Huomenta!
Täällä niiskutetaan taas vaihteeksi. Lääkäri oli eilen ja näyttää, ettei sitä sairaslomaa ole tulossa vieläkään (tää on siis yleinen vitsi, kun tää on viides ja yhden päivän olen saanut neljännen kanssa kaiken kaikkiaan ruinattua). Pidin eilen talvilomapäivän, koska lääkäriin joutuu joka tapauksessa menemään omalla ajalla tässä firmassa. Siitä tulikin todellinen hemmottelupäivä. Olin varautunut kuulemaan kunniani, kun toi paino nousee edelleen ja lähtemään diabetes hoitajan ripitykseen hakee sitä seurantalaitetta. Vaan terkka totesi, että hyvinhän tämä paino on noussut ja Espoon rajat paastoarvolle on nousseet 5,1:n eli kun kaksi seuraavaa arvoa oli erinomaiset, riittää, kun käy loppuvaiheessa paastoarvon tarkistuttamassa.
Kaikki oli ilmeisen ok ja kivuliaista kestosuppareista huolimatta paikat kiinteät ja samoissa mitoissa kuin alussa (3cm) eli saisin varmaan siirtyä suosiolla tuonne kesäkuun odottajiin. Sf mitta oli 27cm, jostain syystä tutkimusta tehnyt lääkäriharjoittelija ei meinannut uskoa sitä, vaikka tasan samaa käyrää tuo menee koko ajan. Tästä intoutuneena kävin salilla, kirjastossa ja lenkittämässä koirat. Keskimmäisen pojan kanssa ilmottauduttiin Länsiväylälle (minä tosin kävelyyn, johon poika tulee rattailla mukaan). Nyt meidän perheen juoksuperinteet on jo siirtyneet ton 16v. harteille. Viime keväänä poika rökitti mut pääsiäisena (tosin vaavi oli rattaissa silloinkin) 20min 12 kilometrillä.
Illalla vielä pidettiin ukkelin kanssa hauskaa, kun poju oli nukahtanut, että voitte arvaa, ettei eräs taas päässyt mihinkään nukkuma-asentoon ilman tuskanhuutoja. Sehän kannattaa, kun eilen aamulla ekaa kertaa kahteen viikkoon liitoskivut oli lähes kadonneet, niin mennä rääkkäämään itseään kunnes saa ne takaisin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Eikun mä oon aina ollut tommoinen. Kun joku kysyi aikanaan mitä järkee esim. maratonharjoittelussa oli niin en mä osaa sanoa muuta kuin, että mä nautin niin kauan kuin jalat liikkuu. Sen mä osaan paljon huonommin, että vaikka nyt just ei satu ja ahdista, niin se rangaistus tulee noista ylilyönneistä. Mä vaan taas niin intouduin, kun oli koko päivä omaa aikaa ja kroppa tuntui pitkästä aikaa toimivan ja tottelevan. No, onneksi tänään pääsin vielä pystyyn.
Mun tyttökin ilahdutti kertomalla, että vuoden hakemisen jälkeen, hän sai työpaikan, tänään aloittaa siellä. Vanhin poika on jo kuukauden ollut lelukaupassa työharjoittelussa, heinäkuussa hän menee inttiin. Lukiolainen hakee kesätöitä, mutta ei se tunnu onnaavan. Nuorin poika jää mun kanssa äippälomalle vappuna. Mun loma alkaa 25.4. mutta ajattelin nauttia sen muutaman päivän, kuun loppuun, kun se kuitenkin on maksettu hoitoon. Mulla ei olisi mitään mahdollisuutta jättää poikaa edes osapäiväksi hoitoon, kun joudun maksamaan kalleimman mukaan, vaikka yksinään elätän tota koko laumaa enkä saa mitään asumistukia tms, kun noita kolmea aikuista lasta ei lasketa lapsiksi, niiden elättäminen ei ilmeisesti maksa mitään. Meidän opiskelijatkaan ei saa opintotukea, kun mun tulot on niin tähtitieteelliset, hyvä minä. Kunhan poistavat vielä ton YTV:n opiskelija alennuksen matkalipuista ja nostavat Espoon päivähoitomaksut meidän rikkaiden osalta yhteensä 430e/kk, niin ei mun ilmeisesti ole edes mahdollista palata äippälomalta töihin, kun vuokran ja hoitomaksun jälkeen liksa riittää ruokaan, mutta ei matkakuluihin. Joku noilla poliitikoilla pettää arvoistelukyvyssä, kun määrittelevän noita ylärajoja maksuluokkiin ja tukiperusteisiin. On nimittäin mun bruttoansiot edelleen insinööriliiton julkaisemien palkkataulukoiden alapäässä ja käteen jäävä osa ei oikeasti riitä tässä kunnassa välttämättömiin menoihin. Tuntuu joskus, että tästä jokapäiväisestä puurtamisesta pitäisi kohtuuden mukaan jäädä jotain itselleenkin.
Noh, vali-vali taas. Ei oo tarvinnu kuitenkaan laittaa kakaroita nälissään nukkumaan tai vaatteitta pihalle, jotenkin vaan, kun kuuntelee vanhojen äijien juttuja niin ennen insinöörin liksalla pysty pitää vaimonkin kotona?
kriisi + typsy 28 + 4