Onko sinulla ennakkoluuloja, joiden takia et esim. mielelläsi edes tutustu uusiin ihmisiin? (Ajatus lähti siitä, kun joku kaipasi mammakavereita)

[Kowalski]

Mä olen niin suuna päänä aina että kyllä sitä ihmisiin tutustuu ihan missä vaan. Ja mulle myös tullaan tosi helposti puhumaan, ihan joka paikassa.

En mä ehkä ystävysty niin helpolla, mutta tutustun ja "kaveristun" kyllä tosi tosi helposti =)

Niin ja siis ei kyllä kiinnosta pätkääkään ikä, ulkokuori eikä edes lapsen ulkohaalarin merkki

Täällä toinen samanmoinen.
Milloin nähtäis? =)

Mä olen kyllä sitä mieltä että meen täytyy kyllä oikeesti treffata =)

Mää kans =)

 

[Knicke Knackerton]

kuinka mulle tulee sellainen olo tata ketjua lukiessa, etta erilaisuus ei todellakaan ole rikkautta. kaikki haluavat tutustua samannakoisiinhajuisiinmakuisiin ja samoin pukeutuviin tyyppeihin. kylla ne kemiat saattaa pelata jonkun ERILAISENkin kanssa.

Luulisin, että kyse on enemmänkin pelosta siitä, että oma erilaisuus toiseen verrattuna on sille toiselle este. Ns. pelko siitä, että tullaan torjutuksi, koska itse on erilainen.

voi apua, taa on taas niin suomalaista huonoa itsetuntoa. mitaan ei kannata yrittaa tai kokeilla epaonnistumisen pelossa.

Niinhän se on...
Huonon itsetunnon omaava on kuitenkin sellainen, jolle ei auta pelkästään se, että sanotaan että se on vain mentävä ja kokeiltava. Ongelma istuu yleensä melko syvässä ja on monialainen...Jossain tapauksessa kannustukseksi tarkoitettu lause, voi aiheuttaa sen, että tilanne huononee..

 

[Hemuli80]

Mulla on pahoja ennakkoluuloja... marttyyrimammat on boikottilistalla, sellaset, jotka marisee joka asiasta, eniten siitä, miten p**ka mies niillä on ja miten elämä on rankkaa ja kun ei kukaan ymmärrä ja kun ei oo aikaa tehä mitään, vaikka ollaan kotona kaiket päivät. Ainakaan mun mies ei muuttunut yhdessä yössä kusipääksi, vaikka lapsi syntyikin ja edelleen mulla on muutakin elämää, kuin lapsi...

 

[Hemuli80]

Mä ajattelin teettää itselleni sellaisen paidan, jossa lukis edessä ja takana, että mä olen oikeasti ihan kiva ihminen :|

täähän oli kiva idea!

 

[Juures Suikale]

Siis kierrättekö työ miut kaukaa esim. leikkipuistoissa, ehkä jopa pelkäättekin, koska miun lapsellani on päällään Reimatecciä?

Mie olen vallan huumoripitoinen, lyhyt ja hiukkasen pyöreä "savolaiskarjalaisäitirouvanainen". Rakastan kokkausta, sisustamista, puutarhurointia (siinä olen kylläkin käytännön käsi...). Miulla on ihana, kultainen aviomies ja syötävän suloinen 1-vuotias tyttönen. Tyttöin on ns. erityislapsi, vaikkei se päällepäin näykään. Kolliherrakin kotoa löytyy, vanha ja lutunen. Ja koti on puolivuosisataa vanha, söpöinen rintamamiestalo, jonka kuistilla aamukahvi maistaa taivaalliselta.

Aika vellihousuja olette, jos pelekäämään alatte

 

[Kowalski]

Mulla on pahoja ennakkoluuloja... marttyyrimammat on boikottilistalla, sellaset, jotka marisee joka asiasta, eniten siitä, miten p**ka mies niillä on ja miten elämä on rankkaa ja kun ei kukaan ymmärrä ja kun ei oo aikaa tehä mitään, vaikka ollaan kotona kaiket päivät. Ainakaan mun mies ei muuttunut yhdessä yössä kusipääksi, vaikka lapsi syntyikin ja edelleen mulla on muutakin elämää, kuin lapsi...

Mäkin boikotoin marttyyrimammoja . Mutta en ennakkoluulon perusteella, tutustumatta heihin ensin (mistä mä muuten tietäisin millaisia he ovat) vaan siinä vaiheessa, kun jo tunnetaan ja olen huomannut ettei ne osaa muuta tehdä kuin valittaa.
Ei oo rahaa. Ei oo omaa aikaa. Lapset on ihan kamalia. Ei saa hetken rauhaa lapsilta, aina joku lahkeessa kiinni. Ei saa nukkuu yöllä. Mies on paska. Koti on kaaos. Ei oo toivoakaan päästä koskaan töihin. Ei oo muuta elämää kuin koti ja lapset. Ja samaan hengenvetoon todetaan että pakko tehdä vielä se viides tai kuudeskin lapsi kun vauvat on ihkuja. Tekisi mieleni kysyä, että miten se uusi vauva helpottaa tilannetta mutta en viitsi. Livahdan vaan jatkossa ihan toiseen leikkipuistoon, tai toisten äitien seuraan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa ja tauotonta rutinaa asioista, jotka on ihmisen omien valintojen seurauksia.

 

[Estynyt]

Ja kaiken huipuksi minua ehkä luullaan ylpeäksi. Näin kuulin meidän entisen naapurin kertoneen mun tuttavalle !!! OLi kyllä aika järkytys kuulla tuollaista, että minusta saa sellaisen kuvan. Aloin sitten miettimään, että juurikin tuo hiljaisuuteni oudommassa porukassa voidaan tulkita ylpeydeksi.

Aivan! Minäkin olen huomannut/saanut kuulla, että minua pidetään ylpeänä ja olen myös joskus huomannut, että ihmiset, joita itse olen pitänyt ylpeinä, ovatkin ujoja...

 

[Estynyt]

No on. Yritän tässä miettiä, että alkaako mikään lähikuntakaan J:llä... ei taida alkaa Tai no tuo ihan yksi pikkupaikka...

Niin melkein arvaankin mistä päin olet.Välimatkaa taitaa olla pari sataa kilometriä(?)No voihan!

Niinkö, no mitä arvelet?

Oisko Kajaani?Vai menikö ihan metsään..

Aika läheltä liippaa...

Miten läheltä? Ku mulla liippais hyvinki läheltä! =)

 

[Ippu]

No on. Yritän tässä miettiä, että alkaako mikään lähikuntakaan J:llä... ei taida alkaa Tai no tuo ihan yksi pikkupaikka...

Niin melkein arvaankin mistä päin olet.Välimatkaa taitaa olla pari sataa kilometriä(?)No voihan!

Niinkö, no mitä arvelet?

Oisko Kajaani?Vai menikö ihan metsään..

Aika läheltä liippaa...

Miten läheltä? Ku mulla liippais hyvinki läheltä! =)

Vissiin osu ja uppos? Joko paan kahvet tulelle? =)
Ja varsinkin kun luin tuon sinun avauksen uudelleen ni aattelen ihan samalla tavalla! Estynyt vissiin minäki Tai ehkä vain ujo..?

 

[no]

Mulla ei todellakkan ole varaa hienoihin vaatteisiin;ei itselle eikä lapsell.Kirppisporukkaa ollaan ja tuntuu,että niitä ennakkoluuloja on muilla meitä kohtaan .

 

[keppälerttu]

Mulla kaveripiiri koostuu täysin erilaisista ihmisistä, ainoa ongelma siinä on se,et niitä on vaikea kasata samaan porukkaan, kun niillä taas ei välttämättä ole mitään yhteistä keskenään

Mä oon sellainen hölösuu ja juttelen vaikka lyhtypylväälle jos jutututtaa :xmas:

mut toisaalta, mä viihdyn välillä liiankin hyvin yksin kotona, enkä tykkää kyllä mennä minnekkään isoon puistoon silloin kun siellä on miljoona äitiä lapsineen..

 

[no]

Mulla on pahoja ennakkoluuloja... marttyyrimammat on boikottilistalla, sellaset, jotka marisee joka asiasta, eniten siitä, miten p**ka mies niillä on ja miten elämä on rankkaa ja kun ei kukaan ymmärrä ja kun ei oo aikaa tehä mitään, vaikka ollaan kotona kaiket päivät. Ainakaan mun mies ei muuttunut yhdessä yössä kusipääksi, vaikka lapsi syntyikin ja edelleen mulla on muutakin elämää, kuin lapsi...

Mäkin boikotoin marttyyrimammoja . Mutta en ennakkoluulon perusteella, tutustumatta heihin ensin (mistä mä muuten tietäisin millaisia he ovat) vaan siinä vaiheessa, kun jo tunnetaan ja olen huomannut ettei ne osaa muuta tehdä kuin valittaa.
Ei oo rahaa. Ei oo omaa aikaa. Lapset on ihan kamalia. Ei saa hetken rauhaa lapsilta, aina joku lahkeessa kiinni. Ei saa nukkuu yöllä. Mies on paska. Koti on kaaos. Ei oo toivoakaan päästä koskaan töihin. Ei oo muuta elämää kuin koti ja lapset. Ja samaan hengenvetoon todetaan että pakko tehdä vielä se viides tai kuudeskin lapsi kun vauvat on ihkuja. Tekisi mieleni kysyä, että miten se uusi vauva helpottaa tilannetta mutta en viitsi. Livahdan vaan jatkossa ihan toiseen leikkipuistoon, tai toisten äitien seuraan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa ja tauotonta rutinaa asioista, jotka on ihmisen omien valintojen seurauksia.

Mun täytyy sanoa etten yhdessäkään puistossa ole kuullut kenenkään äidin tuollaista valitusta pitävän! Ennemminkin puhutaan hyvää päivää kirves vartta;puuta heinää ympäripyöreästi ja naivisti. Kukaan ei valita,että mikään olis huonosti vaan mieluumminkin hymyillään ja puhutaan ilmoista jne. Kerhoissa sama juttu. Lähinnä koen ettei niitä ystäviä löydykkään juuri sen takia kun kaikki yrittääkin olla niin mukavia ja ympäripyöreitä;mauottomia ja hajuttomia. Ne huonot olot puretaan kyl jossain ihan muualla.

 

[sisar puoliQ]

Lisään vielä,että voi kun löytäisin juuri samalla lailla ajattelevan ihmisen kuin minä..Sellaista on vain vaikea löytää!

eikös silloin kun ei niin samiksia olla niin jutun aiheita riitä enemmän?ettei koko keskustelu mene pelkäksi toisen peesailuksi..musta on ainakin kiva vaihtaa hyvässä hengessä ajatuksia jonkun kanssa jolla on erilaiset näkemykset kun mulla.siinähän sitä avartaa omaa (ja varmaan toisenkin) maailmankatsomusta.

 

[keppälerttu]

Lisään vielä,että voi kun löytäisin juuri samalla lailla ajattelevan ihmisen kuin minä..Sellaista on vain vaikea löytää!

eikös silloin kun ei niin samiksia olla niin jutun aiheita riitä enemmän?ettei koko keskustelu mene pelkäksi toisen peesailuksi..musta on ainakin kiva vaihtaa hyvässä hengessä ajatuksia jonkun kanssa jolla on erilaiset näkemykset kun mulla.siinähän sitä avartaa omaa (ja varmaan toisenkin) maailmankatsomusta.

no niinpä, mä en kestäis sekunttiakaan itseni kaltaista ihmistä, toivotavasti ei ihan äkkiä vastaan tulekkaan :xmas:

sen takia mulla varmaan on niin erilaisia noi kaverit, mielenkiintoisia keskusteluita piisaa, ja joka huolelle on oma kuuntelija

 

[Emilyn]

On kyllä ennakkoluuloja, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen. Itse olen tuollainen melko huoliteltu ulkoisesti aina, mutta toisaalta mulla on myös näkyvällä paikalla lävistys (huulessa) joten ehkä se joitain karkottaa. Tietyt asiat kertovat jo, ettei mua kiinnosta syvällisemmin äiti-ihmiseen alkaa tutustua eli että ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Esim. jos näen että joku polttaa maha pystyssä tai vauva/pieni lapsi vieressään, se kertoo mulle jo sen että meistä ei ystäviä ja tuskin kavereitakaan tule.

Olen kyllä huomannut tuon mulkoilun joittenkin äitien osalta, jos on huolitellumpi kuin joku itse enkä todellakaan ymmärrä, mikä syy se on välttää toisen seuraa :headwall:

Minulle vaikuttaa eniten ihmisen olemus eli ilmeet ja puhetyyli kertoo sen, onko henkilö symppis ja voisiko kaveruutta kehittyä.

 

[joku vaan]

Mulla on pahoja ennakkoluuloja... marttyyrimammat on boikottilistalla, sellaset, jotka marisee joka asiasta, eniten siitä, miten p**ka mies niillä on ja miten elämä on rankkaa ja kun ei kukaan ymmärrä ja kun ei oo aikaa tehä mitään, vaikka ollaan kotona kaiket päivät. Ainakaan mun mies ei muuttunut yhdessä yössä kusipääksi, vaikka lapsi syntyikin ja edelleen mulla on muutakin elämää, kuin lapsi...

Mäkin boikotoin marttyyrimammoja . Mutta en ennakkoluulon perusteella, tutustumatta heihin ensin (mistä mä muuten tietäisin millaisia he ovat) vaan siinä vaiheessa, kun jo tunnetaan ja olen huomannut ettei ne osaa muuta tehdä kuin valittaa.
Ei oo rahaa. Ei oo omaa aikaa. Lapset on ihan kamalia. Ei saa hetken rauhaa lapsilta, aina joku lahkeessa kiinni. Ei saa nukkuu yöllä. Mies on paska. Koti on kaaos. Ei oo toivoakaan päästä koskaan töihin. Ei oo muuta elämää kuin koti ja lapset. Ja samaan hengenvetoon todetaan että pakko tehdä vielä se viides tai kuudeskin lapsi kun vauvat on ihkuja. Tekisi mieleni kysyä, että miten se uusi vauva helpottaa tilannetta mutta en viitsi. Livahdan vaan jatkossa ihan toiseen leikkipuistoon, tai toisten äitien seuraan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa ja tauotonta rutinaa asioista, jotka on ihmisen omien valintojen seurauksia.

ihmisillä on ongelmia, ei kaikkia kerralla yhdellä ihmisellä mitkä luettelit.
ja jos mun ystäväksi pääsisit, pitäs jaksaa välillä kuunnella ne huoletkin.
mulla ei ole huolia sillai että niitä pitäs jauhaa koko ajan mutta joskus niitä on ja niitä on joskus kaikilla siis huolia.
karsiutuisit ystävä listaltani jos olisin etsimässä ystävää.

 

[Hopeinen Kuu]

Tämä olikin kivaketju! =) Toivottavasti löydätte ystäviä :hug:
Itse kaipaan kans ap.n kuvaaman kataista ystävää. Mutta minulla ei olisi aikaa pitää huolta ystävästä :/
Vuorotyö ja välillä tupla vuorot vie niin paljon elämästä aikaa ja voimia etten ehdi tapaamaan ystäviä. Kun oma perhekkin jää välillä liikaa työn puolesta paitsioon.
Nykyisetkin ne harvat kaverit joihin pidän yhteyttä jää vällä pitkäksi aikaa etten tapaa tai kuule heistä.
Nostan tätä, tämä on hieno ketju.

 

[Ippu]

Nostan tätä! :attn:

 

[vieras]

Mä pukeudun mustaan, mutta olen tosi kiltti. En edes kävele punaisia päin. En ikinä halua riidellä enkä loukata ketään.