Jäädessäni yksinhuoltajaksi, mulla oli 4 lasta, 2 koiraa, kissa, papukaija ja undulaatti, ja pihassa viiden hevosen talli ja oma firma hoidettavana. Joka toinen viikonloppu ne neljä lasta oli pois kuvioista, mutta ne kaikki muut oli hoidettava silti.
Selvisin hyvin, pärjäsin hyvin, olin jopa äärimmäisen tyytyväinen elämääni, ja syytäkin, itse olen polkuni valinnut tarvottavaksi.
Mutta jos joku olis tullut kertomaan olevansa kateellinen mun joka toisesta lapsivapaasta viikonlopusta, niin olisin saattanut vähän hihittää...
Kannattaa muistaa, että kaikilla yksinhuoltajilla ei ole edes niitä joka toisia viikonloppuja.
Ja nekin joilla on, yleensä hoitaa sitten muun aikaa ihan kaiken ihan yksin (jos ei ole mummoja ja kummeja jeesaamassa).
Siinä kun aina pari viikkoa hoitaa lasten kuskaamiset päiväkotiin/kouluun/harrastuksiin, omat duuninsa, kaikki kotihommat siivouksesta pyykkämiseen ja kokkaamiseen, lääkärikäynnit, laskujen maksun, nukuttamiset ja herättämiset, kauppareissut, läksyissä auttamiset jne yms. mitä näitä nyt on, niin se joka toinen viikonloppu "omaa aikaa" ei välttämättä ole niin kadehtimisen arvoista.
Paitsi ehkä sellaiselle, jonka mies ei tee yhtään mitään yhteiseksi hyväksi, vaan on lähinnä yksi lapsi lisää. Sitten saatan jollain tasolla ymmärtää kateellisuuden...