Toki. Terapeutti voi auttaa ajatuslukoissa, mutta hyväksynnän tunnetta ihminen ei tarpeeksi saa ammattiauttajilta. Sen ihminen tarvitsee toisilta ihmisiltä, ja sen puutteeseen moni riippuvuuskierre ja muu huonojen elämäntapojen kierre syntyy. Ei se riitä tunne, että minut hyväksytään työn puolesta, kun siitä hyväksymisestä saa palkkaakin. Siksi tässä maailmassa tarvitaan aina vaan enemmän sitä inhimillisyyttä.
Ja jonothan ovat terapeuteillekin nykyään jopa vuosia, ja niitä jonkun apua ja tukea tarvitsevia taas on mielettömät määrät, elämänsä jotenkin ongelmakäyttäytymiseksi saaneita. (Tai ongelma ja ongelma, mutta ainakin tulokset ovat muiden mielestä sitä sitten ü) Saati että ammattipuolelta vielä löytyy kullekin sopiva keskustelukumppani kaikkien hyvin erilaisten suuntausten ja ihmistyyppien joukosta, ihmissuhteitahan ne ovat nekin, eivätkä aina synkkaa. Kelle vaan ei elämäänsä osaa ruotia, jonkun kanssa sujuu, jonkun sitten ei.
Mutta itse nyt ajattelin näissä ihmisyhteisöä laajemmin, en vain parisuhdetta, ap taisi enemmän tarkoittaa sitä. Mutta joo, siinä sitä inhimillisyyttä vasta sitten tarvitaankin.. Lähimmän halveksunta kun lyö aina kaikkein kipeimmin kyllä. Ja sitä kai ap ajoi takaa.
