väkivaltaa vai alistamista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitä

Vieras
Kinastelin mieheni kanssa yhtenä iltana, ja hän veti mua avokämmenellä poskelle niin että soi. oikeastaan ei voi sanoa että kinastelin, vaan oikeastaan jotain juteltiin, ja rupesin kiusaamaan tyyliin "ei noin voi sanoa..". Hän oli aiemmin jo hieman huonolla tuulella. Tapahtuneen jälkeen lähdin kiireesti pois, ja hän perääni anteeksi pyydellen.
Kerroin kuinka vihaan sitä, ja että se ei saa enää toistua. On aiemmin kai kaksi kertaa tehnyt niin. ongelma on kai siinä, että en pidä sitä väkivaltana, mutta voiko se pahentua? Onko kellään kokemuksia?

ihana mies kaikin puolin ja tässä varmaan ongelma onkin: mustasukkaisuus. Muuta väkivaltaa ei ole ollut.Seksi on loistavaa, molemminpuolin halusta s/m tyylistä alistavaa. Aiemmin olen nauttinut siitäkin, mut nmyt olen ruvennut miettimään että onko sekin alistamisesta nauttimista juuri minun kanssani. Vaikea selittää, eihän voi sanoa että miksi kukakin jostain seksijutusta tykkää..

No kokemuksia ? Pitäskö lähtee lätkiin? -ja juu, en haluaisi.
 
Koita puhua asiaa auki miehesi kanssa. Kerro, että sinua on alkanut pelottamaan tälläinen silloin tällöin ilmennyt käytös. Kerro, että jopa olet alkanut yhdistämään tätä yhteisiin seksi"leikkeihinnekin".
Siihen, että toista fyysisesti satuttaa joutuu aina ylittämään ns.kynnyksen ja kun se on kerran ylitetty on se helpompaa aina tehdä uudelleen, helpompaa on myös siirtyä kovempiin otteisiin.
Mieleeni tuli, että olisiko miehesi tavallaan ylittänyt kynnyksen jo seksinne aikana. Tuleeko läimäys ikäänkuin liiankin helposti.
Seksualisuus ja muu primitiivinenkäytös (kuten väkivallankäyttö) ovat aina kinkkisiä ja monimutkaisia juttuja.
Mutta oli miten oli kerro miehellesi, että sinua pelottaa tälläinen "suunta" suhteessanne. Itse sanoisin, että jos vielä kerran lämää tietää, että pakkaa samantien tavarat ja muutaa muualle ja hankkii apua (esim. jussi-projekti). Jollain tapaa koittaisin luoda "uuden kynnyksen".
 
Ainiin, ja sitten lisäisin vielä, että väkivalta on aina alistamista. Se liittyykö siihen seksualisia tunteita on sitten eri juttu (jos siis tätä tarkoitit). ei miehesi varmaan riitojen aikana läimäyttäessään sellaista tyydytystä saa(tai mistä minä tiedän), mutta voi toki luonteeltaan ja ongelman ratkaisu menetelmiltään olla ns.alistaja.
 
niin mäkin ajattelin että on kynnys huitaista alentunut kun saa seksin aikana käyttää valtaa, ja sitten normaalielämässä ei saa mua vaiennettua. Mutta en mitenkään kuitenkaan edes provosoinut miestä, vaan juttu oli hyväntahtoista leikkiä mistä kukaan ei normaalisti vedä herneitä nenään.

Mustasukkaisuuskin on lisääntynyt, oon huomannut, mutta siitä oon heti alkanut jutteleen että oon siis saanut pidettyä miespuoleisetkin ystäväni. Tänää pitäs puhua, laitoin jo viestiä hälle aiemmin. Kerroin että pelottaa jos joskus vielä lyö. Otti asian ihmeen iisisti, luulin että hermostuu tai jotain. No katotaan kuinka käy..
 
Väkivalta voi loppua, mutta alistus muilla tavoin ihan satavarmasti jatkuu, ne tavat voi olla niin pieniä ja mitättömiä ettet itse edes välttämättä tajua, ennenkö paljon tapauksen jälkeen. Ja toiset jaksaa sellasessa suhteessa toiset ei, itse se on päätettävä mihin kategoriaan tässä haluaa kuulua. :/
 
Ehdottomasti väkivaltaa!Juuri noin alkoi minunkin ex-mieheni touhut!Sen jälkeen tuli aina nyrkkiä,oli aihetta tai ei!Silloin kyllä aina puolustelin miestäni,mutta vihdoin voin todellakin myöntää että vika EI ollut minussa!Sinuna miettisin muutaman kerran haluatko loppu elämäsi elää "pelossa"?
Mutta voimia sinulle :hug:
 
kiitoksia kaikille! ihana huomata että tällä palstalla saa asiallisia vastauksia =)

Hirveintä tilanteessa on että huomaan löytäneeni itseni tilanteesta jossa en ikinä uskonut olevani. En halua menettää tätä ihmistä, ja ottaisin hänet tunnepuolella ajatellen vikoinensa, muta järki sanoo että näin ei voi jatkua! Ja se, että olen edellisessä suhteessa ollut niin alistettu, ja sen olen huomannut vasta jälkeenpäin.

Muut ajattelee että olen vahva ja kaikki on hienosti. onkin, tavallaan ja vahvakin olen, mutta en niin vahva kuin jokuaika sitten. Mieheni on kunnollisuuden perikuva. Kukaan ei luultavimmin uskoisi jos kertoisin tutuille.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.09.2005 klo 19:26 mitä kirjoitti:
kiitoksia kaikille! ihana huomata että tällä palstalla saa asiallisia vastauksia =)

Hirveintä tilanteessa on että huomaan löytäneeni itseni tilanteesta jossa en ikinä uskonut olevani. En halua menettää tätä ihmistä, ja ottaisin hänet tunnepuolella ajatellen vikoinensa, muta järki sanoo että näin ei voi jatkua! Ja se, että olen edellisessä suhteessa ollut niin alistettu, ja sen olen huomannut vasta jälkeenpäin.


Näinhän se on. Ja hyvä että olet oppinut aiemmista. Rohkeutta tehdä oikea päätös.
 
Hakekaa apua. Muistelen, että on joku "lyömätön linja" tai vastaava, jossa väkivältainen puoliso saa apua ja jossa keskitytään "parantumaan" väkivaltaisuudesta-
 
eilen juteltiin. Sovittiin että kerrankin vielä lyö, niin aloitetaan terapia. En olisi muutenkaan kovin halukas sellaiseen menemään.

Oli itsekin miettinyt miksi lyö, eikä muuta selitystä keksinyt kuin että on niin kusipää. Eikö sitten kehdannut sanoa todellista syytä? vai eikö sen parempaa veruketta vaan ole. Kovin oli yhteistyöhaluinen ja hemmetisti pahoillaan.

Sydämestäni toivon ettei jatkotoimia tarvittaisi :\|
 
mies teki sen.. löi ja lujaa.puhuttii asiasta-antaaksi annetiin.teki toisen ja kolmannen karran.ennen kuin heräsin ja rupesin ajattelemaan-mun elämä ei ole tätä-lyömistä ja pelkoa.nyt olen tehnyt sen jot kävin laittaa eropaperit.aion pysyä lujana ja jatkaa elämää lasteni kanssa.paljon on ihmisiä joitten kaa voin puhua kun on paha mieli ja ahdistus.kaikenpuolin olen hyvilläni jot tajusin tilanteen ennen kuin tapahtuu jotain vakavampaa.meil kaikil on oma versio ja neuvoja.annan kuitenkin sinulle yhden -pysy lujana vaik vaikeeta tekee.yksin et jää koskaan. B)
 

Yhteistyössä