Sähinää seksielämään(kö)?
Heippa Ellit,
Nyt kaipaisin kipeästi naisten mielipiteitä.
Takana puoli vuotta seurustelua, vuosi avoliitossa ja nyt viisi vuotta avioliittoa. Molemmat hiukan yli kolmekymppisiä. Vaimolla poika edellisestä avioliitosta.
Kävimme kesälomalla Espanjan aurinkorannalla, alkumatkan kaikki ns. normaalia, vaimoni ehkä hiukan normaalia eroottisviritteisempi. Kommentoi miehiä tavallista vilkkaammin yms. Hän on aina ollut meistä seksuaalisesti vapautuneempi ja aktiivisempi. Minä olen pidättyväisempi ja ujompi. Vaimolla takana muutamia suhteita jo ennen ensimmäistä avioliittoaan sekä avioliittojen välissä. Tavatessamme olin vielä neitsyt, asia jota häpesin silloin ja hiukan vieläkin. Toiseksi viimeisenä iltana olimme taas yökerhossa. Vaimolla selvästi silmäpeliä. Kunnes ajautui (luvallani) juttelemaan kahden espanjalaisen miehen kanssa. Juttelua kesti ja yksikseni tulin ottaneeksi muutaman liikaa. Vaimoni tuli lopulta luokseni ja sanoi, hän aikoo kysyä mutta ensin minun on luvattava etten hermostu. Vastaan vain kyllä tai ei, hän ei pahastu vastaan kuinka tahansa. Annanko hänelle luvan lähteä toisen espanjalaisen mukaan, kyse olisi vain tästä illasta. Hän sanoi että pari asiaa ennen kuin vastaan, ei on ok mutta jos vastaan kyllä on minun luvattava että en anna asian vaikuttaa mitenkään suhteeseemme ja luvattava etten ota asiaa ikinä esille missään yhteydessä. Ja vaikka annan luvan hänelle ei hän anna lupaa minulle vaan haluaa edelleenkin olla ainoa nainen jonka kanssa olen ollut. Mietin hetken ja kysyin tunteeko hän vetoa tähän toiseen mieheen (tyhmä kysymys, kyllä) ja tekisikö hänet onnelliseksi jos antaisin luvan. En tiedä miksi mutta minua(kin) jotenkin kutkutti ajatus heistä kahdesta. Vastasin lopulta ok mikäli hän myös lupaa että tämä jää meidän salaisuudeksemme eikä aja meitä erilleen. Selvänä Suomessa olisin tuskin lupaa antanut. Vaimoni sanoi että olen aivan mahtava ja rakastaa minua valtavasti. Suutelimme ja he lähtivät. Melko nopeasti ""kutina"" katosi ja aloin katumaan että annoin luvan. Vaimoni tuli takaisin seuraavana päivänä ja sanoi että käy suihkussa ja sitten loppuilta on minun. Huomasin että hänen pikkuhousunsa olivat ""kadonneet"" matkalla mutta en sanonut mitään, muutenkaan emme keskustelleet asiasta. Illalla rakastelimme, kävimme kävelyllä rannalla ja menimme aikaisin nukkumaan. Mieleni oli jo selvästi parempi vaikka asia takaraivossa pyörikin. Suurin huoleni ei kuitenkaan ole että vaimoni oli toisen miehen kanssa vaan aiheuttaako tämä kitkaa välillemme. Itse asiassa olen huomannut etten ole kovinkaan mustasukkainen enkä omistushaluinen. Jos ajattelen tapahtunutta pelkkänä seksinä aiheuttaa se kyllä jonkun verran mustisfiiliksiä mutta samalla se jotenkin jopa kutkuttaa. En osaa oikein selittää itsellenikään miksi, en ollut tiedostanut mitään tällaista itsessäni aiemmin.
Tänään vaimoni sanoi että haluaa keskustella matkan tapahtumista vaikka sovimme että emme enää palaa asiaan. Hän aistii asian olevan mielessäni ja haluaa tietää mitä ajattelen. Hän ei todellakaan halua että tämä vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti. Kerroin kaiken miltä minusta tuntui, niin ""kutinan"", katumuksen, pahan mielen ja kaiken muunkin. Kerroin kuinka paljon häntä rakastan ja että ainoa oikea pelkoni ja huolenaiheeni on miten tämä vaikuttaa meidän suhteeseemme. Vaimoni sanoi että siitä minun on turha huolehtia, hän rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta koskaan (ja tietysti poikaansa) ja vain arvostaa enemmän sen takia että annoin hänelle luvan mennä ja asetin hänen nautintonsa omien tarpeideni edelle. Hän myös kysyi olenko huomannut että seksimme on tämän jälkeen ollut parempaa, siihen on tullut uutta jännitettä ja eri fiilis. Tämä on totta en muista että edes suhteemme alussa olisi ollut tällaista salamointia (Ihan alussa ei tosin ukkostanut lainkaan koska olin liian ujo ja häpesin tunnustaa neitsyyttä, luikertelin pois kun hän yritti tehdä aloitteita, no se oli toinen juttu ja ratkesi lopulta hienosti).
Keskustelimme ja kysyin haluaisiko hän tehdä sen uudestaan (olla jonkun muun kanssa siis). En tarkkaan osaa oikein eritellä miksi näin kysyin ainakin osaksi uteliaisuuttani. Vaimoni sanoi että puhuu suoraan. Meillä on aivan upea suhde ja hän ei vaihda sitä mistään hinnasta. Kaikki toimii välillämme täydellisesti, ainoa ei aivan täydellinen on seksi. Hän kokee sen välillä jotenkin mielikuvituksettomaksi ja on jo pitempään kaivannut jotain. Hän sanoi että pohjimmiltaan se sai hänet kysymään minulta asiaa matkalla, tietysti paikalla, tilanteella ja alkoholilla oli osuutensa mutta ennemmin tai myöhemmin jotain olisi varmasti tapahtunut. Hän sanoi ettei välttämättä tiennyt haluaako minun sanovan kyllä vai ei. Tavallaan toivoi että annan luvan ja tavallaan toivoi että sanon ei. Hän ajatteli että eikin johtaa varmasti johonkin jännitteeseen välillämme. Hän sanoi että todellakaan tiennyt mitä vastaan ja oliko koko kysymys viisas vai ei mutta ajatteli että jonkin on muututtava tavalla tai toisella. Hän toivoi että muutos lähentää meitä eikä aja meitä kauemmas. Hän sanoi että oli ollut peloissaan mutta myös todella seksuaalisesti jännittynyt tehdessään kysymyksen. Hän sanoi että jää nähtäväksi miten käy mutta ainakin hän on iloinen että kerroin miltä minusta tuntuu ja että hän todella luottaa siihen että me olemme yhdessä vielä eläkkeelläkin. Hän on varma että ennemmin tai myöhemmin hän olisi, joko luvallani tai ilman, tehnyt jotain. Hän sanoi ettei todellakaan suunnitellut mitään mutta on jo pitemmän aikaa pelännyt sisäinen pakon saavan hänet tekemään jotain jota hän olisi myöhemmin katunut. Hän on valtavan onnellinen siitä että mitään ei tapahtunut salassa minulta. Hän on myös varma että pakko tällaiseen on nyt kadonnut lopullisesti. Hän sanoi että vastauksena siihen haluaisiko olla uudestaan jonkun toisen miehen kanssa on kyllä mutta ainoastaan jos minä haluan sen hänelle suoda. Jos minä en halua sitä ei hänkään halua. Sanoin etten osaa sanoa heti kyllä enkä ei. Hän pyysi minua miettimään asiaa mutta ottamaan huomioon että jos minä annan luvan pitää minun olla varma että voin asian kanssa elää, tämä ei saa missään nimessä tulla väliimme. Lisäksi hän sanoi että haluaa heti sanoa ettei ikinä tule antamaan vastaavaa lupaa minulle, hän on huomattavasti minua omistushaluisempi. Ja jos annan luvan hän päättää koska ja kenen kanssa on eikä ala erikseen hyväksyttämään jokaista kertaa. Hän sanoi myös että lupaa ettei kiinny kehenkään muuhun kuin minuun, ei aloita mitään muutamaa kertaa pitempää suhdetta kenenkään kanssa, ei ole kenenkään yhteisen tuttumme kanssa, ei ole muiden miesten kanssa kuin erittäin harvoin korkeintaan muutaman kerran vuodessa jos lainkaan, eikä ikinä edes ajattele jättävänsä minua. Hän sanoi uskovansa että tämä voisi tuoda positiivista kipinää meidänkin seksiimme samaan tapaan kuin on matkan jälkeen käynyt. Hän pyysi minua miettimään asiaa tarkkaan ennen kuin vastaan. Hän sanoi että menee ystävälleen illaksi jotta saan miettiä rauhassa.
Yllä olevan perusteella mitä naisena ajattelette? Ne jotka ajattelivat vastata jätä se *****, älkööt vaivautuko. Mielipidettänne ei kaivata.
Onko suhteemme kriisissä? En haluaisi näin uskoa, enkä uskokaan.
Voiko kaikesta huolimatta käydä niin että vaimoni ihastuu johonkin toiseen mieheen? Tämä on lähes ainut oikea pelkoni. Olen yrittänyt järkeillä että ihastua voi koska vain vaikka kauppajonossa jos niikseen on käydäkseen.
Pohjimmiltani haluaisin suoda tämän luvan vaimolleni ja uskon että puhtaasti seksimielessä hän on oikeassa, se toisi tiettyä lisäkipinää meidänkin seksielämäämme mutta haluaisin olla varma ettei suhteeseemme sen mukana tulee mitään kummituksia.
Olenko täysin pervo kun edes mietin tällaisia ja luvan antamista? Ei tarvitse vastata, uskon että eläminen 25-vuotiaaksi ilman seksiä (jos erittäin säännöllistä masturbointia ei lasketa :]) ja samalla kuitenkin seksistä fantasioiden väistämättä jollain tavalla kierouttaa ihmisen suhteen seksiin....
Nyt kaipaisin kipeästi naisten mielipiteitä.
Takana puoli vuotta seurustelua, vuosi avoliitossa ja nyt viisi vuotta avioliittoa. Molemmat hiukan yli kolmekymppisiä. Vaimolla poika edellisestä avioliitosta.
Kävimme kesälomalla Espanjan aurinkorannalla, alkumatkan kaikki ns. normaalia, vaimoni ehkä hiukan normaalia eroottisviritteisempi. Kommentoi miehiä tavallista vilkkaammin yms. Hän on aina ollut meistä seksuaalisesti vapautuneempi ja aktiivisempi. Minä olen pidättyväisempi ja ujompi. Vaimolla takana muutamia suhteita jo ennen ensimmäistä avioliittoaan sekä avioliittojen välissä. Tavatessamme olin vielä neitsyt, asia jota häpesin silloin ja hiukan vieläkin. Toiseksi viimeisenä iltana olimme taas yökerhossa. Vaimolla selvästi silmäpeliä. Kunnes ajautui (luvallani) juttelemaan kahden espanjalaisen miehen kanssa. Juttelua kesti ja yksikseni tulin ottaneeksi muutaman liikaa. Vaimoni tuli lopulta luokseni ja sanoi, hän aikoo kysyä mutta ensin minun on luvattava etten hermostu. Vastaan vain kyllä tai ei, hän ei pahastu vastaan kuinka tahansa. Annanko hänelle luvan lähteä toisen espanjalaisen mukaan, kyse olisi vain tästä illasta. Hän sanoi että pari asiaa ennen kuin vastaan, ei on ok mutta jos vastaan kyllä on minun luvattava että en anna asian vaikuttaa mitenkään suhteeseemme ja luvattava etten ota asiaa ikinä esille missään yhteydessä. Ja vaikka annan luvan hänelle ei hän anna lupaa minulle vaan haluaa edelleenkin olla ainoa nainen jonka kanssa olen ollut. Mietin hetken ja kysyin tunteeko hän vetoa tähän toiseen mieheen (tyhmä kysymys, kyllä) ja tekisikö hänet onnelliseksi jos antaisin luvan. En tiedä miksi mutta minua(kin) jotenkin kutkutti ajatus heistä kahdesta. Vastasin lopulta ok mikäli hän myös lupaa että tämä jää meidän salaisuudeksemme eikä aja meitä erilleen. Selvänä Suomessa olisin tuskin lupaa antanut. Vaimoni sanoi että olen aivan mahtava ja rakastaa minua valtavasti. Suutelimme ja he lähtivät. Melko nopeasti ""kutina"" katosi ja aloin katumaan että annoin luvan. Vaimoni tuli takaisin seuraavana päivänä ja sanoi että käy suihkussa ja sitten loppuilta on minun. Huomasin että hänen pikkuhousunsa olivat ""kadonneet"" matkalla mutta en sanonut mitään, muutenkaan emme keskustelleet asiasta. Illalla rakastelimme, kävimme kävelyllä rannalla ja menimme aikaisin nukkumaan. Mieleni oli jo selvästi parempi vaikka asia takaraivossa pyörikin. Suurin huoleni ei kuitenkaan ole että vaimoni oli toisen miehen kanssa vaan aiheuttaako tämä kitkaa välillemme. Itse asiassa olen huomannut etten ole kovinkaan mustasukkainen enkä omistushaluinen. Jos ajattelen tapahtunutta pelkkänä seksinä aiheuttaa se kyllä jonkun verran mustisfiiliksiä mutta samalla se jotenkin jopa kutkuttaa. En osaa oikein selittää itsellenikään miksi, en ollut tiedostanut mitään tällaista itsessäni aiemmin.
Tänään vaimoni sanoi että haluaa keskustella matkan tapahtumista vaikka sovimme että emme enää palaa asiaan. Hän aistii asian olevan mielessäni ja haluaa tietää mitä ajattelen. Hän ei todellakaan halua että tämä vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti. Kerroin kaiken miltä minusta tuntui, niin ""kutinan"", katumuksen, pahan mielen ja kaiken muunkin. Kerroin kuinka paljon häntä rakastan ja että ainoa oikea pelkoni ja huolenaiheeni on miten tämä vaikuttaa meidän suhteeseemme. Vaimoni sanoi että siitä minun on turha huolehtia, hän rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta koskaan (ja tietysti poikaansa) ja vain arvostaa enemmän sen takia että annoin hänelle luvan mennä ja asetin hänen nautintonsa omien tarpeideni edelle. Hän myös kysyi olenko huomannut että seksimme on tämän jälkeen ollut parempaa, siihen on tullut uutta jännitettä ja eri fiilis. Tämä on totta en muista että edes suhteemme alussa olisi ollut tällaista salamointia (Ihan alussa ei tosin ukkostanut lainkaan koska olin liian ujo ja häpesin tunnustaa neitsyyttä, luikertelin pois kun hän yritti tehdä aloitteita, no se oli toinen juttu ja ratkesi lopulta hienosti).
Keskustelimme ja kysyin haluaisiko hän tehdä sen uudestaan (olla jonkun muun kanssa siis). En tarkkaan osaa oikein eritellä miksi näin kysyin ainakin osaksi uteliaisuuttani. Vaimoni sanoi että puhuu suoraan. Meillä on aivan upea suhde ja hän ei vaihda sitä mistään hinnasta. Kaikki toimii välillämme täydellisesti, ainoa ei aivan täydellinen on seksi. Hän kokee sen välillä jotenkin mielikuvituksettomaksi ja on jo pitempään kaivannut jotain. Hän sanoi että pohjimmiltaan se sai hänet kysymään minulta asiaa matkalla, tietysti paikalla, tilanteella ja alkoholilla oli osuutensa mutta ennemmin tai myöhemmin jotain olisi varmasti tapahtunut. Hän sanoi ettei välttämättä tiennyt haluaako minun sanovan kyllä vai ei. Tavallaan toivoi että annan luvan ja tavallaan toivoi että sanon ei. Hän ajatteli että eikin johtaa varmasti johonkin jännitteeseen välillämme. Hän sanoi että todellakaan tiennyt mitä vastaan ja oliko koko kysymys viisas vai ei mutta ajatteli että jonkin on muututtava tavalla tai toisella. Hän toivoi että muutos lähentää meitä eikä aja meitä kauemmas. Hän sanoi että oli ollut peloissaan mutta myös todella seksuaalisesti jännittynyt tehdessään kysymyksen. Hän sanoi että jää nähtäväksi miten käy mutta ainakin hän on iloinen että kerroin miltä minusta tuntuu ja että hän todella luottaa siihen että me olemme yhdessä vielä eläkkeelläkin. Hän on varma että ennemmin tai myöhemmin hän olisi, joko luvallani tai ilman, tehnyt jotain. Hän sanoi ettei todellakaan suunnitellut mitään mutta on jo pitemmän aikaa pelännyt sisäinen pakon saavan hänet tekemään jotain jota hän olisi myöhemmin katunut. Hän on valtavan onnellinen siitä että mitään ei tapahtunut salassa minulta. Hän on myös varma että pakko tällaiseen on nyt kadonnut lopullisesti. Hän sanoi että vastauksena siihen haluaisiko olla uudestaan jonkun toisen miehen kanssa on kyllä mutta ainoastaan jos minä haluan sen hänelle suoda. Jos minä en halua sitä ei hänkään halua. Sanoin etten osaa sanoa heti kyllä enkä ei. Hän pyysi minua miettimään asiaa mutta ottamaan huomioon että jos minä annan luvan pitää minun olla varma että voin asian kanssa elää, tämä ei saa missään nimessä tulla väliimme. Lisäksi hän sanoi että haluaa heti sanoa ettei ikinä tule antamaan vastaavaa lupaa minulle, hän on huomattavasti minua omistushaluisempi. Ja jos annan luvan hän päättää koska ja kenen kanssa on eikä ala erikseen hyväksyttämään jokaista kertaa. Hän sanoi myös että lupaa ettei kiinny kehenkään muuhun kuin minuun, ei aloita mitään muutamaa kertaa pitempää suhdetta kenenkään kanssa, ei ole kenenkään yhteisen tuttumme kanssa, ei ole muiden miesten kanssa kuin erittäin harvoin korkeintaan muutaman kerran vuodessa jos lainkaan, eikä ikinä edes ajattele jättävänsä minua. Hän sanoi uskovansa että tämä voisi tuoda positiivista kipinää meidänkin seksiimme samaan tapaan kuin on matkan jälkeen käynyt. Hän pyysi minua miettimään asiaa tarkkaan ennen kuin vastaan. Hän sanoi että menee ystävälleen illaksi jotta saan miettiä rauhassa.
Yllä olevan perusteella mitä naisena ajattelette? Ne jotka ajattelivat vastata jätä se *****, älkööt vaivautuko. Mielipidettänne ei kaivata.
Onko suhteemme kriisissä? En haluaisi näin uskoa, enkä uskokaan.
Voiko kaikesta huolimatta käydä niin että vaimoni ihastuu johonkin toiseen mieheen? Tämä on lähes ainut oikea pelkoni. Olen yrittänyt järkeillä että ihastua voi koska vain vaikka kauppajonossa jos niikseen on käydäkseen.
Pohjimmiltani haluaisin suoda tämän luvan vaimolleni ja uskon että puhtaasti seksimielessä hän on oikeassa, se toisi tiettyä lisäkipinää meidänkin seksielämäämme mutta haluaisin olla varma ettei suhteeseemme sen mukana tulee mitään kummituksia.
Olenko täysin pervo kun edes mietin tällaisia ja luvan antamista? Ei tarvitse vastata, uskon että eläminen 25-vuotiaaksi ilman seksiä (jos erittäin säännöllistä masturbointia ei lasketa :]) ja samalla kuitenkin seksistä fantasioiden väistämättä jollain tavalla kierouttaa ihmisen suhteen seksiin....