Uusi alku vai..

[matildanen]

Tämä on aika vaikea paikka minulle. Olimme mieheni kanssa hyvän aikaa jo eroa tekemässä, kaikki meni päin helvettiä ja erosimme.
Eron jälkeen hän halusi että yrittäisimme yhdessä kaikin keinoin, ei rakasta kuin minua jne..
Mutta minulle paljastui että suhteemme loppuaikoina hänellä oli jo toinen, jonka kanssa sitten muutaman kuukauden heilastelikin. Samaan aikaan mustasukkaili minusta, vaati ettei ole muita koska halusi että palaisimme yhteen, vannoi rakkauttaan, uskollisuuttaan jne.
Muutenhan tämä ei niin "vakavaa" mutta tältä toiselta naiselta oli salannut täysin olevansa yhä naimisissa ja syytti minua muista miehistä suhteemme aikana hyvinkin rankasti. HUOM. Minä olin uskollinen - yhä tänä päivänäkään ei muita.
Tämä ei miehelleni ensimmäinen kerta kun on suhteessa ja muu suhde samaan aikaan - entisen avokkinsa aikana niitä useita. Minulle niistä hän itse kertonut.
Parisuhdeterappiassa toitottaa kuinka hän ei ole koskaan rakastanut muita kuin minua, hän ei viihty kenenkään muun kanssa yms.
Minä vain en tiedä mitä tehdä, mitä haluan.

 

[sohwis]

Unohda koko mies.Jos noin paljon hänen tuottamaa ongelmaa,unohda tollanen tyyppi.Kunnollisiakin miehiä on.Älä jää tollasen pompoteltavaksi.

 

[kenkää vaan]

Usein juuri ne ihmiset, jotka ITSE pettävät/valehtelevat, ovat äärimmäisen mustasukkaisia kumppanistaan ja uhittelevat tyyliin "hitto, jos mua petät, niin...". Sitä on niin helppo olla sokea omalle moraalin köyhyydelleen. Sinuna unohtaisin tuommoisen äijän, joka pelaa ja vedättää sinua.

 

[matildanen]

Juuri tästä syystä mieheni jäi kiinni, sillä aina se mistä hän minua syyttänyt siihen itse syyllistynyt..
Toki olen välillä miettinyt että parempi olisi todella kokonaan erota, välillä taas toista mieltä. Tapa, tuttuu, turvallisuus.. Ja kai joku tunne niiden lisäksi pitää minua kuitenkin tässä. Valitettavasti en tiedä, usko, voiko ihmiseen joka noin elämässään useasti toiminut koskaan luottaa. Taitaa olla tapa.
Tämä kyseinen henkilö on todella mustasukkainen. En saisi olla kenenkään muun kanssa tekemisissä, kaikki ihmiset ovat hänelle uhka.
Parhaansa mukaan yrittää "hallita"minua, minun kaikkien tekemisisen pitäisi liittyä häneen / kelvata hänelle. Hän taas voi tehdä mitä melkein haluaa.
Esim. Minä en saa käydä baarissa ystävieni kanssa koskaan. Hän taas voi lähteä sinne tai kavereidensa kanssa kalaan.
Minä jos lähden niin helvetti valtaa elämän, minun sekä kavereideni.

 

[Leena]

Kuulostaa sille, ettet aiokkaan jättää miestäsi...aiot kaiketi olla hänen kanssaan jatkossakin???
Voitko todella olla sellaisen ihmisen kanssa, johon et voi luottaa?Ja joka ei luota sinuun???

 

[sohwis]

Kun lukee näitä sivuja tuntuu siltä että naiset ovat alistettuja miehen taholta kaikkeen sontaan.Miten tollanen on mahdollista?Ovatko miehet nykyään tollasia?

 

[tuhattaituri]

Sinä olet aikuinen ihminen ja päätät itse elämästäsi. Jos haluat pysyä miehen kanssa yhdessä, niin pysy. Ei sinun asiasi kuulu kenellekään. Jos taas haluat erota, sinulla on siihen oikeus eikä siitäkään tarvitse kysyä keneltäkään lupaa, ei edes mieheltäsi.

Miehesi ei taida osata olla yksin ollenkaan, vaan hän tarvitsee koko ajan jonkun, jota voi syytellä ja johon voi purkaa paineitaan olipa ne sitten seksuaalisia tai jotakin henkistä painetta. Kysymys kuuluukin, että osaatko sinä itse olla yksin? Osaatko kuvitella elämää, johon miehesi ei kuulu? Vai onko kyse siitä, että haluaisit olla yksin, mutta pelkäät erota, kun et voi olla varma, että mitä elämässä tapahtuu, jos jäät suhteen jälkeen tilapäisesti yksin?

Kerroit, että sinä et tiedä, mitä haluat. Ei sinulla ole kiire mihinkään. Anna ajan kulua ja mieti rauhassa, mitä sinä oikein haluat. Haluatko, että palaat yhteen miehen kanssa, joka väittää rakastavansa sinua (mutta ei ilmeisesti oikeasti rakasta, kun pettää sinua muiden naisten kanssa ja kohtelee sinua huonosti)? Hänen pitää osoittaa, että hän on muuttunut, koska muuten palaat takaisin suhteeseen, jossa asiat ovat ihan niinkuin ennenkin ja sitten olet taas surullinen.

Vai haluatko erota? Kukaan ei pysty takaamaan, että millaista elämäsi on eron jälkeen. Olen varma, että moni yrittää erota, mutta ei uskalla, koska pelkää tuntematonta yksinäisyyttä. Siksi on mieluummin tutussa ja huonossa, kuin että uskaltaisi ottaa riskin. Jos eroat, sinulla on mahdollisuus tehdä asioita toisin, nähdä ystäviäsi ja tutustua myös halutessasi sellaiseen mieheen, joka kohtelee sinua paremmin.

Käsittääkseni moni uhkailevista miehistä uhkailee siksi, että ei pysty millään muulla keinolla pitämään naista luonaan. Minusta on epäreilua, että mies pelon avulla pakottaa sinut takaisin luokseen. Minusta jos hän vannoo rakastavansa sinua, niin se ei ole oikeaa rakkautta, jos kerran pettämiset, uhkailut ja muut huonot käytökset johtuvat rakkauden tunteesta. Minä en ainakaan huolisi sellaista "rakkautta".

 

[Täti-ihminen]

Kuten tuhattaiturikin viittasi tekstissään; silloin kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, niin teot ratkaisevat.

 

[matildanen]

Kiitokset tuhattaiturille ja täti-ihmiselle, itsekkin ajattelen samoin, mutta kun asia koskee itseä niin kaukaa viisas on lähellä tyhmä.
No mutta kerronpa jotain mikä sai verenpaineeni kuohumaan:
Sain tietää ko. naisen ottaneen mieheeni yhteyttä n. 2 viikkoa sitten. Sen jälkeen ovat noin. 10 puhelua käyneet keskenänsä. Yhteydenotto oli koskenut naisen huonekaluja.. Siis se ensimmäinen. Sen jälkeen mieheni oli soittanut naiselle ja kertonut mielipiteensä hänen yhteydenotosta ja yllätysyllätys sen jälkeen soitot koskeneet heidän suhdettansa ja tapahtuneita asioita.
Nooh, minulle tietenkin ensin kielsi olleensa missään tekemisissä - siis valehteli
Sen jälkeen syyksi tuli että minä suutun - totta helvetissä!
Hän nimenomaan oli minulle luvannut että hän ei ole missään yhteydessä, ei missään tekemisissä ko henkilön kanssa.
Ja nyt selittää että hän ei olisi niitä puheluita puhunut jos olisi tiennyt mitåä seuraa. Ja ettei hän enää koskaan jne, samaa paskaa.
Olenkin miettinyt että minulla pitää olla päässä pahasti vikaa jos en nyt todellakin katkaise tätä suhdetta. Olen kuitenkin aivan normaalin näköinen, nätiksikin sanottu, suht nuori nainen vasta vähän päälle kolmekymppinen, kohtuullisella älyllä varustettu ja näin suostun hukkaamaan ainoata elämääni!
Tämä kuitenkin henkisesti raskasta, kuluttaa voimia ja aikaa aivan hirvittävän paljon, vie sen siis lapsilta, minulta, työltä, opiskelulta jne.
Minä tässä iässä katson että tollainen teinileikki ei kuulu minulle missä toinen osapuoli ei ymmärrä mikä on parisuhdetta mikä ei. Ilmeisesti oppinut sanan pari suhdetta.
Aah, itkettää ja naurattaa, tunnen surua, pahaamieltä, minua on loukattu ja ennen kaikkea pidetty pilkkana..
Ja puhelin piippaa: rakastan sinua.en tarkoittanut pahaa.en ole pettänyt tms. jne.
Mutta kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, niin teot ratkaiskoon.
Huh...

 

[Ääkönen]

Kirjoituksistasi saa sen kuvan että annat hänelle ikuisesti anteeksi, haluat vain purkaa pahaa mieltäsi tänne elleihin, mikä onkin hyvä asia. Mies on pikkupoika-asteella, jotkut ovat ikänsä.

Etsi oma asunto ja eroa, vaikka se vaikeaa onkin, ei se mies siitä muutu, kiero mikä kiero.

 

[matildanen]

Niinhän se on että ihmiset harvemmin muuttuvat ja kukaan ei voi muuttaa kuin itseänsä..
Olemme huomenna menossa asioista keskustelemaan, mutta mikään ei muuta tapahtuneita. Mitä tapahtunut, on tapahtunut. Enkä jaksa elää elämää jossa aina saa miettiä mitä selkäni takana tapahtuu.

 

[a-liina]

En usko, että ihminen joka on kerran pettänyt, ei pettäisi toista kertaa. Kannattaako tuollaisessa tilanteessa antaa toiselle anteeksi edes.

 

[matildanen]

Varmaan joku voi antaa anteeksi, mutta minä en ole anteeksi anto automaatti. Ja toisaalta anteeksi antaminen ei kai tällaisessa tilanteessa se avain asia, sillä tokkopa tuollaista unohtaa koskaan.
Ja toisaalta ei sen väliä mitä puhuivat vai puhuivatko, sillä petetty lupaus on petetty lupaus, siihen liittynyt valhe on valhe eikä se totuus muutu riippumatta siitä kuinka paljon anteeksi antaa.
Aika ikävää että tuntuu siltä että olen nämä vuodet käyttänyt paskaan.. Tänäänhän on näiden asioiden keskustelu ja puintipäivä, vaan tuntuu turhalta, ei mikään muutu vaikka kuinka puhuttaisiin tai seliteltäisiin. Tehty mikä tehty.

 

[armoton nainen]

Miksi antaa anteeksi toisen tekoja.. Miksi ei vaan kosta kunnolla, niin oppisi tuokin mies ehkä elämästä jotain..

 

[Ajatteleeko joku?]

Kosto synnyttää taas toiselle halun kostaa. jne...ei synny muuta kuin koston kierre.
Kannattaisi harkita noita kostotoimenpiteitä ainakin jos on lapsia.
Kyllä he ovat sijaiskärsijöitä näissä aikuisten "leikeissä", vaikka me aikuiset usein luullaan, ettei lapset hoksaa mitään ja eivät he kärsi.
Voi sitä pienten sydänten kätketyn tuskan määrää, senkin pölvästit aikuiset!!!

 

[Matildanen]

Ei en ajatellut kostaa. Se ei muuta sitä mitä on tapahtunut. Eli turhaa.
Olen yrittänyt tätä tunteiden vuoristorataa hiljentää, mutta eipä se onnistu.
On hetkiä, jolloin olen rauhallinen ja tyyni, hetkiä jolloin tekisi mieleni huutaa ja paiskoa ovia. Suututtaa se etten tiedä mitä ajattelen, mitä haluan.
Luultavasti, ainakin jossain tunnen, että meidän tiemme eroavat kokonaan, hyvin pian. En usko että tulisin koskaan ko. ihmiseen luottamaan ja en jaksa kuluttaa itseäni sillä että epäilen.
Minä en voi muuttaa toista, ja koska pettäminen tuntuu toiselle osapuolelle kuuluvan elämään aina, niin miksi kuluttaisin elämäni näin.
Harvinaisen hauskaa on se että miehen mielestä hänellä oli syyt pettää - ne ovat oikeasti tekosyitä / syitä jotka hän omalla käytöksellään sai aikaan.
Eli minullahan olisi ollut myös oikeus / syy pettää koska hän kohteli minua siten kuin kohteli.
Toivon että hän jo kuitenkin 40-veenä tajuaisi oman ongelmansa ja koittaisi sen hoitaa, niin ehkä hän saa joskus itsellensä oikean parisuhtees. Siihen kun kuuluu vain 2 ihmistä, ei niin että hänellä kaksi ihmistä.