Vaimo ei kestä että en pidä hänen kroppaa upeana!

[menikö biologian tunnit ohi?]

Et sanonut, koska vaimosi on synnyttänyt ja miten vanha lapsi on, mutta jos vaimosi on aiemmin ollut urheilullinen, niin mikäli lapsi on vielä pieni, on ihan ymmärrettävää, että juuri tällä hetkellä on eri asiat agendalla kuin se, että voisi sinun (ja itsensä) vuoksi alkaa kuntoilla. Vaimosi voi olla todella väsynyt ja kenties kärsiä synnytyksen jälkeisestä alakulosta, jota ei TODELLAKAAN helpota se, että hänen pitää vielä stressata siitä, että ei kelpaa miehelleen ja on sinun mielestäsi liian läski ja löysä.

Onko vaimosi ylipäänsä kiinnostunut liikunnasta? Jos, niin tarjoudu tosiaan hoitamaan lasta vaikka muutamana iltana/aamuna/päivänä viikossa, jotta vaimo voi varata aikaa itselleen, mikäli niin haluaa. Tuetko vaimoasi muuten, osallistutko kotitöihin ja lastenhoitoon, kannustatko häntä tapaamaan ystäviään, menemään vaikka yksin jonnekin viettämään täysin omaa aikaa ilman lapsenhoitoa jne?

Jos ja kun olet tutustunut häneen nuorena, niin ihan ihmiselämän realiteetit huomioiden sinun on pakko ymmärtää, että 30-v synnyttänyt nainen ei vaan OLE samannäköinen kuin 19-vuotias hoikka ja timmissä kunnossa oleva, miltei-teini.

Puhut siitä, miten rakastat vaimoasi, mutta anteeksi vain: tekosi eivät vastaa sanoja. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen niin hyvine kuin huonoine puolineen.

Tuntuu siltä, että suhteessanne on jotain muutakin pielessä kuin vain tämä ulkonäköasia. Ei vaikuta siltä, että teillä olisi kovin vahvaa henkistä yhteyttä, jos ulkonäöstä tulee näin suuri ongelma. Ymmärrän hyvin vaimosi mielipahan, koska hän saattaa itsekin kärsiä siitä, että ei näytä enää samalta kuin 19-vuotiaana, eikä sitä mielipahaa helpota sinun ajatuksesi.

Ei kenellekään kypsälle aikuiselle miehelle VOI olla näin suuri yllätys tai rasitus se, että vaimon ulkonäkö muuttuu elämäntilanteiden muuttuessa. Ja tosiaan, kaljamaha on aivan eri asia kuin synnytyksen jälkeen tapahtuva vartalon muutos.

Ja ei, en ole sohvalla makaava sipsejä puputtava läski nainen, vaan liikun säännöllisesti ja pidän itsestäni huolta. Minulla vaan sattuu olemaan sellainen mies (myös hyvässä kunnossa ja liikunnallinen), joka on älykäs (myös tunneälykäs) ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen - myös silloin kun olen turvoksissa ja odottaa jo innolla sitä aikaa, kun olen raskaana ja voin kantaa yhteistä lastamme. Tiedän, että hän ei tule sanomaan raskauskiloista tai raskauden jälkeisestä vartalostani MITÄÄN pahaa (toisin kuin entinen mieheni, jonka mielestä kaikki raskaana olevat naiset näyttivät valailta ja olivat etovia). Mieheni on silti täysin hetero, nauttii taatusti kauniiden naisten katsomisesta, mutta tiedän olevani hänelle ykkönen, vaikkei painoindeksini ole 18 ja mittani muutenkaan kuin mallilla, vaikka ihan sievä olenkin.

Asennekysymys, sanoisin ts. alkuperäisen kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä arvomaailmaansa uusiksi. Ennustan, että vaimosi muuttuu yhä onnettomammaksi eikä sillä ole suoranaista tekemistä ulkonäön kanssa vaan sen kanssa, että hän joutuu joka päivä elämään ihmisen kanssa, josta tietää, ettei tämä ihminen hyväksy häntä sellaisena kuin hän juuri nyt on. Ei kukaan sano sinulle, ettetkö saisi pitää naisihanteenasi mitä tahansa, mutta ne ihanteet ja fantasiat on pakko erottaa tosielämästä.

Tämä oli täyttä asiaa, tähän ei ole minulla enää mitään lisättävää. Hyvin sanottu, ja antoi paljon ajattelemisen aihetta meille monelle.

Ap:lle sen verran, että onhan tämä sun juttu provo, onhan? Naisilla nimittäin tuo palautuminen synnytyksestä kestää, ja sen tietää kaikki jotka pitivät biologian tunnilla silmänsä auki. Serkkuni, joka oli mallin mitoissa, oli synntytyksen jälkeen 6kk kaikkea muuta kuin mallin mitoissa. Ja hän itse totesi nauraen, että mahdotonta päästä enää niihin mittoihin täysin. Eikä se ole ainakaan hänen kohdallaan siitä urheilusta kiinni.Ja pitäisi kai sinun tietää, että varsinkin tuo ihon/nahkan kiinteytyminen vie aikaa. Kun ei se lapsi oikein voi kasvaa sinne kehon sisällekään päin. Synnytys on kuitenkin niin iso juttu elimistölle, että muutoksia tulee. Tulisi sinullekin miehenä, jos pamahtaisit yks kaks raskaaksi.

Ja ainakin minulla oli 19-vuotiaana ihan erilanen kroppa kuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Vaikka urheilen säännöllisesti, käyn puntilla yms. Tosiasia vaan on, että 18-19 vuoden iän jälkeen ne naiselliset muodot alkavat vasta kehittymään. Lantio levenee, tissiä ja peppua tulee, enkä mahda sille mitään, vaikka urheilisin kuinka paljon. Ja ihan oikeasti, mieluummin pidän nämä naiselliset muotoni. Piti näitä odottaakin niin kauan..

 

[Mies_82]

Kyllä pintakin on tärkeää, vaikka ei olisikaan ihan kärkipaikoilla tärkeysjärjestyksessä. Se on varmaan tärkein seksuaaliseen kiinnostukseen vaikuttava asia miehillä, naisilla ei ehkä.

Onko täällä paljonkin naisia tai miehiä, jotka ottaisivat puolisokseen ulkoisesti todella ruman näköisen ihmisen? Eikö ole väliä miehen pituudella tai ulkonäöllä muutenkaan? Molemmat sukupuolet pitävät kyllä myös pintaa tärkeänä. Miehet vielä luonnostaan pitävät sitä naisia paljon tärkeämpänä (siis luonnostaan, eivät oma valinnan seurauksena).

En siis sano, että se olisi ykkönen. Mutta on sillä silti tietysti väliä ja miehille se on vielä tärkeämpää (tutkitusti), kuin naisille.

 

[Yksi näkökulma]

Tässähän on kyse nimenomaan tunnälykkyydestä. Ap:n "vika" ei ole se, että hänellä on tietty kauneuskäsitys, vaan vaimon tunteiden loukkaaminen toiminnallaan. (---) Miehesi kauneuskäsitys tuskin kauheasti poikkeaa ex-miehestäsi. Ero on siinä, että hän tajuaa olla puhumatta valaista, koska se luokkaisi sinua.

Itse asiassa, mieheni kauneuskäsitys poikkeaa varmasti ratkaisevasti entisestä.

Entinen nimittäin pyrki muuttamaan suhteemme alusta asti minun pukeutumistani, sanelemaan mm sen, että pitäisi käyttää aina korkokenkiä ("koska ne kiihottavat minua") ja muutenkin minulla oli hänelle pitkälti välinearvo. On aika mielenkiintoista, että esim ystäväni kyselevät minulta pukeutumis- ja meikkaamisneuvoja ja yleisesti minua pidetään tyylitietoisena ihmisenä.

Ex-mieheni suhteen asia ei kuitenkaan jostain syystä mennyt näin, vaan hän (joka ei kyllä itse ollut mitenkään liikunnallinen, vaan ylipainoa oli jonkin verran) pyrki ohjailemaan ulkonäköäni ja huomauttelemaan makkaroistani (siis vatsasta, joka menee kasaan jos kumartuu vaikkapa kaksinkerroin) ja hiuksistani ym. Aluksi mukauduinkin hänen tahtoonsa, esim. pidin liian pieniä kenkiä, koska hänen mielestään ne sopivat minulle ja olivat kauniit, ostin myös vaatteita (tai: annoin hänen ostaa minulle vaatteita), joka olivat ihan väärän värisiä ja -mallisia, koska HÄNEN mielestään näytin hyvältä. Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja tajusin, että kaikki mitä tein oli jotenkin väärin tai "ei hänen makunsa mukaista" ts minulla oli koko ajan epämukava olo itseni kanssa ja koin, että en kelpaa hänelle lainkaan omana itsenä ja olin koko ajan arvioivan silmän alla, koska mies todennäköisesti koki, että muut ihmiset arvioivat häntä minun perusteellani. Harmi vaan, ettei hän ikinä tajunnut, että ihmiset pitivät ja pitävät minusta enemmän kun olen oma itseni ja pukeudun niinkuin itse tiedän, että minulle sopii paremmin. Ja että toinen ihminen ei voi määrittää toista ts. vaikka minusta pidetään, se ei lisää yhtään hänen pidettävyyttään, ja toisinpäin.

Nykyinen mies taas rakastaa minua, vaikka pukeutuisin maatilahaalariin, ihan sama. Hän ei ole KERTAAKAAN (olemme tunteneet 10 vuotta) sanonut mitään negatiivista ulkonäöstäni tai toivonut, että näyttäisin siltä tai tältä. Päinvastoin - hän kehuu minua joka päivä ja näen hänen silmistään, että todella tarkoittaa mitä sanoo. Sama pätee häneen: ihan sama mitä hänellä on päällään tai vaikka olisi "makkaroita" - rakastan hänen mieltään ja sieluaan, hän on ihmisenä kaunis, humaani, hyväkäytöksinen, lahjakas niin matemaattisesti kuin musiikillisesti ja kirjallisesti, hän on mielenkiintoisin ja upein ihminen, jonka olen ikinä tavannut. Meillä on joka päivä, joka hetki niin hauskaa, etten olisi ikinä voinut kuvitella, että jonkun ihmisen seurassa viihtyy niin hyvin.

Minä rakastan itseäni, kun olen hänen seurassaan, koska hän hyväksyy ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, ja se on niin mieletön tunne, että siinä ei paljon pienet vatsapöhötykset tai "standardeihin" verrattuna "liian pienet" tissit paina.

Eli: näen alkuperäisen kirjoittajan viestissä hieman samaa kuin ex-mieheni asenteessa. Tässä kyse ei ole pukeutumisesta, mutta ehkä jotain samaa arvomaailmaa. Tiedän hyvin tunteen, kun kokee, ettei oma kumppani voi hyväksyä itseä sellaisena kuin on, joten siksi pystyn samaistumaan ap:n vaimon fiiliksiin. Toisaalta tuntuu siltä, että myös ap. kokee, että hänellä on oikeus olla rehellinen ja oikeus tykätä sellaisista naisista, kuin hän tykkää (ts. tilanne ei varmaankaan tule muuttumaan).

Sitä kuitenkin vähän ihmettelen, miksei ap ymmärrä miksi vaimo tietysti haluaisi näyttää maailman ihanimmalta miehensä silmissä. Se maailman ihanin kun ei tarkoita samaa kuin, että vaimon pitäisi olla täydellinen, eihän kukaan ole. Ja siitä huolimatta sitä haluaa, että olisi rakastamalleen ihmiselle se rakkain ja ihanin päällä maan. Ja jos ei ole, ja jos sen tietää selvästi (kuten tässä tapauksessa), se loukkaa ja tekee surulliseksi. Ihan sama aikooko ap jättää vaimonsa tai ei, se ei ole olennaista. Olennaista on se, että ihminen menee yleensä ja usein parisuhteeseen sen takia, että haluaa olla puolisolleen maailman tärkein ja rakkain ihminen.

 

[Yksi näkökulma]

Lisään vielä, että mieheni liikunnallisuus ja lihaksikas kroppa on ikäänkuin bonus, mutta olen oppinut tuntemaan hänet ensin ystävänä ts. ulkoiset seikat olivat täysin toissijaisia. Sama pätee luullakseni myös toisinpäin ts. olen nykyään paljon liikunnallisempi kuin silloin joskus kun olemme tavanneet, ja silti tiedän, että hän on aina pitänyt minusta, eikä rakastumisella tai rakastamisella ole mitään tekemistä sen kanssa onko minulla nyt kiinteämpi takapuoli tai vatsa kuin aiemmin. Sekin on ehkä lisäbonus.

 

[mies32]

Voi hyvänen aika kun teillä on mennyt puurot ja vellit sekaisin!! kerronpa mistä kaikki alkoi. naiseni lihoi raskaana 20 kiloa. silloin sanoin puolileikillä että toivottavasti mahdut vielä entisiin vaatteisiin (naiseni vaatekoko oli 36 aikanaan). samoin sanoin naiselle että hänen herkkujen syönti ärsyttää koska hän ei kuluta niitä. no tästähän hän rupesi itkemään ja parkui suihkussa ovi lukossa. sovittiin asia.

no sitten synnytyksen jälkeen sanoin naiselle esim että älä laita tuollaisia housuja kun perseesi näyttää leveältä. sanoin sen ihan hyvällä koska toisissa housuissa hänen takamus näyttää hyvältä. olen myös sanonut ettei raskausarvet minua haittaa eli antanut positiivista palautetta. olen myös sanonut että tissit on isommat ja isoa vyötäröä ei niin huomaa koska tissit vie enemmän huomiota.

nyt tiedätte vain nämä yhdet asiat, minäkin käyn töissä ja yritän hoitaa osuuteni tässä taloudessa jotta vaimolla olisi hyvä olla! ongelma on vaimoni joka ottaa kaikki kommenttini ja katseeni itsetuntoon. esim. kerran sanoin vaimolle että hoikka nainen minihameessa on hiton seksikäs. siitähän vaimo sitten suuttui, koska hän ei ole hoikka eikä hän tykkää käyttää minihameita. hän ei ymmärrä että vaikka tykkään vaikka minihameista niin ei se tarkoita että hänen olisi pakko sitä käyttää. olisi kyllä mukava jos joskus voisi käyttää.

samoin perheessämme (siis lapsuudenperheessämme) puhutaan usein lihavista ihmisistä täysin vitsillä negatiivisesti. vaimoni on tästäkin vetänyt herneet nenään. isäni kerran puhui serkustani että "siinä on kyllä iso nainen, mahakin iso" ja vaimoni piti mulle hirveät puhuttelut kuinka äitini on ihan lapanen kun ei pistä miestään kuriin vaan antaa arvostella teinityttöjä jne... vaimoni siis suurentelee asioita, jotka ei oikeasti edes ole tärkeitä!!

ja en jaksa vaimoni alakuloa ja itseinhoa, en minä häntä ole pakottanut laihduttamaan (nyt laihtunut siis jo melkein entisiin mittoihin mutta eipä se kroppa ole enää samanlainen). aina kun vaimoni yrittää puhua näistä asioista niin koen sen syyllistäväksi. KAIKKI miehet pitävät upeakroppaisista naisista ja MIELUITEN katselevat sellaista! vaimoni epärealistisesti haluaa että olisi kaikkien seksuaalisten unelmieni kohde vaikka veikkaan että 99% miehistä unelmoi usein muistakin naisista jotka usein täysin erilaisia kuin oma.

vaikka puhun viikottain ihmisten ulkonäöstä tai pukeutumisesta niin ei se tarkoita että se olisi tärkein asia. tärkeimmät asiat ovat esim. terveys ja lapseni.

 

[Mies_82]

Eivät ne vaatimukset tai niiden puutteet välttämättä kerro kuitenkaan erilaisesta kauneuskäsityksestä, vaan erilaisesta käytöksestä ja välittämisestä toista kohtaan.

Itsekin sanon naiselleni, että saa pukeutua miten haluaa ja tarkoitan sitä. Saa olla vaikka haalarissa, jos niin haluaa. Ei se sitä tarkoita, ettenkö pitäisi tiettyjä vaatteita paremman näköisinä hänen päälllään. En vain ala vaatimaan tai edes pyytämään sellaisia päälle.

Joskus kysyy minulta mistä pidän ja pyrin vastaamaan rehellisesti. Kuitenkin sanon aina, että hänen oma mielipiteensä on hänen omassa pukeutumisessa paljon tärkeämpi ja haluan pukeutuvan sellaiseen, mistä hän itse pitää.

 

[mies32]

Eivät ne vaatimukset tai niiden puutteet välttämättä kerro kuitenkaan erilaisesta kauneuskäsityksestä, vaan erilaisesta käytöksestä ja välittämisestä toista kohtaan.

Itsekin sanon naiselleni, että saa pukeutua miten haluaa ja tarkoitan sitä. Saa olla vaikka haalarissa, jos niin haluaa. Ei se sitä tarkoita, ettenkö pitäisi tiettyjä vaatteita paremman näköisinä hänen päälllään. En vain ala vaatimaan tai edes pyytämään sellaisia päälle.

Joskus kysyy minulta mistä pidän ja pyrin vastaamaan rehellisesti. Kuitenkin sanon aina, että hänen oma mielipiteensä on hänen omassa pukeutumisessa paljon tärkeämpi ja haluan pukeutuvan sellaiseen, mistä hän itse pitää.

minäkään en ole koskaan pakottanut naista olemaan tietynlainen . mutta olen saattanut sanoa että mikä hänelle sopii tai ei sovi ja rehellisesti kertonut minkälainen pukeutuminen miellyttää. vaimolla on niin huono itsetunto että ottaa heti itseensä jos en pidä jostain mitä hänellä vaikka on päällä. se ei ole minun vika.

 

[ihannenainen]

Onko täällä paljonkin naisia tai miehiä, jotka ottaisivat puolisokseen ulkoisesti todella ruman näköisen ihmisen? Eikö ole väliä miehen pituudella tai ulkonäöllä muutenkaan? Molemmat sukupuolet pitävät kyllä myös pintaa tärkeänä. Miehet vielä luonnostaan pitävät sitä naisia paljon tärkeämpänä (siis luonnostaan, eivät oma valinnan seurauksena).

Eihän tässä keskustelussa olekaan kyse mistään "ulkoisesti todella rumasta", vaan siitä, että eräs nainen ei ole (enää) ulkomuodoltaan täydellinen (kukahan olisi?) ja se ei riitä miehelle, joka puolestaan vaatii täydellisyyttä pitääkseen naistaan kauniina ja seksiskkäänä. Kyseisellä miehellä on sen verran epärealistiset ja naiivit odotukset naisen ulkonäön suhteen, että tuolla tyylillä ei voi olla kuin lyhyeksi jäävissä suhteissa ja vuosi vuodelta nuoremman ja timmimmän naisen kanssa. Vaikka mies itse vanheneekin ja kehon ikääntymisen, sairauksien yms. muutokset näkyvät hänen ulkomuodossaan, niin hänellä on silti "oikeus" vaatia naiselta täydellisyyttä, kiinteyttä, rypyttämyyttä ja seksikkyyttä. Siitähän tässä on kyse. On vain pikkuongelma: ne pornofilmien ja -kuvien naisetkaan eivät livenä näytä yhtä hyviltä kuin kuvissa, kiitos kuvankäsittelyn. Se unelmanainen, josta mies kiihottuu, häntä ei ole reaalimaailmassa olemassakaan, sillä me kaikki koostumme verestä, lihasta, luista jne, jotka eivät ole ikuisia, vaan kuolevia.

 

[mies32]

minä olen aina pitänyt naisten ulkonäköä tärkeänä. olen sanonut vaimollekin että en koskaan voisi ihastua pyöreään ihmiseen. mutta ei se tarkoita että ulkonäön perusteella vaimoni vaihtaisin tai alunperinkään valitsisin. vaimoni on koulutettu, hyvä äiti ja tekee kotitöitä, sosiaalinen jne... on hänessä muutakin kuin ulkonäkö. tosin nykyään ärsyttää aikaansaamattomuus, esim salikortin raha juoksee eikä vaimo jaksa kuitenkaan käydä salilla vaikka olen sanonut monta kertaa että hoidan vauvaa kyllä jos hän haluaa mennä.

 

[pessimisti]

samoin perheessämme (siis lapsuudenperheessämme) puhutaan usein lihavista ihmisistä täysin vitsillä negatiivisesti. vaimoni on tästäkin vetänyt herneet nenään. isäni kerran puhui serkustani että "siinä on kyllä iso nainen, mahakin iso" ja vaimoni piti mulle hirveät puhuttelut kuinka äitini on ihan lapanen kun ei pistä miestään kuriin vaan antaa arvostella teinityttöjä jne... vaimoni siis suurentelee asioita, jotka ei oikeasti edes ole tärkeitä!!

Ovathan ne tärkeitä! Naista alentava asenneilmapiiri! Hyi hitto!

Olet oppinut lapsuudenkodistasi isältäsi tuon käyttäytymismallin, jota nyt sovellat omassa perheessäsi. Enpä tiedä, voiko tuollaiselle asennevammalle enää mitään tehdä. Jos vaimosi on alentuvan asenteesi ansiosta entistäkin huonoitsetuntoisempi ja alistuva, niin sittenhän sinulla on täydet mahdollisuudet toteuttaa geenejäsi. Etkä sinä edes tajua, mitä vikoja sinussa on. Tuskin kukaan saa sinua ymmärtämäänkään.

 

[mies32]

lisään vielä että vaimoni yhä vieläkin joskus harvoin nostaa esiin sen, kun kerran humalassa mokasin. suutelin erästä toista naista ja kävelin käsi kädessä. en kertonut tästä asiasta vaimolle ja asia paljastui vahingossa. naiseni luulee että se johtuu siitä että en kunnioita häntä eikä hän riitä minulle. en saa hänelle taottua päähän että ei se johtunut naisestani ollenkaan. se nainen jota suutelin oli kyllä todella hyvännäköinen ja mukava mutta syy käytökseeni oli minussa itsessäni. tein virheen kun kerroin tuon naisen olevan kaunis ja isorintainen. tästä asiasta on aikaa jo paljon mutta nyt vauvan syntymän jälkeen naiseni on välillä sanonut että asia painaa toisinaan vieläkin. miksi hän sitten halusi jatkaa kanssani jos asia on niin iso? eiköhän virheistä opita!

 

[Kuinka tässä näin kävi?]

Se nyt on itsestään selvää että jokaisella ihmisellä on omat ihannemiehensä ja -naisensa. Siis varmasti myös ap:n vaimolla, tuskin aloittajaan kuvittelee olevansa vaimonsa ihannemies? Kyllä vaimonkin päässään joskus hommia hoitelee aivan toinen tyyppi, ehkä jopa ystäväperheen mies. Mielestäni nämä ajatukset kannattaa pitää enemmän omana tietonaan eikä yrittää muuttaa omaa puolisoaan toiseksi kuin mitä hän on, sekin on sitä arvostamista. Jos oikeasti rakastaa ja arvostaa toista, rakastaa kokonaisuutta eikä kiinnitä pieniin "virheisiin" kohtuutonta huomiota. Varsinkin kun nämä ns. "virheet" on inhimillisiä ja sellaisia joille ei juurikaan mitään voi.

Uskon että aloittajan vaimollekin löytyy miehiä, jotka rakastavat hänen vartaloaan sellaisena kuin se nyt on. Voi olla että aloittaja huomaa vielä jääneensä yksin, pornofilmiensä kanssa.

 

[tässä sulle rehellisesti]

Ahhaahhhaaa! Tämä on todella viihdyttävää! Kerro lisää mies32.

 

[Mies_82]

Laitan viimeisen viestin ketjuun. Miehille lisää tunneälykkyyttä ja naisille paksumpaa nahkaa tilaukseen. Kiitos ja kuitti.

 

[blääääääääääääää]

Haluat, että naisesi hyväksyisi sen, että et pidä hänen vartaloaan kiihottavana????Suurinosa meistä varmaan ajattelee, että olet lapsellinen sovinisti, joka vaatimuksillaan loukkaa naista, joka on juuri synnyttänyt. Odotat mahdottomia, jos luulet ettei käytöksesi loukkaa. Haluat jatkaa loukkaavaa käytöstä (et voi sille mitään), haet myötätuntoa tunnoillesi täältä?? Ja haluat ettei naisesi saisi loukkaantua käytöksestäsi!!!!

Naisesi ei pysty koskaan enää olemaan sitä, mitä naisessa kaipaat: 19 v, timmi tyttö.
Etkä sinäkään ole sitä, mitä hän kaipaa: Kypsä, aikuinen mies, joka pystyy aikuisen ihmisen parisuhteeseen lapsineen. Mies, joka hyväksyy raskauden aiheuttamat muutokset vartalossa ja jopa pitää muutoksista, nehän ovat merkkejä yhteisestä rakastetusta lapsesta.

Tulette kumpikin olemaan onnettomia ja vaatimaan toisiltanne mahdottomia, koska ette vastaa toistenne odotuksia. Et pysty valehtelemaan, olet sitä mitä olet. Olemalla oma itsesi loukkaat vaimoasi, joka voi sitten huonosti, ja aiheesta. Vaimosi taas odottaa, että käyttäytyisit kuin aikuinen mies, jota et ole. Siis hänkin vaatii sinulta mahdottomia jos haluaa, että näkisit ja hyväksyisit hänet ihmisenä, joka vuosien mukana muuttuu, niinkuin kaikki ihmiset.

Miksi ette katso totuutta suoraan silmiin. Sinä sovit sinkuksi. Isket sen 19 vuotiaan ja vaihdat toiseen, kun on mielestäsi liian rupsahtanut. Naisesi ei tule koskaan enää olemaan 19v, eikä hän pysty sytyttämään sinua. Hän tuntee riittämättämyytensä ja kärsii siitä. Eikä hän voi sille tunteelle mitään, hänhän ei riitä sinulle, jolle pitää olla timmi.

Vaimosi valitsee aikuisen miehen, jolle kelpaa sinä ihmisensä, jota on, ja joka on kypsä myös lapsen isäksi. Hänen ei tarvitse tuntea olevansa riittämätön tällaiselle miehelle. Eivätkä hänen vaatimuksensa tälle miehelle ole mahdottomuus (käyttäytyä kuin aikuinen mies).

Teette toisenne vain onnettomiksi jatkamalla suhdetta.

 

[Yksi näkemys]

Ensinnäkin: en yhtään ihmettele, miksi vaimosi on vetänyt herneen nenään, jos olet puhunut hänelle noin, mitä annoit esimerkkinä - sulla ei ole siis kertakaikkiaan MITÄÄN hajua siitä, miten naiselle pitäisi puhua. Sorry vaan.

naiseni lihoi raskaana 20 kiloa. silloin sanoin puolileikillä että toivottavasti mahdut vielä entisiin vaatteisiin (naiseni vaatekoko oli 36 aikanaan).

Miksi sinun on pitänyt sanoa tällaista ääneen? Aika outo ihminen pitää olla, jos ei tästä pahastu. Voi olla, että olet sitä mieltä, ja varmasti oletkin, mutta miksi, oi miksi?!

samoin sanoin naiselle että hänen herkkujen syönti ärsyttää koska hän ei kuluta niitä.

Miksi olet huolissasi tästä kulutuksesta - siksi, että nainen ei enää miellytä sinua ulkoisesti vai siksi, että se on esim hänen terveydelleen haitallista? Tiedän, vastaus on tuo ykkönen, mutta kakkosvaihtoehto olisi parempi (ts. on eri asia sanoa, että "rakas, olen huolissasi terveydestäsi" kuin "ala liikkua, muuten susta tulee ihan läski, etkä miellytä enää silmääni" - kärjistetyt kommentit, mutta asiasisältö tullee selväksi)

no tästähän hän rupesi itkemään ja parkui suihkussa ovi lukossa. sovittiin asia.

En ihmettele, ilmaisit itsesi todella epäkypsästi ja loukkaavasti.

no sitten synnytyksen jälkeen sanoin naiselle esim että älä laita tuollaisia housuja kun perseesi näyttää leveältä. sanoin sen ihan hyvällä koska toisissa housuissa hänen takamus näyttää hyvältä.

Mitä väliä? Jos vaimosi halusi laittaa ne ekat housut, niin who cares. Voi olla, että perse näyttää paremmalta niissä toisissa housuissa, mutta onko se tärkeämpi valintakriteeri kuin esim se, että ne ykköshousut olivat syystä tai toisesta vaimosi ensimmäinen valinta?

olen myös sanonut ettei raskausarvet minua haittaa eli antanut positiivista palautetta.

Hyvä, oikein tehty. Joskaan edelleenkään en tajua miksi niiden PITÄISI häiritä sinua: raskausarvet ovat -vaimosi- kropassa ja niitä tulee tai on tulematta, niillekään ei välttämättä voi mitään, eikä niitä saa pois, vaikka mitä tököttejä kokeilisi.

olen myös sanonut että tissit on isommat ja isoa vyötäröä ei niin huomaa koska tissit vie enemmän huomiota.

Voi apua, ei tollasta VOI sanoa!!! Ihan oikeasti, onko tää sun mielestä ihan korrekti huomautus? Tiedän kyllä miehiä, jotka varmaan ihan vilpittömästi ajattelevat tarkoittavansa hyvää, tai sanovat tämän jopa "kohteliaisuutena", mutta ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Näin ei VOI sanoa.

Sitten se, että olet antanut "rehellisen mielipiteesi" hänen vaatteistaan, pukeutumisestaan ym on IHAN sama kuin jos pyytäisit häntä pukeutumaan toisin. Sen kommentin viesti kun on, että "mielestäni et näytä hyvältä tuossa vaatteessa, jonka olet valinnut, toivoisin, että pukeutuisit näin".

Esim. miksi sinun pitää sanoa ääneen se, että ihailet laihoja naisia minihameessa? Voit ajatella näin omassa päässäsi, mutta MITÄÄN et voita sillä, että sanot sen ääneen. Se ei tee vaimostasi laihaa eikä laita häntä käyttämään minihametta, jos ei itse halua tai koe sitä luontevaksi.

Ja tuo esimerkki lapsuudenperheestäsi kertoi paljon: mielestäni perheesi tapa selittää pitkälti omia ajatuksiasi ja asennettasi ja sitä, miksi et ehkä ymmärrä miksi vaimosi pahoittaa mielensä. ( Tapa on muuten TISMALLEEN sama kuin ex-mieheni perheessä - siellä keskityttiin paljolti ihmisten ulkonäköön, ex-anoppi kommentoi esim automatkalla aivan tauotta näkemiensä ihmisten ulkomuotoa, vaatteita jne eikä varmastikaan tarkoittanut sillä mitään pahaa, mutta ihmettelin, että eikö MISTÄÄN muusta voi puhua kuin siitä, miltä ihmiset näyttävät, ihan kuin itse olisivat itse täydellisyyksiä)

Olen samaa mieltä kuin vaimosi ts. mielestäni on epäasiallista huomautella ihmisten ulkonäöstä, vaikka sitten leikillään, vaikka omassa perheessäni tehtiin sitä myös. En pitänyt siitä lainkaan, enkä vieläkään ymmärrä mitä sillä tavoitellaan - mitä väliä sillä on, jos joku sukulaistäti on tukeva tai Einari-eno alkanut kaljuuntua?

Samoin viimeisen viestisi kommentti ärsytyksestä, että kuntosaliraha juoksee, vaikkei vaimo siellä käy, kertoo paljon. Ehkä tässä olisi asia, jolle voisi oikeasti tehdä jotain. Maksatko sinä sen salin vai vaimosi? Jos sinä, niin kysy häneltä aikooko hän käydä salilla vai ei, ja jos ei, niin lopeta sopimus. Ehkä vaimoasi kiinnostaisi joku muu laji, uinti, tanssi, jumppa, lenkkeily? Tai sitten ei kiinnosta. Oletko kysynyt miksei hän halua käydä salilla, puhutteko ylipäänsä asioista? Siis -keskusteletteko-, en tarkoita sitä, että sinä kenties töksäytät jotain, sitten vaimo alkaa itkeä - se ei ole keskustelua.

Ongelmana on, että SINÄ haluaisit, että vaimoa kiinnostaa liikunta -->saisi itsensä timmiin kuntoon, mutta ehkä vaimo ei halua enää näyttää 19-vuotiaalta. Tai hän on väsynyt - lapsi muuttaa elämää todella radikaalisti, ja erityisesti ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on nimenomaan äidille tosi rankka. Onko hän muuten muuttunut ts voisiko esim synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (voi kestää kauan, ei ole mikään parin viikon juttu) olla kyse? Siinä tapauksessa suosittelisin vaikka googlaamaan lisätietoja ja hankkimaan apua, koska sinulta puolisona vaaditaan noissa tilanteissa tukea ja ymmärrystä.

Tilanne ei ole epätoivoinen, mutta sanoisin, että sinun pitää oikeasti oppia hillitsemään "rehellisyyttäsi" ts kaikkea ei TODELLAKAAN tarvitse sanoa ääneen. Samoin, jos haluat pahoittaa vaimosi mieltä vähemmän, voisit kommentoida vähän vähemmän ihmisten ulkonäköä, kun kerran tiedostat, että se on kenties lapsuudenperheestä opittu tapa. Noin yleisesti ottaen tuntuu siltä, että teidän tapanne kommunikoida on tosi erilainen, tai sitä kommunikaatiota ei yksinkertaisesti ole. Sitä kannattaisi opetella, jos haluatte suhteenne toimivan myös jatkuvasti ja lopettaa tällaisen eripuran! Voisittehan käydä vaikka yhdessä pitkillä kävelylenkeillä vaunujen/rattaiden kanssa, pysähtyä juomaan kupin kahvia ja ihailemaan maisemia. Siinä tulee samalla liikuttua ja voisitte jutella päivän kuulumisia, suhteestanne tai mistä nyt yleensä puhuttekin.

Koet selvästi, että ongelma on vaimossa, mutta itse näkisin, että it takes two to tango.

Mieti mitä rakastat vaimossasi ihmisenä, miksi olet hänen kanssaan mennyt naimisiin tai miksi olette ylipäänsä yhdessä. Olet jo maininnut, että hän on hyvä äiti, sosiaalinen, koulutettu, mutta tuo ei kerro hänestä mitään -ihmisenä- tai siitä, mitä sinä arvostat hänessä -ihmisenä- ja naisena. Mitä te teette yhdessä, harrastatteko mitään, onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Matkustelettetko, nauratteko yhdessä, mitä teitte ennen vauvan syntymää, voisitteko tehdä jotain sellaisia juttuja nyt?

 

[voisiko olla]

Niin,raskauden ja synnytyksen jälkeen kun on nuo hormonit vähän herkemmässä. Eikä naisesi varmaan sokea ole, kyllähän hän on huomannut itsekin, että kroppa on muuttunut. Mutta meille naisille on tärkeää, että meitä pidetään siitä huolimatta seksikkäänä.

Eikä se kiinteytyminen käy ihan käden käänteessä, ja sekin on pakko hyväksyä, että keho on nyt muuttunut. Raskaus on iso asia sekä fyysisesti että henkisesti naiselle. Raskauden jälkeen muutenkin masentaa herkästi, se että joku vielä sattuu huomauttamaan ulkonäöstä (hyvässä tai pahassa) osuu arkaan paikkaan. Vaimosi on varmasti kovasti laihduttanut, mutta ehkä samalla myös huomannut, että kroppa ei enää olekaan samanlainen ja se kiinteytyminen ei käykään niin nopeasti kuin haluaisi. Saattaa olla, että salillekaan ei huvita mennä enää, kun on yrittänyt, mutta siltikin tuntuu, ettei riitä..

Aviomieheltä odotetaan tässä vaiheessa tukea, ei arvostelua. Vaimollasi on tällä hetkellä itsetunto hukassa ja hänelläkin on ongelmia päästä sinuiksi "uuden" kroppansa kanssa. Hän haluaa taas tuntea olevansa seksikäs ja haluttava miehensä ykkösnainen, mutta tuntee tällä hetkellä saavansa kylmää vettä niskaansa joka puolelta. Ei se hirveästi mieltä nosta, jos toinen kertoo vieressä, että ei pidä pyöreistä ihmisistä..

En siis välttämättä usko, että kyse olisi mistään aikaansaamattomuudesta. Sanoisin, että kyse on ennemmin riittämättömyyden tunteesta naisena ja mahdollisesta masennuksesta. Vaimosi on jo laihduttanut, ja varmaan haluaa itsekin kiinteytyä, mutta se vie aikaa, eikä alkuperäiseen lopputulokseen voi edes päästä. Hän ei halua arvostelua, hän haluaa että häntä arvostetaan. Kyllä minultakin menisi into mennä salille, jos olen yrittänyt ja saanutkin aikaa tuloksia, mutta silti saankin osakseni arvostelua tai vihjailua ulkonäöstäni..ja tällä hetkellä se pienikin arvostelu tuntuu suurelta.

 

[Yksi näkökulma]

lisään vielä että vaimoni yhä vieläkin joskus harvoin nostaa esiin sen, kun kerran humalassa mokasin. suutelin erästä toista naista ja kävelin käsi kädessä. en kertonut tästä asiasta vaimolle ja asia paljastui vahingossa. naiseni luulee että se johtuu siitä että en kunnioita häntä eikä hän riitä minulle. en saa hänelle taottua päähän että ei se johtunut naisestani ollenkaan. se nainen jota suutelin oli kyllä todella hyvännäköinen ja mukava mutta syy käytökseeni oli minussa itsessäni. tein virheen kun kerroin tuon naisen olevan kaunis ja isorintainen. tästä asiasta on aikaa jo paljon mutta nyt vauvan syntymän jälkeen naiseni on välillä sanonut että asia painaa toisinaan vieläkin. miksi hän sitten halusi jatkaa kanssani jos asia on niin iso? eiköhän virheistä opita!

Taas: miksi olet ylipäänsä mennyt sanomaan naisen olleen kaunis ja isorintainen? Oikeasti: sitä saa mitä tilaa. Entäs jos vaimosi olisi mennyt tekemään saman, ja maininnut miehellä olleen juuri niitä ominaisuuksia, joita sinulla ei ole, mutta joista tiedät, että hän kyllä oikeasti haluaisi sinulla olevan/joita hän ihailee erityisesti miehissä. Eikö se häiritsisi sinua yhtään?

Aika hassua, että myös ex-miehelläni oli tapana joutua tilanteisiin, joissa "joutui" viestittelemään kauniiden naisten kanssa, kun "ne olivat ymmärtäneet minut väärin". Ja hänkin ihmetteli, miksen ikinä päässyt näistä tilanteista yli. Ei niin, että olisin palannut niihin uudestaan ja uudestaan, mutta kieltämättä usein mielessä kävi, että entäs jos se ei ollutkaan viimeinen nainen, mistä minä tiedän mitä mies työmatkoillaan teki.

Ja totta kai vaimoasi painaa tämä asia erityisesti syntymän jälkeen, jos olet hänelle kommentoinut, että toivoisit, että hän mahtuisi vielä vanhoihin vaatekokoihin ja että ei haittaa, jos vyötärö on vähän paksu, kun tissitkin on nyt suuremmat.

Mies32, et taida ihan oikeasti ymmärtää sitä, miten vääristyneitä kommenttisi ovat ja mikä tässä on se perusongelma? Tosin positiivista on se, että olet täällä nettipalstalla hakemassa apua "ongelmaasi", mutta ehkä toivoit saavasi enemmän peesausta ja vakuutteluja sille, että vaimosi reaktio on väärä/ylimitoitettu. No, sympatiaa ei ainakaan minulta tipu, ja koska olen miesvaltaisessa työyhteisössä tottunut sanomaan asiani suoraan, niin saamasi pitää, turha tässä on mitenkään hyssytellä.

Oli pakko lukea näitä jo miehellekin ääneen, kun piti selittää miksi pyörittelen silmiäni ruudun ääressä ja mies totesi, että "ei tuollaisia juntteja VOI olla" ja "onpa todellisen jättipotin joku saanut miehekseen". Eipä tähän ole juuri lisättävää. Vaimolle terveisiä ja kestämistä, jos tätä satut lukemaan.

 

[mies32]

kommentoin myöhemmin enemmän mutta on lähdettävä lenkille ja syömään. niin salikortin maksaa vaimo itse vanhempainrahastaan. en suostuisi maksamaan hänelle turhasta mitään. en ihan ymmärrä tuota että jos neuvon vaimoa pukeutumaan tietyllä tavalla että miksi se on huono asia. esim. vaimo osti uusia tunikoita synnytyksen jälkeen jotka peittää mahan. sanoin vaimolle että kauheita telttoja, näytät läskimmältä kuin oikeasti olet koska nuo teltat vie loputkin muodot. vaimoni vaihtoi vartalonmyötäisemmät vaatteet ja sitten sanoin "nyt näytät paremmalta, tissit korostuu". eli en ymmärrä mikä tässä nyt oli väärin? vaimonihan olisi voinut kieltäytyä vaihtamasta vaatteita. ja sanoin lopulta että ihan hyvältä näyttää. ei kai normaalin ihmisen itsetunto voi alentua tällaisesta? kyllä se on jo alkujaankin ollut huono jos tuosta niin pahastuu!

 

[Yksi näkökulma]

Niin,raskauden ja synnytyksen jälkeen kun on nuo hormonit vähän herkemmässä. Eikä naisesi varmaan sokea ole, kyllähän hän on huomannut itsekin, että kroppa on muuttunut. Mutta meille naisille on tärkeää, että meitä pidetään siitä huolimatta seksikkäänä.

Eikä se kiinteytyminen käy ihan käden käänteessä, ja sekin on pakko hyväksyä, että keho on nyt muuttunut. Raskaus on iso asia sekä fyysisesti että henkisesti naiselle. Raskauden jälkeen muutenkin masentaa herkästi, se että joku vielä sattuu huomauttamaan ulkonäöstä (hyvässä tai pahassa) osuu arkaan paikkaan. Vaimosi on varmasti kovasti laihduttanut, mutta ehkä samalla myös huomannut, että kroppa ei enää olekaan samanlainen ja se kiinteytyminen ei käykään niin nopeasti kuin haluaisi. Saattaa olla, että salillekaan ei huvita mennä enää, kun on yrittänyt, mutta siltikin tuntuu, ettei riitä..

Aviomieheltä odotetaan tässä vaiheessa tukea, ei arvostelua. Vaimollasi on tällä hetkellä itsetunto hukassa ja hänelläkin on ongelmia päästä sinuiksi "uuden" kroppansa kanssa. Hän haluaa taas tuntea olevansa seksikäs ja haluttava miehensä ykkösnainen, mutta tuntee tällä hetkellä saavansa kylmää vettä niskaansa joka puolelta. Ei se hirveästi mieltä nosta, jos toinen kertoo vieressä, että ei pidä pyöreistä ihmisistä..

En siis välttämättä usko, että kyse olisi mistään aikaansaamattomuudesta. Sanoisin, että kyse on ennemmin riittämättömyyden tunteesta naisena ja mahdollisesta masennuksesta. Vaimosi on jo laihduttanut, ja varmaan haluaa itsekin kiinteytyä, mutta se vie aikaa, eikä alkuperäiseen lopputulokseen voi edes päästä. Hän ei halua arvostelua, hän haluaa että häntä arvostetaan. Kyllä minultakin menisi into mennä salille, jos olen yrittänyt ja saanutkin aikaa tuloksia, mutta silti saankin osakseni arvostelua tai vihjailua ulkonäöstäni..ja tällä hetkellä se pienikin arvostelu tuntuu suurelta.

Todella hyvin kirjoitettu! Itsekin mietin sitä, että ehkä into salilla käymiseen on lopahtanut nimenomaan siksi, että vaikka on jo laihtunut ja tsempannut, niin silti joutuu kokemaan koko ajan, ettei riitä.

 

[mies32]

ja kyllä se henkinen yhteys alentuu kun vaimosta on tullut kärttyinen ja iloton. ei tee mieli puhua enää mistään. en yksinkertaisesti jaksa jauhaa asioista. tykkään mistä tykkään mutta vaimoni olen valinnut enkä jätä häntä - eikö se riitä? en todellakaan usko että teidän kaikkien suhde on syvää henkistä yhteyttä täynnä, kyllä se arki on aika tasaista ja harmaata varsinkin kun on vauva. en tosiaankaan löydä henkistä yhteyttä enää naiseen joka jatkuvasti loukkaantuu pienistä asioista ja koko ajan on väsynyt.

 

[mies32]

Niin,raskauden ja synnytyksen jälkeen kun on nuo hormonit vähän herkemmässä. Eikä naisesi varmaan sokea ole, kyllähän hän on huomannut itsekin, että kroppa on muuttunut. Mutta meille naisille on tärkeää, että meitä pidetään siitä huolimatta seksikkäänä.

Eikä se kiinteytyminen käy ihan käden käänteessä, ja sekin on pakko hyväksyä, että keho on nyt muuttunut. Raskaus on iso asia sekä fyysisesti että henkisesti naiselle. Raskauden jälkeen muutenkin masentaa herkästi, se että joku vielä sattuu huomauttamaan ulkonäöstä (hyvässä tai pahassa) osuu arkaan paikkaan. Vaimosi on varmasti kovasti laihduttanut, mutta ehkä samalla myös huomannut, että kroppa ei enää olekaan samanlainen ja se kiinteytyminen ei käykään niin nopeasti kuin haluaisi. Saattaa olla, että salillekaan ei huvita mennä enää, kun on yrittänyt, mutta siltikin tuntuu, ettei riitä..

Aviomieheltä odotetaan tässä vaiheessa tukea, ei arvostelua. Vaimollasi on tällä hetkellä itsetunto hukassa ja hänelläkin on ongelmia päästä sinuiksi "uuden" kroppansa kanssa. Hän haluaa taas tuntea olevansa seksikäs ja haluttava miehensä ykkösnainen, mutta tuntee tällä hetkellä saavansa kylmää vettä niskaansa joka puolelta. Ei se hirveästi mieltä nosta, jos toinen kertoo vieressä, että ei pidä pyöreistä ihmisistä..

En siis välttämättä usko, että kyse olisi mistään aikaansaamattomuudesta. Sanoisin, että kyse on ennemmin riittämättömyyden tunteesta naisena ja mahdollisesta masennuksesta. Vaimosi on jo laihduttanut, ja varmaan haluaa itsekin kiinteytyä, mutta se vie aikaa, eikä alkuperäiseen lopputulokseen voi edes päästä. Hän ei halua arvostelua, hän haluaa että häntä arvostetaan. Kyllä minultakin menisi into mennä salille, jos olen yrittänyt ja saanutkin aikaa tuloksia, mutta silti saankin osakseni arvostelua tai vihjailua ulkonäöstäni..ja tällä hetkellä se pienikin arvostelu tuntuu suurelta.

Todella hyvin kirjoitettu! Itsekin mietin sitä, että ehkä into salilla käymiseen on lopahtanut nimenomaan siksi, että vaikka on jo laihtunut ja tsempannut, niin silti joutuu kokemaan koko ajan, ettei riitä.

haluaisin että vaimoni haluaisi pitää myös ITSENSÄ takia itsensä timminä. että hän rakastaisi liikkua. minua ahdistaa jos vähänkin tulee ylimääräistä mahaan. minä pyöräilen, uin, käyn salilla, juoksen... liikuntalajeja on paljon. seurustelun alkuaikoina vaimo urheili mutta vähitellen se jäi. nyt vain kävelee vaunujen kanssa.

 

[kaiken se kestää...]

paitsi ei väsymystä ja läskiä.

 

[voi hyvä....]

Lapsilla on oikeus ,ja pitääkin olla, sanoa mitä sylki suuhun tuo. Aikuisen pitäisi osata säädellä suuvärkkiään.

Loukkaavista lausunnoista: Ettei muka mitään tarkoita! Ei tietenkään kipua tunne, jos ei potku osu omaan nilkkaan. Mutta pitäisi pystyä arvioimaan hiukan sattuuko toiseen.

Nainen on jo laihduttanut 20 kg!!!!! Ja mies ei huomaakkaan, naputtaa vain kun ei näytä enää 19 vuotiaalta!!!

 

[monttu auki ihmettelee]

paitsi ei väsymystä ja läskiä.

Niin. Voi hyvä jeesus, onko tuollaisia olemassakaan? Taitaa olla provo. Mitä enemmän suutaan aukoo, sitä enemmän lentää sammakoita ja mies on ihan täysin tietämätön siitä, miten hölmöltä vaikuttaa.