Toukovaavit 2011

Ei ollu jäbällä tulehduksia, siis ainakaan bakteerin aiheuttamaa. Joku virus kaiketi jyllää.. Edelleen kuumeinen, 38.5 nyt koko päivän ollut. Tosi itkuinen ja väsynyt ipana. Tissi vaan lohduttaa. Paitsi yöllä riittää, että saa olla mun kainalossa. Jospa tämä tästä pian ohi menis. Täytynee maanantaina uudelleen mennä lääkäriin jos vielä kuumetta.
-leena ja pipimies

 

Onpa kurjaa, Leena! Tsemppiä ja jaksamista!! Ottiko ne RSV-testin (nenästä)? Pikaista paranemista!

Sais jo pakkaset mennä ohi... Olis kiva mennä ulos! Onneksi eilen kävi vieraita, kun itse ei viitsitty mennä minnekään. Vielä kun saatais isi (ja auto) ehjänä kotiin tuolta liikennekaaoksesta...

 

Paranemisia Leena77 pojalle! Ja jaksamisia äidille! Ja onnittelut vielä tuoreelle tädille!

Täällä odotellaan kans että pakkaset lauhtuisivat! Tytöt hyppi seinille ja ovat ihan sekoboltseja jo!:O Tappelevat ihan kunnolla vähän väliä ja jopa toi 2 v ihan nyrkillä mottas systeriään:O Ihan hullu meno aamusta iltaan. Käytiin sitten kaupassakin ja vähään aikaan en mene sinne niiden kanssa Nappasivat pikkukärryt molemmat ja mikään käsky/kielto ei mennyt ekalla jakelulla perille. Ja sit tää 2v latas ostoksia hihnalle ihan heikkopäisenä. Onneksi ei yksikään pilttipurkki kerennyt tippua. Jos joku tuttu meidät näki kaupassa, niin varmaan naureskeli hyllyjen välissä...?:kieh: Pitkästä aikaa hävetti, että tässäkö se meidän kasvatustyön tulos sitten näkyy?? Poika nyt oli oma itsensä, kiltisti katteli vaan menoa. Onneksi hänen kanssaan on vielä helppoa päivisin...toistaiseksi

 

Jospa tauti pikkuhiljaa alkais antautua.. Perjantai-iltana ja pe-la yönä oli tosi kova kuume.. Illalla mittasin 39.2 ja yöllä oli aivan tulikuuma kekäle koko poika. Eilen sitten olikin jo paljon virkumpi. Ei kuumekaan noussut enää ku 38. Nyt tänä aamuna mittasin 37.3 eli toivotaan ettei enää nousiskaan. Kakatkin alkaa olla jo normaalin rajoissa Jospa pikkuhiljaa isinkin syli alkais kelvata. Nyt sairaana jäbä ei ole hyväksynyt ketään muuta lohduttamaan, ku minut. Eilenkin kun olin saunassa, niin jäbä oli koko sen ajan huutanut kurkkusuorana. Isoveljelläkin oli jo niin hätä, että tuli mua hoputtamaan saunasta pois:O

Pienen pienen tytön täti tuli minusta (2.2kg ja 44cm):heart: Mutta kuulema todellinen Justiina!! Äkäinen ja terhakka
Harmi vaan kun asuvat niin kaukana, että päästään vasta lasten hiihtolomalla (vk 10) katsomaan tirriäistä.

Nyt aamukahvia lisää!!!!!

 

Ai niin, ei otettu rsv-testiä. Kysyin kyllä sitä mutta sanoivat ettei ole tarvetta ottaa?!? Sanoivat vaan että niiiiin paljon kaikenlaisia tauteja on liikkeellä.. Tää oli taas tätä arvauskeskushommaa...

 

Poika käveli just kaks ekaa askelta! :heart: Ei se vielä paljoa ole, mut idea on hoksattu. No, sen verran se on kyllä nyt seisoskellutkin (ja koetellut hermoja nukuttaessa...).

 

Leena77: Olipas pikkarainen tyttö! :heart: Vaikea edes kuvitella miten pieni, puolet painollisesti meidän pojasta kun poika syntyi

Lyrae: jestas sentään, joko nämä alkavat kävellä?:O Onnittelut ensiaskeleista!

 

Lyrae: Teillähän poitsu on nopeaa lähdössä liikkeelle Onnittelut ensiaskeleista!

Meillä jäbällä nyt lähinnä tuota ilman tukea seisomista harjoitellaan. Tai monesti hän luulee pitävänsä kiinni jostain oikein tukevastikin Eilenkin illalla seisoi pitkän tovin pöydän vieressä rasvatuubi käsissänsä. Sitten kun hoksasi, että tässähän seisotaankin ilman tukea, niin äkkiä istulleen

Meillä herättiin sit 5.20 tänä aamuna|O Jäbä on nyt kyllä jo reilun tunnin nukkunu ensimmäisiä tirsoja. Mutta mä huolehdin nuo koululaiset liikkeelle. En jotenkin osaa nukkua, kun tiedän että isommat lapset on hereillä ja lähdössä kouluun.

Lähdetään tuolle tätin (siis mun omahan hän on:kieh pikkurinsessalle ostamaan jotain ylityttömäistä.. Tämä tyttö on siis meidän esikoisen jälkeen toinen tyttölapsi suvussa. Väliin mahtuu 6 ihanaa pojan vesseliä.

-leena ja ukkeli

 

Kiitokset onnitteluista!

Tänään ei ole toisinnettu yritystä, joten ehkäpä siinä "oikeassa" kävelemäänlähdössä vielä kestää.

 

Lyrae, onnittelut liikkeelle lähdöstä

Meillä vauveli sanoi tänään 2 todistajan läsnäollessa oikein selkeesti sen kauneimman sana: Äiti! Hyvä ettei itku päässyt...

 

Meillä vissiin nyt alkoi jonkinlainen eroahdistuskausi.. Jäbän pitäisi ihan koko ajan olla minussa kiinni. Varsinkin illat on menny ihan mahdottomiksi.: / Eilenkin illalla iskä yritti nukuttaa pientä yöunille mutta toinen rääkyi niinku ois henkeä viety. Ja eikä rauhoittunu ennenku minä tulin paikalle. Sitten olikin unessa ihan hetkessä.

Ja meillä isä on siis osallistunut lastenhoitoon hyvinkin aktiivisesti. Eli ei ole siitäkään kiinni, että isä hoitajana olis jotenkin "outo". No, jospa se tilanne tästä rauhoittuis, kun huomaa etten minä ole oikeasti kadonnut minnekään. Ja en tosiaan aio omia menojani tuon takia alkaa perumaan. Kyllä täytyy edes hetki saada hengähtää välillä=)

Meilläkin äitää hoetaan ahkerasti. Välillä jopa ihan oikein äiti sanoo, mut yleensä se on se äitä. On se vaan niin ihanan kuuloista:heart:

Kamalaa, kun tuo aika menee nopsaan, jäbällä tulee perjantaina jo 9kk täyteen!!:O Torstaina olis neuvola.
-leena ja ukkeli

 

En olekkaan pitkään aikaan kirjoitellut tänne, tulee kirjoiteltua aika paljon tuonne fb puolelle.
Meillä tulee huomenna 8 kk täyteen ja ylihuomenna olisi neuvola ja lääkäri. Neiti on sopivasti saanut elämänsä ensimmäisen pikkuköhän sitten juuri :/. Tänään noustiin itse ilman apua ekaa kertaa sohvaa vasten seisomaan lattialta, muutoin kllä seisoisi vaikka kuinka kauan jos joku vaan nostaisi aina. Edelleenkin mennään ryömimällä eteenpäin, konttausasento on hyvin hallussa, mutta ilmeisesti tuolla ryömimisellä pääsee nyt niin vauhdikkaasti etiäpäin ettei ole tarvetta opetalla uusia tapoja siihen . Meillä nuo soseet hieman tökkii, kaikkea pitäisi saada syösä itse ja purra, joten ihan hienot soseet ovat aikalailla historiaa meillä, hedelmätkin menee paloina, ja liha/kasvis ruuat saa jättää jo aika karkeiksi.

JA & Nti 8 kk

 

Täällä poika kävi eilen 8kk neuvolassa ja mitat olivat 8990g ja 69 cm.
1v neuvolassa tulee kuulema kolme piikkiä samalla kertaa. No,en tasan tarkkaan anna laittaa kuin yhden kerrallaan,siinäkin on pienelle kipua ihan tarpeeksi kolmesta puhumattakaan.
Aapeli päätti herätä yöllä 3 aikaan ja siinä sitten tunnin leikki itsekseen ennen kuin nukahti uudestaan. Minä kun menin illalla 22 aikaan vauvan kanssa nukkumaan niin oli sitten niin kauhea yö kun sain laukata yksinäni lasten luona kun jokainen kitisi ym. Loppujen lopuksi sängyssä nukkui kolme lasta ja minä,huh sentään. Mies oli 04 asti töissä ja molemmat herättiin kuitenkin jo ennen 8. Vähänkö väsyttää. Ja miestä on pyydetty vielä ylitöihinkin koko viikoksi,en kyllä jaksa yksinäni tätä sirkusta.

 

Nannaliina, tsemppiä sulle öihin ja päiviin! Mä just tänään manasin kun jotkut yhen lapsen äidit pitää arkeaan niin hankalana/vaikeena, mä taas koen että jos jaloissa on vain 1-2 lasta, niin mulla on ihan äärettömän helppoa! Eli kolme kun pyörii jaloissa niin mulla on sirkus täällä, sulla Nanna on sentään puolet lisää vielä, huh sentään! Saatko sä apua mummoilta tms yhtään?

 

Kiitos nepula

Kyllä tuo miehen isä on pitänyt tuota 2,5v poikaa aina välillä. Yleensä perjantaisin kun mies menee jo 17-18 töihin. Poika vaan seuraa kuin hai laivaa pappaa,ei päästä hetkeksikään silmistään ja viimeksi pappa totesi että on kuin vankilassa kun poika seuraa joten ei sitten kovin mielellään viitsi sinne viedä kun pappa stressaa.
Mä koen illan todella helppona kun on vaan ne viisi lasta kotona mutta en mä raaski kovin usein tuota Wiljamia hoitoon laittaa. Pakon edessä sitten kun itsellä alkaa paukut loppumaan ja olisi pakko saada nukuttuakin vähän enemmän kuin 2 h yössä.
Viime yö oli taas ihan mahdoton. 3/6 lapsista on kaameassa flunssassa ja kuumeessa ja 04 asti taas lääkitsin ja hoivasin pikkupotilaita. Tämäkin olisi ollut vältettävissä jos siskoni olisi viime lauantaina voinut kertoa että on itse kauheassa flunssassa mutta totesi asian vasta kun pääsimme paikan päälle. Tietysti se sitten tarttuu meihin muihinkin. Esikoisella olisi ensi viikolla lapin reissu tiedossa ja kiva sitten jos hän on juuri sairaana niin en kyllä voi päästää matkaan kovassa kuumeessa. Mutta kun ei yhtään taas ajatella. Kahdella lapsista on yli 38 astetta kuumetta ja valittivat kipujaan yöllä.
Passitin miehen nukkumaan kesken jääneitä yöuniaan ja koitan itse sitkutella parisen tuntia zombiena lasten kanssa. Toivottavasti mies ei vaan sairastu kun sitten ei saa palkkaa eikä soviteltua päivärahaakaan kun tuki katkaistiin. Näillä sairastumisilla on aina kauas kantoisia seurauksia ja siskoni ei nyt lainkaan ajatellut. Eihän me oltaisi sinne siskon luo menty vaikka oli kuinka kummitytön synttärit jos oltaisiin tiedetty että siellä ollaan kovassa kuumeessa ja flunssassa.
Noh,minkäs sille nyt enää voi,onneksi ei sentään ole oksutautia
Pikkutytöt saivat influenssarokotuksen maanantaina mutta perheestä on edelleen minä ja vauva rokottamatta. Mä arvon edelleen että otanko vaikka kuinka puolestapuhun rokotuksen puolesta omien kamalien kokemusten takia mutta onneksi muu perhe on rokotettu.

 

Mä nyt tartun tuohon nepulan kommenttiin miksi yksilapsiset äidit pitää arkeaan hankalana/vaikeana. Saan varmasti monta erilaista kommenttia tähän perään mutta kestän sen

Musta on ihan turha alkaa vertailemaan kenellä voi olla rankkaa ja kenellä ei. Mä olen itse aikoinaan sortunut samaan hyvänä esimerkkinä se kun joku "itki" korvatulehdusta lapsellaan mulle kun mun lapsi makasi teholla, enkä koskaan voinut tietää soittaisinko viimeistä kertaa kysyäkseni kuulumisia ja millaisia ne olisivat. Silloin päässä pyöri usein ajatus, että mitä h*lvettiä tuokinyhden lapsen äiti tuossa valittaa, sehän ei tiedä mitään mikä on huonosti nukuttu yö ja huolen määrä! Halusin kuitenkin ihan opettelemalla opetella vaihtamaan ajatusmalliani. Sitäkin voi tehdä jos todella haluaa ajatella asioita vähän laajemmin.
Itse ainakin opin ymmärtämään ajan kanssa sen että me ihmiset ja äidit olemme hyvinkin erilaisia. Me ollaan persoonina sellaisia että koetaan asiat erilailla. Suhtaudutaan myös äitiyteen erilailla. Kyllä mä ymmärrän että joku voi kokea elämänsä hyvinkin haastavana ja väsyttäväkin yhden lapsen kanssa. Varsinkin jos on tottunut siihen elämään ettei huolta tarvitse kantaa kuin itsestään. Voisin verrata äidiksi tulemista jopa samaan kuin työpaikan vaihto. uudenoppiminen on molemmissa väsyttävääkin. Äitiydessä opettelu lapsen kanssa väsyttää siinäkin kun miettii ja tekee ajatustyötä. Aika moni äiti kuitenkin joutuu paljon miettimään miten toimia milloinkin ja missäkin tilanteessa. Jatkuva yöunien katkaiseminen vuosia täysiä öitä nukkuneelle voi olla jollekin todella väsyttävää. Vauva kun ensimmäistä kertaa sairastuu kunnolla niin aika moni äiti kyllä siitä stressaantuu eikä ota sitä rennosti. Yhden lapsen äideillä on varmasti vaikeampaa luopua niistä asioista elämässä mitä ennen sai tehdä ottamatta ketään muuta huomioon. Kasvun paikka äidiksi on haastavaa. Moni sortuu myös suorittamiseen äitinä. Moni yhden lapsen äiti lukee lapsenkasvatuskirjoja, vauvalehtiä, keskustelupalstoja. Luetaan ja verrataan omaa lasta, nythän sen pitäisi oppia ja osata tällaistakin. Pitää mennä ja tehdä jo vauvasta asti kaikenlaista. Siitä omasta äitiydestä voidaan saada aikamoinen stressi suorittamisella jota ei välttämättä edes itse osaa nähdä suorittamisena ja se todella väsyttää lopulta. Jos ei onnistuta ja vauva/lapsi ei kehity tai käyttäydy olettamalla tavalla koetaan huonoa omaa tuntoa, huonommuuden tunnetta äitinä olemisessa. Monen lapsen vanhemmilla on taas kokemus jo niistä edellisistä vauvoista, turhaa stressiä ei tarvitse ottaa ellei ole luonteelta jo valmiiksi stressaaja. Monen lapsen vanhemmat tietävät jo valmiiksi että huonot yökaudet tulee ja menee. Se tieto siitä että se joskus ihan oikeasti loppuu jossain välissä, auttaa jo kummasti jaksamaan. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta ja huono yökausi saattaa jostakin äidistä tuntua ettei se lopu ikinä. Sitä mä en kiellä ettenkö mä itse myös sortuisi siihen samaan lukemalla palstaa ja vertaamalla omaa lastani. Taas tänäänkin luin netin ihmeellisestä maailmasta äitien listoja mitä kaikkea 8-9kk vauvat syövät. Hetken siinä mietin että onpa meidän poika epäkehittynyt syömisasioiden suhteen! Enkö mä ole valaistunut sitten ollenkaan nykypäivän sormiruokailun ym suhteen?! Hetkellisesti koin huonoäiti kohtaustani, kunnes lohdutin itseäni ajatuksella että tämäkin lapsi on jo kuudes. Ja oppii ihan varmasti syömään normaaleita ruokia siinä missä muutkin lapsemme ovat oppineet. Ei kahdeksankuukauden iässä, mutta varmaan siinä reilun vuoden iässä. Tämä tyyli sopii minulle ja on ihailtavaa että muut äidit jaksavat. Minun arkeni on erilaista, enkä halua itse ottaa tätä asiaa mukaan päiviini. Minun lapseni pärjää niillä valmispurkkiruuilla niinkuin edellisetkin ovat pärjänneet. Ihan turha antaa sen huonoäitifiiliksen edes vilahtaa mielessä

Suurperheen äiti kun pyörittää arkeaan niin siitä yleensä saa jonkin sortin ihailua mutta myös moni jaksaa kyseenalaistaa. Mä en henkilökohtaisesti odota mitään lisäpisteitä tästä elämästäni keneltäkään. Mä olen ihan tietoisesti halunnut tämän perhekoon, myös tietäen että joskus se väsyttää, mutta paljon se antaa. On kausia jolloin saatan olla ihan puhki, poikki ja kuollut. Manaan ensimmäisenä mieheni alinpaan hel''''iin, enkä siinä väsymyksen pauloissa halua edes nähdä mitään muuta. Vingun ja valitan kuin pikkulapsi elämäni kurjuutta juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin voin todeta että siitäkin taas selvittiin. ja saa äidit valittaa sitä en kiellä, se helpottaa kummasti
Sitä kannattaa kuitenkin miettiä että miten voi helpottaa sitä omaa arkeaan oli 1 lapsi tai 10 lasta. ja pohtia myös sitä että onko se väsymyksen ja valituksen syy juuri se lapsi/lapset vaiko ongelma jossain ihan muualla? Tuottaako esimerkiksi joku muu asia siinä elämässä väsymystä, huolta ja murhetta kenties suurta ajatustyötä joka vie suurimman osan energiasta, ehkä ajattelemattomuuttaan syyttää sitten niitä lapsia tai lasta. Mulla on väsyneenä todella huono tapa alkaa ajattelemaan, jos saisin joskus nukkua. Lopulta mä ajattelen sitä joka asiassa ja ensimmäinen ajatus aamulla noustessa saattaa olla, että milloin saisin nukkua? Taaskaan en saanut nukkua? Lopulta koko elämä pyörii sen nukkumisajattelun ympärillä ja se lopulta vie ne viimeisetkin voimat.

Tämä kirjoitukseni lähti varmaan aikalailla rönsyilemään suuntaan jos toiseen, mutta päällimäinen ajatus oli että ei verattaisi kenenkään voimavaroja äitiydessä, äitiys on rankka matka elämässä oli niitä lapsia yksi tai todella vaikka kymmenen Ja ihan hyvässä hengessä kirjoitettuna ei kenellekään kohdistettuna. En syytä nyt nepulaakaan mistään rumista ajatuksista ja mainitsen sen erikseen tässä ettei väärinkäsityksiä pääse syntymään. Monesta yhden lapsen äidistä saattaa vaan tuntua pahalta lukea että heidän jaksamistaan aliarvioidaan ja vähätellään.

 

Voi nannaliina, jaksamisia kovasti sinulle sinne potilaiden keskelle:hug: Aika jännää, että siskosi otti ylipäätänsä vieraita vastaan, jos siellä sairastettiin:O Ei vaan tulisi itsellä mieleenikään ketään vierasta ottaa vastaan jos joku sairastaa kovasti!

Neuvolakuulumisia: Siis 9kk neuvolassa täällä meilläpäin käydään. Painoa jäbällä oli 9440g ja pituutta 73cm. 0-käyrän yläpuolella mennään. Pinsettiote oli hyvin hallussa (sen toki tiesinkin) ja kuulo toimi hyvin. Kuten myös heijasteet istualtaan. Seuraavan kerran sitten 1-v neuvolaan toukokuussa.

Työkavereita käytiin neuvolan jälkeen moikkaamassa. Hekään kun eivät lasten kanssa voi tällä pakkasella ulos lähteä, niin voitiin sisätiloissa käydä kurkkaamassa tarhan touhuja. Kovasti kyselivät töihin...mutta en kyllä aio ihan heti mennä Nautin nyt tästä jäbän hoivailusta ihan täysillä!! Ja en kyllä voisi kuvitellakaan vieväni noin kamalasta eroahdistuksesta kärsivää lasta vielä hoitoon: /

Tässäpä tärkeimmät
-leena ja jäbä, huomenna 9kk

 

Chiran viestin luin just, ja olen kyllä aikasta lailla samaa mieltä. Ihmiset kokevat asiat hyvin eri tavalla. Ja toisilla stressin sietokyky on alhaisempi,kuin toisilla. Meillä esimerkiksi mies on aivan hajalla, jos on pari huonoa yötä. Hän on muutenkin todella huono nukkumaan ja jos vauva kitisee kipeänä yöt, niin välissä tuntuu et seuraavana päivänä meillä kitisee isovauva ja pikkuvauva:stick: No, onneks meillä tilanne aina rauhottuu, jos jokainen saa hetken hengähtää rauhassa.

Sellasia ajatuksia mulla..

 

Chira: Samoilla linjoilla itsekin, kun vähän pisti silmään nepulan kommentti. Yhden lapsen äitinä kun on kokemusta vaan siitä aiemmasta, kun ei vielä ollut yhtään hoidettavaa. Samoin kahden lapsen kohdalla, tietysti se aiempi tuntuu helpommalta, ja aina "hommien lisääntyessä" varmasti helposti tulee mieleen, että aiempi tilanne oli paljon helpompi. Kuitenkin joku yhden lapsen äiti voi kokea kaiken paljon rankempana sillä hetkellä, kun ei ole kokemusta muusta. (Mut sä vaan kirjoitat kyllä paremmin, mun ilmaisutaitoni on rapistunut jonnekin...)

Sinänsä aihe ei kauheasti mua kosketa, että pojan kanssa en voi sanoa olleen mitenkään kamalan rankkaa. Yövalvomiset ja muut on tuntuneet tosi vähiltä siihen, mitä odotin! Odota pahinta, toivo parasta, tms. Ja poika on sillälailla "helppo" lapsi, että kun tarpeet saa tyydytettyä, niin ei turhasta kitise ja itke.

Imetys-/äitiysdementia, oletteko muut bonganneet? Musta tuntuu, että jotenkin ihan pienessä hetkessä mun muistini ja keskittymiskykyni ovat kadonneet jonnekin, ja ihan kaikki pitää kirjoittaa ylös, jos ne haluaa muistaa vielä huomenna. Milläköhän tätä muistia sais parannettua? Kalaöljykapseleista ei vielä oo ollut apua.

 

Itselle myös pisti silmään tuo Nepulan kommentti. Enpä kyllä menisi kovaan ääneen julistamaan, että kenellä saa olla rankkaa ja kenellä ei ja kenellä on oikeus valittaa! Jokaisen perheen tilanne on ihan erilainen, oli niitä lapsia sitten yksi tai useampi. Hyvän ystäväni puolivuotiaalla on esimerkiksi alusta asti ollut äärimmäisen paha refluksitauti ja äiti on sitten kitkutellut kesästä asti tunnin-parin yöunilla ja on sekä henkisesti että fyysisesti ihan loppu. Omakin olo on ihan voimaton, kun ei voi täältä parin sadan kilometrin päästä auttaa, mutta enpä kyllä menisi myöskään kommentoimaan, että "eihän tuo ole kuin yksi lapsi!". Jokainen myös kokee todella eri tavoin sen, mikä on rankaa ja mikä ei, ja lapsetkin ovat hoidettavuudeltaan aika erilaisia...

Viikonloppu oltiin Helsingissä ja reissu meni kivasti. Vähän väsykiukkua tosin iltaisin, mutta hienosti jaksoi poika mukana kaupungillakin . Ja kylläpä muuten oli stressittömämpää matkustaa junassa jos vertaa turvakaukalossa kiukkuiluun :O! Nyt meillä onkin sitten nuhailtu tämä viikko, joten pari päivää ollaan oltu vaan kotona. Toivottavasti päästään kuitenkin mummolaan huomenna, sillä molemmista mummoloista tulee taas piikkiä, että pitäisi käydä. Saisi senkin alta pois... Pojalla tuli muuten ensimmäinen ylähammas - kulmahammas :O. Aika villin näköistä, kun yläetuhampaita ei vielä näy!

 

Lyrae: kai sä muistat syödä niitä mamma vitamiineja imetysaikana? Mulla ainakin Lady vita mama auttoi tosi hyvin. Tosin mun ongelma oli silloin siinä etten muistanut syödä niitä säännöllisesti. Apu ei tule ihan parissa päivässä tai viikossa vaan niitä pitää syödä ihan kokoajan Mulla oli tossa joulukuussa vielä ihan dementoitunut pää. Aloitin kunnon vitamiinikuurin ja alkoi toimimaan niin että väsymystä ei ole näkynyt sen koommin, vaikka mentäis viikko 6tunnin unilla Ja siis olen aina pitänyt itseäni ihmisenä joka tarvitsee vähintään 8-9 tuntia yöunta. Nyt voin käydä kaupassakin ilman kauppalappua ja kaikki mitä piti ostaa tulee myös kotiin asti. Kaupassa tulee herkästi ennen kassaa joskus tunne että jotain piti vielä ja muistan sen sitten hakea Ja mun päähän pitää siis mahduttaa kolmen koululaisen asiat, kolmen kotilapsen asiat ja liuta muita asioita. Toki merkkaan ylös asioita mitä on tulossa pitkän ajan kuluttua, mutta nyt pää pelaa ihan eritavalla. Imetysaikana olin ihan hukassa muistini kanssa

 

Äitiyden rankkuudesta Chira kirjoitti loistavasti. Eipä sitä tosiaan voi ketään toinen tietää miten rankkaa saattaa olla monille sen yhdenkin kanssa, äitiyteen kasvetaan niin eri tavalla. Itse koen monesti jopa elämäni helpommaksi, kun näitä on näin monta, aina löytyy seuraa ja viihdyttäjiä pienimmille Ja tosiaan osaa ottaa paljon rennommin kaikki, eikä stressaa enään niinkuin ensimmäisen kohdalla. Sillon koin paineet valtavaksi, olin nuori ja ajattelin että kaikesta pitää selvitä. Nyt uskallan jo manata elämää välillä ääneenki.
Välillä olen kyllä sortunut itsekin tuohon muiden ongelmien vähättelyyn, varsinkin sillon kun samaan aikaan 2v ilmeni ettei ole terve ja pienin synty ja sairastu ja perheessä oli jo yksi erityislapsi :ashamed: Mutta äkkiä siitäkin yli mentiin, pääasia että ovat elossa ja voi hyvin

Meille ei mitään erityistä, poitsu kasvaa hurjaa vauhtia, jatkuvasti sattuu ja tapahtuu, kiire on kova joka paikkaan :heart:

 

Mäkin ehdin pari sanaa laittaa täältä yhden lapsen helpon elämän keskeltä Ei vaan, oma valinta, että teen töitä samalla... No, mulla onkin viikko enää nimellistä äitiyslomaa, sitten alkaa "hoitovapaa". Just eilen kävin sanomassa "kyllä" uuteen freelancer-työhommaan, vaikkei lastenhoitajasta ole vielä tietoakaan. Kahdeksi päiväksi viikossa haluaisin siis löytää hoitajan kotiin, itse tekisin yläkerrassa työhuoneessa oven takana töitä. Nyt on ollut joka ilta niin paljon töitä, ettei vapaahetkiä ole ollut, mitä, 2 viikkoon? Ja samalla vielä poski/otsaontelotulehdus, nyt antibiooteilla.

Vaan yes, kyllä täytyy sanoa, että mä en käsitä, miten kukaan jaksaa useamman kuin yhden lapsen kanssa, MUTTA onhan siinä se hyvä puoli, että iästä riippuen lapset kuitenkin pitävät toisilleen seuraa ihan eri lailla, kuin ainokaisen kanssa, jota saa aina äiti (tai isä) sitten viihdyttää. Eihän sitä kai tavallaan raskaaksi voi sanoa, jos viettää suuren osan päivästä istuen olohuoneen matolla kädet valmiina ojossa ottamaan kiinni suorilta jaloilta selälleen kaatuvan lapsen Mutta on se vaan raskasta!!

Chira puhui asiaa, vaikka voinkin hyvin ymmärtää myös monen lapsen äidin näkökulman siihen, että ottaa päähän, jos yhden lapsen vanhempi valittaa. Kaikki on yksilöllistä. Tosi hyviä pointteja Chira otti esille. Ja ihmisillä on kaikin puolin erilaisia elämäntilanteita. Itse tiedän tasan tarkkaan, ettei musta olisi 3-6 lapsen äidiksi IKINÄ. Kaksikin kuulostaa toooodella haastavalta... Just tuossa olin naapurilla kylässä, heillä 3 lasta, riekkuivat siellä miten sattuu ja hirmuinen metakka. Mä en vaan jaksaisi sellaista. Oon ollut päiväkodissa töissä ja hoitanut kolmen lapsen perheissä ja niinku, mitta täys tuli siinä! Kesti monta vuotta sen jälkeen, että edes halusin omia lapsia Onneksi oma onkin ihan eri asia, ja KAIKKEEN TOTTUU, varmaan myös kahteen-kolmeen lapseen. Ja riippuu paljon siitäkin, kuinka isä osallistuu. Tällä menolla en jaksaisi hoitaa kahta näin yksin. Ehkä. Tai sitten sitä vain venyisi. Mut, niin, jokainen tavallaan.

Nyt ei sitten ehdikään muuta... Nannaliinalle valtavat tsempit, tosi kurjaa!!

 

Täällä kans tuota äitiys-/imetysajan dementiaahavaittavissa. Siis oikeesti välillä tuntuu, että aivojen tilalla on kaurapuuroo tai jotain muuta mössöä.. Ja mun täytyy myös nuo koululaisten asiat yrittää muistaa jotenkin. Onneks he ovat jo alkaneet todella hienosti ottaa vastuuta omista kouluasioistaan. Eli muistavat koepäivät ja liikuntavarusteet jne. Vuosi sitten ei vielä onnistunut heiltä sellainen.
Mä syön kyllä vitamiineja..en tiiä mikä auttais..

Meillä jäbä otti eilen pari askelta!! Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme kun hoksasi, että jotain uutta tapahtui Tänään ei kyllä ole edes yrittänyt askelia ilman tukea ottaa.. Eli vielä täytyy jäbän kypsytellä asiaa.

Viime yö oli todella levoton. Olen yrittänyt kurkkia suuhun olisko sinne hampaita tulossa vai mikä nyt vaivaa.. Vai liekö vaan levottomat jalat

-leena ja jäbä 9kk

 

Chira puhui kyllä asiaa!
Muistan itse kun olin "vain" esikoisen äiti niin koin sen äitiyden kyllä hurjan rankkana. Mies oli joka toinen viikko 20.30 asti töissä ma-la,univelkaa oli hurja määrä ja lapsella ei ollut edes mitään sairautta.
Itse ainakin olen kasvanut lapsi lapselta tähän äitiyteen.
En tosin itsekään aikoinani ymmärtänyt miten joku pärjää suurperheen äitinä enkä olisi kuvitellut että itse ainakaan sellaine olisin.
Voisin kuvitella että jos jollekulle heitettäisiin kuusi lasta kerralla niin harva siinä varmaan pärjäisi,ainakaan tän mun katraani kanssa. Mutta kun lapsia tulee yksi kerralla niin siihen kasvaa pikkuhiljaa ja saa kaiken pyörimään. En mä silti väitä että se aina helppoa olisi mutta enpä väitä että se olisi aina yhdenkään kanssa helppoa kun on sairauksia kaikenlaisia,elämässä kaikenlaista muutakin kuin vain sen vauvan kanssa oleminen. Ja kuten joku sanoi niin kaikesta on aina selvitty tähän menenessä Itse ainakin olen huomannut pärjääväni paljon paremmin kun en stressaa enkä odota itseltäni liikoja kaiken suhteen.
Nauratti hiukkasen tuo MaiMein kommentti päiväkodista kun mä joskus pahimpana hetkenä miehelle huudan että nyt tämä päiväkoti järjestykseen,meno alkaa olemaan jo ihan kauheaa.
Niin siis tarkoitukseni ei ollut haukkua kenenkään elämää vaikka niitä lapsia olisi "vain" yksi! Elämäntilanteet ovat erilaisia ja jos lapsi on vaikka keskonen niin ei se takuulla ole helppoa vaikka kuinka olisi se ainoa lapsi. Äitien voimavarat ovat myös hyvin erilaiset ja itse ainakin tiedän elämän rankkuuden vain kahden lapsen kanssa kun itse sairastin pahaa masennusta.

Viiden valvotun yön jälkeen oli aivan ihanaa nukkua 11.30 asti. Ei ole yöunet vieläkään kunnolliset kun neljä pienempää valvottaa ja tytöillä on kuumetta kuudetta päivää. Mutta pikkuhiljaa se alkaa helpottamaan ja miehellä alkoi nyt epämääräisen pitkät vapaat,aivan ihanaa. Pääsee itse liikkumaan,se on nyt jäänyt häpeällisen vähälle kun ei ole univelalta jaksanut kuin muutaman tunnin rehkiä.

Oi Leena,ihanaa kun siellä otetaan jo askelia. Meillä vasta ryömitään ja hytkytään konttausasennossa,jotenkin haikeaa...