Sompio. Juups, elikkäs niinkuin on jo tullutkin muilla puheeksi, niin lopussa sokerit kohoavat (näin minulle ainakin lääkäri sanoi). Esikoisen kohdalla vauvan kasvua seurattiin todella tarkkaan loppu ajasta, ja sokereitakin sai mitata jatkuvasti. Tässäkin raskaudessa vaikka rasituksessa en kiinni jäänyt, niin silti pitää itsenäisesti mittailla sokereita, etteivät vaan lähtisi nousuun...
Nara. Meillä esikoinen oli pienenä tosi yö-itkuinen. Keltaisuus loppui vasta tytön ollessa yli 2kk vanha, ja onneksi syy lopulta selvisi, äidinmaito-keltaisuus. Auta armias, kun mentiin pari päivää rintamaidolla ja pari päivää tuttelilla. Taas omalla maidolla ja kaupan maidolla. Neidon maha oli aika kovalla koetuksella. Mutta oli öisin vaativainen ja itkuinen vielä tämänkin jälkeen. Ja kun heräsi yöllä, jos tissi ei ollut suussa sekunnissa, niin itku oli mahtava, ja hetki meni ennen kuin neidin sai rauhoittumaan. Jos tästä uudesta tulokkaasta tulee yhtään samanlainen kun siskonsa, niin siksi vain hätäilen esikoisen nukkumista tulevaisuudessa...
suzyanne. Ota sokeriasia ihmeessä puheeksi neuvolassa. Mutta ole napakka asian kanssa. Kun itse esikoisesta kysyin, että voisiko kova jano olla merkki, niin vastaus oli ei, koska olen nuori, perusterve, normaalipainoinen ja suvussa ei ole rasitetta. Kun seuraavalla käynnillä pissassa oli sitten sokeria uskoi neuvolantätikin, että jossain on häikkää..
Yleensä hoidoksi riittää pelkkä ruokavalio, ja sokerimittarin saa kotiin. Itseni piti mitata kaksi kertaa päivässä. Ja sairaalassa ultrassa käynti oli aina kuukauden välein, jossa seurattiin, että vauva kasvaa normaalisti. Harvoin taitaa tarvita turvautua insuliiniin, ja vasta jos ruokavalion avulla sokerit ovat vieläkin kovin korkeita.
Kyllä tälläisten kauheiden tapahtumien jälkeen muistaa aina itse lähettää kiitoksen tuonne ylös, että oma pieni elämän alku saa olla vielä turvassa omassa pienessä kodissaan...
Toivotaan kovin, että kaikkien muiden vauvat jaksaisivat mukana loppuun saakka!! :heart:
nasu ja nipsu 29+4