nibbler ja muut kanssasisaret: Eipä ole tullut tähän ikään mennessä yhtään sellaista pidempää parisuhdetta vastaan, jossa mies ei olisi joskus maailman ärsyttävin ihminen. Onneksi näistä aina selvitään ja sitten mies on taas maailman ihanin, vaikkei täydellinen, niin se oikea :heart: .. Meillä ainakin menee niin, että joskus tapellaan jatkuvasti jostain ja sitten taas on pitkä aika tyyliin puoli vuotta menee ilman yhtään riitaa. Ja sitten on niitä aikoja, kun toista masentaa ja stressaa ja toisen on vain kestettävä. Kai se on, mitä pidempää sitä yhdessä taivaltaa, niin sitä enemmin näitä vaiheita tulee. Ja hyvä niin. Minusta ainakin tuntuu, että juuri ne vaikeat ajat yhdistää eniten. Mikä ei tapa niin vahvistaa kai parisuhteessakin (nimimerkillä parisuhteessa kohta yhdeksän vuotta maailman ihanimman ja ärsyttävimmän miehen kanssa..) Me naisethan ollaan tietty aina erehtymättömiä..
Ehkä tässä "vauva hankinta vaiheessa" nyrppii tuo miehen ajattelemattomuus erityisesti. Tässä vähän rakkausfiiliksiä kaikille, tämän runon minä lausuin häissäni miehelleni tossa.. oho siitä on jo neljä vuotta..
"Minä sinua rakastan, tiedän sen
Se ei ole vain hetken huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt
Se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
Se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä sinua silloinkin,
yhä rakastaa sinua lupaan.
Minä rakastan sinua silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu."
(- A-M Kaskinen-)