Typerää rutinaa, tiedän (pojan kummista)

Minun mielestä sinä olet lapsellinen ja mustasukkainen, kummin tyttärelle. Ei ihme ettei hän halua teille tulla :/ Vaikutat tosiaan ihme vouhkaajalta!

 

Joo. Okei. Mä olen kohtuuton. JOS mun poikani olis samanlainen, niin todellakin jättäisin sen vastaavassa tilanteessa kotiin, sillä mä haluaisin viettää myös moisen päivän kummilapseni perheen kanssa rauhassa. Eihän se oo kivaa lapsellekaan, jos koko ajan pitää vaania ja vaatia äidin huomiota.

Sanokaa vielä se, onko tuon kummin lapsen käytös teistä ihan okei? Olenko mä tosiaan ainoa paska tässä jutussa?

Mutta ymmärrä hyvä ihminen ,että kaikki ei ota koko kummiutta yhtä vakavasti tai joillakin voi olla useampia kummilapsia. Sula mahdottomuus ois viettää jokaisen kanssa päivätolkulla kahdenkeskistä laatuaikaa.

Mitä lapsen käytökseen tulee, oletko yrittänyt ymmärtää, miksi vois käyttäytyä noin? Jospa ero ei ole ollut ihan helppo tälle lapselle ja kokee siitä edelleen turvattomuutta ja siksi takertuu äitiinsä. Mutta sinä se vaan vaadit, että kotiin ois jäätävä, ku äiti lähtee paijaan kummipoikaa

 

Joo. Okei. Mä olen kohtuuton. JOS mun poikani olis samanlainen, niin todellakin jättäisin sen vastaavassa tilanteessa kotiin, sillä mä haluaisin viettää myös moisen päivän kummilapseni perheen kanssa rauhassa. Eihän se oo kivaa lapsellekaan, jos koko ajan pitää vaania ja vaatia äidin huomiota.

Sanokaa vielä se, onko tuon kummin lapsen käytös teistä ihan okei? Olenko mä tosiaan ainoa paska tässä jutussa?

No musta on kyllä vähän outoa että tuon 6-vuotiaan äiti voi kyllä vaikkapa ryypiskelemään lähteä halutessaan kavereiden kanssa eikä sitä pidettäis minään,mutta jos on kyse päivästä kummilapsen kanssa niin sitä paheksutaan kun oma laps ei voi tulla mukaan.Olisko se nyt tosissaan niin paha että se äiti käy KERRAN tapaamassa kummilastaan YKSIN??!

 

Minusta kummin täytyy saada olla kummi omalla tyylillään. Se on luontevinta niin. Ei ole vain yhtä hyvää tapaa olla kummi.

Vois se kummi lupauksen pitää. Se kuuluu hyviin tapoihin.

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla YKSIN. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

No minusta on kohtuutonta kysyä 3 kertaa millon tulee :/ Jospa ei kehtaa sanoa ettei halua/voi/pysty tulla lainkaan ja sinä vaan soitat ja soitat. Kyllä mä tuossa vaiheessa jo antasin olla, tulee jos tulee ja varmasti ilmoittaa etukäteen. Ja lopeta se lapsen hiillostus asialla.

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

Ymmärrän, että suo ottaa päähän, mutta se on kohtuutonta, että vaadit tulemaan ilman lasta. Inhottavasti tehty kummilta kun lupasi ja ei tule, mutta oikeasti voi olla vaikka ihan poikki eikä jaksa ja joutui siksi siirtämään.
Olen itse huono lähtijä ja voin siksi hahmottaa tuon kuvion. Älä ainakaan ala vaatimaan häntä tulemaan, eihän se oli asian pointti, että sinä vaadit kummia viettämään aikaa vaan se pitää tulla kummin omasta tahdosta.
Ole tyytyväinen siihen, että kummi puhelee poikasi kanssa puhelimessa, onhan sekin jotain.....paljon enemmän on se jo kun monella muulla......

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla YKSIN. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

No minusta on kohtuutonta kysyä 3 kertaa millon tulee :/ Jospa ei kehtaa sanoa ettei halua/voi/pysty tulla lainkaan ja sinä vaan soitat ja soitat. Kyllä mä tuossa vaiheessa jo antasin olla, tulee jos tulee ja varmasti ilmoittaa etukäteen. Ja lopeta se lapsen hiillostus asialla.

Mikä lapsen hiillostus? Mä en ole asiasta varsinaisesti lapselle puhunut kertaakaan - sen tiedän, että on kahdesti kuullut vahingossa, että kummi saattaa olla tulossa kun ollaan miehen kanssa aikatauluista puhuttu muuten vaan. Se oikeasti muistaa, kun oltiin vappuna tivolissa käymässä ja sen jälkeen ravintolassa syömässä - ja odottaa jotakin spesiaalia taas .

 

ymmärrän sua sörhis täysin.. Jos kummi on itse puhunut että tulee käymään ja viettää aikaa pojan kanssa niin missä kohtaa sörhis vaatii kummilta sitä tapaamista??

jos mulla olis samanlainen 6v joka ei anna ees *askalla käydä rauhassa, koko ajan kyljessä kiinni, ja huutelee ällöjä niin jättäisin jo oma-aloitteisesti kotiin että saisin olla rauhassa pojan kanssa.

joten miksi se on oikeesti noin kamalaa? Heti muka ap on kateellinen ( öö mistä) vaativa ( missä kohtaa ), lapsellinen ( miten niin? ) mustasukkainen ( mistä??)

jos mua pyydettäs tulemaan yksin niin menisin yksin jos lastenhoito vaan onnistuu.. en oo niin herkkis. Osaan toimia myös yksin.

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

Ymmärrän, että suo ottaa päähän, mutta se on kohtuutonta, että vaadit tulemaan ilman lasta. Inhottavasti tehty kummilta kun lupasi ja ei tule, mutta oikeasti voi olla vaikka ihan poikki eikä jaksa ja joutui siksi siirtämään.
Olen itse huono lähtijä ja voin siksi hahmottaa tuon kuvion. Älä ainakaan ala vaatimaan häntä tulemaan, eihän se oli asian pointti, että sinä vaadit kummia viettämään aikaa vaan se pitää tulla kummin omasta tahdosta.
Ole tyytyväinen siihen, että kummi puhelee poikasi kanssa puhelimessa, onhan sekin jotain.....paljon enemmän on se jo kun monella muulla......

Vielä kerran: mä EN OLE VAATINUT kummia tulemaan ilman lastaan. Itse hän asiaa ehdotti ensin, ja minä olen luullut sen pitävän.

 

ymmärrän sua sörhis täysin.. Jos kummi on itse puhunut että tulee käymään ja viettää aikaa pojan kanssa niin missä kohtaa sörhis vaatii kummilta sitä tapaamista??

jos likan kummilla olis samanlainen 6v joka ei anna ees *askalla käydä rauhassa, koko ajan kyljessä kiinni, ja huutelee ällöjä niin jättäisin jo oma-aloitteisesti kotiin että saisin olla rauhassa pojan kanssa.

joten miksi se on oikeesti noin kamalaa? Heti muka ap on kateellinen ( öö mistä) vaativa ( missä kohtaa ), lapsellinen ( miten niin? ) mustasukkainen ( mistä??)

jos mua pyydettäs tulemaan yksin niin menisin yksin jos lastenhoito vaan onnistuu.. en oo niin herkkis. Osaan toimia myös yksin.

Nyt tuli itku :'( :'( :'(. Kiitos, chrissy, ja muut ymmärtäjät. Ehkä mä en sitten ihan hullu olekaan...

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

Et voi tietää minkalaiset heidän kotiolonsa ovat olleet ties kuinka pitkään ennen virallista eroa. Lapset vaistoaa hyvin herkästi kaikki ristiriidat vanhempien välillä. Ehkäpä kokenut ahdistusta jo pidemmän aikaa kotona ja nyt sit oireilee tavallista voimakkaampana takertumisena. Jos se lapsi on isällään useampia vuorokausia, toki se sit haluaa olla kiinni äidissään. Voi jopa pelätä, että äitikin lähtee kun isäkin lähti.

Miten sä voit olla noin kylmä ja tunteeton 6 vuotiasta lasta kohtaan?? Ole onnellinen, että SULLA on tasapainoinen poika ja vietä laatuaikaa hänen kanssaan. Anna kummin hoitaa omat asiansa kuntoon.

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

No mitäs jos se kummis on aina töissä kun lapsi isällään, ja sitten kun lapsi kotiutuu, niin ei halua olla erossa enempää "turhan" takia?
Ja oikeesti, puhut hänen tytöstään kun hän ois joku paholaisen lapsi, ja tahallaan tuollainen. Sanoit että tyttö oli tuollainen jo ennen eroa, ettei siis siitä voi johtua, mutta tuliko mieleen millaista siellä kotona mahtoi olla ennen tuota eropäätöstä? Yleensä ero on sen verran iso asia, että jo sen miettiminén ja siihen johtaneet asiat vievät ihmiseltä voimia niin, että lapsi saattaa jäädä hieman syrjään silloin...
Kyllä sinuna nyt laittaisin jäitä hattuun tän asian kanssa.
Ja tosiaan, 2,5-vuotias ei kauhian kauan tuollasia lupauksia muista ihmisestä, jota ei ole yli puoleen vuoteen nähnyt...

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

Ymmärrän, että suo ottaa päähän, mutta se on kohtuutonta, että vaadit tulemaan ilman lasta. Inhottavasti tehty kummilta kun lupasi ja ei tule, mutta oikeasti voi olla vaikka ihan poikki eikä jaksa ja joutui siksi siirtämään.
Olen itse huono lähtijä ja voin siksi hahmottaa tuon kuvion. Älä ainakaan ala vaatimaan häntä tulemaan, eihän se oli asian pointti, että sinä vaadit kummia viettämään aikaa vaan se pitää tulla kummin omasta tahdosta.
Ole tyytyväinen siihen, että kummi puhelee poikasi kanssa puhelimessa, onhan sekin jotain.....paljon enemmän on se jo kun monella muulla......

Vielä kerran: mä EN OLE VAATINUT kummia tulemaan ilman lastaan. Itse hän asiaa ehdotti ensin, ja minä olen luullut sen pitävän.

Jos hän on sitä itse ehdottanut ei luultavasti ymmärrä ettei voi muuttaa päätään ja ottaa lasta mukaan kun niin alunperin ei olla sovittu. Jos sinäkään et ole sitä kieltänyt en ymmärrä mikä se ongelma on.
Näin käy kun asioista ei puhuta suoraan vaan annetaan ymmärtää.
Mistä kummi voi tietää, ettei saisi ottaa lasta mukaan vaikka olisikin niin sunnitellut. Voihan olla, että tämä kuusi vuotias haluaakin mukaan, koska pääsee itsekin reissuun ja kummi ajattelee sen olevan ok.
Ja tietoon vaan, ettei se sun poikasi mene piloille vaikka ei niitä päikkäreitä nukkuisikaan.......ja toinen asia, monen kuusivuotiaan tytön mielestä parivuotias on ihan kamala.......elämä on.

 

ymmärrän sua sörhis täysin.. Jos kummi on itse puhunut että tulee käymään ja viettää aikaa pojan kanssa niin missä kohtaa sörhis vaatii kummilta sitä tapaamista??

jos likan kummilla olis samanlainen 6v joka ei anna ees *askalla käydä rauhassa, koko ajan kyljessä kiinni, ja huutelee ällöjä niin jättäisin jo oma-aloitteisesti kotiin että saisin olla rauhassa pojan kanssa.

joten miksi se on oikeesti noin kamalaa? Heti muka ap on kateellinen ( öö mistä) vaativa ( missä kohtaa ), lapsellinen ( miten niin? ) mustasukkainen ( mistä??)

jos mua pyydettäs tulemaan yksin niin menisin yksin jos lastenhoito vaan onnistuu.. en oo niin herkkis. Osaan toimia myös yksin.

Nyt tuli itku :'( :'( :'(. Kiitos, chrissy, ja muut ymmärtäjät. Ehkä mä en sitten ihan hullu olekaan...

:hug: :hug: :hug: et oo hullu.. osalla kirjoittajista on jonkin sortin vikaa luetunymmärtämisessä, tai sit ne huudattaa tai sit on vaan yliherkkiä.

 

Ja sitäpaitsi, ekassa viestissä sanot että "kutsu on sisältänyt implikaation ettei tytär tulisi"...
Ja nyt yht'äkkiä se onkin kääntynyt niin että hän on itse olllut tulossa etkä sinä ole vaatinut ettei ottaisi tyttöä mukaan...

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

Et voi tietää minkalaiset heidän kotiolonsa ovat olleet ties kuinka pitkään ennen virallista eroa. Lapset vaistoaa hyvin herkästi kaikki ristiriidat vanhempien välillä. Ehkäpä kokenut ahdistusta jo pidemmän aikaa kotona ja nyt sit oireilee tavallista voimakkaampana takertumisena. Jos se lapsi on isällään useampia vuorokausia, toki se sit haluaa olla kiinni äidissään. Voi jopa pelätä, että äitikin lähtee kun isäkin lähti.

Miten sä voit olla noin kylmä ja tunteeton 6 vuotiasta lasta kohtaan?? Ole onnellinen, että SULLA on tasapainoinen poika ja vietä laatuaikaa hänen kanssaan. Anna kummin hoitaa omat asiansa kuntoon.

Miten sä saat musta kylmän ja tunteettoman tätä tyttöä kohtaan? Millä tavalla? Selitä!!!

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

Ymmärrän, että suo ottaa päähän, mutta se on kohtuutonta, että vaadit tulemaan ilman lasta. Inhottavasti tehty kummilta kun lupasi ja ei tule, mutta oikeasti voi olla vaikka ihan poikki eikä jaksa ja joutui siksi siirtämään.
Olen itse huono lähtijä ja voin siksi hahmottaa tuon kuvion. Älä ainakaan ala vaatimaan häntä tulemaan, eihän se oli asian pointti, että sinä vaadit kummia viettämään aikaa vaan se pitää tulla kummin omasta tahdosta.
Ole tyytyväinen siihen, että kummi puhelee poikasi kanssa puhelimessa, onhan sekin jotain.....paljon enemmän on se jo kun monella muulla......

Vielä kerran: mä EN OLE VAATINUT kummia tulemaan ilman lastaan. Itse hän asiaa ehdotti ensin, ja minä olen luullut sen pitävän.

Jos hän on sitä itse ehdottanut ei luultavasti ymmärrä ettei voi muuttaa päätään ja ottaa lasta mukaan kun niin alunperin ei olla sovittu. Jos sinäkään et ole sitä kieltänyt en ymmärrä mikä se ongelma on.
Näin käy kun asioista ei puhuta suoraan vaan annetaan ymmärtää.
Mistä kummi voi tietää, ettei saisi ottaa lasta mukaan vaikka olisikin niin sunnitellut. Voihan olla, että tämä kuusi vuotias haluaakin mukaan, koska pääsee itsekin reissuun ja kummi ajattelee sen olevan ok.
Ja tietoon vaan, ettei se sun poikasi mene piloille vaikka ei niitä päikkäreitä nukkuisikaan.......ja toinen asia, monen kuusivuotiaan tytön mielestä parivuotias on ihan kamala.......elämä on.

Ei tää päikkäriasia enää ongelma olekaan, vuosi-pari sitten kylläkin.

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

Et voi tietää minkalaiset heidän kotiolonsa ovat olleet ties kuinka pitkään ennen virallista eroa. Lapset vaistoaa hyvin herkästi kaikki ristiriidat vanhempien välillä. Ehkäpä kokenut ahdistusta jo pidemmän aikaa kotona ja nyt sit oireilee tavallista voimakkaampana takertumisena. Jos se lapsi on isällään useampia vuorokausia, toki se sit haluaa olla kiinni äidissään. Voi jopa pelätä, että äitikin lähtee kun isäkin lähti.

Miten sä voit olla noin kylmä ja tunteeton 6 vuotiasta lasta kohtaan?? Ole onnellinen, että SULLA on tasapainoinen poika ja vietä laatuaikaa hänen kanssaan. Anna kummin hoitaa omat asiansa kuntoon.

no mistäs SÄ sen tiedät kuinka hyvin ap on poikansa kummin tuntenut ennen eroa...

hei kamoon.... kylmä ja tunteeton?? sä et oo tainnu kylmää ja tunteetonta kovin lähelta nähdäkkään jos tollanen on susta sitä...

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

Et voi tietää minkalaiset heidän kotiolonsa ovat olleet ties kuinka pitkään ennen virallista eroa. Lapset vaistoaa hyvin herkästi kaikki ristiriidat vanhempien välillä. Ehkäpä kokenut ahdistusta jo pidemmän aikaa kotona ja nyt sit oireilee tavallista voimakkaampana takertumisena. Jos se lapsi on isällään useampia vuorokausia, toki se sit haluaa olla kiinni äidissään. Voi jopa pelätä, että äitikin lähtee kun isäkin lähti.

Miten sä voit olla noin kylmä ja tunteeton 6 vuotiasta lasta kohtaan?? Ole onnellinen, että SULLA on tasapainoinen poika ja vietä laatuaikaa hänen kanssaan. Anna kummin hoitaa omat asiansa kuntoon.

Miten sä saat musta kylmän ja tunteettoman tätä tyttöä kohtaan? Millä tavalla? Selitä!!!

No lue nuo omat letkautuksesi niin ymmärrät. Sen kuvan voi saada, mutta ei se tarkoita että sellainen olisit ja luultavasti et olekkaan.

 

Ja sitäpaitsi, ekassa viestissä sanot että "kutsu on sisältänyt implikaation ettei tytär tulisi"...
Ja nyt yht'äkkiä se onkin kääntynyt niin että hän on itse olllut tulossa etkä sinä ole vaatinut ettei ottaisi tyttöä mukaan...

Voi herranjumala. Ne mun kutsuviestit (tai kyselyt) on sisältäneet sen implikaation sen takia, että kummi ENSIN sanoi ITSE tulevansa YKSIN. Mikä tässä nyt on vaikeaa ymmärtää?

 

Vai haluatko kummin vain siksi teille, että pääsette miehen kanssa tuulettumaan?
Jos lapsi näkeekin kummiaan niin harvoin en oikein käsitä miten voi odottaa niin paljon melkein ventovierasta ihmistä.

Ei ei ei... se mun ja miehen ulosmeno on jo haudattu juttu (kummi ei ole siitä tammikuun jälkeen mitään puhunut, vain päiväreissusta), vaikka olisihan sekin kiva ollut, kun meillä ei ole isovanhempia tms. lähellä, niin että meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan älyttömän vähän.

Eikä pointti nyt ole sinänsä se, että kyse on nimenomaan pojan kummista - vaan siitä, että hän ei pidä lupaustaan tulla YKSIN viettämään poikani kanssa aikaa

Mutta sähän sanoit että lapsikin saa tulla (mikä on mielestäni täysin normaalia kyllä)
Noin pieni lapsi ei oikeasto osaa odotta jotain pari kertaa näkemäänsä kummia, ei todellakaan.
Sä olet itse ladannut siihen ihmiseen ja kummiuteen liikaa odotuksia ja nyt suo harmittaa kun ne romuttuu. Eikö se ihminen olekaan sitä mitä kuvittelit ja sekin ottaa päähän?

Lopeta vaatiminen. Tulee kun tulee, tyttären kanssa tai ilman. Pojallesi se on oikeasti ihan sama katsooko kummitäti sen yhden kuperkeikan vai viettääkö kokonaisen päivän hänen kanssaan. Joskus ne hetket ovat arvokkaampia ja helmiä.

Alunperin kummi lupasi tulla kesällä YKSIN yökylään. Okei, minä sitten kyselemään lomien lähestyessä, että koska tulet. Ei osannut sanoa heti, kun oli keikkoja hällä ym. mutta että päiväksi tulee varmasti. Toistin kysymyksen meidän lomien loputtua. Vastaus: tulen, kun keikkapalkkiot tulee, ennen koulujen alkua kuitenkn. Kysyin kolmannen kerran, että koska tulee - meillä kun alkaa olla illat ja viikonloput buukattuina elokuun puolelle. Sanoin, että voin toki maksaa junamatkat, jos ne palkkiot ei ole vielä tulleet. Ja muutenkin. Sanoi, että tulee tällä viikolla. Ja sitten tuli tämäniltainen viesti, että menee ensi viikkoon ennen kuin tuleVAT. Mikä tässä siis on kohtuutonta?

Ymmärrän, että suo ottaa päähän, mutta se on kohtuutonta, että vaadit tulemaan ilman lasta. Inhottavasti tehty kummilta kun lupasi ja ei tule, mutta oikeasti voi olla vaikka ihan poikki eikä jaksa ja joutui siksi siirtämään.
Olen itse huono lähtijä ja voin siksi hahmottaa tuon kuvion. Älä ainakaan ala vaatimaan häntä tulemaan, eihän se oli asian pointti, että sinä vaadit kummia viettämään aikaa vaan se pitää tulla kummin omasta tahdosta.
Ole tyytyväinen siihen, että kummi puhelee poikasi kanssa puhelimessa, onhan sekin jotain.....paljon enemmän on se jo kun monella muulla......

Vielä kerran: mä EN OLE VAATINUT kummia tulemaan ilman lastaan. Itse hän asiaa ehdotti ensin, ja minä olen luullut sen pitävän.

Jos hän on sitä itse ehdottanut ei luultavasti ymmärrä ettei voi muuttaa päätään ja ottaa lasta mukaan kun niin alunperin ei olla sovittu. Jos sinäkään et ole sitä kieltänyt en ymmärrä mikä se ongelma on.
Näin käy kun asioista ei puhuta suoraan vaan annetaan ymmärtää.
Mistä kummi voi tietää, ettei saisi ottaa lasta mukaan vaikka olisikin niin sunnitellut. Voihan olla, että tämä kuusi vuotias haluaakin mukaan, koska pääsee itsekin reissuun ja kummi ajattelee sen olevan ok.
Ja tietoon vaan, ettei se sun poikasi mene piloille vaikka ei niitä päikkäreitä nukkuisikaan.......ja toinen asia, monen kuusivuotiaan tytön mielestä parivuotias on ihan kamala.......elämä on.

Ei tää päikkäriasia enää ongelma olekaan, vuosi-pari sitten kylläkin.

Toivottavasti ymmärsit nuo muutkin mitkä kirjoitin, etkä takerru tuohon päikkäriasiaan, joka oli ihan sivuseikka.

 

Niin, mun mielestä 2.5v ei ihan oikeasti muista pitkään mitä hänelle on puhuttu, ellei toiset (sinä) muistuta häntä. Ei sen ikäinen osaa vielä kaivata joltain ihmiseltä jotain "omaa aikaa". Paitsi omilta vanhemmiltaan tietenkin. Toiset aikuiset ovat kivoja joo, mutta ei hän osaa ihan oikeasti vielä etukäteen sellaista aikaa vaatia. Ja koska hän ei osaa kaivata, ei hän osaa pettyäkään, jos kumminsa tuleekin oman lapsensa kanssa. ELLET sinä hänelle sitä tunneta syötä. Ihan oikeasti asia on näin.

Mä kyllä ymmärrän, että kummin tytär takertuu äitinsä. Omien vanhempien ero on pienelle lapselle jotain maata mullistavaa. Ei ole ihme, että hän äitiinsä takertuu. Ja vaikka sanoit, että lapsen isä kyllä hoitaa lastaan, niin on eri asia pyytää lapsen hoitoa hetkeksi tai illaksi kuin koko päiväksi.

Tytär oli samanlainen takertuja ja huomionkipeä jo ennen eroa - enkä nyt mitenkään vähättele eron vaikutusta lapseen. Totta kai se on iso kriisi. Silti lapsi on viikon aikana ESIMERKIKSI maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan isänsä luona asumassa. Ei siis ole kyse mistään hoitoonjättämisestä.

Et voi tietää minkalaiset heidän kotiolonsa ovat olleet ties kuinka pitkään ennen virallista eroa. Lapset vaistoaa hyvin herkästi kaikki ristiriidat vanhempien välillä. Ehkäpä kokenut ahdistusta jo pidemmän aikaa kotona ja nyt sit oireilee tavallista voimakkaampana takertumisena. Jos se lapsi on isällään useampia vuorokausia, toki se sit haluaa olla kiinni äidissään. Voi jopa pelätä, että äitikin lähtee kun isäkin lähti.

Miten sä voit olla noin kylmä ja tunteeton 6 vuotiasta lasta kohtaan?? Ole onnellinen, että SULLA on tasapainoinen poika ja vietä laatuaikaa hänen kanssaan. Anna kummin hoitaa omat asiansa kuntoon.

Miten sä saat musta kylmän ja tunteettoman tätä tyttöä kohtaan? Millä tavalla? Selitä!!!

Mitä HYVÄÄ sä olet sanonut tästä tytöstä? Et sanaakaan, kaikki on vaan sitä miten kamala hän on ja miten huonosti käyttäytyy ja miten ei anna äitinsä leikkiä sun pojan kanssa ym. Sanallakaan et ole edes vihjannut että ymmärtäsit (tai edes sitä yrittäsit ) mitä tän pienen ihmisen päässä liikkuu. Kyllä kuulostaa minusta tosi kylmältä.