TOUKOKUUN TOIVOTUT lokakuussa

Jopas te olette ahkeria rustaajia... Huomenet vaan kaikille.

PieniTytönTylleröinen kyselit tuosta valkovuodosta. Mulla se on aika runsasta ja kutakuinkin kirkasta. Neuvolalääkärissä sanoi että jos on paksua ja ehkä vähän vihertävääkin niin saattaa olla joku tulehdus ja tuo paha haju liittyis myös johonkin tulehdukseen. kannattaa siis varmaan soitella neuvolaan jotta asia tarkistettais ja hoidettaisiin pois "päivä järjestyksestä". =)

paivansade73 mielialanvaihteluita löytyy ainakin täältä. Ja eniten niistä kärsii mies. Mä kanssa tartun ihan kaikkiin pikku juttuihinkin ja sen lisäksi mulla on koko aika kamala hellyyden kaipuu :ashamed: Koko ajan tarvis hakia, pusutella ja kyhnyttää

Carmen Mulla pahoinvointi on kaikista kamalinta just iltasin ja kaikista pahin aika on 16-18 :x

katrinainen Toivottavasti kaikki kääntyisi vielä parhain päin!
:hug:

Me pidetään majaa reilu 120m2 omakotitalossa. Tilaa riittää kaikille vielä vauvan synnyttyäkin, mutta ollaan me kyllä jo ajateltu asunnon vaihtoa. Mutta se ajatus saa odottaa nyt ainakin vielä vuoden verran.

-Liro ja papu-

 

Carmen Mulla on kans ton uran suhteen aikamoinen päänsärky. Kun tosiaan koulutustavastaavan ja täysin omia kiinnostuksenkohteita tukevan palkkatyön perässä lähdin apurahatutkijan hommista Pohjanmaalle ajatellen, että kyllä tämä ero miehestä sitten myöhemmin kantaa hedelmää urakehitystä ajatellen, niin nyt on kyllä totaalisesti sellainen olo (etenkin nyt raskauden myötä) että hiivatti kun ihminen on tyhmä. Nyt on kyllä valjennu monta asia itsestä ja omista ajatuksista, päällimmäisenä se, että ihan sama mitä työtä sitä tekee, kunhan saa olla sen lähellä, joka on mulle kaikkien täkeintä, eli miehen ja ystävien. Kokonaisen elämän. Nyt mä elän matkalaukusta, olin missä hyvänsä, kun kokoajan tietää parin päivän sisällä taas lähtevänsä, ja missään ei ehdi elää täyttä elämää. Paitsi autossa. Jos nyt saisin valita uudelleen, vaikkakin työ on aivan täydellistä, en ottaisi sitä vastaan.

 

Katrinainen, täälläkin on peukut ja varpaat pystyssä sun ja pikkusen puolesta.

Onpas ollut itsellä taas pitkä kirjoitus tauko. Ensimmäisessä lääkäri neuvolassa käyty, kaikki oli hyvin. Minulla on myös tuommoista kellertävää valkovuotoa ja lääkäri sanoi ettei siitä tarvitse olla huolissaan on normaalia.

Meille tuli jo np ultra aika joka on 16.10. Muita ultria ei meidän kunta tarjoakaan.

Painogallup kysymykseen vastaus 168cm ja 57 kg.

MOLLAKKA 10+5

 

katrinainen :hug:

Täälläkin syötiin eilen jauhelihakeittoa. Itsellä ei oikeastaan ole mikään ruoka tökännyt, vaan oon kaikkea voinut syödä, ainoastaan määrä on aika pieni. Tänä aamuna, kun kävin vessassa ja palasin takaisin nukkumaan, tuli eka kerran oikein huono olo. Piti jo miettiä tartteeko lähteä takaisin vessaan, mutta meni sitten onneksi ohitse. En siis ole aikaisemmissa raskauksissa oksentanut kuin esikoiselta kerran, silloin söin tyhjään mahaan liikaa kerralla.

Me asustellaan omakotitalossa, neliöitä on noin 130 asumiskäytössä, lisänä kylmää varastotilaa 80 neliötä. Makkareita on vain kolme eli jossain vaiheessa tuonne varaston puolelle mahdollisesti tehdään lisää lämmintä tilaa. Tässä ollaan asuttu yli kolme vuotta ja ei ole tarkoitusta muualle muuttaa enää. On toinen oma koti meille jo. Niin ja täällä pohjois-pohjanmaalla asustellaan, n.140km Oulun alapuolella.

Meillä hajosi pyykkikone toissa päivänä :headwall: Ei linkoa ei poista vettä. Mies ei ole vielä ehtinyt katsoa, löytäiskö vikaa, kun on iltavuorossa tämän viikon. Eilen kävin anopilla huuhtelemassa ja linkoamassa ne pyykit, jotka jäi märäksi. Asuu tuossa 3 km:n päässä eli ei hirmu kaukana, mutta kovin kauan ei kyllä pärjää ilman omaa konetta. Onneksi olin ehtinyt pestä suurimman osan jo, tosin koko ajan tulee uutta pyykkiä..

Mutta täytyy mennä jotain syömään ja touhuamaan, mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

 

Huomenta, täällä on oltu ahkerina! Katrinainen: miten kävi? Toivon todella, että selviäisitte säikähdyksellä...

Täällä on ollut esillä ties mitä aiheita, joten seuraavassa joihinkin kommentteja. Mulla myös hiukset alkaneet rasvottua entistä(kin) nopeammin, ihan tuskaa kun olisi pestävä joka päivä ettei näyttäis kauheilta. Samiakista mulle eilen sanottiin neuvolassa et voi syödä enemmänkin kuin sen 50 g/pv jos ei paineet ole koholla. Painogallup: 164 cm/nyt jo pari kg lihoneena 64 kg. Asuntogallup: tilava n. 60 neliöinen kaksio, ois kiva kun huoneita ois enemmän mut muuten ok.

Tutuille kertomisesta: tuntuu et meidän lähipiirissä tietää jo tosi moni. En vaan osaa olla hiljaa kun kysytään kuulumisia... Onko kenellekään jonkun läheisen suhtautuminen ollut pettymys? Musta tuntuu nimittäin että oma isäni ei ole mitenkään erityisen innoisaan asiasta. Ei hän toisaalta ole sen tyyppinen ihminen että se olisi ollut odotettavissakaan, mutta silti jotenkin toivoisi enemmän kiinnostusta. Esim. kun soittelin hänelle äsken niin ei oma-aloitteisesti kysynyt mitään raskauden sujumisesta...

 

=)
Meilla kaikki saikahdyksesta huolimatta hyvin. Masukki oli 8+2 tai 3 laakari ei ollut ihan varma. Sydan sykki ja kaikki oli hyvin.

Sanoivat vaan, etta tuollainen vuoto todella saikahdyttaa, mutta etta eivat loytaneet sille mitaan syyta. Mutta vaaratonta joka tapauksessa. Olen niin helpottunut. Kiitos kaikille tuesta :hug:

 

Ihanaa Katrinainen! Onnittelut hyvistä uutisista!

 

katrinainen Aivan ihania uutisia! Nyt saat taas nauttia odotuksestasi! :heart:

 

Olipas ihania uutisia katrinainen =)

 

Mahtavia uutisia Katrinainen :heart:

 

Ihania uutisia katrinainen :heart: Täällä moni on selvinnyt säikähdyksellä - onneksi!

Minä jouduin kertomaan lähimmälle esimiehelleni, kun olo on ollut niin karmea.. Ja vaikka oletin, että naisena ymmärtää niin eipä tuo suhtautuminen ihan paras mahdollinen ollut :/ Kuulemma osasivat odottaa asiaa ja vähän vihjaili, että jotain laskelmointiakin olisi ollut pelissä, kun näin pian uuteen tehtävään siirtymisen jälkeen kerron vauvauutisista Tämä tapahtui jo maanantaina, mutta olen jotekin vasta nyt tajunnut, kuinka kipeää moiset vihjailut tekivät :'( Eilen tuli vollotettua oikein kunnolla puhelimessa äidille, joka totesi vain, että "anna paskojen olla" B) Way-to-go, mum! Vaikka eipä tuo niin kauheasti vaivaa: olenkin sanonut, että minä en keneltäkään suostu tätä vauvaa pyytämään anteeksi ja saavat vaikka antaa potkut, jos haluavat. Tämä pieni on minun elämäni nro 1, ei mikään työpaikka!

Huh, kun helpotti purkautua aiheesta...

Nyt lähden kävelylle aurinkoiseen syyssäähän ja ajattelin käydä syömässä hampurilaisen mäkkärillä B)

 

Ihana kuulla Katrinainen että kaikki on hyvin. :hug:
Mulla hävis paha olo tässä välissä muutamaksi päiväksi ja ajattelin jo pahinta, mutta tulihan se sieltä takasin! Ja jano ja ruoanhimo.. on ollut näköjään muillakin tälläistä. Varasin neuvolalääkärin ja np-ultran kuun lopulle, jätän ne veriseulonnat väliin.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Lumikko71 8+6

 

Kyllä nainen on naiselle susi... Tosta Carmenin kokemuksesta päätellen taas!

Mua kans jännittää mennä maanantaina töihin, kun oon kuullu jo nyt saikulle vihjailuja siitä, että kaukaisetkin työkaverit tuntuu tietävän, miksi oon sairaslomalla
Mun projekti loppuis heinäkuussa ja jos kaikki menee hyvin, mä jään äippälomalle maaliskuun lopussa, eli 4 kuukaudeksi täytyy etsiä mulle sijainen :/ Ja tiedän, että tuun kans kuulemaan tästä "ratkaisusta" useammastakin suunnasta kitkeriä kommentteja.

Mulla on tänään joku avautumispäivä näköjään... Onneks ootte olemassa :hug:

Siitäkin huolimatta, Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

 

Kyllä nainen on naiselle susi... Tosta Carmenin kokemuksesta päätellen taas!

Niinpä.. Olin jotenkin ajatellut, että tuollainen keski-ikäinen nainen olisi sen verran jo elämän varrella pehminnyt, että osaisi suhteutua asiaan oikein, mutta eipä sitten kuitenkaan :/ Ja olenhan minä toki itsekin samaa mieltä, että tämä ajoitus oli aika "tarkkaa työtä", kun aloitin uudessa tiimissä elokuun alusta lähtien ja sitten elokuun puolivälissä olen raskautunut =) Tosin kerroin esimiehelleni meidän keväisestä vastoinkäymisestä ja että vauvaa on toivottu viime vuodesta lähtien ja että nyt vain kävi niin, että natsasi tässä vaiheessa. Kuten sanottu; mitään anteeksi pyydettävää minulla ei ole! Eikä tämä yt ole mielestäni sama asia kuin jos olisin aloittanut täysin uudessä työssä ja tullut heti raskaaksi - vaihdoin vain tehtävää talon sisällä, jossa olen työskennellyt jo kaksi vuotta!

Varmasti kaikki tietävät 28- vuotiaan naimisissa olevan, lapsettoman naisen palkatessaan mitä "riskejä" siinä ottaa B) Mutta ei me mietitä tällaisia ikäviä asioita, kun pikkuiset kasvaa massussa, eikö vain :heart:

 

Voi toden totta KATRINAINEN, että pelästytti! Onneksi kaikki on kuin ihmeen kaupalla hyvin :hug: :heart:
Mä olen taas kuin kuraan kuollu kuttu :| NIIN POIKKI |O Ja koko viikonloppu on luvassa menoa... Sitten vielä surua, kun paras ystäväni eilen ilmoitti, että hänen miehensä haluaa eron :headwall: :'(
Mutta hyvää viikonloppua kaikille!

 

muutto asiaa joku kyseli: me asutaan nyt kaksiossa, 64neliöö..eli vaan yks makkari, ja kolmioo ollaan hakemassa, mieluiten omalla takapihalla, kun asutaan nytkin sillain et on oma takapiha..mutta ei niitä rivareita/luhtitaloja saa tosta vaan niissä kun on se kysyntä niin suuri! :headwall: :/
asumisoikeusasuntoakin ollaan kyl mietitty...mulla jo kahee vimma muuttaa, vaikka ei olla tässä nykysessäkään asuttu kun vasta 3kk

 

Katrinainen ihanaa, että kaikki hyvin!

Pahoinvoinnista, mulla kanssa aamut menee tosi hyvin, klo 16 jälkeen sitten alkaa. Nyt on ollut kyllä muutamana päivänä suht rauhallista, etovaa oloa lähinnä. No tietty sitten mietin että onhan kaikki varmasti hyvin kun nyt jo on helpottamaan päin..

Asumisesta, asumme pääkaupunkiseudulla, omakotitalossa metsän reunalla, asuinneliöitä nyt n.150, laajennusta suunnitellaan, luvat hankittuna ja piirustukset valmiina. Toteutuksen ajankohdasta ei vielä tarkkaa tietoa

Nyt lähdemme ulos haravoimaan, moimoi!

 

:hug: Katrinaiselle! Ihania uutisia

Oli niin hyviä uutisia, että nyt me tytöt ollaan ansaittu Arnoldsin munkit ja limpparit Kaikesta sitä pitää tekosyitä herkutteluun keksiä, kun mieli alkaa tehdä jotain... Olen kuitenkin iloinen, että välillä tekee mieli porkkanaa ja niitä jääkaappikylmiä satsumoita. Pitää käydä taas täydentämässä varastoja.

Onkohan raskaana ollessa joku ihmeellinen pesänrakennusvietti? Ihan niin kuin eläimilläkin. Kummasti miettii kaikkea asumiseen ja kodinhoitoon liittyvää, selailee kuvastoja ja hypistelee verhoja ja mattoja. Pullaa olen jo leiponut tällä viikolla ja viikonlopuksi suunnittelin tekeväni karjalanpiirakoita. Ihme oireita... Näistä ukkelikin tykkää

 

Perjantaita... Hyvä et katrinaisenkin odotus jatkuu vuodoista huolimatta! Se tunne on kauhea kun et tiedä mitä tapahtuu! Eilenkin taas meinasin vaipua masennukseen pelkästä pienestä vaaleanpunaisesta valkovuodosta... :/

Meidän asuntoasiat selvisivät tänään, kun ostotarjous meni läpi omakotitalosta... Marraskuun loppuun pitäisi talon olla tyhjä! Sitten tehdään keittiöremppa ja tasoitetaan pari huonetta lattioista ja jospa vaikka jouluksi päästäisiin omaan omaan kotiin. Tulevassa kodissa siis valmiina kaksi makkaria, mutta rakennetaan kolmas ruokailutilaan kun tuntui vähän tyhjänpäiväiseltä tilalta se. Hintaakin saatiin 12 000 pyynnöstä alaspäin, niin laskelmien mukaan nyt jää vähän rahaa sitten remontointiinkin. Neliöitä siinä siis vähän yli 120... Kiva päästä noiden lasten kanssa pois kerrostalosta! Varsinkin kun keväällä sitten helppo laittaa ipanat vaan pihalle kun vähän omassa rauhassa kuitenkin talo on.

Tuota pituus paino galluppia en tainnut minäkään vielä kommentoida. Pituutta löytyy siis sellaiset 173 senttiä ja painoa vähän yli 70... Elikkä muotoja olisi vaikka muille jakaa! Eilen mies suihkussa taas alkoi kunnolla kattelemaan ja totesi, että luoja minkä kokoset tissit siulla on... Se kait varmin tuntomerkki miulla et vauvaa odotellaan. Cstä Dn taas siirrytty... :/

Mekin muuten asuttu tässä asunnossa vasta juhannuksesta... Ja taas muutetaan! Tuleva asunto on tyttölleni jo 10 ja neidillä siis ikää 5 vee! Hui! Toivottavasti en oo hirveitä traumoja aiheuttanut sille...

Mulle tuntuu nuo salaatit uppoavan hyvin! Tänään vielä sairaslomapäivää vietellyt niin käytiin sitten miehen ruokkiksella taas ruokatreffeillä hesessä... Namia oli salaatti. Aika terveellisiä on nuo mielihalut toistaiseksi ollut.

Ensi vkolla olisi lääkärineuvola ja seuraavalla sitten np-ultra. Pelotta tuo sydänäänten kuuluminen... Jos ei vaikka mitään löydykkään. Tosin masu kyllä tuntuu kasvavan. Kohdun tuntee jo ihan selvästi pari senttiä häpyluun yläpuolella ja kun seisoo niin selvästi jo masusta huomaa tulevan perheelisäyksen. Onneksi muotia on nyt nuo pitkät paidan helmat, toisin kun tuota typyä odottaessa kun kaikki oli napapaita mallia. Eipähän tarvitse ostaa vielä äitiyspaitoja vaan voi käyttää ihan normaaleja pitkiä paitoja. Hauskat vklt kaikille!

Elz ja Viuhti 10+5

 

Hui minkä romaanin miä kirjotin...

 

Hienoja uutisia Katrinainen! Säikähdys oli varmasti aikamoinen.

Ihanaa, kun on viikonloppu ihan ovella, eikä mitään menoa suunniteltu. Nyt jo mielessä, mitä kaikkea herkkua sitä voisi viikonlopuksi ostaa...
Mulla kanssa mielialat heittelee, itku ja suuttumus tulee tosi helposti. Miehen ei tarvi sanoa paljon mitään, niin heti pahoitan mielen. Eikä tuo mies oikein tunnu ymmärtävän näitä tunnekuohuja.
Mulla pahaolo seuraa matkassa vaihtelevasti pitkin päivää. Mistään aamupahoinvoinnista ei voi puhua. Välillä syöminen auttaa, yleensä ei sekään.
Mulla pituutta 168cm ja painoa 57kg.
Kyllä kelpais mullekin nyt donitsi! Viikonloppuna aion herkuttelun lisäksi kyllä ulkoillakin. Nyt on liikunta jäänyt ihan minimiin, kun iltaisin on niin sippi olo, ettei jaksa lähteä salille tai lenkille. Hyväähän raitis ilma tekisi vauvallekin.
Asumisesta: Meillä rivarikolmio ja pieneksi on jäämässä. Rakennusprojekti on laitettu käyntiin, joten tulevaisuudessa häämöttää oma talo.
Välillä kyllä pelottaa, että mitä tästä oikein tulee kun yhdistetään pienet lapset, rakentaminen ja uusi vauva. Tuleepahan parisuhde testattua!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

 

onpas vierähtäny tovi ku viimeks kirjoittelin, keskiviikkona oli eka neuvolalääkäri, kuului sydänäänet eka kerran sillä neuvolan pömpelillä.
mulla on ollu nyt sellaiset 2 vk. sellaista vihreää venyvää "läpinäkyvää" vuotoa, jos tiiätte millainen on limatulppa niin samannäköistä, eli sitä on monesti tullu pikkareihin sellainen lähes pikkurillin pään kokoinen klöntti...mulla on myös ollu erilailla kipee alamaha, siis tarkoitan ettei silleen ku kohtu kasvaa vaan silleen vihlasevasti, aivan kuin joku ois tökänny alhaalta päin...no sanoin sit sille lääkärille noista oireista..no sisätutkimuksessa hän sanoi että tämä kohdun suu on epänormaalin punoittava ja sitä vihreää mönjää tuli myös siihen vempaimeeseen minkä hän laittoi tuonne alas...kyselin sit siinä että onko se vaarallista, hän ei siihen sanonu mitään sanoi vain että se ei ole normaalia...sain nyt 7 pv. kestävän kuurin "tulehdukseen".
onko kellään muulla ollu tälläistä tai tiiättekö jotain tälläisestä...
jepulis, täytyy tässä lähteä lihapullien paistoon... nam...
rv. 9+5

 

Elz83 Voisitko hieman kuvailla miltä tuntuu, kun sanot tuntevasi kohdun jo itse? Olen tässä parina päivänä koittanut tunnustella, mutta en ole uskaltanut painaa kovinkaan lujaa :ashamed: vaikka eiköhän tuossa rasvakerrosta ole riittämiin vauvelin suojana Eilen katselin peilistä, että ilman vatsamakkaraa saattaisi "vauvamahan" huomata, jos se lähtee siis tuolta ihan alhaalta, häpyluusta asti?

Odotan kauheasti ensi perjantaita, josko siellä neuvolassa kuulisi Nirpun :heart: -äänet!

 

EkaVakara Eihän tuo normaalia ole ja ihan klassisilta tulehdusoireiltahan nuo kuullostavat: punotus ja vihertävä valkovuoto :/ Toivottavasti ei ole mitään vakavempaa ja lääkekuuri tehoaa! :flower:

 

On muuten jännä juttu, mutta minulla kaikkein pahin pahoinvointi on iltaisin! Se alkaa siinä neljän-viiden aikoihin ja jatkuu ihan kokoaikaisena kammottavana kuvotuksena kunnes yleensä ysin maissa luovutan ja menen nukkumaan. Ootteko muut huomanneet, että ei ne aamut välttämättä pahimpia olekaan?

Minulla on mennyt ihan saman kaavan mukaan kuin sinulla. Tosin usein alkoi jo puolilta päivin kuvottaa ja siitä olikin sitten silkkaa alamäkeä, kunnes yhdeksältä oli jo ihan valmis yöunille. Ihan oksenteluksi meni parin viikon ajan. Nyt on ollut vähän helpompi kymmenes raskausviikko, mutta ihan kuin olisi taas pieni alamäki menossa..

Alavatsassa olen huomannut pientä muutosta tällä viikolla ja etenkin käteen tuntuu ihan erilaiselta kuin ennen. Parhaiten sen erottaa, jos tunnustelee seisaallaan. Sellainen pinkeämpi uloke tuossa tavanomaisen pienen pömpön alla, eli heti häpyluun jälkeen. Olen varreltani hoikka ja kohtu on etukenossa, joten voi auttaa asiaa. Rv tänään 9+6.