Välillä kadehdin lapsettomia.

[Rva Ilkeä Harmaa]

Voivat mennä ja tulla miten huvittaa. Facebookissa päivittelevät ravintola-annoksia ja näyttävät matkakuvia.
Kyllähän sitä vielä tulee aika, kun voi vaan lähteä miehen kanssa ulos syömään ja matkoille, mutta kyllä sitä välillä vähän kadehtii.

 

[Lispetti]

Meette koko perheen voimin, saat näyttää lapselles/lapsilles maailmaa.:heart:

Kaipa lapsetkin tykkäis käydä ravintolassa syömässä.

Laivaristeilyille on helppoa mennä lasten kanssa.

Jos kovasti tahtoo mennä kaksistaan niin eikö mummi tms. ottais?
Voihan sitä heittää vaikka viikendin kestävän kaupunkiloman silloin tällöin.

 

["xxx"]

Varmaan kuitenkin aika tyhjää elämä ilman lapsia

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Mun äiti ei ihan pärjää noin pienen kanssa. Ei mua huvita lapsen kanssa lähteä reisaamaan, ei ole ihan sama asia. Mä haluan matkoilla rentoutua enkä vahtia lasta, olla vaan vailla huolen häivää.

 

[Lispetti]

[QUOTE="xxx";29414197]Varmaan kuitenkin aika tyhjää elämä ilman lapsia[/QUOTE]

No kyllä tässä vaiheessa, kun makuun on päässyt, varmasti olis tyhjää!
Sehän olis ihan kamalaa!



Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.


Kaarina Helakisa

 

["harmaa"]

[QUOTE="xxx";29414197]Varmaan kuitenkin aika tyhjää elämä ilman lapsia[/QUOTE]

Jassoo... Minulla taitaa sitten olla tyhjä elämä. En tosin itse sitä tiennyt kun teen mieluisaa työtä, opiskelen, harrastan, teen vapaaehtoistyötä, näen ystäviä, vietän aikaa miehen kanssa, matkustan... mutta hyvä, että joku kertoi. Ei sillä, että se sillä siitä mihinkään muuttuisi, mutta kaipa se on hyvä tietää...

 

[FreezeCat]

Uskallan väittää, että on ihan normaalia aatosta tuo.

Itsekin sitä toisinaan, mokoma, kehtaan potea.

Olishan se niin kivaa - tarpeeseenkin tulevaa - että todellakin saisi sitä laatuaikaa miehen kanssa. Vaikka ihan pieneksi toviksi. Vaikka sen ravintolakäynnin verran. Tai elokuvissa käymisen. Tai ihan vaikka sen pari tuntia johonkin saumaan, että päästäis yhdessä hengittämään.

Mutta toisaalta. Nyt on tämmöinen "vaihe". Tämän vaiheen olemme tietoisesti yhdessä valinneet. Ja ei mene kauaakaan, kun edessä on jo aivan toinen vaihe. Jota vallan varmasti saamme yhdessä ällistellä.

Että mitenkäs tässä näin kävikään.

Onkin lapsia ikävä. Ja sitä elämisen ja melun määrää.

:heart:

 

[Äijäx]

Onhan ne aika useesti vitun ärsyttäviä, mut silmäkulma kostuu ja sydän pakahtuu kun ne tuhisee kilpaa tossa viekussa <3

 

[Björn]

olla vaan vailla huolen häivää.

Ei sellaista päivää enää tule. Vaikka lapset kasvaa, niin huoli pysyy.

 

[dertys]

Kadehdi. Välillä me lapsettomat kadehtitaan "teitä"...

 

["Anne"]

Meillä on 1 lapsi ja voidaan tulla ja mennä suunnilleen miten huvittaa. On omaa aikaa, voidaan rentoutua yms. Asennoitumiskysymys aika pitkälti...

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Ei sellaista päivää enää tule. Vaikka lapset kasvaa, niin huoli pysyy.

Tää varmasti pitää paikaansa, mihin soppaan sitä ittensä on laittanutkaan

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

[QUOTE="Anne";29414366]Meillä on 1 lapsi ja voidaan tulla ja mennä suunnilleen miten huvittaa. On omaa aikaa, voidaan rentoutua yms. Asennoitumiskysymys aika pitkälti...[/QUOTE]

Me voidaan mennä omissa menoissa niin paljon, kun halutaan mut yhessä ei päästä pariin vuoteen siihen ei asenne auta jos ei ole lapsenvahtia.

 

[Porho]

Liika kadehtiminen on turhaa, pieni kade antaa ajattelemisen aihetta. Eikö ole mitään tehtävissä, että saisit lastenkin kanssa elämääsi noita kadehtimiasi ilonhetkiä? Kyllä pienenkin lapsen voi jättää ravintolaillaksi hoitoon, tai matkasta saada paljonkin irti lapsen kanssa.

 

[no tuota]

[QUOTE="harmaa";29414258]Jassoo... Minulla taitaa sitten olla tyhjä elämä. En tosin itse sitä tiennyt kun teen mieluisaa työtä, opiskelen, harrastan, teen vapaaehtoistyötä, näen ystäviä, vietän aikaa miehen kanssa, matkustan... mutta hyvä, että joku kertoi. Ei sillä, että se sillä siitä mihinkään muuttuisi, mutta kaipa se on hyvä tietää...[/QUOTE]

Tyhjä on minusta tökerösti sanottu, mutta ymmärrän pointin. Mä nimittäin tein suunnilleen kaikkia noita luettelemiasi asioita, mutta silti iski turhautuminen, että tätäkö tää nyt sitten on hautaan saakka. Hommattiin lapsia ja siihen loppui se tunne. Elämä muuttui hieman merkityksellisemmäksi, vaikkei tässä pelkästään lasten ympärillä pyöritäkään.

Tähän on pakko sanoa se hiuksia nostattavan ärsyttävä sanonta, että asian ymmärtää sitten jos joskus tulee äidiksi. Sori, mutta näin se taitaa olla.

Ja kyllä, kadehdin lapsettomilta vapautta tulla ja mennä mielensä mukaan, helppoa matkustelua ja sitä, ettei ole pakko laittaa ruokaa niin säännöllisesti kuin nyt on.

 

["Anne"]

Me voidaan mennä omissa menoissa niin paljon, kun halutaan mut yhessä ei päästä pariin vuoteen siihen ei asenne auta jos ei ole lapsenvahtia.

Me tullaan ja mennään ihan sen lapsenkin kanssa. Ei se lapseton aika, vaikka viikonloppu, sen kummoisemmalta tunnu. Me saadaan helposti hoitoapua, ehkä siksi siihen on tottunut. Aamulla voi nukkua pidempään jos vaikka sopii miehen kanssa. Voidaan mennä elokuviin vaikka kaikki tai viedä lapsi siksi aikaa mummolaan tai muualle. Ravintolassa ollaan käyty kaikki ilman ongelmia.

 

["hehee"]

Ei sellaista päivää enää tule. Vaikka lapset kasvaa, niin huoli pysyy.

Mutta sitten voi vapaasti kuitenkin mennä ja tulla.
Äitini sanoi, että varmaan parasta elämässä on hetket kun on jo mummi, mutta ei yhtään pientä lasta enää tarvitse vahtia. On tosi rikas kun on omia ihania lapsia, on myös lapsenlapsia ja VAPAUS. Sanoi, ettei voisi olla enää paremmin asiat. Tämän vuoksi hankin lapset 20-25 vuotiaana itsekin, saan ne rikkaudet nuorempana, en ikinä kadehtisi lapsettomia tai varsinkaan vanhempana äidiksi tulleita, tavallaan jopa säälin, mutta toki oma valinta yleensä heille.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

[QUOTE="Anne";29414402]Me tullaan ja mennään ihan sen lapsenkin kanssa. Ei se lapseton aika, vaikka viikonloppu, sen kummoisemmalta tunnu. Me saadaan helposti hoitoapua, ehkä siksi siihen on tottunut. Aamulla voi nukkua pidempään jos vaikka sopii miehen kanssa. Voidaan mennä elokuviin vaikka kaikki tai viedä lapsi siksi aikaa mummolaan tai muualle. Ravintolassa ollaan käyty kaikki ilman ongelmia.[/QUOTE]

No tässä on se ero, kun haluan vähän useammin olla ihan miehen kanssa yön yli reissuja ja haluan käydä ravintolassa ilman lasta. Vuorotellen nukutaan pitkään viikonloppuna jne. jne.
Välillä vaan haikailee mennyttä aikaa, muta onhan tämä nykyinen elämä parempaa ja nopeesti se aika rientää, kun lapsi on niin iso, että voi olla mummon kanssa.

 

["Anne"]

No tässä on se ero, kun haluan vähän useammin olla ihan miehen kanssa yön yli reissuja ja haluan käydä ravintolassa ilman lasta. Vuorotellen nukutaan pitkään viikonloppuna jne. jne.
Välillä vaan haikailee mennyttä aikaa, muta onhan tämä nykyinen elämä parempaa ja nopeesti se aika rientää, kun lapsi on niin iso, että voi olla mummon kanssa.

Me ei edes tiedettäis mihin lähettäis yön yli reissuille
Joskus ollaan innoissaan jostain vapaista, mut sitten kuitenkin miettii, että olishan sen muksukin tuossa samassa menny, mitä nyt puheenvuoron sai helpommin ruokapöydässä.

 

["harmaa"]

Tyhjä on minusta tökerösti sanottu, mutta ymmärrän pointin. Mä nimittäin tein suunnilleen kaikkia noita luettelemiasi asioita, mutta silti iski turhautuminen, että tätäkö tää nyt sitten on hautaan saakka. Hommattiin lapsia ja siihen loppui se tunne. Elämä muuttui hieman merkityksellisemmäksi, vaikkei tässä pelkästään lasten ympärillä pyöritäkään.

Tähän on pakko sanoa se hiuksia nostattavan ärsyttävä sanonta, että asian ymmärtää sitten jos joskus tulee äidiksi. Sori, mutta näin se taitaa olla.

Ja kyllä, kadehdin lapsettomilta vapautta tulla ja mennä mielensä mukaan, helppoa matkustelua ja sitä, ettei ole pakko laittaa ruokaa niin säännöllisesti kuin nyt on.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sinun kokemuksesi ei välttämättä ole mikään universaali kokemusmaailma? Jos sinun elämäsi on joskus ollut tyhjää ja turhauttavaa ja lapset ovat muuttaneet sen, ei se tarkoita sitä, että se on sama kaikille. Ihmiset ovat erilaisia, haluavat erilaisia asioita ja tulevat onnelliseksi erilaisista asioista. Ehkä tähän on pakko sanoa se hiuksia nostattavan ärsyttävä sanonta, että asian ymmärtää sitten jos joskus kasvaa oikeasti aikuiseksi.

 

["Sanski"]

[QUOTE="harmaa";29414508]Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sinun kokemuksesi ei välttämättä ole mikään universaali kokemusmaailma? Jos sinun elämäsi on joskus ollut tyhjää ja turhauttavaa ja lapset ovat muuttaneet sen, ei se tarkoita sitä, että se on sama kaikille. Ihmiset ovat erilaisia, haluavat erilaisia asioita ja tulevat onnelliseksi erilaisista asioista. Ehkä tähän on pakko sanoa se hiuksia nostattavan ärsyttävä sanonta, että asian ymmärtää sitten jos joskus kasvaa oikeasti aikuiseksi.[/QUOTE]

Noin mäkin vielä vuosi sitten ajattelin, mutta äitiys muutti elämän perusteellisesti. Nyt vasta ymmärrän mistä ne muut puhuivat...

 

[Peyote]

Ei meitä oo lapset estänyt menemästä. Järjestelykysymys.

 

[Peyote]

Mun äiti ei ihan pärjää noin pienen kanssa. Ei mua huvita lapsen kanssa lähteä reisaamaan, ei ole ihan sama asia. Mä haluan matkoilla rentoutua enkä vahtia lasta, olla vaan vailla huolen häivää.

Miten niin ei pärjää? Kuka sut kasvatti?

 

["Anne"]

[QUOTE="Sanski";29414571]Noin mäkin vielä vuosi sitten ajattelin, mutta äitiys muutti elämän perusteellisesti. Nyt vasta ymmärrän mistä ne muut puhuivat... [/QUOTE]

Turha vatvoa. Mulla olis kyllä elämää ja tekemistä ja ihan täyttä elämää olisikin, vaikka ei lasta olisikaan.
Mistäkö tiedän? Varmaan juuri siitä, että lapsivapaata on paljon. Minulla on paljon harrastuksia, tietyt tavoitteet elämässä ja uralla yms. Yksi lapsi sinne tai tänne ei ole elämää avoiseksi tehny niin, että ne kaikki voisin unohtaa, tai edes osan.

 

["harmaa"]

[QUOTE="Sanski";29414571]Noin mäkin vielä vuosi sitten ajattelin, mutta äitiys muutti elämän perusteellisesti. Nyt vasta ymmärrän mistä ne muut puhuivat... [/QUOTE]

Oikeasti, mä oksennan kohta. Koiranomistajuus muutti mun elämän. Aiotko nyt ostaa koiran? Oikeasti, se on niin ihanaa. Jos sulla ei ole koiraa, et voi ymmärtää. Kannattaa ostaa. Et siis oikeasti todellakaan tiedä mistä jäät paitsi. Kyllä koirat antaa elämään niin paljon uutta sisältöä, että en voi ymmärtää miten kukaan voisi haluta elää elämäänsä ilman koiria.