun täytyy pitää elämä tasapainossa. En ole sellainen "emo", joka kykenisi olemaan vuodesta toiseen kotona. Arvostan niitä, jotka siihen pystyy. Itse kun ajattelen, että pääsen helpommalla sitten, kun menen töihin.

Jaksamisia, ja hienostihan sä olet jaksanutkin ja tarjonnut lapsillesi parhaan mahdollisen hoidon! :flower:

 

[Kowalski]

Itselleni perhekerho oli ehdoton juttu =) Siellä sai aikuista seuraa ja puhuttiin paljon muustakin kuin lapsista.

Samoin. Ilman perhekerhoa ja sieltä löytynyttä aikuista juttuseuraa ei kotiäitiydestä olisi tullut mitään!

Myös ystävien näkeminen oli hyvin tärkeää. Ja "julkisille paikoille" pääseminen; lapset tuplarattaisiin ja menoksi. Huomasin itsestäni sen, että alle viikkokin vain kotona, puistossa, kotipihassa yms teki minusta mökkihöperön :|

Oma harrastus oli myös tärkeä juttu; minulle se oli turkin kielen kurssi kerran viikossa.

 

[yksinäinen]

tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta harrastaa itse mitään ,kun mies niin paljon poissa kotoa. Ennen kävin salilla ym ja se oli mun henkireikä yhdessä vaiheessa. Perhekerhoissa ei olla käyty. Nuo MLL:n jutut on aina kiinnostannut mua,miten pääsit mukaan niihin ?

 

[v]

Mulle ei nuo kerhot sopinu ollenkaa, meinasin vielä enempi tulla hulluksi. Siellä vaan äidit puhu kuinka hyviä heidän lapset on ja PELKÄSTÄÄN lapsista puhuttiin vaikka juuri olin lähteny aikuista seuraa hakemaan kävin muutaman kerran enkä enää menny, töihin paluu pelasti.

 

[yksinäinen]

Bla- bla..kiitos viestistä ,tuo kuulosti kyllä niin mun tarinalta...paljon samoja ajatuksia! Uskon myös että kyllä asiat selviää ja uskon että työhönpaluu auttaa sitten aikanaan,nyt pitäisi vaan yrittää nauttia näistä hetkistä sillä varmasti näitäkin sitten jossain vaiheessa kaipaa.

Nuo perhekerhot eivät ole ehkä siksi iskeneet muhun kun myös vähän kokemusta ollut että siellä äidit puhuneet tosiaan vaan hamapiden tulosta, kakan väristä ym..ehkä ei pitäis yleistää ,eihän kaikki sellaisia ole..

 

[s]

Tutulta kuulostaa tuo että elämä pyörii vaan lasten ympärillä. Itse olen lähdössä vuodenvaihteessa töihin ja täytyy kyl sanoa, että hiukan jännittää. Kotona 4alle kouluikäistä. Ekan ja toka välissä olin hetken töissä. Oman jaksamiseni vuoksi lähden hetkeksi töihin.Syksyllä jatkan taas hoitovapaata.

Mikäli itse et nyt mene töihin tai saa töitä, ota itsellesi jokin mieluisa harrastus. Tai ainakin omaa aikaa. Työväenopistossa tutustuisit muihin aikuisiin yhteisen mielekkään harrastuksen parissa. Sanoit olevasi sosiaalinen. Kiinnostaisiko jälleenmyyntityö? Esim Me&i kotikutsut. Sitä voisit tehdä parina iltana viikossa ja mieshän voi sillä välin hoitaa kodin ja lapset..

 

[Kowalski]

Nuo perhekerhot eivät ole ehkä siksi iskeneet muhun kun myös vähän kokemusta ollut että siellä äidit puhuneet tosiaan vaan hamapiden tulosta, kakan väristä ym..ehkä ei pitäis yleistää ,eihän kaikki sellaisia ole..

Tottakai ihan alussa puhutaan noista asioista, nehän ovat ns. turvallisia puheenaiheita toisilleen tuntemattomien äitien keskuudessa.
Pian, kun tutustutaan paremmin, alkaa puheenaiheetkin vaihtumaan

Ja mua kyllä piristi aikuinen juttuseura silloinkin, kun puheenaiheena oli vauvojen hampaiden saaminen ja kävelemään oppiminen, kun toinen vaihtoehto oli olla kotona vain lapsiseurassa...

 

[Tallu -]

7 vuoden kotiäitiyden jälkeen oli vaikeaa löytää töitä, eikä pitkä kotiäitiputki näytä olevan työmarkkinoilla mitenkään hyväksi cv:ssa. Mutta noita vuosia en kadu, vaikka uhrauksia olenkin joutunut tekemään. Halusin hoitaa lapseni itse Uudelleenkoulutuksen jälkeen työllistyin, enkä nytkään ole ammattejani vastaavissa töissä ja iltamonimuoto-opiskeluna hankin itselleni töiden ohessa jälleen uutta ammattia tavoitteena vakituinen ja ihmisläheisempi työ.

 

[yksinäinen]

jotain on keksittävä ,etten ihan masennu tässä kotona ,tilannetta tietysti kärjistää myös nyt se että asuinpaikka vaihtunut ja ketään en täältä tunne. Ei voi mennä naapurin kanssa vaihtamaan kuulumisia ja kiroilemaan maailman menoa ,tai voihan sitä muttei samalla tavalla kuin ennen =)...Jälleenmyyntityö ei sovi mulle ,en osaa olla myyvä =) vaikka nuo lastenvaatteet kiinnostais kyllä..

Ammatista vielä että sekin tietty jännittää kun täällä ei mulla ole vakkariduunia ,entiselle paikkakunnalle kun jäi oma virkani ja siis senkin puoleen olen tyhjän päällä. Olen kuullut että täällä saa jonottaa lasten tarhapaikkoja n. vuodenkin !! Hankalahan siinä on kai samalla etsiä töitä kun ei tiedä milloin työt voisi aloittaa...=/ ja juuri tuokin jännittää kun olen ollut nyt niin monta vuotta töistä pois...

 

[onni löytyy arjesta]

tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta harrastaa itse mitään ,kun mies niin paljon poissa kotoa. Ennen kävin salilla ym ja se oli mun henkireikä yhdessä vaiheessa. Perhekerhoissa ei olla käyty. Nuo MLL:n jutut on aina kiinnostannut mua,miten pääsit mukaan niihin ?

Ensin kävin siellä MLL:n perhekerhossa, sitten tungin yhteen kokoukseen mukaan ihan oma-aloitteisesti. Jonkin aikaa olin mukana "muuten vaan" ja sitten syyskokouksessa 6v sitten menin hallitukseen.
katso netistä www.mll.fi oman alueesi paikallisyhdistys.

Perhekerhoissa tosiaan vaatii myös omaa aktiivisuutta, jos haluaa puhua muustakin kuin lapsiin liittyvistä asioista. Alkuun, kun vasta tutustutaan on lapset turvallinen ja tuttu puheenaihe. Mutta kun tullaan paremmin tutuiksi, niin kyllä minä ainakin siellä muiden kanssa puhuin liki kaikesta muusta kuin lapsista =)

 

[Non compos mentis]

Olin kotona vuodesta 1998 alkuvuoteen 2006. Tosin, ensimmäinen lapseni syntyi vasta 2001, että siinä oli sitä vapaarouvan elämää ensiksi (olosuhteiden pakosta ulkomailla). Kotivuosien aikana suoritin lukion loppuun ja hankin myös ammattitutkinnon. Ulkomailla vietetyt vuodet olivat niistä kaikista tylsimpiä - seuraa ja tekemistä oli vähemmän kuin lasten synnyttyä.

Kotona olin aika aktiivinen, sillä telkkaria ja tietokonetta ei ollut. Vierailin lasten kanssa paljon vanhempien sukulaisten luona. Omaksi huviksi ja hyödyksi kävin avoimen yliopiston, iltalukion ja kansalaisopiston kursseilla.

 

[katmat]

toiset on luotu olemaan kotona ja toiset ei. ite oli 5 vuotta kotiäitinä ja tänä syksynä menin takaisin töihin ja kaipaan koko ajan takaisin kotiäidiksi.

 

[uh]

Mä olin 20 vuotta kotiäitinä, kun aikuisten seura ei mua kiinnosta lainkaan. Kotiäitivuosien jälkeen jatkoin pph:na.