suomalaisen miehen kommunikaatio suomennettuna?!?

[yksinpuhelija]

mitä tarkoittaa mies joka vaikenee kun häneltä kysyy

lopetetaanko ehkäisy, eli voitaisko antaa lapsen tulla jos on tullakseen
mikset anna esim tietynlaista seksiä, luettelen vaihtoehtosyitä, kysyn saisinko sellaista joskus
voisitko sanoa hellittelysanoja
varaisisinko meille yön jossain
jne. monia selkeitä kysymyksiä joihin tarvitsee vastausta, ei kuitenkaan sillä tasolla, että syödäänkö nje.
usein tällaiset ovat asioita, joihin kuvittelen sitten minun kannaltani negatiivisen vastauksen, jos en sitä saa. eli että mies ei halua loukata vaan on mieluumminhhiljaa. Hän myös kutsuu tätä omaa tyyliäni puhua "jauhamiseksi" vaan hän itse sen aiheuttaa, että kaikkea pitää jauhaa, kun toinen ei vastaa.

rutiinit menevät hyvin, mutta henkisen puolen isommat asiat saavat tän MYKÄKSI:
myös suuttuessaan vaikenee. Jos raivostun jostain (ei usein) ja lausahdan kipakasti, usein on vastassa hiljaisuus.

olemme erittäin vakavissamme seurusteleva pari, ei epäilystäkään, että kumpikaan ei rakastaisi toista.

millä ihmeellä joku voi elää noin, vaikenemalla vaa?! tunnen itseni epäkunnioitetuksi ja kysymykseni ja murheeni naurettaviksi hänen silmissään. ei vaivaudu vastaamaan. en voi ymmärtää, en sitten.

 

[Ei ei ja vielä kerran ei]

"lopetetaanko ehkäisy, eli voitaisko antaa lapsen tulla jos on tullakseen
mikset anna esim tietynlaista seksiä, luettelen vaihtoehtosyitä, kysyn saisinko sellaista joskus
voisitko sanoa hellittelysanoja
varaisisinko meille yön jossain"

Vastaus kaikkiin kysymyksiisi on EI. Mutta miten reagoit, jos miehesi sanoo asiasta todellisen mielipiteensä? Saatko itkuraivarit? Jätätkö ja alat katselemaan myötämielisempää miestä?

Niin, sanopas sinä.

 

[aperäinen]

"lopetetaanko ehkäisy, eli voitaisko antaa lapsen tulla jos on tullakseen
mikset anna esim tietynlaista seksiä, luettelen vaihtoehtosyitä, kysyn saisinko sellaista joskus
voisitko sanoa hellittelysanoja
varaisisinko meille yön jossain"

Vastaus kaikkiin kysymyksiisi on EI. Mutta miten reagoit, jos miehesi sanoo asiasta todellisen mielipiteensä? Saatko itkuraivarit? Jätätkö ja alat katselemaan myötämielisempää miestä?

Niin, sanopas sinä.

En jätä miestä sen takia, että hänellä on näkökantoja, mielipiteitä ja keskustelutaitoja. Vaan jos hän ei halua jutella kanssani tulevaisuudestamme, toiveistaan sängyssä, anna pikkuisen romantiikkaa aina silloin tällöin, vaan hiljenee kuin olisin joku ääliö, .. tulee olo, miksi hän on sitoutunut minuun näin täysillä?! kyllä minäkin pyrin juttelemaan hänen kanssaan aina yhtä pitkästyttävistä miesten jutuista kuten autoista. Hän osaa paremmin pussata kuin puhua. Ehkä hän puhuu teoilla? Hänelle on selvästi tosi vaikeaa kertoa ajatuksistaan/tunteistaan jne..hän kokee rasittavana asioista keskustelemisen.
Voisiko suomalainen mies opetella puhumaan jossain vaiheessa ja kasvattaisi pojilleenkin saman kyvyn?! MIelestäni se on parisuhteessa olevan ihmisen selviytymispakkauksen olennainen eväs.

 

[tuulipuku nainen]

Itselläni on kaksi poikasta. Isä niinkäään ei ole kova puhumaan, sanotaan jos on asiaa, meinaan tärkeetä.

Miehellä elekieli paljonkin puhuu ja ollaan oltu yhdessä tosi kauan, esim:
-Mulkaisulla turhat naisen höpinät hiljennetään, eli miehelle arkoja asioita joista täytyy muistutella, niin menee perille. Mies tietenkään ei puhu mitään, koska olen oikiassa ja hän tietää sen. Syvä hiljaisuus..
-Niska jäykkä ja pää pystyssä kuin vauhkolla hevosella, mutta luja ote suitsista rauhoittaa tilanteen.

Miehelle hermostuttavia asiota joista ilmoitan kantani on: Imurointi, sukka ja kalsari myttyrät, kotiintuloajat ja viisastenjuoma, ja muuta määräilyäni unohtamatta.
Mies ei paljoa puhele, mutta on tullut puheliaammaksi kuin nuorempana oli. Mun mies on tavallinen suomalainen mies, ihan mukavasti toimeen tullaan, tai ei mies ainakaan ole sanonut ettei mene.

Olen puhellut poikasilleni aina vauvasta asti, puhuttu, naurettu ja riidelty, ovat oppineet sanomaan vahvat ja oikiat kantansa. Ja sanon myös itse heille omat oikiat kantani.

Jos mies ei puhu, niin ei puhu ja hän itse siitä kärsii jos kärsii.

Mieheni on hyvä kumppani.

 

[oikeanlahkeen Jorma]

Moon varma nottei puhumattomuuresta kärsi, mutta jos joutuu väkisi suutansa aukomaha, sitte menöö överiks!

 

[tuulipuku nainen]

Jorma on tyypillinen mies, muutamalla sanalla kertoo kantansa. Jos tosiaankin mies menee kertomaan enempää kuin tarvitsee, pelkää puhuvansa itsensä pussiin. Hermostuu, sanoo mitä ei tarkoita Ja ulospääsyä ehkä tukalastakin tilanteesta ei ole.

Mies on kuin jokiraakku (jokisimpukka) kun vihdoin saa kammettua kuoret auki varovasti, sieltä voi löytyä kaunis helmi.

Hyvät puolensa on miehen puhumattomuudella, saa ainakin omat sanomiset sanottua, eikä tarvitse odotella puheenvuoroa. Riirat on lyhyitä..

 

[Hiljaisen hissukan vaimo]

Meillä tilanne on samanlainen. Olen sanonut ystävällisesti moneen kertaan, että on ihanaa kun hän halaa ja suukottelee, koska tarvitsen hellyyttä ihan älyttömästi joka päivä. Aluksi minä olin se, joka teki aina aloitteita, mutta lopetin laskemisen, että kuinka harvoin hän halaa jne. Kyllä mies parissa vuodessa on oppinut itsekin nauttimaan läheisyydestä ja saattaa tulla sanomaan, jos en ole häntä halannut vielä.

Meillä mies ei halua liikaa suunnitella asioita etukäteen. Koska asioita ei suunnitella, niin sitten asiat menevät sivu suun, kiinnostavat tapahtumat unohtuvat, konsertit ehtivät olemaan loppuunmyytyjä jne. Yritän katsoa asioita jonkun verran läpi sormien, koska en halua lähteä nalkutuslinjalle. Joskus lähden esimerkiksi kylpylään ja sanon suoraan miehelle, että hänen pitää päättää huomisen aikana, että lähteekö hän mukaan vai ei, sillä teen silloin varauksen jne.

Meillä myös seksi on osittain ongelmana, koska mielestäni seksi saisi olla vaihtelevaa: välillä miehen tyyliin pikaisesti ilman esileikkejä, mutta ehdottomasti välillä pidemmän kaavan mukaan minun mieliksi. Alussa odotin, että mies tekee asioita minun mielikseni, mutta kun jäin ilman, opettelin ottamaan oman nautintoni seksissä. Sanon siis suoraan, jos haluan lisää esileikkiä, rintojen hyväilyä jne. Saatan viedä hänen kädet sopivaan kohtaan jne. Toki tällaiseen pidemmän kaavan seksiin ei ryhdytä arki-iltana puolilta öin, kun kumpikin on ihan poikki, mutta esim. viikonloppuna haluan itselleni myös rakkauden osoituksia. Olen siis oppinut, että mieheltä on turha kysyä mielipiteitä, vaan jos hänelle kerran on ihan sama, niin sitten minä teen valinnat.

 

[Ikuinen odotus]

Tämä on kyllä ihmeellinen asia ja kovin tavallinen parisuhteessa. Parissa sinällään ei ole vikaa vaan vika on siinä vuorovaikutuksen laadussa. Toinen odottaa toista kuin mitä saa ja toinen ei voi kirveelläkään antaa, vaikka toinen kuinka selkeästi pyytää. Jos ei kyseessä ole sairaus, ainakin se on jonkinlainen tunnetyhjyys ja tunnetyhmyys, johon ei ilmeisesti lääketttä löydy. Joku on saanut apua parisuhdeterapiasta, mutta pari kahdestaan ei löydä apua. Kolmas osapuoli tarvitaan ilman muuta.
Kun olen mykän tuppisuun kanssa elämäni viettänyt, en ihan helpolla ala sitä nuoremmilleni suosittelemaan.

 

[Puhumaan oppinut mies]

Voisiko suomalainen mies opetella puhumaan jossain vaiheessa ja kasvattaisi pojilleenkin saman kyvyn?! MIelestäni se on parisuhteessa olevan ihmisen selviytymispakkauksen olennainen eväs.

Kyllä se on mahdollista, suomalainen mies voi oppia puhumaan tunteistaan ja kaikista muista tärkeistä parisuhteeseen liittyvistä asioista. Olin aikaisemmin haluton ilmaisemaan tunteitani parisuhteessa. Omalla kohdallani muutos tapahtui vasta useiden vuosien jälkeen, sanotaanko näin reilusti ja tasapuolisesti, että puoliksi se oli kiinni minusta ja puoliksi vaimostani.

Vaimoni ei missään vaiheessa painostanut minua, minä vain itse havaitsin, että muutoksen täytyy ennen pitkää tapahtua, koska tilanne ei voinut jatkua samanlaisena loputtomiin. Menin lukkoon heti jos puhe siirtyi tunteisiin tai rakkauteen, osasin toki sanoa kumppanilleni rakastavani häntä, mutta siinä kaikki. Seksielämässäkin ajattelin vain omaa napaani. Esileikit hoidettiin pikaisesti alta pois ja vain minä sain nauttia orgasmeista.

Onneksi tuo kaikki on nyt historiaa. Tuskin edes tunnistan siitä itseäni. Yksi huomattava tekijä muutoksessani oli se, että kaikkina näinä vuosina vietimme paljon aikaa yhdessä ja näin ollen minulla oli mahdollisuus pysähtyä rauhassa pohtimaan parisuhteen kannalta tärkeitä asioita. Kiireisessä ja stressaavassa työelämässä olisin tuskin muuttunut miksikään. Nyt kun työelämä on vasta edessäpäin, niin minun on hyvä lähteä siihen mukaan, kun kaikki perusasiat ovat kotona kunnossa.

Toista ihmistä ei voi väkisin muuttaa miksikään ja kaikenlainen painostaminen on vain pahasta. Muutoksen täytyy lähteä ihmisestä itsestään tai hänen on ainakin myönnettävä, että jotain on pielessä. Sen voin kaikille suureksi ilokseni paljastaa, että tämän muutoksen seurauksena elämänlaatuni parani merkittävästi. Elämässä ja erityisesti parisuhteessa kun täytyy olla paljon muutakin kuin omat ajatukset ja omat tekemiset.

 

[mies1]

Minäkin olen oppinut puhumaan. Parisuhteen ulkopuolellakin puhetaito on a ja o. Puhuminen on tehokkain tapa kommunikoida. Puhua voi itselleen vaikka yösijan.. Puhumalla voi myös hallita. Puhua voi antamatta toiselle suunvuoroa. Puhua voi toisen laskuun.
Puhe voi olla ase; aseen käyttäjän inhimillisyys muodostaa puheen laadun.

Poliitikot puhuvat p:kaa

 

[pulputtaja]

jos mies ei vastaa, noihin kysymyksiin, niin hänen kantansa tosiaan voi olla EI, mutta ei uskalla/halua sitä ääneen sanoa, pelkää, että sinä reimastut siitä tosissaan ja otat muutaman kilometrin etäisyyden.
Minulla on kokemus miehestä, jonka kielto-ja myöntosana, asiallisissa asioissa oli "hymph", siinä sai olla selvännäkijänä välillä!
Miehet on hyvin vaikeaselkoisia halutessaan, siinä missä nainen puluputtaa asiat kolmeen neljään kertaan, mies vain vaikenee..pakkanenkaan ei ota selvää, mitä mieltä, loppujen lopuksi ovat.
Nykyinen kumppani sanoo, asiat just ja suoraan, niinkuin ne on, silloin kun kysytään tai kysyy itse. Helpottavaa.

 

[Yks mies vaan]

mitä tarkoittaa mies joka vaikenee kun häneltä kysyy

lopetetaanko ehkäisy, eli voitaisko antaa lapsen tulla jos on tullakseen
mikset anna esim tietynlaista seksiä, luettelen vaihtoehtosyitä, kysyn saisinko sellaista joskus
voisitko sanoa hellittelysanoja
-snip-
millä ihmeellä joku voi elää noin, vaikenemalla vaa?! tunnen itseni epäkunnioitetuksi ja kysymykseni ja murheeni naurettaviksi hänen silmissään. ei vaivaudu vastaamaan. en voi ymmärtää, en sitten.

Yleisin syy on se, että jo suhteen alussa mies on oppinut vaikenemisen kannattavan suurempien vaikeuksien välttämiseksi. Hän on oppinut, että vastaaminen johtaa tuntien "keskusteluihin", mökötykseen tai riitaan, jossa jokainen hänen uusi kommenttinsa ainoastaan pahentaa asiaa. Lopulta on vuorossa pakollinen anteeksipyyntö ja nöyrtyminen asiassa, jota hän ei edes täysin ole ymmärtänyt. Miehesi rakastaa sinua, mutta on oppinut elämään tämän puolesi kanssa.

 

[ap.]

Yleisin syy on se, että jo suhteen alussa mies on oppinut vaikenemisen kannattavan suurempien vaikeuksien välttämiseksi. Hän on oppinut, että vastaaminen johtaa tuntien "keskusteluihin", mökötykseen tai riitaan, jossa jokainen hänen uusi kommenttinsa ainoastaan pahentaa asiaa. Lopulta on vuorossa pakollinen anteeksipyyntö ja nöyrtyminen asiassa, jota hän ei edes täysin ole ymmärtänyt. Miehesi rakastaa sinua, mutta on oppinut elämään tämän puolesi kanssa.[/quote]

Taivas mitä puppua!!
Tuntien keskustelut, mitä vikaa niissä on!? Miksi pitäisi kahden rakastuneen ihmisen keskustella vain säästä?! MInusta todellakin kuuluu asiaan keskustella lapsista ja muista tärkeistä, tulevaisuuteen liittyvistä asioista.
Mistä johtuu puhekyvyttömyys, onko se ihan geeneissä, kasvatuksessako tullut vai mitä? En voi ymmärtää mitä epämiellyttävää on keskustelemisessa. Olen tavannut monia miehiäkin, jotka keskustelevat. Mikä on se suuri rasitus mikä keskusteluun liittyy? Pitääkö tunteet ja ajatukset aina piilottaa ja puhua vain elottomista asioista kuten autoista? tässä täytyy olla mukana kyllä jo ihan omien tunteiden ja ajatusten pelkoa ja torjuntaa.

 

[jetsulleen]

Olen samaa mieltä, kyllä aikuisen miehen tulee osata, viitsiä ja jaksaa keskustella tärkeistä ja vaikeistakin asioista. Omassa parisuhteessa tätä puhumista koitetaan kovasti opetella. Itse joudun aina olemaan aloitteentekijä, mutta jotain kehitystäkin on tapahtunut ja sen voimalla jaksaa jatkaa harjoittelua. Pikkuhiljaa mies on tajunnut, että näiden keskustelujen ansiosta kaikilla tässä perheessä on mukavampaa!!!

 

[Jeps jeps]

aikuisen miehen tulee osata, viitsiä ja jaksaa keskustella tärkeistä ja vaikeistakin asioista
mies on tajunnut, että näiden keskustelujen ansiosta kaikilla tässä perheessä on mukavampaa!!!

Juuri näin. Mitään "mutta kun" -perusteluja miesten on turha esittää. Keskustelutaito on välttämätön parisuhteessa ja perheessä etenkin.

 

[No tuota]

Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen osata sanoa edes kyllä tai ei, olipa mies tai nainen. Jos ei uskalla suutaan avata niin jossainhan vikaa on. Vasinkin, jos kyse on isoista asioista, kuten vaikka lasten hankinnasta. Keskustelutaitoa ei tarvitse olla, mutta jos edes juuta tai eitä et saa, niin ihmettelen miten asianne voivat sujua. Teetkö sinä aina kaikki päätökset? Sanooko hän koskaan mihinkään päätöksiin mitään kommentteja? Kyllä oman mielipiteen ilmaiseminen on ihan perusasia johon pitäisi pysytä edes yhdellä sanalla.