Vaimon uusi miesystävyys?

[epätietoinen mies]

Olen avioliitossa elävä kahden lapsen isä, jonka vaimo tapasi pari viikkoa sitten työnsä merkeissä häntä vanhemman miehen, johon hän ihastui. Mitään konkreettista tms. ei sinä ravintola iltana tapahtunut. Seuraavana päivänä hän kertoi asiasta minulle ja keskusteltuamme annoin hänelle luvan pitää yhteyttä uuteen tuttavuuteen, koska mies asuu ulkomailla ja on myös avioliitossa ja vaimoni vakuutti ihastuksen ja yhteydenpidon olevan pelkkää sielujen sympatiaa, koska tekevät samankaltaista työtä.

Luvan antaminen tuntui pari viikkoa sitten olevan ihan OK ratkaisu, koska koen, että en voi omistaa vaimoani ja en haluaisi liiaksi rajoittaa hänen tekemisiään. Vaikka rakastan vaimoani paljon, en voi sanoa olevani mikään maailman ihanin aviomies. Siksi tuntui reilulta antaa tämä mahdollisuus vaimolleni.

Nyt minua on kuitenkin vaivaamaan tämä asia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kyseessä on sellainen mies, johon vaimoni voisi varmaan hyvinkin rakastua, vaikka käytännössä se on mahdotonta. Jotenkin tuntuu, että suhteemme ei ole samassa jamassa kuin mitä se oli ennen tätä tapausta.

Onko teistä kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten itse toimisitte minun asemassani? Kommenteista etukäteen kiittäen!!

 

[Kokenut]

Oikea ratkaisu. Uskon, että vaimosi arvostaa sinua tosi paljon. Suhteenne tuoreena säilymiselle on varmasti parempi näin. Jos olisit kieltänyt, kielletty hedelmä houkuttelisi. Vaimosi ehkä tulisi katkeraksi tai alkaisi olla vähemmän avoin.

Toki riski on, että suhteesta tulee enemmän, mutta varmasti riski olisi suurempi , jos olisit toiminut toisin. Suhteenne ei ehkä ole samassa jamassa kuin ennen. Olette siirtyneet uudelle tasolle. Minun mielestäni korkeammalle.

Katsele sinäkin ympärillesi. Uskon, että teidän ei tarvi tällä palstalla kitistä, että vaimo/mies on tylsä, eikä hehkua ole. Oman (pitkän) avioliittoni hehku on tallella juuri tällaisten casejen takia. Kaikkea hyvää teille.

 

[SetäSamuli]

""... Olette siirtyneet uudelle tasolle. Minun mielestäni korkeammalle...""

Siis, anteeksi MITÄ? Puhutaanko nyt itsekkyydestä? Jotenkin tuntuu siltä että tällaiset ihmiset eivät koskaan ole tajunneet koko avioliiton ja parisuhteen olemusta.

Teini-ikäiset etsivät vielä omaa identiteettiään ja (toivottavasti) kokeilevat erilaisia suhteita löytääkseen niitä asioita jotka heille sopivat ja joita he parisuhteessaan haluavat. Jossain vaiheessa ihmisen pitäisi kasvaa myös henkisesti ja aikuistua.

Mielestäni henkinen kasvu ja aikuistuminen on sitä, että osaa ottaa myös ympäristönsä huomioon; elämä ei ole enää vain yhtä MINÄ-MINÄ-MINÄkeskeisyyttä, vaan osataan ottaa muutkin huomioon, sekä tajutaan se että omilla tekemisillä on vaikutusta muidenkin elämään!

Aikuinen ihminen osaa ajatella myös toisen tunteita eikä halua aiheuttaa toisille mielipahaa, vähiten hänelle jota rakastaa.

Tiedän että on olemassa ihmisiä joita uskottomuus ei haittaa. Heille on ok käydä vieraissa ja he suovat sen ""ilon"" myös kumppanilleen. Jos kaksi aikuista, yhdessä elävää ihmistä sopivat ns. ""vapaasta suhteesta"" keskenään, ei siinä pitäisi olla muilla mitään sanomista, kukin eläköön tyylillään.

MUTTA silloin, kun ensin suostutellaan toinen avioliittoon vannomalla ikuista rakkautta ja uskollisuutta, niin tilanne on toinen. Varsinkin silloin kun mukana on myös lapsia.

Voisiko esim. ""kokenut"" ystävällisesti kertoa mikä tai mitä on sellainen ""avioliittoni hehku"" jota saadaan naimalla vieraita? Ennekuin alkaa syytellä omaa kumppaniaan tylsäksi niin kannattaa miettiä olisiko kyse pikemminkin oman mielikuvituksen puutteesta. Hehkua omaan parisuhteeseen kun voi löytää myös seksikaupan leluhyllyiltä...

 

[kyllä kestää]

Toivoit varmaan joiltakin miehiltä asiallisia kannanottoja ja toivottavasti sellaisia saatkin.
Naisena halusin esittää oman näkemykseni:
Kaikesta kirjoittamastasi henki varmuus, että vaimosi arvostaa ja rakastaa sinua ja perhettänne. Muuten hän ei olisi 'uskaltanut' edes kertoa sinulle uudesta ystävyyssuhteestaan ja varmistaa, että sinulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka he sivistyneille perheellisille ihmisille sopivin muodoin pitävät yhteyttä toisiinsa, vaihtavat mielipiteitä ja siten tukevat toisiaan esim. mahdollisesti joskus hyvinkin stressaavissa työkysymyksissä.
Sinun myöhemmin herännyt epätietoisuutesi on toki ymmärrettävää, mutta minun mielestäni sinulla ei ole syytä huoleen. Jaksanet lukea vielä, kun puhun samantapaisesta kokemuksesta:
Minulla oli ennen avioitumistani erittäin hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa en ollut seurustelusuhteessa. Kun avoimesti kerroin tulevalle miehelleni tästä arvokkaasta ystävyyssuhteesta, mieheni ymmärsi sen ja minuun luottamusta osoittaen hyväksyi yhteydenpitomme entiseen tapaan. Tämä ystäväkin avioitui jokseenkin samoihin aikoihin kuin me, ja esim. juuri silloin, kun seurustelimme kumpikin omilla tahoillamme, luottamukselliset ilo- ja surutuntemusten kertomiset hyödyttivät kumpaakin ja vahvistivat entisestään tämän ystävyyden merkitystä. Tästä nuoruusvuosien ystävästäni tuli myöhemmin oman mieheni hyvä kaveri/ystävä. Olisiko mahdollista, että sinäkin tai mahdollisesti koko perheenne pääsisitte tutustumaan toisiinne?
Jos häiritsevä tunne jatkuu, olisi hyvä kyllä kertoa siitä vaimolle tai vaikkapa näyttää tuo oma hieno kirjoituksesi, jonka yötunteina olet tänne lähettänyt.
Lopuksi: Vaikka et itse pidä itseäsi 'maailman ihanimpana aviomiehenä', on paljon mahdollista, että rakas vaimosi ajattelee sinusta juuri niin!

 

[Kokenut]

Missä kohtaa siellä luki, että olen nainut vieraita. Lues nyt uudelleen. En muuten ole.

Ap kysyi mielipiteitä ja omani toin julki. Sinulla on toki oikeus olla ihan mitä mieltä tahansa ja tehdä oma liittosi ihan sellaiseksi kun tykkäät. Kunhan kerroin, että on muitakin tapoja olla yhdessä kuin toisen tekemisten rajoittaminen.

""Aikuinen ihminen osaa ajatella myös toisen tunteita eikä halua aiheuttaa toisille mielipahaa, vähiten hänelle jota rakastaa.""

Juuri näin on, kuten kirjoitit. Tässä ap oli aikuinen ihminen, eikä oman pikkusieluisuutensa takia lähtenyt rajoittamaan vaimonsa ystavyyttä.

t. nainen, 30 vuotta onnellisessa avioliitossa

 

[Luolamies]

Vaimosi odotti sinulta merkkiä välittämisestä ja mustasukkaisuuskohtausta jossa piekset hänet mustelmille tai retuuttelet ja sitten rakastelette intohimoisesti keittiönlattialla. Tämä on juuri sitä elokuvaromantiikka mitä monet suomalaisnaiset kaipaavat. Tuo sinun tekosi sallia yhteydenpito toiseen mieheen vain saa sinun asemasi heikkonamiehenä huonommaksi. Tuskimpa vaimosi arvoastaa sinua miehenä, vaikka ymmärtäisi tekosi älykkään ihmisen ratkaisuna. Nainen haluaa ensijaisesti miehen, eikä älynperusteella ratkaisuja tekevää luuseria. Voit vielä korjata tilanteen räjähtämällä kotona ja laittamalla akan ruotuun. Tappouhkaus jos yhteydenpito vielä jatkuu olisi paikallaan tai sitten soitat sille ulkomaanpellelle ja latelet luuriin huonolla enklannin kielellä kaikki mahdolliset solvaukset vaimon madellessa puhelinta takaisin vaatteet pöllytyksen jälkeen sekaisin ja polvillaan lattialla...

 

[yks]

Vaimolle luvan antaminen yhteydenpitoon oli varmasti tapauksessanne oikea ratkaisu. Ensinnäkin siksi, että vaimosi siitä oma-aloitteisesti sinulle kertoi ja toiseksi siksi, että työkavereina he kuitenkin työn kautta tapaisivat toisiaan ja pitäisivät yhteyttä.

Ihmettelen vain, että naisesi koki tämän sielujen sympatian yms. heti ihastumisena...

Mutta sinä voisit nyt puolestasi valloittaa naisesi ""takaisin"".

Ole hänelle yhtä ihana kuin ennenkin ja vielä vähän enemmän kuin hän odottaa. Keksi joitain sopivan romanttisia juttuja ja yllätä naisesi. Anna naisesi huomata, että sinäkin olet todella hurmaava sen lisäksi, että teillä on sujuva arki ja ihanat yhteiset lapset.

Empä luulisi, että silloin naisellesi tulisi kiusausta vieraisiin suhteisiin, kun omakin mies on kuin unelma

Muista, että olet reipas ja määrätietoinen, tossukaksi ei pidä alkaa ja sietää kaikkia mahdollisia naisen oikkuja (eli jos nainen rakastuu tähän toiseen mieheen, hän näkee sinussa vain huonoja puolia ja silloin saattaa alkaa se kiukuttelu ja sinun väheksyminen, toimi siis ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtii tapahtua.)

Muista, että sinulla on valttikortit, sillä tunnet naisesi paremmin kuin tämä uusi ihastus

 

[tjaaha]

Iseasiassa ongelma on vaimollasi. Parempi että annat hänen itse hoitaa päänsä kuntoon. Kerrot toki hänelle selkeästi rajat, joiden ylittämistä sinä et hyväksy.

Jos eukkosi häippäisee, niin hän ei ollut arvoisesi. Jos taas hullaannus menee ohi, niin toivottavasti opitte molemmat jotain vastaisen varalle.

 

[hmm]

Sinulle Luolamies:
Nauroin ihan kippurassa luettuani tekstisi. Mutta varo ettei joku ota sinua tosissaan. Se ""ulkomaanpellehän"" saattaa olla iso kaappi ja sitten on tosi kyseessä.

 

[SetäSamuli]

""Kokeneelle""

Me luemme ap:n tekstiä eri tavalla. Siinä missä sinä näet ""pelkkää ystävyyttä"" minun huomioni kiinittyy sanaan ""ihastunut"".

Lopputuloksen kannalta näillä sanoilla on suuri merkitys. Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä että aviopuolisoilla saa, ja tuleekin olla, myös omia ystäviä. On aivan luonnollista että osa ystävistä on myös vastakkaista sukupuolta.

Mutta silloin kun toinen hakee lupaa ""ihastua vieraaseen"" ei enään olla luvallisilla teillä. Jos ainoa asia jolla omaa parisuhdettaan jaksaa viedä eteenpäin on satunnaiset ""ihastumiset"" työkavereihin tai muihin tuttaviin, niin avioliitossa on mielestäni jotakin vialla.

Omia pikku syrjähyppyjään peittelevät vetoavat niin mielellään ""pikkusieluisuuksiin"" silloin kun käry käy tai se on lähellä. Todellinen rakkaus, sekä toisesta aidosti välittäminen, ilmenee mielestäni myös niin ettei mitään lupia pikku ihastumisiin tarvitse aviopuolisolta kysellä.

Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

 

[Kokenut]

Niinpä joo. Annamme tekstille kumpikin (omista kokemuksistamme johtuen ?) erilaisen jatkon.

Minä en ajattele niin, että ihastuminen, jopa rakastuminen, johtaisivat seksisuhteeseen, joka kaataa ap:n suhteen tai ainakin tekee pahaa sille. Oman kokemuksen perusteella tiedän, että tällaisesta suhteesta voi saada virtaa, joka tuo lisää iloa omaan suhteeseen. Oma aviosuhteeni on alkanut 70-luvulla ja voi edelleen erittäin hyvin, myös seksin suhteen. Viimeistään näin kypsemmällä iällä on hyvä löysätä pipoa niin kaverin kuin oman itsen suhteen. Mutta kukin tavallaan.

Luultavsti jokainen pitkän suhteen aikana ihastuu muihin. Onko parempi sitten pitää asia omana tietonaan ja yrittää torjua se? Minusta seuraukset voivat olla tuhoisemmat kuin avoimemmassa suhtautumistavassa.

 

[Jedimaster]

Seuraavan kerran kun panet vaimoas ni vaimo voi kuvitella et se on se sen ihastus ku lykkii...
Kannattais kieltää tommoset vapaudet. Mitä muuten vaimos sanois jos sä soittelisit jollekki hehkeelle pimulle, jonka kaa synkkaa kaikin puolin hyvin???

 

[K]

Jedi...lle

Ja sinä et ole koskaan edes ajatellut seksiä kenekään toisen kanssa? Ja ikää oli?

Sitä paitsi, vaikka joidenkin on vaikea sitä uskoa, niin mies ja nainen todella voi olla ystäviä ilman, että seksi on muuta kuin korkeintaan ohuena väreilynä ilmassa. Kaikki miehet ei siihen ehkä pysty.

Tietty vapaudet ovat ap:n perheessä molemminpuolisia?