Pistänpä nyt vähän kuulumisia tännekin puolelle. Eli, poika meille syntyi 31.5. 3620g ja 51 cm. Synnytys sujui ihan mukavasti, muistona neljä pientä tikkiä. Kiltti poika on, mutta nyt on mennyt pari päivää itkujen merkeissä, tulehtunut silmä. Vatsanväänteitä ei näyttäisi olevan ja kakkojakin tulee monet päivässä, joten itkut taitaa mennä silmävaivan piikkiin, kun tähän asti on ollut melkoisen tyytyväinen tapaus. Nyt ei hetkeksikään rauhoitu, jos paikallaan ollaan, jatkuvassa liikkeessä koko ajan. Söin ruokanikin tänään pöydän ohi kävellessä vauhdissa aina haarukallinen kerrallaan. No, jospa se siitä. Onneksi yöt on vielä mennyt itkuitta (kop, kop...). 1-1,5 tuonnin välein on yöllä pojan syötävä, päivisin sitten menee kolmisen tuntia syöttöjen välillä. Saisihan tuo olla toisinkin päin...
Joku kyseli
suklaakakun ohjetta. Tässä olis tällanen, mitä ite ajattelin ristiäisiin tehdä. On nimittäin tosi helppo ja ah, niin herkullinen! Olen tosin itse korvannut nuo domino-keksit aina digestive-kekseillä, ei ole niin imelää:
Pohja:
1 pkt (175 g) Domino minttu -keksejä
50 g Valio voita sulatettuna
Täyte:
4 liivatelehteä
1 rkl kiehuvaa kahvia
1 levy (170 g) tummaa taloussuklaata
1 prk (200 g) Hovi maustamatonta
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl Valio kuohukermaa
Murskaa keksit ja sekoita voin kanssa. Levitä seos irtopohjavuokaan leivinpaperille. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Purista liika vesi liivatelehdistä ja liuota ne kiehuvan kuumaan kahvitilkkaan. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita Hovin joukkoon. Lisää liivate, sokerit ja viimeisenä vaahdotettu kerma. Kaada täyte vuokaan ja peitä vuoka alumiinifoliolla. Anna hyytyä jääkaapissa muutamia tunteja, mieluiten seuraavaan päivään. Irrota kakku ja nosta tarjoiluvadille. Koristele suklaalastuilla.
Sellasta tässä pohdin, että millonkahan kuuluis tuon
alakerran jomotuksen lakata? Kaksi viikkoa on synnytyksestä ja vieläkään ei vessassa käynnit meinaa onnistua. Ilmeisesti lantionpohjan lihakset huonossa kunnossa, kun vaiva pahenee mitä enemmän on pystyssä tai kauemmin kävelee. Mutta pidätysongelmia ei kyllä ole, ennemminkin toisin päin. Vessahätä tulee, mutta pöntöllä en kuitenkaan meinaa saada mitään aikaiseksi. Inhottavinta on kyllä se, ettei todella pysy pitkiä kävelylenkeejä (tai edes kohtalaisia) tekemään tai kanniskella itkevää vauvaa kovin kauan ympäriinsä, kun jo alkaa sellanen jännä (vaikea selittää ) jomotus takapuolen seudulla ja tuolla häpyhuulien (?) seudulla. Onko muilla tällasta vaivaa? Ja millon siitä pääsee eroon? Viikon verran olen lantionpohjan lihaksia jumppaillut, mutta vielä ei ole vaikutusta havaittavissa...
Kuulemisiin, lähden huuhtomaan muurautunutta silmää
Stiina & poika (ristiäiset 14.7.) 2 vko