Kommunikaatio-ongelma, silkkaa kusipäisyyttä vai vain tyhmyyttä?

[Nainenenen]

Kyllä minä pian kolmekymppisenä naisena osaan jo itseäni sen verran arvostaa, että odotan mieheltä aikuismaista ja kohteliasta käytöstä. Ne tulevat ihan luonnostaan jos mies on aidosti kiinnostunut (ellei nyt sitten ole mikään kauhea idiootti tai juntti, mutta en silloin kyllä olisi treffeille suostunutkaan). Jos jollekin miehelle ei tule mieleen ilmoittaa ajoissa muutoksista tai saan muutoin sen käsityksen, etten ole hänen sen hetkinen ykkösintressi, saa mies ihan vapaasti kadota elämästäni. Ketään en anele tai suostu toimimaan kynnysmattona. Enhän tekisi itsekään niin miehelle, josta olisin kiinnostunut. Ne, jotka tyytyvät vähään, myös saavat vähän. Ja jotain yritystä voi kai mieheltä odottaa, kyllä ainakin itse haluan saada sen tuntemuksen, että olen tavoittelemisen arvoinen.

 

[miespä minäkin]

Paskahousuthan täsä karkuun juoksee! Ei siinä tarvita rakkaustarinoita vaan peruskäytöstavat ja/tai toisen huomiointi jotta ei kuseteta treffiasiassa. Siitä se tutustuminen sitten lähtee, mutta eihän märkäkorvien kanssa voi lähteä etenemään

 

[miespä minäkin]

Siis tämä sille pimulle joka tuolla naureskeli OMG:tä. Nainenhan toki osaa olla aina ystävällinen täällä toiselle naiselle.

 

[-Witchie]

Häh? Ihastuminen on nimenomaan kemiaa, joka ei selviä missään virtuaalikeskusteluissa tai puhelimessa.

Onneksi tämä mies ymmärsi lopettaa tämän jutun tähän, sillä selvästikään hän ei kokenut kemiaa ollenkaan aloittajan kanssa!

 

[Strureplan]

Kylläpä vaan ihmissuhde on muutakin kuin kemiaa, ihastuminen tosiaan sitten on sitä itseään eli kemiaa. Mies sanoi ihan suoraan itse aina, että kokee syvää henkistä yhteyttä kanssani ja on hvyin ihastunut. Suhteeseen pystyminen on ihan eri asia sitten.
Turhaanpa enää arvuuttelen sitäkään.