Kadehditko koskaan yksinhuoltajia?

Eihän nyt alle kouluikäinen voi harrastuksiin itse kulkea! Eikä oikein esikoinenkaan pärjää sellon kanssa 5 km matkaa kun ei täällä ole julkista liikennettä.

Ja koen kuitenkin että on tärkeää että harrastavat

 

Ja siiri kun otat asian esille niin koita olla sit itsekäs...onko sillä väliä miten mies siihen suhtautuu (no joo vähän kärjistän) tai lapset...no lapset ei ainakaan siihen saa puuttua (tai heidän reaktionsa) jos tarvitset ja haluat omaa aikaa - lopulta se palkitsee että jaksat paremmin <3!

 

Aika outoa että olet kateellinen yh:lle. Ihan yhtälailla oisit voinut sanoa että olet kateellinen niille ydinperheellisille jotka jakavat vastuuta ja antavat toisilleen omaa aikaa. Niin, kaikilla yh:lla kun ei todellakaan ole sitä omaa aikaa. On paljon yh:ta jotka hoitavat lapset yksin 24/7 ilman että lapset olisivat välillä toisella vanhemmalla.

 

Kadehtia sitä, että eroperheen lapset saavat tavata omaa isää?! Kyllä on juu typerät jutut. Mieti nokkaasi pidemmälle.. Kirjoitit kadehtivasi niitä joilla on isä vahvasti mukana lasten arjessa. Potkase kuule oma isäntäs pihalle, jos sun elämä on oikeesti noin kurjaa. Kateus on sielun hometta.

 

On tää todella kadehdittavaa kun on vastuussa lapsista 24/7,joka toinen vkl vapaata? No hehheh... Lasten isä ei hae lapsiaan yökylään kuin satunnaisesti,silloin kun sattuu viitsimään ja silloinkin vain kaksi lasta kolmesta,nuorimmainen on aina minulla,ei isänsä hae edes illaksi koskaan.Kaksi lapsista oli viimeksi yhden yön isällään kuukausi sitten. Eli minulla ei ole omaa aikaa ikinä,en ole koskaan yksin kotona,en silti valita,tykkään olla lasteni kanssa.

 

Ai niin sä haluatkin erota lapsista. Kun yleensä se eeo tarkoittaa sitä, että erotaan puolisosta.

Eihän ap nyt sitä tarkoittanut.

 

En kadehdi yhtään. Hattua nostan jokaiselle yyhoolle joka hoitaa vanhempana olemisen hyvin:flower:

 

No huh Huh.
Tuntuu tosiaan olevan niin että yh saa sanoa kadehtivansa ydinperheessä asuvia (tätä olen kuullut monta kertaa) mutta toisinpäin ei missään tapauksessa saa sanoa

 

Minä olen yh, enkä valita miten on raskasta. Itse asiassa multa hyvin usein kysytään että miten jaksan pyörittää yksin ison perheen arkea. Vastaan aina että hyvin. Mutta on se taivahan tosi, että kun lapset lähtee isälleen viikonlopuksi, niin minä simahdan sohvalle - uupumus iskee vasta sitten kun vastuu vähäksi aikaa loppuu. Koitappa joskus hoitaa yksinäsi siellä kotona IHAN KAIKKI MAHDOLLINEN, niin ehkä saat sen pääsi sieltä perseestä. Ne jotka ei ole yksinhuoltajina olleet, eivät tajua mitä se on, jos tajuaisivta, niin tajuaisivat myös olla kadehtimatta. Sulla ei ole perspektiiviä ja piste. Kaksi viikonloppua kuukaudessa paikkaa just ja just sen väsymyksen mikä aina ehtii kasautua kahden viikon aikana, eikä silloin jaksa sillä "ruhtinaallisella" vapaa-ajallaan tehdä yhtään mitään.

Tähän on kyllä vastattava koska kirjoitit että ihan kaikki mahdollinen....

Me ollaan ydinperhe, 3 lasta, isoin 1.luokalla. Meillä maatila jossa työskentelen normaalin työajan puitteissa kun lapset on hoidossa. Tämähän ei tietenkään ole koko totuus koska huolehdimme isosta karjasta, töitä tehdään kelloon katsomatta. Niin, minullahan on mies... mutta viimeiset 5 vuotta hän on tehnyt töitä aamusta iltaan ja kaikkea muutakin siltä väliltä. Minä huolehdin lasten asiat totaalisen kokonaan, kuten myös kodin, pihamaan, autot, kirjanpidon sekä päivätyöni. Meillä on iso tila, iso piha, paljon tekemistä, laho talo. Me ollaan saaty yhteistä aikaa 3 vuotta sitten tarkalleen 9 tuntia kun käytiin juhlimassa hääpäiväämme. Syitä on monia miksi emme saa. Töitä on paljon, lomittajia ei joko saa tai sitten ne ei osaa. Lapsenvahteja on vähän ja joskus tulee vaan jotain esteitä vaikka jotain olisi jo sovittu.

Kyllä mä myönnän olevani aidosti kateellinen ystävälleni joka on yh. Mummo hoitaa lapsia niin paljon ettei kaikki lapset ole vuosiin olleet edes samaan aikaan kotona. On tukiperhettä johon saa 1-2 viikonloppuna kuukaudessa lapset yöksi. Osa lapsista on paljon isällään ja sen puolen sukulaisissa. Ja minä en kuulemma saa valittaa mistään koska minulla on mies. En kyllä valitakkaan, olen siihen liian väsynyt. En voi olla älähtämättä kun luulaan että ydinperheissä on helppoa. Ei ole. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Tästä kaikesta olen jo selvinnyt, selviän varmasti kaikesta. Onneksi olen aikaansaava ja ahkera sekä moniosaaja, ehkä olisin tylsistynyt kuoliaaksi kerrostalossa.

 

[QUOTE="Siiri";30600734]No huh Huh.
Tuntuu tosiaan olevan niin että yh saa sanoa kadehtivansa ydinperheessä asuvia (tätä olen kuullut monta kertaa) mutta toisinpäin ei missään tapauksessa saa sanoa[/QUOTE]

Juu, mutta kun nyt haetaan turhaan syyllisiä yh:sta, vaikka todellisuudessa syy on sun omassa munattomuudessa. Sulle on monta kertaa sanottu, että JÄRJESTÄ sitä omaa aikaa, kun kerran sulla on mies joka osallistuu siihen perhe-elämään. Ja mikä pakko sun on sillon tehdä kotitöitä, kun saat sitä omaa aikaa? Pistä se miehes tekemään niitä kotitöitä lasten kanssa ja mene itse vaikka lenkille!

 

[QUOTE="Siiri";30600734]No huh Huh.
Tuntuu tosiaan olevan niin että yh saa sanoa kadehtivansa ydinperheessä asuvia (tätä olen kuullut monta kertaa) mutta toisinpäin ei missään tapauksessa saa sanoa[/QUOTE]

No koska tämä sun koko asettelu on ihan naurettava: eka sanot että kadehdit yksinhuoltajia, ja sitten kun sinulle kerrotaan että heidän arkensa ei auvoista ole, niin perutkin, että kadehdit vain sitä vapaa-aikaa etkä mitään muuta osaa. Olisit yhtä hyvin voinut sanoa, että kadehdit ihmisiä joilla on vapaa-aikaa - ei olisi tarvinnut vetää niitä yksinhuoltajia siihen ollenkaan, kun kerran et heitä edes kadehdi kokonaisuudessaan.

JA on hyvinkin ymmärrettävää, jos yksinhuoltaja kaipaisi toisen vanhemman apua arkeensa ja voisi kadehtia ehjiä perheitä.

 

Vielä kerran: Minä en etsi yksinhuoltajista syyllistä mihinkään! Tai korkeintaan muutamaan ikävänsävyiseen viestiin.

Kiva että muutamat on ymmärtäneet avaukseni oikein

 

Eihän tässä nyt ydinperheitäkään haukuta. Ei niissäkään aina helpolla pääse.
Lapsielämä nyt vaan on lapsielämää.

 

Minä olen yh ja oikeastaan kadehdin sitä, että parisuhteessa olevilla on sitä omaa aikaa enemmän kuin minulla. Minä kaipaan sitä omaa aikaa ja sitä ei oikein ole. Isästä ei apua ole, kun tapaa lapsiaan vain pari kertaa vuodessa, edellisestä kerrasta on jo puoli vuotta. Kaverit, jotka ovat parisuhteessa, niin heillä sitä omaa aikaa on paljon enemmän. Minulla ei ole aikaa harrastaa mitään, koska elämä on yhtä työntekoa ja sitten kotonakin pitäisi joskus olla ja lapset ovat lähes aina mun kanssa. Tukiverkko on onneksi vahva, että saan lapset sentäs välillä hoitoon, mutta yön yli saan hoitoon vaan kun oikeasti on jotain menoa ja tarve ja silloinkin lapset menevät eri paikkoihin, kun kukaan ei halua ottaa noita kahta samaan aikaan yökylään.

Mutta muutama vuosi eteenpäin ja sitten sitä omaa aikaa varmaan alkaa olemaan eri tavalla, kun lapset kasvavat ja niillä alkaa olemaan omia menoja.

 

Kadehdi sinä ap vaan rauhassa. Tosin kyllä se oma aika kahden aikuisen perheessä on lähinnä järjestelykysymys, jos yksinhuoltajat pärjäävät arjessa yksin niin kai tekin yksi kerrallaan pärjäätte arjessa vaikka yhden viikonlopun kuukaudessa

 

Ero on siinä että yh voi jättää ne lapset etävanhemmalle tuntematta huonoa omaatuntoa siitä että kaataa kaiken toisen niskaan.

Ja sanottakoon että minulla on silloin tällöin omaa aikaa: Käyn syömässä ystävieni kanssa tms.

Eli ei ole kyse siitä etteikö minulla ikinä olisi omaa aikaa. Minulla ei vaan ikinä ole ollut mahdollisuutta siihen että saisin olla kaikessa rauhassa yksin omassa kodissani

 

Kun on lusikalla annettu niin ei voi vaatia kauhalla pätee ap:n kohdalla oikein hyvin.

 

[QUOTE="Siiri";30600785]Ero on siinä että yh voi jättää ne lapset etävanhemmalle tuntematta huonoa omaatuntoa siitä että kaataa kaiken toisen niskaan.

Ja sanottakoon että minulla on silloin tällöin omaa aikaa: Käyn syömässä ystävieni kanssa tms.

Eli ei ole kyse siitä etteikö minulla ikinä olisi omaa aikaa. Minulla ei vaan ikinä ole ollut mahdollisuutta siihen että saisin olla kaikessa rauhassa yksin omassa kodissani[/QUOTE]

Mutta yleensä jos on yksinhuolto, niin ei ole tällaista mahdollisuutta. Yleensä jos on ok äiti ja ok isä, molemmat hyviä vanhempia, ratkaisuna erotilanteessa on yhteishuolto.

 

[QUOTE="Siiri";30600774]Vielä kerran: Minä en etsi yksinhuoltajista syyllistä mihinkään! Tai korkeintaan muutamaan ikävänsävyiseen viestiin.

Kiva että muutamat on ymmärtäneet avaukseni oikein[/QUOTE]

Ja vielä kerran; MIKSI sitten sanoit, että kadehdit juuri yksinhuoltajien omaa aikaa, kun olisit voinut sanoa vain, että kadehdit ihmisiä jotka saa sitä omaa aikaa (tavalla tai toisella). Eli kyllä - sinä syyllistit juurikin yksinhuoltajat, vaikka sinunkin oma aika on sun omissa käsissä. Jos et osaa sitä suutasi avata ja puhua miehellesi toiveistasi ja järjestää sitä omaa aikaa (tai viettää sitä ilman omantunnon tuskia), niin turha siitä on muita syyllistää tai kadehtia!

 

Jos nyt ihan tosissaan mietitään sitä omaa aikaa yksinhuoltajalla ja sitä mihin sitä voi hyödyntää niin.. Esim kahden aikuisen perheessä on useimmiten sovittavissa että vanhemmalla voi itselläänkin olla säännöllinen harrastus siten että toinen vanhempi hoitaa lapset sen ajan. Yksinhuoltajalla sitä mahdollisuutta taas useimmiten ei ole, liikuntaharrastus yhtenä päivänä viikossa ja joka toinen viikonloppu ei ole ihan sama asia kuin kolme kertaa viikossa. Monella yh:lla on tukiverkostoa mutta sekin on vaikeaa sovittaa niin että olisi aina tiettyyn aikaan joku paikka minne lapset voi viedä että voisi sen säännöllisen harrastuksen aloittaa. Sama kaikkien muiden menojen kanssa, kampaajat, lääkärikäynnit yms on sitten aina yritettävä järjestää joko niille kahdeksalle päivälle kuukaudessa kun lapset ovat toisella vanhemmalla tai siten että joku muu voi hoitaa lapsia sen aikaa. Kun taas kahden vanhemman perheessä useimmiten on mahdollista järjestää niin että minä tahansa päivänä viikossa toinen vanhempi voi hoitaa lapset kun toisella on menoa.

Toki se sitten monesti on luksusta kun joka toisen viikonlopun saa viettää juuri miten itse haluaa mutta ajatellaanpa vaikka sitä että se yh ei ikuisesti halua olla yksin niin hieno siinä sitten on treffailla yhtenä arki-iltana ja joka toinen viikonloppu kun kaikki muu aika menee lasten kanssa. Ja sama juttu ystävyyssuhteiden kanssa, kun on perheen ainoa aikuinen niin ei siitä noin vaan lähdetä kavereiden kanssa jonnekin vaan ainoat vaihtoehdot on ne ajat kun lapset on poissa ja sitten jos ne ei kavereille sovikaan niin näkeminen jää tapahtumatta.

Eli vaikka sitä omaa aikaa onkin toisaalta ruhtinaallisesti niin se on tiiviisti sidottu tiettyihin aikoihin ja lähes kaikki ex tempore-toiminta on mahdotonta. Ja todellisuushan ainakin omalla kohdalla on sitä että menen kaksi viikkoa tukka putkella töistä ja lasten harrastuksista kotiin että ehditään syömään ja päästään joskus nukkumankin ja sitten kun on SE viikonloppu että lapset ovat isällään niin minä siivoan, pesen pyykkiä ja katson boksilta kaikki ne sarjat joita en arjessa ehdi katsomaan. Valintakysymyksiä nämä usein ovat, niin ydinperheessä kuin yksinhuoltajaperheessä. Sen sijaan että kadehdit toisten tilannetta, muuta omaasi siten että ei tarvitse kadehtia.

 

No ei kai niitä silti yhteishuoltajiksi kutsuta? Vai olisiko ollut parempi jos ketju olisi otsikoitu "Kadehditko koskaan yhteishuoltajoa?"

 

[QUOTE="Siiri";30600785]Ero on siinä että yh voi jättää ne lapset etävanhemmalle tuntematta huonoa omaatuntoa siitä että kaataa kaiken toisen niskaan.

Ja sanottakoon että minulla on silloin tällöin omaa aikaa: Käyn syömässä ystävieni kanssa tms.

Eli ei ole kyse siitä etteikö minulla ikinä olisi omaa aikaa. Minulla ei vaan ikinä ole ollut mahdollisuutta siihen että saisin olla kaikessa rauhassa yksin omassa kodissani[/QUOTE]

Ero sinun ja yksinhuoltajan välillä on myös siinä että aika moni yksinhuoltaja (oikeasti siis yhteishuoltaja) tuntee koko ajan huonoa omaatuntoa tilanteestaan, lastensa tilanteesta ja siitä että nauttii yksinolosta kun lapset ovat toisella vanhemmalla. Kuvittelet tietäväsi paljon mutta oikeasti et tiedä juuri mitään yksinhuoltajaperheiden elämästä

 

[QUOTE="Siiri";30600814]No ei kai niitä silti yhteishuoltajiksi kutsuta? Vai olisiko ollut parempi jos ketju olisi otsikoitu "Kadehditko koskaan yhteishuoltajoa?"[/QUOTE]

Ei vaan, parempi olis ollut, että olisit kysynyt yksinketaisesgti VAIN, että "kadehditko koskaan ihmisiä, jotka saa omaa aikaa esim. koko päivän"?

 

Ja kerrottakoon nyt täälläkin että rohkeasti nostin kissan pöydälle miehen ja lasten istuessa ruokapöydässä. Ja mies ei ollut moksiskaan, juttelee itse asiassa juuri parasta aikaa äitinsä kanssa.

Että näyttäisi siltä että tulevana viikonloppuna saan olla yksikseni kotona la-aamusta su-iltaan asti.

Lapset innoissaan että ajatuksesta että pääsisivät mummolaan. Mutta toki vähän ihmeissään että äiti ei lähtiskään mukaan

 

Anopin ensimmäinen kysymys oli kuulemma ollut, että "oletteko te riidelleet" kun oli kertonut että tulisi yksin lasten kanssa.

Mutta väliakös sillä. Mulla on edessä viikonloppu yksin kotona. JEE!!!