Toukokuun vauvat 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Elina77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pahoitteluni, ribjo! Kurjia uutisia :( Mutta saattaa olla, että kaikki onkin hyvin, joten älä vielä heitä kaikkea toivoasi.

Ponnaritytölle terveiset! Jos ultrassa on hyviä uutisia, niin tulen teitä kyllä morjestamaan!
 
Toivotaan parasta Ribjo! Itse en ole menossa varhaisultraan ja olenkin miettinyt miten turhauttavaa olisi odotella ensimmäiseen varsinaiseen ultraan saakka ja saada sitten kuulla sen olevan tuulimuna.
Lapsivesitutkimuksiin haluaisin mutta se hinta... Ensimmäinen neuvolakäyntikin on vielä edessä (maanantaina) joten on aikaa miettiä asiaa.

Vaatteet alkavat tuntumaan jo kovasti tukalilta. Äsken kun laitoin Asokselle tilausta, tulin samalla tilanneeksi yhdet äitiysliivit. Olivat tosi edulliset, tuolta löytyi monia erilaisia liivejä ja alushousuja odottajille, kannattaa käydä katsomassa. Muuten en ole hankkinut mitään vauva- tai äitiysaiheista, vaatteet tulee hankittua sitten pakon vaatiessa mutta vauvanvaatteita ja -tarvikkeita alan katselemaan vasta kun ollaan ns turvallisilla vesillä (eli oliko se nyt joskus helmikuun puolella). Nyt koko ajatus tuntuu ihan oudolta.
 
Hilmalle ja Beatalle lämpimät tervetulotoivotukset!

Ribjolle lämmin halaus, tuli niin surullinen olo sinun puolestasi! :(

Täällä kaikki aika lailla ennallaan. Pahoinvointi on ehkä kuluneen viikon aikana hiukan helpottanut, tosin eilen viimeksi jouduin oksentamaan aamuapalan vessanpyttyyn. Huimausta mulla on edelleen, jos joutuu kumartelemaan, nousee nopeasti tuolista ylös ja välillä jos seisookin vain pitkiä aikoja paikoillaan. Se olikin muuten mun ensimmäinen "raskausoire", tosin en tietenkään huippausta sellaiseksi tunnistanut, ennen kuin tein positiivisen testin ja luin monestakin paikasta, että huimaus on tavallista.
Väsymys on ankara. Joku hyvin tuolla yllä kuvailikin, että aamulla kun herää, niin rupeaa odottamaan iltapäivänokosia ja niiden jälkeen iltapäivällä odottaa, että kello tulisi edes puoli yhdeksän, että kehtaisi mennä nukkumaan... :)
Mulla tuo alkuraskauden ultra helpotti oloa jotenkin tosi paljon. Tiedän, että riskiviikkoja eletään edelleen, mutta nyt uskallan silti jo enemmän iloita raskaudestani, kun tiedän varmasti, että siellä mahassa joku pikkuinen asustaa. Ensi viikolla eka neuvola.

Mäkään en ole ostanut, en edes harkinnut ostavani, mitään vauvalle vielä. Tuntuu jotenkin tosi kaukaiselta koko asia, vaikka eilen kirpparilla kyllä silmäilin jotain vauvatarvikkeita. Ei me olla muutenkaan suunniteltu vauvatulevaisuutta kovin paljon. Mies tulee synnytykseen mukaan, se on ollut jotenkin itsestään selvää ihan alusta asti meillä. Samoin seulontoihin osallistutaan. Muuta ei sitten olla puhuttu tai päätettykään vielä. Hyvinhän tässä ehtii... :)
 
Voi ei Ribjo :( Olen todella pahoillani puolestasi. Pidetään kuitenkin sormet ja varpaat ristissä, että huonot uutiset muuttuisivat hyviksi.

Me emme mieheni kanssa ole vielä kauheasti jutelleet synnytyksestä, mitä nyt jouduimme tosiaan päättämään sairaalan jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Ajatuksena on kuitenkin olla yhdessä niin tiiviisti kuin mahdollista koko prosessin ajan, joten mies tulee mukaan ultriin ja synnytykseen.

Sain eilen postissa kutsun ensimmäiseen ultraan ja seulontaan, johon myös osallistumme. Ajankohta on rv 11+4 eli tasan kahden viikon päästä. Hui, jännittävää! Mehän käytiin kyllä siellä varhaisulrassakin, mutta siellä näkyi vasta niin kovin pieni murunen, että odotan uutta ultraa innolla.

Juuri kun luulin päässeeni etovasta olosta ja väsymyksestä, on tänään ollut aivan kauhea päivä. Yölläkään en saanut nukuttua vellovan pahan olon vuoksi ja nyt tekee huonoa koko ajan. Äh.

Voikaa hyvin kaikki!
T. Kamomilla rv9+4
 
Mulla on ultra tänä iltana.

Ethän sä jojo ihan riskiryhmäikäinen vielä ole. Tosin ei kai se lapsivesitutkimuksen riski johtaa keskenmenoon ole kuin prosentti.

Eilen ekan kerran tuli vimma ottaa vauvanvaatteet esille, en kuitenkaan.

Miehen osallistumisesta synnytykseen ei olla vielä puhuttu (vaikka olen kyllä sitä mieltä, että tottakai tulee). Illalla olen viisaampi sen suhteen kannattaako asiaa edes miettiä. Mies ei pääse valitettavasti tänään ultraan mukaan. Eipä päässy esikkoni isäkään aikoinaan ekaan ultraan.

Pitäs mennä työmatkalle kuukauden päästä. Kyl mä voin siitä kieltäytyä, mutta toisaalta huvittaisikin lähtee. Arveluttaa vaan lentäminen nyt. Just hedelmöittymisen tapahduttua lensin jo kolme kertaa (neljä, jos laskee vaihtolennon mukaan).

Aina välillä tulee sellaisia alapään kipuja, kai ne jonkinlaisia supistuksia on. Jostain keskustelusta luin naisesta, jolla oli ollu niitä koko raskauden ajan eli ei kai ne välttämättä oo vaarallisia. Eikä oo tullu yhtään vuotoa.

Oishan se varmempaa jättää työmatka väliin. Katsotaan.

rv 7+1
 
Voi Ribjo, kovasti lämpimiä ajatuksia sinulle! Toivotaan kovasti että kaikki olisikin kunnossa! Tämä on juuri se asia, jota itsekin pelkään, tai yksi niistä.

Mä en osaa iloita oikeastaan ollenkaan (vaikka todella haluaisin nauttia tästä ja kuuluttaa kaikille että olen raskaana), päällimmäinen tunne on kova huoli siitä, että kaikki ei ole ok. Olen yleensäkin aikamoinen stressaaja, pelkään aina pahinta. Eli jos ultrassa olisikin kaikki tällä hetkellä ok, niin sitten alan murehtia niskaturvotusta, keskenmenoa, että synnytyksessä sattuu jotain jne jne. Jotenki olisi opittava ottamaan rennosti!! Ehkä sitten perjantaina, katotaan nyt.

En ole hommannut yhtään mitään vauvalle vielä. Varmaan sitten lähempänä joulua, jos tämä tästä etenee. Haluaisin niin kertoa vanhemmilleni, mutta en tiedä uskallanko. Ehkä perjantaina, jos kaikki on ok.

6+2
 
Kovasti voima ribjolle!

Kuinkas Emman ultra sujui?

Onko teillä muilla ollut mitään "iho-oireita"? Mulla on alkanu kasvoihin puskea näppyä ihan urakalla. Normaalisti minulla ei ole finnejä juuri ikinä, edes teini-ikäisenä en saanut kuin näpyn tai pari.
Nyt on otsassa pari ihan oikeaa finniä ja sit sellasta pientä ryyhkää. Olen yleensä käynyt kosmetologilla ultraääni-ihonpuhdistuksessa, mutta käsittääkseni sitä ei saa näin raskaana ollessa tehdä? Tai ainakin ennen hoidon alkua kosmetologi on kysynyt ettenhän ole raskaana. Pitänee koittaa keksä joku toinen vaihtoehto, perinteisestä ihonpuhdistuksesta en pidä:(

-S--rv8+4

P.s täällä satoi eilen jo ensilumen...Onneksi se suli myös pois
 
Iho tuntuu kauttaaltaan epäpuhtaalta eri tavoin kun aiemmin, yleensä olen saanut yhden ison finnin kerran kuussa juuri ennen menkkoja. Kuuluu siis varmasti tähän oireistoon. Minulla on myös paino noussut jo, kuten -S- tuolla mainitsi hänellä käyneen. Tosin ei ihan noin paljoa, vain n. 1,5 kiloa. Tosin sekin tuntuu hurjan paljolta..

Emma, en tosiaan ole vielä riski-iässä mutta haluaisin silti tarkistaa asian kun se on kerran mahdollista.

Minkä takia paljo lentäminen haittaisi raskauden aikana? Se on kuitenkin sallittua tiettyyn kuukauteen asti. Veritulppariski? Itselläni on pitkä lento edessä reilun viikon päästä ja välilaskuja on parit mennen tullen. Ajattelin ostaa jotkut tukisukat ja pyytää että saan istumapaikan läheltä vessaa. Siltä varalta että kuvotus pahenee, se nimittäin tuntuu olevan päivä päivältä hiukan voimakkaampaa. Vähän jännittää tuo, kun en ole muutenkaan lentänyt noin kauas aiemmin.
 
Mulla on aina ollut "pientä" taipumusta finneihin, eivätkä ne nytkään tajua pysyä poissa ;) Mulle on myös ehkä tullut kilo lisää, mutta normaalistikin paino heittelee pari kiloa suuntaan ja toiseen. Eikä vaattet kiristä, joten ihan tavallista painon vaihtelua tämä on.

Mutta tämä palelu! Mulla on jo nyt kolme paitaa päällä ja sukkahousut jalassa. Ja lämpötila on pahimmillaankin vasta asteen pakkasella. Miten kummassa mä selviän talvesta?!

5+6
 
Mulla on kanssa nyt ollut pari finniä, joka on todella epätavallista.. Onneksi eivät ole isoja ja kipeitä, mutta normaalisti minulla ei ole ollut niitä laisinkaan.. Joten voi olla jokin hormoneista johtuva juttu..

Paino on täsmälleen sama kuin plussatessanikin.. Kävin silloin vaa'alla ja olen seuraillut painoani ihan mielenkiinnolla.. Painoindeksini oli ekan neuvolan mukaan 21,5 ja koska minulla on syömishäiriöiden värittämä menneisyys (lähinnä bulimiaa) lihomisen pelko on melkoinen.. En halua paisua yhtään enempää kuin on välttämätöntä ja uskoisin, että kunhan syön monipuolisesti, paljon kasviksia&hedelmiä ja muutenkin pidän järjen matkassa ei kiloja pitäisi paljoa enempää kymmentä tulla.. Toivon että selviän yhtä vähällä painonnousulla, kuin siskoni ja äitini ovat omien raskauksiensa kanssa selvinneet.. Ja liikuntaa pyrin harrastamaan mahdollisimman normaalisti myös jos ei sille mitään esteitä jossain välissä ilmene..

Palelen normaalistikin todella herkästi, mutta nykyään entistäkin herkemmin.. Ja tämä väsymys on myös ollut yllättävää.. Herätessäni aikaisin aamulla saatan päivän aikana nukkua kahdetkin nokoset ja sitten illalla olla taas väsynyt.. Pahoinvointi on pysynyt mielestäni lievänä; oksennella ei ole tarvinut onneksi. Ainoastaan syömisen jälkeen pitää pistää hetkeksi pötkölleen, että vatsa rauhoittuu ja ruoka menee varmasti alas asti.. :) Olotilat siis kaikkiaan ihan mukavat...

Danzee + Itiö rv.8+1

 
Mun ultrassa sydänäänet näkyi ja kaikki näytti olevan niinkuin pitää. Laskettu aika onkin nyt 18.5.

Mulla on aina näppylöitä, raskaana ollessa ihoni näyttää paremmalta raskaushormonin luoman hehkun takia.

En mäkään ole löytäny verkosta mitään vahvistusta sille, että lentäminen raskauden aikana ennen loppupuolta olis riskaabelia. Yläilmojen säteilyä vaan mietin, mutta miehen mukaan se ei mene ihoa syvemmälle.

Kaikkea hyvää!

7+2
 
Finnejä ja painon nousua täälläkin päässä havaittavissa! Kumpikaan ei nyt kuitenkaan tunnu ärsyttävän liiemmin, taitaa olla isommat asiat mielessä ;)

-S-- kertoi ensilumesta, vau. Täällä Helsingissä satoi eilen rakeita yhtä aikaa kauniin auringonpaisteen kanssa. Mistä päin muut kirjoittelette?
 
Mä kirjoittelen Oulun seudulta:)

Mulla on huomenna se varhaisultra ja mua hermostuttaa ihan kauheasti! Toivon niin kovasti että kaikki olisi hyvin.
Tänään on ollut kyllä ihan hirveä väsymys, olen nukkunut päivällä reilun tunnin ja eilen illalla menin 21 aikaan sänkyyn. Nytkin kirjoittelen jo sängystä (läppärillä), tuntuu että nukkuu vaan koko ajan! Inhottava turvonnut olo on :/

Onko muuten kukaan teistä ylipainoinen? Mä olen ylipainoinen odottaja. Olin ehtinyt n. 3 kiloa pudottaa ennenkuin tiesin raskaudesta. Pudotettavaa mulla on todella reilusti (BMI 37) ja meinaanki huomenna kysyä lääkäriltä, voisinko nyt jatkaa laihduttamista vaikka olenkin raskaana. Luulen, että parempi vauvallekin sitten synnytysvaiheessa, että äidillä on vähemmän painoa ja parempi kunto! Mut katotaan ny, onko siellä edes mitään tulossa... Pitäkää peukkuja! :)
 
Jos mäkin varovasti tänne yrittäisin, plussasin viikko sitten..LA laskureiden mukaan toukokuun alussa, sikäli mikäli kierto on ollut normaali, mitä kyllä vähän epäilen.
Ensimmäinen neuvola on ens viikon tiistaina ja mua suoraan sanottuna pelottaa se..Älkää kysykö miks, on vaan sellanen olo et ei hyvä...Mut josko se tästä.
Ikää 24 vuotta ja keski suomessa asustellaan, muikelo on ensimmäinen mikäli mukana loppuun asti pysyy. :)
"oireina" on tähän asti ollu julmettu turvotus, itkuherkkyys (ihan järkyttävä sellanen, mä alan vollottaa jos mulle sanotaan päivää väärin, enkä todellakaan oo ennen paljon itkeskelly.. 8) ), väsyttää, viluttaa ja nälättää koko ajan.. :) Pahoinvointia ei oo ollu, mutta närästystä sitten senkin eestä, tänään huomasin että nyt on alkanu nännit tulemaan kipeäks..

Oon ollu äänessä tuolla vauvakuumeen puolella, mulla kun kävin niin että kk oli reilun 3vko myöhässä ennen kuin plussasin, aloin jo menettää järkeä sen takia.. :D

Mutta oikein mukavaa viikonloppua kaikille, mä lähen potemaan flunssaa peiton alle!
 
Lounaassa sijaitsen :)

Nälkä täälläkin!

Eilen huomasin, että alkaa vatsa pingottua niin että navan kohdalle on muodostunut kuoppa. Mielenkiintoista :P

Hyvää viikonloppua! Mitenköhän mä jaksan uinnin jälkeen lähteä vielä kaupungille pippaloihin huomenna... Esikko kuitenkin herättänee aikaisin huomenna.

Senkin jo olen ehtiny todeta, että sattuneesta syystä "nuku silloin kuin vauva nukkuu" ei niin vaan toimi, kun on useamman lapsen äiti. Vanhemmuudesta vielä sen verran, että esikolle rupesin raskaana ollessani silleen arastellen puhumaan tyyliin "no hei..." - onhan se vähän hassua aluksi höpötellä ikään kuin itsekseen. Kyllä kuitenkin rupesin sitten juttelemaan hänelle jo vatsassani ollessaan, että "äiti sitä äiti tätä". Nyt nähtyäni ultrassa pienen tykyttävine sydämineen heti ajattelin: "äidin pikku alkio".
 
Ultrassa ei näkynyt mitään :( Lääkäri laski viikoiksi 6+2 ja tuumasi, että voi olla vielä liian varhaista. Menen ensi viikolla uudestaan. On tämä kurjaa... Lääkäri ei voinut sulkea pois kohdunulkopuolista raskautta. Mitään oireita mulla ei ole ollut tänään. Hain pari raskaustestiä apteekista ja testaan huomenaamulla, että mitä ne näyttää.

Inhottavaa tämä epävarmuus :(
 
Voimahali Beatalle, todella ikävää. Tsemppiä uuteen yritykseen.

Olin eilen ansiokkaasti pilkkuun asti baarissa. Enpä muista milloin olisin ollut täysin selvinpäin baarissa kello kahden aikaan yöllä. Nollakaljan litkiminen meni hyvin läpi, kukaan ei kyseenalaistanut asiaa. Ja hauska ilta oli!

Palelusta kärsitään täälläkin. Nukun pyjamahousut, lämmin pitkähihainen paita ja villasukat päällä. Peittoja on kolme. Tämä kaikki on välttämätöntä, muuten palelu estää unensaannin... Olemme muuttamassa kuukauden päästä ja toivonkin että tuleva asunto on lämmin :)
 
Voi kuinka kurjaa, Beata! Jaksamista.

Miirulle tervetuloa mukaan!

Minä haaveilen ja jännitän Varsinais-Suomessa, rannikon lähellä. Danzee; mäkin olen suht' hoikka ja jännitän, kuinka paljon niitä kiloja mahtaa tulla. Liikuntaa harrastan neljästi viikossa ja toivon, että voin liikkua koko ajan. Se yksi kilo, mikä tuossa oli (muka) tullut, on taas kadonnut.

Perjantai on mun ultrapäivä. Sitä odotellessa.
 
Hei kaikille! Minäkin nyt rohkaistuin tällaiselle palstalle kirjoittelemaan, aiemmin tyytynyt vain lukemaan. Tuntuu että tarvitsee hieman vertaistukea kun ei se mies ymmärrä :D

Olen siis 26 vuotias, täältä pääkaupunkiseudulta ja laskettu aika näillä näkymin 15. tai 18.5. Siinä paikkeilla. Ollaan siis 9. viikolla menossa ja huomenna ihan ihka ensimmäinen neuvola ja jännittää :) Esikoinen siis tulossa, en halua jossitella, koska senhän on sieltä pakko terveenä ja kunnossa tulla ulos, muuten en sitä päästä, näin olen päättänyt. Vähän yli vuoden verran yritelty, ja tässä sitä ollaan!

Mulla on ollut varmaan kaikki mahdolliset vaivat, nyt rupeaa pahoinvointi tosin jo helpottamaan. Muuten sitten järkyttävä päänsärky, palelu, huimaus, öklötykset ja armoton väsymys tuttuja ja edelleen vahvasti mukana menossa. Meno on kyllä hiljentynyt huomattavasti, mutta kaikille melkein olen tästä kuuluttanut, kun en hiljaakaan osaa olla... :D

Mulla kävi viime viikolla semmonen juttu, kun rupesi tuhruttaa verta ja alavatsakivut lisääntyivät normaalista, jotta lähdin lääkäriin ja sieltä ultraan Jorviin. Lääkäri totesi vain että täällä ei mitään ole, tuulimuna, tulet huomenna sitten uudestaan.. Itkua tihrustelin, kunnes lääkäri sitten bongasikin pienen sydämen joka löi hurjaa vauhtia. Ei kyllä antanut mun itseni katsoa eikä kuviakaan näyttänyt.... Ärsytti, mutta pääasia on että kaikki oli hyvin.

Ja tulee olemaan jatkossakin :)
 
Minulla oli myös tänään eka ultra. "kohtuontelossa yksi elävä sikiö, vastaa viikkoja 6+5": )) Ihanaa nähdä että kaikki ok, siellä se sydän läpätti.

Toisaalta tuntuu pahalta hehkuttaa tätä omaa onneani, kun tietää että kaikilla ei asiat niin hyvin...Tiedän niin tarkkaan sen surun, 5km kokeneena.
*voimahali* Beatalle.
 

Yhteistyössä