Kopsasin tuolta toisesta ketjusta tämän tänne. Sori, en vaan jaksa niin pitkää tekstiä toistamiseen kirjoittaa. :ashamed:
Nyt tulee sitten omanapaista tilitystä, joten varoitus jo etukäteen. Nyt ei mahdu päähän juuri mitään muuta, olen pahoillani. :ashamed:
Eli gyneltä tulin ja diagnoosikin on ihan selvä: lievä pco. Vähän sitä pelkäsinkin.
Se ei ollut mikään aivan oppikirjatapaus, sillä rakkuloita oli vähän, eivätkä ne olleet aivan niin helminauhamaisesti. Kuitenkin niin siinä rajoilla ollaan ja pitkät kierrot puhuvat puolestaan, joten gyne päätyi kuitenkin tähän lievään pco:hon. Lisäksi yhtään kypsää munarakkulaa ei näkynyt (nyt kp12) eli tämäkin kierto on luultavasti "tyhjä".
Sain terolutit ja clomit. Terot aloitan varmaan vasta parin viikon päästä, sillä en halua menkkoja pilaamaan meidän Lontoon reissua. :/
Onneksi nyt on sentään joku syy, ja asialle tosiaan voidaan tehdä jotain. Vähän kuitenkin harmittaa, ettei luultavasti onnistuta "luomusti". Tiedän, tyhmäähän se on niin ajatella, kun on monia
oikeasti lapsettomuudesta kärsiviä ja kyllä vähän hävettää. :ashamed: Meillä on kuitenkin vielä ihan hyvät mahdollisuudet onnistua. Silti, en voi sille mitään, että vähän harmittaa.
Mies otti aika tyynesti asian ja oli vaan, että hyvä kun löytyi joku syy. Tiedän kuitenkin, että kyllä sitäkin harmittaa ja vähän pelottaakin ajatus, että joudun lääkkeitä syömään ja käymään ultrassa ja sitten vielä "täsmäiskut" päälle. :| Kun ei kuitenkaan ole takeita, että tämä clomiannostus tehoaisi tai että heti ekalla tärppäisi, vaikka munasolu irtoaisi.
Mutta, en siis ole toivosta luopunut.
En ole ainoa, enkä viimeinen, jolla pco todetaan. Näillä eväillä nyt mennään, mitä on annettu tai pikemminkin perintötekijöinä saatu. Gynen kanssa mietittiin yhdessä ja tultiin siihen lopputulokseen, että isänpuolen perintöä voi olla. Isän sisarukset ovat syntyneet tosi pitkillä ikäeroilla, 5 ja 11 vuotta, eikä siihen aikaan ole varmaankaan mitään ehkäisyä ollut käytössä. Joten isää vaan syyttämään.
