Vaimo ei kestä että en pidä hänen kroppaa upeana!

[nainen vaan ei riehaantunut tantta]

No voi jessus sentään, tuo ap. on näemmä joku tunnevammainen ääliö.
Siis...ööh miten tuon nyt sanoisi.
Vertaisin psykopaattiseksi tunteiden moottorisahamurhaajaksi.
Ei valitettavasti edes ymmärrä mitä rupisammakoita sylkee suustaan.
Täysin vailla empatiaa ja sympatiaa...
Onneksi näin musta-valkoisia tyyppejä ei ole sentään maailma täynnä.
Alcatrazissa istui aikoinaan tämän luokan hemmoja. Huh!
Sinne tämäkin kuuluisi.

No huh huh. Jotain suhteellisuudentajua nyt tähän juttuun. Ap. on tökerö mies, siinä kaikki. Kyllä ne "psykopaattiset tunteiden moottorisahamurhaajat" pystyvät paljon pahempaan. Palstalla päivystäviin plösöihin ämmiin tämä aihe vain osui ja upposi kunnolla, kun alkoi tällainen kivitys

 

[ruma on kaunis vissiin]

Miten ne ap. tuntemat miehet pystyvät elämään omien vaimojensa kanssa, levenneen perseen tai ruman ulkonäön tai ihraisen läskikasan kansa tai kykenevät yleensä naimahommiin. Omituisia miehiä, niille kelpaa sitten millainen ihraeukko tahansa tai vähemmän pahanhajuinen eukko. Onkohan niillä miehillä maailman pieni munakin? miten ne miehet kehtaa liikkua niitten naisten kanssa yleisellä paikoilla sitten. Kun jokainen nauraa ja halveksii noita miehiä, kun eivät ilmeisesti saa hyvännäköisiä naisia muita? Jokainen näkee tuolla liikenteessä kun kulkee kun on tosi rumia ukkoja ja akkoja.

 

[ei kehtaisi sanoa ääneen]

Mun mies on kertonut kaikenlaista työkavereiden vaimoista. Mies on käynyt työkaverin kotona ja siellä oli kerrankin vaimo, joka miehen mielestä on maailman rumin nainen. Tai kun mies käypi ruokakaupassa ja tapasi taas jonkun työkaverin, jolla oli niin helevetin ruma vaimo, kun hampaat oli melkein puolisuuta revitty kun oli nauranut jotain asiaa ääneen. Ehkä mun miehellä on identtiteettiongelma, kun ei näe itsessään mitään vikaa. Mun mielestä sillä on maailman pieni muna eikä se edes sitä tiedosta? mitä teen, kerronko että olen nähnyt miehiä, joilla on kunnon, sopivan kokoinen ja tekee hyvää nähdä sellaista.

 

[Synnyttänyt nainen_26]

Hyvänen aika ei voi olettaa että kroppa pysyy samana vuodesta toiseen vuosi kaudet... olin itsekin mahdottoman timmi ja upea ilmestys 19 vuotiaana. Jopa opiskelukaverit, naispuoliset, oli kateellia pyykkilautavatsastani. Treenasin, mutten verenmakusuussa vaan omaksi iloksi. Painoindeksi oli kuitenkin ihan normaali 20, ei mikään 16. Ap kuulostaa ex-poikaystävältäni joka ajatteli asioista juuri noin.."muijan pitää olla timmi, elämä on treenaamista varten" ja hän itse vietti salilla aikaa vaikka kuinka paljon. En halunnut jatkaa suhdetta 1,5v jälkeen koska hänen joka ajatus keskittyi ulkonäköön ja "timmiyteen". Vaikka itse olinkin ihan hyvä paketti, en jaksanut kuunnella ja katsella enää. Hänkin katseli pornoa ja muita muijia ja kehui heitä, ei se tuntunut kivalle. Päässä vikaa.
Nykyinen mieheni ihastui myös pyykkilautavatsaani. Tapasimme ollessani 22v. Nyt kuitenkin 26veenä kohta kaksi lasta synnyttäneenä tuskin saan enää sellaista vatsaa takaisin, mutta ei mieheni ole minun kanssa sen takia. Ja hän on sanonut ettei ulkonäkö ole todellakaan tärkeintä, vaan se mitä on korvien välissä. Millainen on ihmisenä. En ole edelleenkään persereiän näköinen, ja nyt viimeisillään raskaana ollessa kyllä läski ja valas, mutta kyllä nämä kilot pois saa ja kovalla työllä kropankin ihan hyväksi, teinivartaloa on turha yrittää saada edes takaisin enkä haluakkaan.. en ole teini vaan aikuinen kahden lapsen äiti!!
Eli siis en usko että ap on 32v vaan ajatuksiltaan juuri ehkä 20v täyttänyt. Jos ei, niin huolestuttavaa. Ei elämä ole pelkkää ulkonäköä. Jättäisin tuollaisen miehen samantien! Vaimollasi on ihan syystä paha mieli kun on tollanen mies. Hän on varmasti ihan kaunis ja hyvännäköinen nainen, varsinkin kun synnytyksestä kuluu lisää aikaa ja pääsee hänkin tuulettumaan ja itsestään huolta pitämään.

 

[maatilan emäntä]

Aivan kamalaa luettavaa! Ei oikeasti ole totta, että joku mies voi puhua vaimostaan tuolla tavalla. Jos olisin mies, niin minua kyllä hävettäisi todella paljon nyt.
En kyllä yhtään ihmettele jos vaimollasi on huono omatunto kaiken tuon jälkeen mitä hänelle olet kertonut. Nyt kyllä ajattelen, että kannattaako sittenkaan kaikista asioista ollla rehellinen (ei ainakaan tuollaisista. Jos nainen/mies ei miellytä niin olisi varmasti parempi päättää se suhde).
Kyllä jos minun mies olisi noin minulle puhunut, niin lätty olisi lätissyt.
Mitäs menit muijasi paksuksi panemaan, jos nyt ei enää miellytä. Miehet kyllä olevat ääliöitä, ei voi muuta sanoa.
Ja sitten vielä kehtasit sanoa, että naisesi on ihan ok.
Olisikohan naisesi nyt iloinen jos tietäisi siitä, kuinka täällä kerrot omia näkemyksiäsi hänestä.
Het iho nousi kananlihalle, kun kerroit, että et voi katsoa vatsamakkaroita vaan käännät heti pääsi pois. ja että sängyssä et voi koskea kuin sääriin.
Toivottavasti naisesi olisi järkevä ja ymmärtäisi lähteä luotasi pois. Ennen kuin loukkaat häntä vielä enemmän.
Voimia naisellesi.

 

[Machomama]

Tekee mieli kertoa kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Olimme 14 vuotta perhe ja alussa minä myös unelmavartaloinen blondi, tosin pienillä B-kupin rinnoilla. Urokseni oli yli 190 cm pitkä ja tavatessamme normaalipainoinen, joten en nähnyt asiassa ongelmaa.

Saimme pari ihanaa lasta; ekan raskauden jälkeen treenasin itsenin entiselleen, mutta tokan raskauden jälkeen en enää vastaavaan kyennyt. Lasten välissä oli pari vuotta ja toisen vauvan tullessa käsissä oli myös vaativa, mustasukkainen uhmis, jolta en päässyt edes vessaan. Mies lihoi yllättäen about 20 kg samoihin aikoihin ja vaikka pitkä mies olikin niin paino alkoi olla liikaa, vatsa varsinkin pursui ja pahinta oli, että hänelle kehittyi rinnat, pienet miesten tissit. Hän oli jatkuvilla laihdutuskuureilla ja vihainen kuin ampiainen.

Aikaa meni ja sain lopulta linjani suunnilleen takaisin: painoa jäi n. 3 kg yli nuoruuspainon, mutta vastalahjaksi raskauksista sain kivat C-kupin ryntäät. Lantiokin toki levisi, mutta olin sopusuhtainen. Mies alkoi rumasti huomautella ja kutsui minua "lehmäksi", "valaaksi" ja kyttäsi vaakaa, kun menin siihen: neula läheni normaalipainon ylärajaa, siispä olin lihonut liikaa. Hän itse taisteli Painonvartijakorttiensa kanssa. Tässä vaiheessa hän tunnusti, että oli juuri silloin laihduttanut, kun tavattiin, että oli aina ollut paino-ongelmia.

Näistä haukkumisista lähti parissa vuodessa sellainen kierre, että sexlife meni olemattomaksi, nukuttiin eri huoneissa ja lopulta ivan ja nyrkiniskun jälkeen jätin hänet. Hän on jo löytänyt uuden, hoikan naisen, onnea vaan hänelle!

Itse en olisi rikkonut lasten kotia paino-ongelmien takia, mutta näin ne vaan kasvoivat suuriksi ja itsetuntoani paikkailen edelleen. Uusi mies on mukava eikä alista minua.

 

[itsetuntoko kateissa?]

Jos kumppaniltaan täydellistä ulkonäköä vaativa ihminen (olipa sitten mies tai nainen) on todella rehellinen itselleen, niin usein näillä ulkonäkökeskeisillä vaatijoilla on huono itsetunto. Usein itsetuntoa pönkittämään halutaan mahdollisimman täydellisen näköinen kumppani, jotta se hyvännäköinen kumppani ikäänkuin "nostaa" myös sen nalkuttajan arvoa. Varmasti moni meistä ajattelee nähdessään ulkonäöltään epäsopusuhtaisen parin, että mitä tuo kauniimpi osapuoli näkee siinä rumemmassa/lihavammassa, että onko sillä huonomman näköisellä iso kalu, hyvä suuseksitaito, rikas lompakko tms.

Minusta on tosi kauheaa, jos parisuhde rakentuu kauniin ulkonäön palvontaan tai pelkkään seksiin. Kun ikää tulee lisää ja seksielämä laantuu, niin siinä vaiheessa tulee yleensä isoja riitoja, koska se suhteen perusta (ulkonäkö rapistuu eikä säily ikuisesti nuorena tai seksiä ei olekaan enää 5 kertaa päivässä) sortuu. Siksi olisi tärkeää, että myös henkisellä puolella olisi suhteessa kaikki kunnossa (esim. samankaltainen huumorintaju, yhteinen harrastus, samat arvot, helppoa keskustella mistä tahansa asiasta), jotta niitä yhteisiä asioita olisi jatkossakin.

Jos ihminen on niin pinnallinen, että hän seurustelukumppanistaan haluaa vain seksiobjektia, niin yleensä sellainen suhde on tuhoon tuomittu eikä suhde voi kestää paria vuotta kauempaa (ellei sitten ole niin tossun alla ja läheisriippuvainen, että on valmis tanssimaan käskyttäjän pillin tahtiin).

 

[sadeye]

Jos kumppaniltaan täydellistä ulkonäköä vaativa ihminen (olipa sitten mies tai nainen) on todella rehellinen itselleen, niin usein näillä ulkonäkökeskeisillä vaatijoilla on huono itsetunto. Usein itsetuntoa pönkittämään halutaan mahdollisimman täydellisen näköinen kumppani, jotta se hyvännäköinen kumppani ikäänkuin "nostaa" myös sen nalkuttajan arvoa. Varmasti moni meistä ajattelee nähdessään ulkonäöltään epäsopusuhtaisen parin, että mitä tuo kauniimpi osapuoli näkee siinä rumemmassa/lihavammassa, että onko sillä huonomman näköisellä iso kalu, hyvä suuseksitaito, rikas lompakko tms.

Minusta on tosi kauheaa, jos parisuhde rakentuu kauniin ulkonäön palvontaan tai pelkkään seksiin. Kun ikää tulee lisää ja seksielämä laantuu, niin siinä vaiheessa tulee yleensä isoja riitoja, koska se suhteen perusta (ulkonäkö rapistuu eikä säily ikuisesti nuorena tai seksiä ei olekaan enää 5 kertaa päivässä) sortuu. Siksi olisi tärkeää, että myös henkisellä puolella olisi suhteessa kaikki kunnossa (esim. samankaltainen huumorintaju, yhteinen harrastus, samat arvot, helppoa keskustella mistä tahansa asiasta), jotta niitä yhteisiä asioita olisi jatkossakin.

Jos ihminen on niin pinnallinen, että hän seurustelukumppanistaan haluaa vain seksiobjektia, niin yleensä sellainen suhde on tuhoon tuomittu eikä suhde voi kestää paria vuotta kauempaa (ellei sitten ole niin tossun alla ja läheisriippuvainen, että on valmis tanssimaan käskyttäjän pillin tahtiin).

Hyvin sanottu! Hienoa huomata etta talla palstalla on jarkeviakin ihmisia!

Minulla oli poikaystava joka haukkui ulkonakoani, vertasi muihin naisiin, suuttui jos huomautin pornon tms katselemisesta, muserruin taysin suhteen aikana. Totuus oli etta han oli todella heikko, itsetunnoton ja epastabiili ihminen joka siirsi kaiken ahdistuksensa toiseen, eli minuun.

Itsetunto ja hyva mieli palasi kun jatin hanet ja loysin kunnon miehen!

Nyt exan vierella nakyy surullinen ja hartiat lysassa kulkeva barbinukke, hanen seuraava uhrinsa, surullista.

 

[säälin vaimoparkaa!]

Miksi tämä alkuperäinen ukko on ylipäätänsä sitten valinnut plösön vaimon itselleen? Jos tämä nainen ei kerran vastaa hänen kauneuskäsitystään ja hän ei pidä vaimoaan seksikkäänä, niin minkä halvatun takia ukko on sitten moisen plösön itselleen ottanut??

Syyttäköön hölmö vain itseään. Olisi miettinyt siinä vaiheessa, kun aamenen sanoi kirkossa.

Sitäpaitsi - jos plösöys kyrsii, niin jääpä sinä hoitamaan sitä teidän kullanmurua himaan ja anna vaimon lähteä päivittäiselle juoksulenkille ja salille sen jälkeen vähän treenaamaan.

No, ehkä sä, alkuperäinen ukko. olet vasta vielä niin nuori, ettet ymmärrä elämästä juuri mitään. Kattele sä vaan ystäväsi vaimon persettä ja niitä pornoelokuvia. Kun plösövaimos kyllästyy suhun ja vie kakrun mennessään, niin sittenhän sä olet ihan vapaa toljottamaan vaikka kenen perseitä.

 

[Sivhos]

Katsokaa mitä näette kauppareissuillanne,kaupungilla muuten vaan.Kyllä ihmiset rupsahtavat vääjäämättä.Nämä nuoret kaunokaiset ovat tietenkin kauniita,lähes täydellisiä.Sitten vanhemmiten,taitaa olla geeneistä kiinni,hekin rupsahtavat ältsyn näköisiksi.Yäääääk.Tuon esiin yhden tapauksen,kysymys yli viiskymppisestä naisesta.Paha psorias,suonikohjut,pömppömaha,mitä kaikkea,suoraan sanon,epämiellyttävää nähdä tollasta.Miehet samoin,rupsahtavat kuka milläkin tavalla.On vaan otettava vastaan,se,mitä on tulossa.

 

[Mii_]

Tekee mieli kertoa kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Olimme 14 vuotta perhe ja alussa minä myös unelmavartaloinen blondi, tosin pienillä B-kupin rinnoilla. Urokseni oli yli 190 cm pitkä ja tavatessamme normaalipainoinen, joten en nähnyt asiassa ongelmaa.

Saimme pari ihanaa lasta; ekan raskauden jälkeen treenasin itsenin entiselleen, mutta tokan raskauden jälkeen en enää vastaavaan kyennyt. Lasten välissä oli pari vuotta ja toisen vauvan tullessa käsissä oli myös vaativa, mustasukkainen uhmis, jolta en päässyt edes vessaan. Mies lihoi yllättäen about 20 kg samoihin aikoihin ja vaikka pitkä mies olikin niin paino alkoi olla liikaa, vatsa varsinkin pursui ja pahinta oli, että hänelle kehittyi rinnat, pienet miesten tissit. Hän oli jatkuvilla laihdutuskuureilla ja vihainen kuin ampiainen.

Aikaa meni ja sain lopulta linjani suunnilleen takaisin: painoa jäi n. 3 kg yli nuoruuspainon, mutta vastalahjaksi raskauksista sain kivat C-kupin ryntäät. Lantiokin toki levisi, mutta olin sopusuhtainen. Mies alkoi rumasti huomautella ja kutsui minua "lehmäksi", "valaaksi" ja kyttäsi vaakaa, kun menin siihen: neula läheni normaalipainon ylärajaa, siispä olin lihonut liikaa. Hän itse taisteli Painonvartijakorttiensa kanssa. Tässä vaiheessa hän tunnusti, että oli juuri silloin laihduttanut, kun tavattiin, että oli aina ollut paino-ongelmia.

Näistä haukkumisista lähti parissa vuodessa sellainen kierre, että sexlife meni olemattomaksi, nukuttiin eri huoneissa ja lopulta ivan ja nyrkiniskun jälkeen jätin hänet. Hän on jo löytänyt uuden, hoikan naisen, onnea vaan hänelle!

Itse en olisi rikkonut lasten kotia paino-ongelmien takia, mutta näin ne vaan kasvoivat suuriksi ja itsetuntoani paikkailen edelleen. Uusi mies on mukava eikä alista minua.

Juuri tästähän miesten arvostelu naisia kohtaan johtuu- jos heillä on itsellään jotain ongelmia oman painonsa tai jonkun muun asian suhteen. Minullakin oli nuorempana poikaystävä, joka huomautti minulle jopa yhdestä näppylästä naamassa. Jos vain joku olisi hänelle kertonut, että hänen koko naamansa ja selkänsä oli täynnä näppylöitä.Mutta minulle ei olisi tullut mieleenkään pilkata tai huomauttaa hänelle asiasta. Olisi ehkä pitänyt.

 

[maatilan emäntä]

Tekee mieli kertoa kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Olimme 14 vuotta perhe ja alussa minä myös unelmavartaloinen blondi, tosin pienillä B-kupin rinnoilla. Urokseni oli yli 190 cm pitkä ja tavatessamme normaalipainoinen, joten en nähnyt asiassa ongelmaa.

Saimme pari ihanaa lasta; ekan raskauden jälkeen treenasin itsenin entiselleen, mutta tokan raskauden jälkeen en enää vastaavaan kyennyt. Lasten välissä oli pari vuotta ja toisen vauvan tullessa käsissä oli myös vaativa, mustasukkainen uhmis, jolta en päässyt edes vessaan. Mies lihoi yllättäen about 20 kg samoihin aikoihin ja vaikka pitkä mies olikin niin paino alkoi olla liikaa, vatsa varsinkin pursui ja pahinta oli, että hänelle kehittyi rinnat, pienet miesten tissit. Hän oli jatkuvilla laihdutuskuureilla ja vihainen kuin ampiainen.

Aikaa meni ja sain lopulta linjani suunnilleen takaisin: painoa jäi n. 3 kg yli nuoruuspainon, mutta vastalahjaksi raskauksista sain kivat C-kupin ryntäät. Lantiokin toki levisi, mutta olin sopusuhtainen. Mies alkoi rumasti huomautella ja kutsui minua "lehmäksi", "valaaksi" ja kyttäsi vaakaa, kun menin siihen: neula läheni normaalipainon ylärajaa, siispä olin lihonut liikaa. Hän itse taisteli Painonvartijakorttiensa kanssa. Tässä vaiheessa hän tunnusti, että oli juuri silloin laihduttanut, kun tavattiin, että oli aina ollut paino-ongelmia.

Näistä haukkumisista lähti parissa vuodessa sellainen kierre, että sexlife meni olemattomaksi, nukuttiin eri huoneissa ja lopulta ivan ja nyrkiniskun jälkeen jätin hänet. Hän on jo löytänyt uuden, hoikan naisen, onnea vaan hänelle!

Itse en olisi rikkonut lasten kotia paino-ongelmien takia, mutta näin ne vaan kasvoivat suuriksi ja itsetuntoani paikkailen edelleen. Uusi mies on mukava eikä alista minua.

Mikä miehiä oikein vaivaa...?
Ei meidän naisien tarvitse nyt ihan noin pahasti miesten edessä kärsiä.
Oli järkyttävää lukea sinun tarinasi. Toivottavasti sinun nykyinen mies osaa pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä. Ja oikein teit kun exäsi luota lähdit lyömisen jälkeen.
Voimia sinulle ja onnea uuteen ihanaan elämään

 

[Anni62]

Mää kyllä laihdutin ihan oman terveyteni tähden en sen takia, että miestäni mielyttäisin. Hän kyllä mua rakastanut on vaikka kiloja tuli vuosien varrella aika paljon lisää. Hän oli tukena jotta sain kiloja pois.
Käytiin yhdessä lenkillä ja tehtiin kevyempää ruokaa.
Meillä on kaikki sujunut hyvin, seksikin vaikka olin + 20 kg ylipainoinen. En koskaan oo kuullut mitään loukkaavaa mieheni suusta, että olisin valas tai joku muu. Taisi mua itteäni ne kilot enempi häiritä.
Nyt 20 kg kevyempänä on hyvä olla ja ostaa pienempiä vaatteita.
Mies on sopusuhtainen, ei käy salilla eikä ole koskaan treenannut. Käydään lenkillä ja marjastamassa.
Kaikenkaikkian on ollut hyvät vuodet takana ja toivon mukaan monta vielä edessä.
Eilen vietettiin 26-v hääpäivää...

 

[no]

Mää kyllä laihdutin ihan oman terveyteni tähden en sen takia, että miestäni mielyttäisin. Hän kyllä mua rakastanut on vaikka kiloja tuli vuosien varrella aika paljon lisää. Hän oli tukena jotta sain kiloja pois.
Käytiin yhdessä lenkillä ja tehtiin kevyempää ruokaa.
Meillä on kaikki sujunut hyvin, seksikin vaikka olin + 20 kg ylipainoinen. En koskaan oo kuullut mitään loukkaavaa mieheni suusta, että olisin valas tai joku muu. Taisi mua itteäni ne kilot enempi häiritä.
Nyt 20 kg kevyempänä on hyvä olla ja ostaa pienempiä vaatteita.
Mies on sopusuhtainen, ei käy salilla eikä ole koskaan treenannut. Käydään lenkillä ja marjastamassa.
Kaikenkaikkian on ollut hyvät vuodet takana ja toivon mukaan monta vielä edessä.
Eilen vietettiin 26-v hääpäivää...

onnea Annille.

Mikä ihmisiä vaivaa, kun pitää loukata toisia sanomisillaan? Eikö fiksu ihminen osaa pitää mölyt mahassaan ja sanoo vaikka sitten valkoisen valheen; ei aina pidä olla rehellinen. Parisuhde ei kestä, jos puolisot eivät kunnioita toisiaan.

 

[maatilan emäntä]

Mää kyllä laihdutin ihan oman terveyteni tähden en sen takia, että miestäni mielyttäisin. Hän kyllä mua rakastanut on vaikka kiloja tuli vuosien varrella aika paljon lisää. Hän oli tukena jotta sain kiloja pois.
Käytiin yhdessä lenkillä ja tehtiin kevyempää ruokaa.
Meillä on kaikki sujunut hyvin, seksikin vaikka olin + 20 kg ylipainoinen. En koskaan oo kuullut mitään loukkaavaa mieheni suusta, että olisin valas tai joku muu. Taisi mua itteäni ne kilot enempi häiritä.
Nyt 20 kg kevyempänä on hyvä olla ja ostaa pienempiä vaatteita.
Mies on sopusuhtainen, ei käy salilla eikä ole koskaan treenannut. Käydään lenkillä ja marjastamassa.
Kaikenkaikkian on ollut hyvät vuodet takana ja toivon mukaan monta vielä edessä.
Eilen vietettiin 26-v hääpäivää...

Tässä niille miehille esimerkkiä jotka vaimojaan nimittelee. Tuo on mieheltä oikeaa toimintaa. Avioliitossa pitää kunnioittaa kumpaakin. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
ONNEA teille todella paljon.

 

[nainen32]

tuota tuota, luin pitkalti tata viestiketjua ja ensimmaisena luettuani mies32 kirjoituksen olin poyristynyt ja kimpaantunut, kuinka joku voi olla niin typera! kuitenkin viestiketjun matkanvarrella paasin paremmin mies32 ajatuksista kiinni ja vaikka niin oikeutettua kuin sattimisesi on ollut, komppaan pitkalti "NEUVOJA":n tekstia ja jotenkin naen mita yritat sanoa.

olen itse naimissa ja mieheni -komean ja urheilullisen- kanssa meilla on 3 lasta. han on itseani muutaman vuoden vanhempi ja joskus 10v sitten paasti sammakoita suustaan, jotka vielakin muistan. tuon ne valilla myos esille, mutta tuloksena on saali miestani kohtaan, koska vilpittomasti uskon hanta todetessaan, etta han oli silloin lahempana 20v kuin 40v... tasta paasenkin siihen, etta tosiaan "ongelmasi" laukoa mita tahansa vaimollesi on mielestani kypsymattomyytta. ei ole vaarin ihailla tietyntyyppista kauneutta, mielestani on vaarin loukata toista ajattelemattomilla kommenteilla.

olet pariin otteeseen kysynyt, mika noissa kommenteissasi oli niin vaarin (mainintasi housuista ja paidasta vaimollesi). hmm.. jos teilla ei olisi sita taustaa asiaan liittyen, niin kommentit tuskin olisivat niin hyokkaavia ja loukkaavia. itse pystyn sanomaan miehelleni tuon sorttisia kommentteja, koska en ole muuten heitellyt alentavia ja loukkaavia kommentteja hanen ulkonakoon liittyen. paitsi yhden kerran )

mieheni oli pukenut ylleen jonkin vanhan paitansa, jonka han luuli olevan todella hieno. jostain kumman syysta arsyynnyin ja sanoin suoraan, kuinka kamala valinta tuo paita oli. haukuin paidan ja koko ukon pystyyn - kuinka vanhan nakoisen se teki miehesta ja ei onneksi tarvitse pelata muiden naisten, varsinkaan nuorempien kiinnostuvan noin juntin nakoisesta miehesta!! rehellisesti sanottuna vittuilin koko automatkankin siita paidasta. perille paastyamme mies oli hiljainen ja loukatun oloinen, luulen, etta silloin viimeistaan han tajusi, kuinka loukkaavia ulkonakoon liittyvat negatiiviset kommentit ovat. tokihan niista voi sanoa, mutta MITEN asian esittaa toiselle, sille taytyy suoda se ensimmainen ajatus!

meilla on siis takana hyvinkin samantapainen ongelma ja edelleen opetellaan uusille tavoille. mieheni on kypsempi nyt ja han on parantanut omalta osaltaan TODELLA paljon tapojaan. edelleen aika ajoittain loukkaannun jostain, mutta tosiasia on se, etta meilla naisilla on turhan usein liian huono itsetunto ja otamme nokkiimme pienistakin asioista. itse opettelen luottamaan itseeni enemman tallaisena kuin olen, koska tosiasia on myos sekin, etta vaikka mieheni nauttiikin muiden naisten katselemisesta, han rakastaa minua ja se on sellainen asia, mita minulta ei kukaan voi ottaa pois.

olet typeria laukonut suustasi enka ihmettele palstan hyokkaysta kimppuusi. jos tama kaikki kirjoituksesi on totta, vaikutat kuitenkin jokseenkin pohdiskelevalta luonteelta ja et vain tieda "paremmasta", koska mallisi kotoakin on mita on. kypsymattomyytesi naissa asioissa saa myos osaltani kirousta junttimaisuudestasi, mutta arvostan myos rehellisyyttasi kaikesta - ettet myos halua pettaa vaimoasi (kunnioitettava periaate mielestani).

vaimollasi ei varmasti ole helppoa, mutta toivottavasti paasette puusta pidemmalle asian kanssa. mekin olemme paasseet.

 

[Sivupersoona]

Mutta voiko siitä ajattelemattomasta lausumasta päästä eroon? Vai muistaako puoliso sen lopun ikäänsä?

Joskushan sitä ihan huumorimielessä voi koetella toisen tuntoja mitä kestää kestää.
Voiko sanomansa myös perua?

Saman asian täällä myös helposti kokee. Minuakin on täällä moitittu sanomisistani.
No ei siinä vielä mitään, mutta vaikka kuinka yrittäisi perua sanomisensa, niin silti ne muistetaan ja niihin palataan myös.

Jos kysyn, olisiko hyvä, jos tekisin niin ja niin. Tuo kuitenkin usein luetaan siten, että olisin jo tehnyt, ja palaute on senkin sika tyyppisiä moitteita.

Kai elävässä elämässäkin voi kokeilla joskus toisen tunteiden kestävyyttä. Kunhan ei jää jankkaamaan asiasta.

 

[Pöh]

Mutta voiko siitä ajattelemattomasta lausumasta päästä eroon? Vai muistaako puoliso sen lopun ikäänsä?

Joskushan sitä ihan huumorimielessä voi koetella toisen tuntoja mitä kestää kestää.
Voiko sanomansa myös perua?

Saman asian täällä myös helposti kokee. Minuakin on täällä moitittu sanomisistani.
No ei siinä vielä mitään, mutta vaikka kuinka yrittäisi perua sanomisensa, niin silti ne muistetaan ja niihin palataan myös.

Jos kysyn, olisiko hyvä, jos tekisin niin ja niin. Tuo kuitenkin usein luetaan siten, että olisin jo tehnyt, ja palaute on senkin sika tyyppisiä moitteita.

Kai elävässä elämässäkin voi kokeilla joskus toisen tunteiden kestävyyttä. Kunhan ei jää jankkaamaan asiasta.

Rohkea rotan (rokan) syö, saahan sitä kokeilla toisen tunteiden kestävyyttä jos sitten myös itse kestää. Älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.

Jos itse haluaa kuunnella omaan persoonaan kohdistuvia loukkauksia voisi moiset kokeilut ehkä ymmärtääkin. Ennen kuin sen suuvärkkinsä aukaisee toista arvostellakseen sopii ensin miettiä miltähän se tuntuisi jos joku sanoisi itselle samoin. Uskoisin että jokaiselta löytyy se "heikko" kohta, eikä sen tarvitse iso ja näkyvä vika olla jos se on korvien välissä.

 

[Sivupersoona]

Sittenhän minä olen vahvoilla. Kyllä aina niille loukkausyrityksille jonkin humoristisen vastineen keksin. Huumorilla minä aina tuollaiset tilanteet laukaisen.

Joskushan minä jopa kyselen mitä huonouksia minusta löytyy.
Itsepä hän on valinnut minut vikoineen.

 

[nainen32]

mielestani kaikilla pitaisi olla oikeus perua sanomansa. ihminen kypsyy ajan myota ja mielipiteet voivat muuttua paljonkin. loogista. se on eri asia, saako sanoman aiheuttamaa vauriota korjattua. riippuu ihmisesta.

mielestani ne parit, joilla on taidot selvittaa vaikeitakin tilanteita, ovat todella vahvoilla. aluksi niita taitoja ei valttamatta edes ole, mutta keskustelemalla avoimesti ja rauhallisesti niitakin taitoja alkaa loytymaan.

valilla itse itku silmassa saalittavyydessani tuon esille 10 vuotta vanhan asian, milla mieheni joskus loukkasi minua... ajattelematonta hanelta, mutta vaikka en osaa tiettya aikaa sanoa, jossain se raja menee kuinka kauan niita asioita voi tuoda esille. jossain kohti asiahan kaantyy niin pain, etta koska ihminen on loukkauksesta huolimatta paattanyt jaada suhteeseen, han ottaa vastuun valmiudestaan tehda toita suhteen eteen (tassa tapauksessa tekemaan toita paastakseen loukkauksen yli).

en tieda pystyyko ihminen taysin unohtamaan loukkauksia, mutta jo itsensa vuoksi olisi kannattavaa edes yrittaa selviytya niista. meilla ei todellakaan ole helpoin suhde, mutta en halua luovuttaa koska perusasiat ovat kunnossa: rakastamme toisiamme ja luotamme toisiimme tekevamme molemmat toita perheemme eteen.

nama ovat ajatuksiani parisuhteiden koukeroista, en ole varma osaanko pukea ajatuksiani sanoiksi ja voi olla, etta en tule taysin ymmarretyksi nettipalstalla. olen psykologiaa lukenut joskus lukiossa, mutta parisuhteen koukerot ja neuvot olen oppinut tahan astisessa elamankoulussa.

 

[muistoja]

Olet tyhmä ja emotionaalisesti kyvytön mies. Toivottavasti vaimosi tajuaa jättää sinut ja voit kaikessa rauhassa jatkaa yhteiselämääsi pornovideoiden naisten ja nyrkkisi kanssa. ..........On loppujen lopuksi aivan sama mitä sinulle yrittää sanoa, koska sinua kritisoivat vastaukset eivät kelpaa sinulle kuitenkaan.

En lukenut viestiketjua ollenkaan, pelkästään avausviestin ja sitten tähän lainaamaani kommentiin saakka. Tuli näet mieleen oma poikaystäväni 20 vuoden takaa. Tai kihlattuni. Onneksi tapasin sitten oikean Miehen, jonka kanssa olen ollut 15 vuotta naimisissa ja joka todella rakastaa minua, pystyy aikuiseen kypsään ihmissuhteeseen, eikä hänelle tulisi mieleenkään vahtia kilojani tai vertailla minun ja muiden naisten vartaloita jne.

Olen kuullut, että silloisella poikaystävälläni oli useita naisystäviä ja yksi avovaimokin, joka teki hänelle pari lasta, mutta tämäkin nainen sitten sai lähteä. Ex-poikaystäväni ei tunnu voivan tai haluavan sitoutua kehenkään, aina on joku vialla. Milloin väärän malliset sääret, milloin mikäkin. Ulkonäkö on kaikki kaikessa ja ihanteestaan puhui tämäkin minulle ja selitti millaiset sääret ja minkämalliset rinnat naisella on oltava jne.

Minusta avauksen tehneellä on todella iso emotionaalinen ongelma, jotain ei ole kasvanut ja kehittynyt normaaliin tapaan. Tätä hän nyt työstää ihmissuhteissaan eikä tajua että hänellä on ongelma, ei naisella. Avauksen tehnyt kuten ex-poikaystäväni ovat henkisesti vajaita. Kehittymättömiä, jonkun ilmeisen emotionaalisen vaurion saaneita lapsuudessaan. He eivät pääse ihmissuhteissaan pintaa syvemmälle. Sitten keskittyvät joihin timmiys-juttuihin, ja luulevat että tätä tämä parisuhde nyt on.

Onnittelen itseäni todella, että pääsin siitä miekkosesta eroon hyvän sään aikana! Ja tätä samaa toivon avauksen tehneen vaimolle myös.

 

[nainen32]

en nyt oikein ymmarra kuitenkaan sitakaan, ettei mies32:n teksteja ihan oikein lueta. hanhan nimenomaan ei halua vaihtaa vaimoaan minkaan ulkonakoseikan vuoksi saatika edes haluaisi pettaa. mieshan pohtii, miksi vaimo loukkaantuu "helposti" jne... niinkuin aikaisemmin sanoin, ymmarran hyokkayksen ap:n kimppuun, mutta ei han ole mielestani taysin tullut ymmarretyksikaan. kasitin myos sen, mita viestiketjun alussa miespuolinen vm -82 (en muista tarkkaa nimimerkkia) kirjoittaja ajoi takaa. mielestani on mukavaakin huomata, etta miehetkin pohtivat parisuhteensa ongelmia ja tamahan tosiaan vaivaa hanta. ehka asia on jo jonkinverran avautunut ap:lle ja ei enaa toksayttele ihan mita sattuu vaimollensa. vahinko on varmasti jo tehty, mutta miten tasta eteenpain, on seuraava kysymys.

toistan taas itseani, mutta kaikilla on mielestani oikeus kauneusihanteeseen. se miten sen tuo esille kumppanilleen ym on oma numeronsa ja tahan mies32 tarvitsee kipeasti neuvoja. ja hyvat neuvot ovat kalliita, eika niitakaan paljoa taalla ole.... ei ihme, etta avioeroja on niin paljon, kun ihmiset opastavat eroamaan pikimmiten.

itse neuvoisin miesta ensinnakin pahoittelemaan vilpittomasti ajattelemattomia sanojaan vaimollensa, ja tosiaan samaan hengenvetoon tuomaan esille niita puolia, miksi pidat vaimostasi. ihan tavallisia asioita, pienia ja isoja. kerro hanelle miksi juuri han on poikkeus ja niin erityinen sinulle. ei pelkastaan se, etta han on lapsesi aiti. tasta lahin myos varo hieman sanojasi. rehellisyys maan perii, mutta rajansa kaikella - talla tarkoitan sita, etta voit olla rehellinen, mutta ala tee karpasesta harkasta ja takerru liian usein ulkonakoseikkoihin, mitka ovat arka kohta vaimollesi. ehka ajan myota kun ilmapiiri on hieman leppoisampi, voisit jollain tapaa hienotunteisesti vihjaista vaimollesi, miksi liikunta on hyvasta tmv. tama kaikki ei tule olemaan helppoa, koska ehka et aina osaa valita sanojasi oikein.

en tieda tuleeko mies32 koskaan taysin ymmartamaan miksi ne tietyt sanat loukkaavat silmittomasti naista, mutta vaikka et sita ymmartaisi, niin tieda ainakin se, mika vaimoasi loukkaa. valta sita. ja valilla on hyva muistuttaa itseaan ja pistaa asioita vaakakuppeihin - mika on jarkevaa ja oleellista, mika turhaa ja epaoleellista. kysy itseltasikin haluatko olla siina liitossa.

 

[Sivupersoona]

Nainen 32 kirjoitti asiallisen vastauksen.

On minullakin joitakin asioita joita en voi vaimolle sanoa, koska tiedän hänen loukkaantuvan.

Yksi mystisimpiä niistä on, kun kehumisistakin loukkaantuu. Esimerkiksi en voi sanoa. Miten minusta tuntui hyvälle, kun sain olla hänen kanssaan peitonalla sillälailla.

 

[hoikka keski-ikäinen]

..mutta totuushan on se että Suomessa on paljon hoitamattomia ihmisiä, sekä miehiä että naisia joista näkee että ovat ikäänkuin antaneet periksi. Repsahtamista selitellään aina sillä että "se on henkisempää ja ei ole niin pinnallista kun ei välitetä enää ulkomuodosta" jne. Roskarualla ja liikunnan puuttella rakennettu vartalo jossa lönsystellään. Onko se kaunista? Naisia kynityssä tukassa, caprit ja terveyssandaalit jalassa, läskit pursuen ulos liian pienestä paidasta? Miehet möhömahoineen ilman paitaa terassilla tai kadulla? Ja aina ne terveyssandaalit ja hoitamattomat jalkapohjat.
Mistä nämä kumpuavat? Ja näitä on paljon.

Itse pidän itseni hoikkana koska en mielestäni näytä hyvältä jos kiloja kertyy (koettu on, raskauden aikana) ja haluan vaalia terveyttäni. Enkä myöskään pidä lihavia ihmisiä kauniina. (anteeksi nyt sen sanoin ääneen!) Kun tietää kaikki terveysriskit sun muut niin mitä järkeä lihottaa itsensä sellaiseen kuntoon? Ja jos mieheni lihoisi valaaksi sen takia että lopettaisi vapaaehtoisesti liikunnan ja alkaisi vaan sohvaperunaksi, sanoisin ADIOS.

Suomessa leimataan heti kamalaksi ihmiseksi jos ei pidä lihavia kauniina. Onhan kaikilla kuitenkin erilaiset kauneuskäsitteet- ja ihanteet?

 

[eräsperäs]

Itse asiassa pieni ylipaino on tutkitusti terveellistä. Eli terveempiä olisivat BMI 25 yli olevat ihmiset.

Ylipaino ei kerro myöskään ihmisen peruskunnosta mitään. Ylipainoinen ihminen saattaa olla paljon terveempi kuin hoikka kanssaeläjänsä.