Väheksynkö muiden äitien ongelmia jos mielessä herää ajatus siitä,

[Madicken04]

että on ihmisen ongelmat pieniä kun täytyy kauheasti valittaa sitä kuinka raskasta on kun lapsi oppii 9kk iässä kävelemään? :/

Ok, uskon että on rasittavaa kun pienellä ei vielä ajatus pysy mukana ja ollaan jokapaikassa, mutta silti kahden todella hitaasti liikkeelle lähteneen lapsen äitinä tuo kuulostaisi lähinnä unelmalta. :ashamed: Jos sittn yritän san että eikös kuitenkin ole hienoa että lapsi on terve lähtee normaalisti liikkumaan, vastaukseksi saa kuulla ettei minulla ole aavistustakaan siitä millaista tuo on (totta) ja kuinka helppoa minulla on kun lapset ovat pysyneet pitkään paikallaan (tuokin pitää sisällään paljon sellaista mistä sanojalla ei ole aavistustakaan).

Ilkeimmällä hetkellä nousee mieleen ajatus että seuraavan lapsen kohdalla voisi sitten mennä osat toisin päin...

 

[LLL]

Mulla oli kyllä ajatus se, että jos liian pienenä lähtee käveleen, niin aivan liian syyntakeettomia ovat silloin. Itsellä on 2 nopeaa ja 2hidasta lähtenyttä.. Ja täytyy sanoa, että kyllä nuo pienimmät oli todellakin syyntakeettomia

 

[kerma]

niin. saahan sitä äiti väsyä ihan ns. terveen ja tavallisenkin lapsen kanssa.

eihän se ole vain erityislasten tms.vanhemmille tarkoitettu.

mutta eri elämänkokemuksilla valittaa tai arvostaa eri asioita.


:hug:

 

[Emilyn]

No, jos se sulle niitä tulee valittamaan niin ihmettelisin itsekin :| Toki ongelmia on erilaisia, mutta.. niin, no, enivei.

 

[heinäsirkka]

no meillä on kyllä kaikki kolme olleet kävelemään opittuaan paljon tyytyväisempiä, kun on mahdollisuus itse mennä niiden lelujen luo mihin haluaa. Ei sekään oo kivaa viihdyttää koko ajan lasta kun pitäs kotihommiakin saada jossain välissä tehtyä.

 

[Madicken04]

niin. saahan sitä äiti väsyä ihan ns. terveen ja tavallisenkin lapsen kanssa.

eihän se ole vain erityislasten tms.vanhemmille tarkoitettu.

mutta eri elämänkokemuksilla valittaa tai arvostaa eri asioita.


:hug:

Kyllä sen ymmärrän että tuokin käy hermoille, mutta eikö sitä voi sitten valittaa jollekin muulle? Vaikka sellaisella äidille jonka omat lapset ovat lähteneet aikaisin liikkumaan, voisi saada samalla vertaistukea ja ehkä hyviä vinkkejäkin.

 

[Klonkku]

Kyllä sulla on oikeus ajatella ihan mitä haluat :hug: Eri asia on sitten mitä suustaan päästää jaymmärrän kyllä sun pointin, hyvinkin. Meillä esikoinen lähti liikkumaan vasta 10 kk iässä ja kävelemäänkin oppi melko myöhään, silloin todellakin ärsytti, kun toiset valitti että lapsi on oppinut liian nuorena liikkumaan. Itse kun kantoi huolta oman lapsen hitaamman kehityksen vuoksi.

Toisaalta opin kyllä ymmärtämään se toisenkin puolen kun oma poika todellakin lähti kävelemään 9kk vanhana - päätöntä menoa, ei voinut muuta sanoa

 

[Madicken04]

Vai väheksyykö ap niiden äitien ongelmia joilla on 9 kkn ikäinen lapsi jota ei voi jättää sekunniksikaan silmistään?
On aina yhtä ikävää jos ja kun väheksytään kenenkään ongelmia.
Mulal on tänään sellainen päivä että oisin valmis luopumaan perheestäni, kun ei vaan jaksa. Vaikka mulla ei ole eritysilasta, niin silti voimat on välillä lopussa. Eikä silloin se kenenkään väheksyntä ainakaan helpota oloa.

:hug: Tottakai kaikilla on sellaisia hetkiä kun tuntuu ettei vaan jaksa, oli se perhetilanne mikä hyvänsä. Normaalitilanteessa jaksan kyllä hyvin kuunnella noitakin valituksia ja yritän parhaani mukaan ymmärtää tilanteen vaikeutta. Mutta sillä hetkellä kun on molempien omien lasten kanssa nuo päinvastaiset ongelmat (ja pelotkin) pinnalla niin tuntuu vaan ettei hirveästi jaksa paneutua toisten ongelmiin, jotka nyt siis tästä omasta itsekkäästä näkökulmastani tuntuvat pieniltä.

En tietenkään ole noita suoraan vähätellyt tai mitään sen suuntaista sanonut. Mutta kun läheltä löytyy nyt useampi perhe joissa on tuollaisia ongelmia olen yrittänyt vihjaista että teidän kannattaisi varmaan jutella näistä keskenänne kun en itse kuitenkaan pysty näitä täysin ymmärtämään ja yritän vaihtaa puheenaihetta. Mutta kun ei oikein mene perille. Ja tällä hetkellä taas nuo huomautukset siitä kuinka helppoa meillä on näiden hitaiden lasten kanssa, ne ei oikein uppoa.

 

[tai sitten]

.. halutaan tulla tavallaan kehumaan, oikeasti ollaan ylpeitä siitä että oma lapsi on niiiin ainutlaatuinen ja vähän älykkäämpikin kun on oppinut niiin kamalan aikaisin jotain asiaa..

minua ärsyttää, että neuvolassakin mennään tämmöseen sontaan mukaan: niin, kun tämä sinun lapsesi on ylikehittynyt.
On siis oppinut motorisia ja liikunnallisia asioita siinä kehitysjanan alkupäässä, aikaisemin kuin keskiverto, muttei mitenkään ylettömän aikaisin, silä hyvin monet lähtee 9 kk ikäisenä kävelemään.. eikä kyse ole mistään ylikehittyneisyydestä - semmosta ei olekaan! - eikä mistään tulevasta nerosta vaan vain siitä että joku lapsi oppii yhden asian aikaisemin ja nopeammin ja helpommin kuin toinen... persoonaeroista siis.