loppu vai alku

[pihalla]

Nyt on ihan pakko kysyä elleiltä neuvoa mieltä piinaavassa asiassa:
Ollaan seurusteltu viitisen vuotta. Ollut hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Emme asu yhdessä. Seksi toimii loistavasti. Molemmat nauttii ja näyttää sen. Mutta ongelma onkin meidän kahden väleissä. Kuinka sen nyt osaisin kirjoittaa.
Alku oli ihanaa, niinkuin aina. Jossain vaiheessa alkoi tulla sellaista viestiä mieheltä, etten osaa olla mitenkään, että olisi hyvä. Matkoilla kun ollaan, niin aina näytän kurttunaamaa. Itse en sitä myönnä. Kysyinkin häneltä, että osaanko mitään tehdä oikein? Vastaus oli niin ja näin. Eilen illalla sitten keskusteltiin hänen edellisestä suhteesa, 15 vuotta. Mikä meni vikaan. Hän kertoi, että vaimoke oli lopulta kyllästynyt hänen naputtamiseen ja ei enää uskaltanut sanoa mitään, kun väärinhän se meni. Miehelle ei kelvannut. Itse olen kokenut saman, teen niin tai näin aina väärinpäin.
Varsinainen juttu oli se, kun viime viikolla lähdimme olusille. Siitähän taas tiestysti kehkeytyi sanaharkka. Mies alkoi sanomaan, että minä en ole (siis minä kirjoittaja) tyytyväinen meidän suhteeseen ja tahdon jotain muuta. Minä siihen, että hän ei voi tietää minun tunteitani. Enkä ole aikeissa erota. Mutta hän tapansa mukaan jankutti niin kauan, että sanoin, erotaan sitten ja stoppi. Yllä hän pakkasi kamansa minun luotani ja lähti kotiin.
Aamulla oli puhelimessa viesti: Sinusta ei ole sen päätöksen tekijäksi mitä kaikki parisuhdeneuvojat kehoittavat. Lopettaa ihmissuhde joka tuottaa toistuvaa tuskaa ja riitaa, aiheuttaa mielen rauhattomuutta ja oman elämän epävarmuutta joka heijastuu päivittäiseen elämään jopa sen juhlahetkiin, pilaten arjen ja juhlan ja olemassaolevat ihmissuhteet. Minun on otettava vastuu ja suostuteltava Sinut hyväksymään, että tää ei toimi. Lopetetaan tähän selvitään hengissä.
Meni muutamia päiviä. Ei nähty eikä soiteltu. Eilen hän sitten tuli käymään. alkoi puhua, niinkuin ei mitään viestiä olisi ollutkaan, meidän yhteisestä tulevaisuudesta ym.
Se yö vietettiin yhdessä, rakasteltiin ja nautittiin.
Aamulla minulla oli paha olla. Sanoin hänelle, että teenkö oikein jos nyt jatkan hänen kanssaan, hänen viestistä välittämättä. Hän siihen, että rakastetaan ja näytetään se toisillemme. Hän tahtoo olla kanssani.
Minua jäi vaivaamaan suhteemme. Jatkaako vai lopettaakko. Tuntuu, että jonkin ajan kuluttua taas ollaan samassa. Onko tämä vain jotakin kiristystä, että minä olisin nöyrä ja vailla omaa tahtoa?
Auttakaa Ellit olen niin eksyksissä, enkä näe asiaa kovinkaan kirkkaasti

 

[pöh]

Mies taitaa olla ihan penikka. Ihan kuin haluaisi nähdä kuinka paljon sua voi pompottaa omien mielialavaihteluidensa pohjalta.

En tiedä sinusta, mut itse viheltäisin pelin poikki. En jaksaisi jojottaa ja leikkiä tyhjää. Tuollainen juttu ei tiedä hyvää ja varsinkaan kun yhteisiä vuosia on takana jo noin paljon... Ukko selvästi testaa sua, et kuin paljon paskaa olet valmis sietämään häneltä. Se on tietynlaista vallan käyttöä ja manipulointia. Ennemmin tai myöhemmin sun itsetunto alkaa kärsiä ja alat kysellä itseltäsi, et mikä mussa on vialla ja mitä mä teen väärin jne. Lopulta näet itsekin vain itsesi syntipukkina kaikkeen huonoon, mitä teidän parisuhteessa ja keskinäisissä välissä falskaa... Ja miehen jauhot pysyy puhtaina, kun kukaan ei syytä häntä.

 

[pihalla]

No enpä tiedä onko penikka. Mies on jo yli viisikymppinen. Mutta eihän se ole tae, että olisi kasvanut aikuiseksi.
Olen kokenut sen vallankäytöksi. Pompotuksen, arvostelun ym. Kuinka paljon siedän ja kuinka paljon hän ilkeää tehdä elämästäni ikävää. Olen vielä tähän asti sanonut, että ei kaikki voi olla minun vikani. eikä olekaan. Kuten kirjoitit ystävät ja muut toverit ovat sitä mieltä, että mies on maailman mukavin seuramies ja ja ystävällinen, auttavainen. Mutta minä en vain saa samaa kohtaloa kuin ystävät.
Hyvin yleistä on, että kun ollaan jossakin , niin yhtäkkiä huomaan, että mies on aivan myrtsi. Ei sano mitään ja jos sanoo hyvin nuivasti. Jurottaa. Mieti sitten siinä, että mikähän nyt on. Mitähän minä nyt olen tehnyt väärin. Se on niin raskasta. Se jos mikä syö naista.
Yleensä olen muka sanonut jotakin mikä loukkaa häntä kovin. Itse en vain useinkaan tiedä mikä se asia nyt tällä keraa oli.
Voi helvetti kun on vaikeata. Auta lisää ja kirjoitelkaa niitä ihania elämän viisauksia

 

[viisauksia]

""mies on maailman mukavin seuramies ja ja ystävällinen, auttavainen""

Näin minullekin aikoinaan sanottiin ex-aviomiehestäni.
Olin täysin hukassa ihanan mieheni kanssa.

Ei ihmistä opi tuntemaan edes pitkässä avioliitossa. Tein perusteellisen tutkimuksen miehen oikeaan minään avioeromme jälkeen. Nyt vasta minulla on oikea kuva tuosta ihmisestä.

Moni julkisuuden ihminen on hauskan ihmisen maineessa ja kotiväen mukaan sitten erittäin ikävä ihminen. Läheisestä ihmisestä ikäänkuin ladataan itsensä uusiin haasteisiin.

En jaksaisi enää seurustella viisikymppisen ukon kanssa.
Jos mies on jurottaja ja toistaa vanhaa kaavaa, niin lopun arvaat jo ilman Elleissä kyselyäkin. Meidän tapauksessa exä toistaa isänsä kuvioita. Sanoinkin heti alkumetreillä uutta naista xxxx the Secondiksi.

Sinun pitää jämäköityä suhteessanne. Älä ota itseesi miehen ailahteluja. Pidä itsesi hyvällä tuulella olipa ukko millä päällä tahansa.

Tänään minulla on äärettömän hyvä päivä. Tykkään tasaisesta elämästä. En halua enää elämääni suuria tunnekuohuja. Elämä tässä iässä on mukavaa. Lapset ovat jo isoja ja exäkin on jo kasvanut aikuiseksi. Neljänkympin kriisi alkaa olla selätetty. Ehkä hänkin malttaa piipahtaa Elleissä ja kirjoittaa sinulle lisää viisauksia.

Tykkään palloilla Kristallipallopalstalla. Voit lukea lisää höpinöitäni. Kirjoittelen siellä joskus muutaman lauseen nimimerkillä Sudis. Näin illalla sateen jälkeen sateenkaaren.
Toivottavasti sen päässä on iso aarrearkku täynnä ihanuuksia. Älä jää liian pitkäksi aikaa vatvomaan suhdeasiaasi nettiin. Kirjoja lukemalla selviät paremmin.

Minulla on lainassa Kaarina Määtän kirja Lumous. Siinä parisuhde käsitellään juurta jaksain. Kun palautan kirjan, niin ehkä sinä olet jonossa seuraavana lainaajalistalla.

 

[pihalla]

Kiitos viisauksista. Osui ja upposi. Pitänee lähteä kirjastoon etsimään ko kirjaa.
Se on vain, ettei haluaisi luovuttaa liian helpolla. Ettei kaikkia mahdollisia keinoja olla käytetty. Mutta ehkäpä niitä ei tarvitsekaan käyttää. Isäni oli murjottaja. Ei puhuhut ei pukahtanut. Kaikki lapset ja äiti aina äpsingillään, mistähän nyt tuulee. Lapsena jo inhosin isässäni sitä piirrettä. Nyt minulla on aivan samanlainen jurottaja, mykkäkoulun priimus. Mutta kun toista rakastaa, haluaisi myös yrittää. Se, ettei sanota mikä mättää, vaan ollaan hiljaa. Se on pahaa henkistä väkivaltaa. Itseäni jos joku asia mättää, pyrin sen sanomaan ja vaikkapa riitelemään pois. En kestä sitä jurotusta. Mutta onni onnettomuudessa, emme asu yhdessä. On oma rauha ja oma vapaus.

 

[pihalla]

Kiitos viisauksista. Osui ja upposi. Pitänee lähteä kirjastoon etsimään ko kirjaa.
Se on vain, ettei haluaisi luovuttaa liian helpolla. Ettei kaikkia mahdollisia keinoja olla käytetty. Mutta ehkäpä niitä ei tarvitsekaan käyttää. Isäni oli murjottaja. Ei puhuhut ei pukahtanut. Kaikki lapset ja äiti aina äpsingillään, mistähän nyt tuulee. Lapsena jo inhosin isässäni sitä piirrettä. Nyt minulla on aivan samanlainen jurottaja, mykkäkoulun priimus. Mutta kun toista rakastaa, haluaisi myös yrittää. Se, ettei sanota mikä mättää, vaan ollaan hiljaa. Se on pahaa henkistä väkivaltaa. Itseäni jos joku asia mättää, pyrin sen sanomaan ja vaikkapa riitelemään pois. En kestä sitä jurotusta. Mutta onni onnettomuudessa, emme asu yhdessä. On oma rauha ja oma vapaus.