TOUKOKUUN TOIVOTUT lokakuussa

Kiitos teille kaikille, paras tuki kaikkeen löytyy tältä palstalta. Te olette kaikki niin ihania.

Täällä ollaan taas päästy "nauttimaan" huonosta olosta, mutta ajatus donitsista sai kuitenkin veden kielelle.

Carmen työpaikalla nimenomaan keski-ikäiset naiset ovat usein pahimpia. Mikä lie kateus niitä vaivaa. Pää pystyyn vaan. Sulla ei todellakaan ole mitään hävettävää, ja sanotkin vielä työpaikalla varhaisessa vaiheessa, etteivät ainakaan ongelmiin joudu.
Mimosa81, täällä saa ja pitää avautua. Edellinen teksti pätee varmasti sinullekin. On se vaan niin kumma, että kaiken maailman krapulapoissaoloja ja henk.koht. lomia katsellaan usein paremmin töissä kuin äitiyslomaa. Ja nyt en tarkoita, että olisin henk.koht. lomia vastaan, mutta hyvänä esimerkkinä on entinen työnantajani, joka oikein hehkutti, että kuinka hienoa on kun yksi työntekijä lähti yli puoleksi vuodeksi kiertämään kiinaa, mutta samalla kirosi yhden vakkarin alkavaa ätiyslomaa.

Mulla pahin pahoinvointi usein alkaa siinä kolmen jälkeen ja sitten sitä oksettaa koko illan ja ruokaa saa väkisin suuhunsa tunkea. =)

 

Juu, eli mä synnytin 4kk sitten ja nyt odotan komatta heti perään Olemme kyllä tosi iloisia tästä tulokkaasta.
Eka ultra on varattu marraskuun alkuun, siitä ne raskausviikotkin sitten tarkentuu, nyt kun ei oikein haisua ole.
Tänään olen nukkunut vähän päiväunia, että alkaa ne hormonit taas vaikuttaa unettavasti, kuhan ei taas vaan yököttävästi.
Viimeraskaudesta otin ainakin opikseni sen, että vaikka mitä hampurilais ym. mieluhaluja olis, niin tämä äiti syö terveellisesti, se turvotus nimittäin yllättää kamalan ikävästi synnytyksen jälkeen, kun vielä kesäkin on edessä. Ja nahka kun venyy vielä äärimmilleen, niin näyttää että jokapaikka roikkuu...Ei kiva... Eli kuntoillakin aion nyt enemmän.
Salmiakki sisupastilleja tekis kyl kauheesti mieli...
Meil on raksaprojektikin menossa täs samalla, joten ohjelmaahan on, ihan riittämiin...

 

Juu, eli mä synnytin 4kk sitten ja nyt odotan komatta heti perään Olemme kyllä tosi iloisia tästä tulokkaasta.
Eka ultra on varattu marraskuun alkuun, siitä ne raskausviikotkin sitten tarkentuu, nyt kun ei oikein haisua ole.
Tänään olen nukkunut vähän päiväunia, että alkaa ne hormonit taas vaikuttaa unettavasti, kuhan ei taas vaan yököttävästi.
Viimeraskaudesta otin ainakin opikseni sen, että vaikka mitä hampurilais ym. mieluhaluja olis, niin tämä äiti syö terveellisesti, se turvotus nimittäin yllättää kamalan ikävästi synnytyksen jälkeen, kun vielä kesäkin on edessä. Ja nahka kun venyy vielä äärimmilleen, niin näyttää että jokapaikka roikkuu...Ei kiva... Eli kuntoillakin aion nyt enemmän.
Salmiakki sisupastilleja tekis kyl kauheesti mieli...
Meil on raksaprojektikin menossa täs samalla, joten ohjelmaahan on, ihan riittämiin...

 

Katrinainen:Ihania uutisia sulla....noi vuodot osaa todellakin säikäyttää :heart:

pahastaolosta...Mulla on lähinnä näin,että jos joudun heräämään aikasin,esim.kuudeksi töihin on olo aivan kamala ja ne kaksi kertaa kun oon oksentanu on tapahtunu just tälläsinä aamuina... sitten olo rauhottuu ja päivä saattaa mennä ihan hyvin. Iltapäivällä alkaa taas hiukan ellottamaan ja illalla monesti ei pääse enää vaakatasosta ylös. Mutta on mulla päiviä,ettei oo juurikaan pahaolo ollenkaan...

Me asutaan pienessä kaksiossa joka on oma. Haaveillaan omakotitalosta mahdollisesti ens kesänä. Isompaan on jokatapauksessa pakko muuttaa melko pian vauvan syntymän jälkeen.

Tekis mieli salmiakkia...ei vaan pitäs kauheesti syödä kun mulla on luonnostaan melko korkee verenpaine :/ Mutta kun tekee mieli

 

Katrinainen: Mielettömän ihana juttu että kaikki oli kuitenkin hyvin, kiva kuulla aina positiivisia uutisia =)

Mä olen kanssa iloinen, sain viimein kutsun Tampereen yliopistollisen keskussairaalan äitiyspolille (saattaa kuulostaa toki hassulta että tälläisesta iloitsee). Pääsen kätilön, sisätautilääkärin ja gynekologin pakeille parin viikon päästä. Sairastan vaikeaa verenpainetautia ja siksi tää raskaana olo vähän hirvittää. Nyt ainakin pääsee ammattilaisten arvioon ja seurantaan, hyvään hoitoon siis. Pirullinen tuollainen sairaus kun on sen verenperintönä saanut. Mitään muuta ei juuri itse voi tehdä kuin popsia pillereitä. No toki kun yrittää elää terveellisesti niin hiemanhan se helpottaa, mutta mun tapauksessa nuo elämäntavatkaan ei juuri mitään auta. Ainoa pahe on salmiakin himo, mutta koitan nyt hallita senkin, ennen raskautta aina välistä tuli retkahdettua =)

Asumisesta...Asustellaan miehen kanssa hänen vanhempien vanhalla maalaistalolla, neliöitä riittää vähän liikaakin, jotain parisataa. Anoppi ja appi asuvat muualla. Tää on aikas vanha talo, mutta ihan idyllinen, en valita. Uusi koti on kuitenkin valmistumassa tuohon liki, nyt olis tavoite että päästää muuttamaan sinne ennen Kirpun syntymää, siis ennen toukokuuta. Hommaa vielä kyllä riittää, eikä musta juuri ole ollut apua pahoinvoinnin ja päänsäryn vuoksi.

 

Kyllä tänne tätä tekstiä tuppaa nopeesti... ei peräs taho aina pysyä. Katrinainen onneks kaikki oli hyvin!!! :flower: :heart: Ja Singa :hug:
Mulla on ollu helpompi olo tänään ja sainkin päähäni heti että onkohan kaikki kunnossa...Kummallista kun on se etova olo niin se toisaalta ärsyttää ja rasittaa, mut sit kun on ihan hyvä olo, niin heti on huolesta soikeena. :ashamed: Mutta oon koittanu aatella niin et kyllä jotain oireita ois jos kaikki ei olis hyvin...Masua kuitenkin nippailee...Ja voi jema et mun rinnat on turvonnu!!!Ja on ne kyl aratki...Kuulun tähän suht pieni rintaisiin naisiin, niin huvittaa itseä kun rinnat tuntuvat niin isoilta ja painavilta... Huolettaa vaan toi pahan olon puute. Oksentanu en oo kyl kertaakaan raskauden aikana.

Koko galluppia...oon 158 pitkä ja normaalisti painoo on 50-51 kiloo, mut nyt jo mun maha on aikasta paisanut ja pömpöttää kivasti paidanalla.. B)

Me asustellaan tääl oulun alapuolella kaksiossa vuokralla jos on neliöitä 61. Omaa taloa kovasti suunnitellaan, mutta aika nyt tuo sit sen...Mikäpä sen ihanampaa ku omatupa ja perunamaa...

Ultraa kovasti oottelen, eka neuvola on ens keskiviikkona. Ja jännittää niin maan p.....sti et aaaghhh....Haluaisin vaan kuulla et kaikki on hyvin!!!!!!!!Nyt on mullaki ansaittu viikonloppu vapaa...teen nimittäin vuorotyötä ja aikasta usein myös viikonloppuja. Huomen aamulla pitäs auton keula kääntää kohti helsinkiä ja sunnuntaina takasi.

Me on uutinen kerrottu jo aikasta monelle kaverille ja tietty porukoille. Ajattelin et turhaa kait sitä salailee näin ihanaa asiaa ja sit jos jotain ikävää tapahtuu niin ompahan niitä olkapäitä mihin itkee itkunsa!!!Mut toivottavasti kaikki menee hyvin!!!

VIIKONLOPPUJA KAIKILLE!!!

linu83 ja möykky 7+4 :heart:

 

Carmen: Olipas esimiehesi töykeä. Varsinkin, kun kerroit teidän taustankin. Minä myös olen selvästi herkistynyt kaikille asioille, tulee mietittyä jopa jotain vanhojakin juttuja! Siis ihan turhaan tietenkin, mutta näin vaan on. Mimosa81: tsemppiä sullekin työhön. Anna mennä kommenttien toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tuo raskauteen suhtautuminen on mun mielestä niin kummallista, kun on kuitenkin luonnollisesta asiasta kyse ja odotetaan, että jossain vaiheessa tulee perheenlisäystä, niin sitten työnantajat suhtautuu noin.

Elz83N: tsemppiä muuttoon! Itsekin olen pari kertaa ollut alkuraskaudessa ja kerran myös loppuraskaudessa muuttopuuhissa ja kieltämättä siivouspuoli oli ainakin loppuvaiheessa raskasta. Alussa myös väsymyksen takia.

Ekavekara: toivottavasti kuuri puree nopeasti.

Heleemi81: tervetuloa! Sulla ei ainakaan ole tekemisen puutetta ensi keväänä.

Omaa ).( Olo on tänään ollut ihan hyvä, ruoka tökkii jonkin verran eli ei saa määräänsä enempää alas. Iho kukkii ja hiukset on rasvaiset. Oon yrittänyt tunnustella jonkin verran mahaa, mutta noiden makkaroiden läpi ei kyllä tunnu vielä mitään.

Huomenna ajelen pienimmän kanssa kyläilemään vajaan 100 km:n päähän ja muutenkin viikonloppuna taidetaan olla menossa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Täällä pituutta 171 cm ja painoa 64 kg. Turvotusta on masun kohdalla aikas paljon aina syömisen jälkeen. Huonovointisuutta on ollut jo usean viikon, ja miltein joka aamu olen oksentanut. Neuvola olisi ensi tiistaina (rv.llä 10).

Pesänrakennusvietti on täälläkin aikas voimakkaana herännyt. Nyt asutaan kaksiossa kerrostalossa, jossa ei ole hissiä ja ylimmässä kerroksessa. Parvekkeellä ei voi oikein pienokaista nukuttaa kun naapurit polttaa. Kyllä on kova hinku saada oma piha ja ikioma koti meidän perheelle. Olisi mahtavaa kun olisi sitten tilaa temmeltää ja itsekkin pääsisi enemmän ulos. Ihana haave, joka varmaankin toteutuu keväällä (jos kaikki menee hyvin).

 

Turbomasusta kuva profiilissa...viikot 9+3

 

Täälläpäs on tänään ollut vilkasta.. Katrinainen onneksi kaikki oli hyvin :flower:

Täällä on aikaisemmin ollut vain kuvotus oloa, mutta kiitos vatsataudin nyt saa halailla posliinia tiheään. Tänään kävelylläkin hyvä jos sata metriä pääsi ku puska oli etsittävä. Ja iltaisin on vaikeinta kun ruokaa laittaa niin ne hajut saa mahan kääntyilemään ja vessaan vierailulle taas pääsee... Ensimmäiset "oireet" oli herkistynyt hajuaisti, jääkaappi haisee muuten tooooosi pahalta :x , hiukset menee päivässä ihan rasvasiksi, naama ja rinnat kukkivat..

Ja koko kysymykseen olen 170cm ja kesällä vielä olin 65kg mut nyt jo 70kg (tupakoinnin lopettaminen ja kierukan poisto nostivat=) ) ja maalla asustellaan omakotitalossa 70 neliöö (laajennus mielessä) .

Niin ja viikkoja on 10

 

Heippa kaikille! On kulunutkin aikaa, ku viimeksi tänne kirjottelin. Arki on aika vauhdikasta viiden lapsen kanssa, ni ei paljo ehdi ylimäärästä tehdä. Oon kyllä joka päivä lukenu teiän juttuja. Niitä on niin hauska lukea.Täällä on tosi aktiivista porukkaa.
Pahoittelut kaikille vauvansa menettäneille! :'( Niin ikävä lukea aina, jos jollain menee kesken. Kyllä jännitin täällä Katrinaisenkin puolesta, mut onneks selvisitte säikähdyksellä! =)
Mulla on pituutta 169 cm ja painoa 80 kg, eli ylipainoa on rutkasti. En ehtiny laihduttaa edellisen vauvelin jälkeen, vaik tarkotus oli kyllä. Nyt täytyy vaan yrittää, et painoa ei tulis hirveesti lisää. Vaikeeta se kyllä on ainaki nyt alku-vaiheessa, ku kokoajan pitää jotain napsia, et ei tulis huono olo. Onko teillä muilla vaikeuksia tehä ruoka-ostoksia? Kävin tänään kaupassa ja oli aika inhottavaa, ku joka paikassa haisi joku ällö ruuan haju. Ei oo kyllä vieläkään tarvinu oksentaa kertaakaan.
Me asutaan maalla isossa talossa. Neliöitä on noin 200. Kyllä me tilaa tarvitaankin tällasen sakin kanssa.
Neuvola on ens viikolla ja jännittää nyt jo paljon. Toivottavasti kuuluis jo sydänäänet. Muilla on kuulunu jo tässä vaiheessa. Pelottaa vaan, et jos siel mahassa ei ookkaan vauvaa. No eiköhän sekin asia pian selviä.
Viikkoja mulla on nyt 9+1

 

Täällä 32-v, 1½v pojan äiskä täältä E-Karjalasta. Perheeseemme kuuluu myös iskä 32-v ja toisen muksumme arvioitu laskeutumisaika olisi 7.5.2008.

Vointi on ollut suhteellisen huono, oksetusta ja väsymystä on ollut havaittavissa. Muutaman viikon päästä olisi np-ultra, jossa pääsemme tutustumaan pikkuiseen, josko kaikki olisi suhteellisen ok .

Hyvää Viikonloppua Toukokuiset :wave:

Riia+jumpsutin 9+2

 

Lauantaiaamun huomenia kaikille täältä Oulun kupeesta. Sumuinen ilma ja asteet -1. Tästä se pitkä talvi alkaa...

Yritän nyt aktivoitua kirjoittelunkin suhteen. Lukenut olen päivittäin näitä teidän kuulumisia ja kun saan kaikki luettua niin sitten iskee joko väsy tai ei ehdi enää itse kirjoittaa kun pitää jo mennä. Alussa yritin seurata useammankin nettisivuston toukokuisia pinoja mutta tää vie sitten kaiken ajan ja viimeiset pari viikkoa olen pyörinyt vain täällä

Me asutaan maalla omakotitalossa ja asuinneliöitä vajaa 140.

Kokoluokaltani olen 163cm ja painoa 62kg. Vielä ei onneksi ole paino noussut yhtään. Eikö sitä sanota että kaikki mitä tulee ennen kolmea kuukautta, jää takuuvarmasti myös synnytyksen jälkeen ylimääräiseksi? Toki viisaammat korjatkaa (heti!!!) jos on toisin

Joku puhui pesänrakennuksesta. Täälläkin on vaikka mitä suunnitelmia ja jotain jo työnalla. Aiemmin hyvä kaverini kertoi raskaana ollessaan että viimeistään silloin naiselle iskee se kodinlaittovimma jos sitä ei aiemmin ole ollut. Tässähän on pitkä talvi aikaa tehdä ja suunnitella...

Mies kertoi tällä viikolla että joutuu nyt lähtemään reissuhommiin Helsinkiin koko talveksi. Aarghh... ahdistus iski Onhan hänen työnsä rakennuspuolella aina ollut reissuluonteista mutta nyt on viimeiset 2 vuotta mennyt kotoa kulkiessa joten on niin hyvälle taas tottunut :/ Hieman myös pelottaa tuleva talvi kun esikoista odottelen eikä oikein ole mitään käsitystä mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan ja kun yksin tänne jään taloa pystyssä pitämään. No tokihan hän kotonakin käy mutta varmaan se 2-3 viikkoa voi mennä helpostikin yhteen putkeen siellä etelässä. Onko muilla tällaisesta kokemusta?

Nyt aamupalan syöntiin ja ysiltä alkaa viikonloppuopiskelut. Sellaisenkin hommasin tässä ennen raskautta joten pe illat ja lauantait menee itseä sivistäen aina joka toinen-kolmas viikonloppu. Homma loppuu toukokuun puolessa välissä joten saapa nähdä miten saan tämän vietyä kunnialla päätökseen mutta eiköhän kaikki jotenkin selviä.

näpsy & toukka
rv 7+6

 

Argh... Taas ahdistaa! Eilisen ja tän aamun aikana sit taas välistä valkovuoto punertavaa! Pelottaa aina toi... Ois vielä pikkumiehen synttärijuhlat tänään. En jaksa edes ajatella tekeväni mitään! Mies sit tiskaa nytkin tuolla. Huomenna tulis 11 vkoa täyteen. Miksei tää piina voinu jo loppua! Ärsyttää kun saa elää jatkuvasti pelossa et jos tää kuitenkin vielä menee kesken!!! Ja tiedän et nyt ottaa jo ihan pirun koville kun on kuitenkin elämän sen mukaan jo suunnitellu et keväällä jään äitiyslomalle ja lapset jää hoidosta pois jne! Lisäksi kun töistä vielä koko ajan painetta, kun sanoivat melkein suoraan, että jos vielä sairaslomailen ni se on sit good bye! Keskiviikkona ois lääkärineuvola! Kun nyt vaan kestäis sisässä tää pikkuinen...

 

Tervehdys kaikille! Lueskellu oon joka päivä, mut en ole jaksanu kirjotella ite. Mieletön väsymys vaivaa. Kotona ei ole elämää minkäänlaista, kun oon niin poikki. Töissä jotenkin jaksan. Mielessä on kyllä käyny, että pitäskö yrittää saada sairaslomaa vähän..sais huilata. En sitten tiiä antavatko helposti pelkän väsymyksen takia?? Onko teistä kukaan sairaslomalla pelkästään väsymyksestä? Huonoa oloa on kyllä iltasin ja välillä aamusin, mut en ole kertaakaan oksentanu. Nyt tiedän että kohta kun nousen tästä sängystä, niin on huono olo. Maha on ihan tyhjä. Koko ajan pitäis syödä. Samanlaisia vointeja meillä suurimmalla osalla kuulostaa olevan. Vkolla 42 olis ultra. Yhdessähän kävin jo varmistamassa, että masussa jotain on. Olen 164 cm pitkä ja painan 51 kg. Masu alkaa jo hyvinkin näkyä. Rinnat on ihan paisunu..en muista että esikoisesta olis vielä näin aikasin. Ihan kun olis jo täynnä maitoa. Ja kipeethän ne on ollu jo alusta saakka. Tää raskaus on kyllä ihan erilainen ku eka. Täytyy sitten ultran jälkeen katsoa, että mikä on la. Neuvolassa laski että 8.5. Mulla tehdään sektio, niin luultavasti syntyy sit jo huhtikuun puolella. Onko muita kenelle tulossa suunniteltu sektio? Esikoinen ei mahtunu koko päivän yrityksen jälkeen tulemaan ja kuvattiin sit myöhemmin lantio. Ei mahdu jatkossakaan, kun ehkä pieni keskonen. Ei haittaa mua. Helpotus tietää et ei tarvi toista kertaa koko päivää yrittää turhaan.
Summer ja mini 9+2

 

Huomenta kaikille! :flower:

Katrinainen Juu, olen itsekin ajatelut, että kateuttahan tuon täytyy olla.. Olen kyllä saanut siitä enemmän kuin oman osani, kun joitakuita tuntuu ärsyttävän ihan kamalasti nuori, akateemisesti koulutettu nainen, joka etenee ihan kivaa vauhtia :/ Mutta jotenkin olen noussut koko homman yläpuolelle ja elelen omassa pienessä vauvantuoksuisessa haavemaailmassani =) Ei minulla nyt entuudestakaan niin hirveästi ystäviä ole työpaikalla siunaantunut joten who cares Pääasia, että kotona on kaikki hyvin ja ystävät ja sukulaiset tietävät mikä olen naisiani!

Empiiristä havainnointia: eilen kun sain aamupalan jälkeen mennä lepäilemään niin se puuro pysyi kuin pysyikin sisällä! Mutta tänään, kun piti lähetä aikaisin liikkeelle - samoin kuten töihinlähtöaamuina - olen jo ehtinyt oksentaa neljä kertaa ja kuvotus on ihan kammottavaa! :x Nyt ainakin tiedän, että lepo auttaa! Kun vielä "uskaltaisi" olla töistä pois :ashamed: Lääkäri sanoi, että senkun soitan maanantaina niin laittaa sen pari viikkoa "lepolomaa", mutta en tosiaan tiedä kuka hoitaisi kaikki kahdeksan palaveriani ensi viikolla. Mulla hajoo kyllä pää :'(

Ja kaiken kukkuraksi joudun puhumaan tänään erääseen työtilaisuuteen; sellainen kevyt tunnin puheenvuoro 250 ihmisen edessä Mies nauroi, että ota nyt parit oksupussit mukaan ettet lattialle joudu puklaamaan Nin kuin tuossa muuten mitään hauskaa olisi, huomasin just :kieh:

Juu eli hyvää päivää kaikille vaan siitäkin huolimatta, että minä täällä vaan valitan :ashamed: Elämä on vaan niin hanurista juuri nyt!!!!

Carmen ja Nirppu (rv 9+3)

 

Carmen, minullekin oli aika vaikeaa jäädä töistä pois pahoinvoinnin takia. En muutenkaan kovin helposta jää sairaslomalle, tulee niin syyllinen olo aina. Taisin myös kuvitella, ettei meillä muutkaan ole raskauspahoinvoinnin takia poissa olleet. Raja tuli kuitenkin vastaan ja esimies oli onneksi ymmärtäväinen. Kertoi myös, että samasta syystä ovat jotkut joutuneet olemaan pitkäänkin poissa, en ollut itse tajunnut edes! Tämän jälkeen oli helpompi ajatella, etten ole niin korvaamaton, ettenkö voisi laittaa omaa ja vauvan hyvinvointia kaiken edelle. Voimia sinulle!

Itse jännään nyt, päästäisiinkö miehen kanssa viimein elokuviin tänään. En ole reiluun kuukauteen uskaltanut harkitakaan, kun vointi on ollut huono.

Rv 10+0 tänään.

 

Mulla eka aamu kun pahoinvointi ei ole heti iskenyt =) , mutta toisaalta olenkin karsinyt enemman iltapahoinvoinnista, joten viela on turhaa juhlia. Mutta positiivista tamakin. Toisaalta minkaan nakoista ruokahalua ei juurikaan ole, joten tulee taas vakisin jotakin pistettya poskeen. Milloin taman pahoinvointikierteen tulisi loppua?

Rinnat ovat olleet koko yon ja aamun ihan tuskaisen kipeat. Inhottaa nousta tai vaihtaa asentoa.

Me ollaan miehen kanssa paatetty, etta tanaan hemmotellaan itseamme siivouksen jalkeen. En viela tieda mita keksitaan, ja riippuu varmaan olostakin, mutta kovasti minakin haluaisin leffaan.

Hitto, nyt se kuvotus alkaa. Juuri kun kehuin ettei tana aamuna :'(

 

Tervehdys kaikki uudet! =)

Tänne on tullut tekstiä parin päivän aikana niin kivasti että tulee paljon kommentoitavaa mieleen, taitaa oma viesti venyä pidemmänlaiseksi.

katrinainen: ihanaa että kaikki on hyvin!! =) :flower:

Me asutaan kerrostalokaksiossa ja rivitaloasunnon hankkiminen on ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa, odotellaan vaan että hinnat ja korot vähän laskis.

Laurenzia: ruokakauppa ei ole munkaan suosikkeja tätä nykyä. Haju- ja makuaisti tuntuu olevan paljon tarkempi kuin aikasemmin. Mies on ollut ihana ja hoitanut kauppaostokset viimeaikoina niin olen säästynyt siltä kokemukselta. :x B)

Etovaa oloa on edelleen ja jatkuu pitkin päivää. Löysin netistä listan raskauspahoinvoinnin helpottamiseen http://www.babyidea.fi/vinkkeja/pahoinvointi.html. Itsellä ainakin on auttanut vinkkien soveltaminen. Tänään aamulla söin voileipäkeksejä sängyssä ennen ylös nousemista, olen juonut kamomillateetä (joka muuten haisee ja maistuu ihan kamalalle mutta rauhoitti vatsan) ja löysinpä vielä kaapista jotain greippi-aromaterapiatuoksua ja päätin kokeilla sitruuna-tuoksun asemasta ja auttoi ne! En sitten tiedä onko osa psykologista vaikutusta mutta tällä hetkellä ei kuvota yhtään!

Carmen ja Mimosa81: työpaikan kielteinen suhtautuminen lapsen hankintaan taitaa olla aikas yleistä, ainakin kavereilta kuultujen mielipiteiden perusteella. Älkää välittäkö niistä hapannaamoista! B)

Elz83N: tsemppiä!! :hug: Älä liiaksi murehdi, kyllä kaikki tuppaa aina järjestymään loppujen lopuksi! Ja voimia muuttoon!

Toukomuru: hieno masu! =) Olen havainnut samanlaista pesänrakennusviettiä. Leivoin joitain viikonloppuja takaperin oikein urakalla leipää ja kun viikko sitten mentiin Ikeaan ostamaan uutta pyykkikoria niin sain haalittua mukaan kaikenlaista muutakin tarpeellista aina lakanoista uunivuokaan.

Carmen: tsemppiä töihin ja puheenvuoroon! Itsellä sama juttu syömisen ja kuvotuksen kanssa. Jos syömisen jälkeen pääsee hetkeksi pitkäkseen niin ei tule niin paha olo. Nykyään en ton takia töissä kunnolla syökään koska siellä ei oikein pääse loikoilemaan. Taitaisivat katsoa aika pitkään jos menisin ruokiksen jälkeen työpöydän alle makoilemaan. Palavereita on aika paljon ja niissä tekee itsellä välillä tiukkaa kun pahaolo iskee ja on vaikea keskittyä töihin eikä pääse oikein liukenemaan paikalta. Itsellä auttaa ajatus että pahoinvointi todennäköisesti loppuu sitten aikanaan kun raskaus etenee ja on tämä kaiken sen arvoista jos vaan vauva saadaan. =)

Hyviä vointeja kaikille ja pitäkää lippu korkealla!

Tupuna ja masuasukki 7+4

 

Mulla eka aamu kun pahoinvointi ei ole heti iskenyt =) , mutta toisaalta olenkin karsinyt enemman iltapahoinvoinnista, joten viela on turhaa juhlia. Mutta positiivista tamakin. Toisaalta minkaan nakoista ruokahalua ei juurikaan ole, joten tulee taas vakisin jotakin pistettya poskeen. Milloin taman pahoinvointikierteen tulisi loppua?

Rinnat ovat olleet koko yon ja aamun ihan tuskaisen kipeat. Inhottaa nousta tai vaihtaa asentoa.

Me ollaan miehen kanssa paatetty, etta tanaan hemmotellaan itseamme siivouksen jalkeen. En viela tieda mita keksitaan, ja riippuu varmaan olostakin, mutta kovasti minakin haluaisin leffaan.

Hitto, nyt se kuvotus alkaa. Juuri kun kehuin ettei tana aamuna :'(

Oma pahoinvointini alkoi rv 6+0 ja alkoi helpottaa yhdeksännen raskausviikon tietämillä. Pahin olo on aina ollut illalla, mutta muutaman viikon pahoinvointi oli ympärivuorokautista. Se on upea olo, kun alkaa helpottaa. Päivittäin on vieläkin jossain kohtaa huono olo, mutten ole enää oksentanut. Nyt rv 10+0 ja luulin, että pitää odottaa ainakin ensimmäisen kolmanneksen loppuun, mutta näinkin onnellisesti voi siis käydä.

Minulle lääkäri vinkkasi Osmosalia (apteekista), kun oksentelin niin paljon. Sillä sai neste- ja suolatasapainoa kuntoon ja samalla viikolla oksentelu loppui. En tiedä, oliko oksentelun loppumisella yhteyttä Osmosaliin, mutta voimia se ainakin palautti ja helpotti huolta voinnista.

Toivottavasti pääsette leffaan! Meillä onnistui ensimmäinen leffareissu. Käytiin iltapäivänäytöksessä katsomassa Shreck ja hyvin meni. Nyt kyllä väsyttää julmetusti.

 

T-74, kiitos rohkaisevasta puheenvuorostasi. Pahoinvoinnin kourissa edellen, mutta nyt sentaan teki mieli syoda juustoa ja soinkin melkein puoli pakettia .

Meilla mies tulee vasta toista ja leffaan paastaan, jos paastaan, vasta alkuillan naytokseen. Siivouskin jai kesken huononolon takia. Mutta ei toisaalta viitsisi valittaa, kun oman vauvan saaminen on oikea ihme. Sen eteen voi hiukan karsiakin.

Asuntokeskusteluun, meilla kaksio rivitalosta ja opieni piha. Ihan heti ei ajateltu muuttaa. Viela pari vuotta varmaan tassa asustellaan. Eihan se pikkuinen viela ensimmaisina kuukausina omaa huonetta valttamatta tarvitse. Tosin muuten tilan kanssa voi tulla ongelmia.

 

Iltoja kaikille ja paljon myötätuntoisia halauksia kaikille pudonneille Itselläni kun on takana kaksi alkuraskauden km:a ja yksi tuulimuna (kaavittin viikolla 14), niin tiedän kyllä miltä tuntuu. Kieltämättä tuo, että tuulimuna meni noin pitkälle aiheuttaa kyllä melkoista epävarmuutta tähän olotilaan. Onneksi on ensi viikolla jo neuvola; toivottavasti sydänäänet kuuluu. Ja jos ei kuulu, niin sitten varaan ajan yksityiselle ultraan...

Töissä olen muutamille maininnut ja osa on jo huomannut, mutta kukaan ei uskalla kysyä mitään Massu on mullakin aika lailla samannäköinen kuin Toukomurulla.

Meillä on nyt muuton jälkeen ihan kohtalaisesti tilaa; 100 neliöö (paritalo). Molemmilla pojilla on omat huoneet ja nuorempi olikin huolissaan, että mihin se "pentu" laitetaan kun se syntyy. Tosi rakastavan oloinen veli Pojan puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei löytänyt siihen hätään muutakaan sanaa; oli eka joka tuli mieleen. Sanoin, että "pentu" laitetaan tietenkin sinun huoneeseen ja sinä hoidat yötä päivää :kieh: Lapsukaisen nassu oli sen verran musta, että jouduin kertomaan totuuden. Pikkusisko/-veli nukkuu tietenkin äidin ja isän kanssa samassa huoneessa. Eniten lapsiraukat pelkäävät sitä että joutuvat vaihtamaan kakkavaippoja Taitaa kuulua nuorison normipelkoihin nuo vaipanvaihto- ja hoitopelot =)

Joku kysyi, että miten kohtua tunnustellaan: Selälleen maate ja kädellä painellaan tuosta navan alapuolelta. Kohdunpohja ei vielä ainakaan minulla ole kuin noin 5 senttiä häpyluun yläpuolella, mutta kyllä sen rajan tuntee kun painaa. Eikä se vauvaa vahingoita. Terkkari tunnustelee samalla lailla.

pahoinvointi on minullakin iltapainoitteista ja alkaa heti kun vatsa tyhjenee liikaa. Olenkin ottanut tavaksi syödä kuitupitoisen aamupalan, kunnon lounaan ja kunnon päivällisen, niin kuvotus ei pääse iskemään. Illalla riittää joku hedelmä, leipä tms. Toivottavasti noilla opeilla ei painokaan ala nousemaan liikaa. Nyt on tullut jo 1,5-2 kg. Ei kiva.

 

Hei teille kaikille!

Olipa ihanaa löytää tällainen keskustelulista =).!!! Paljon samoja tuntemuksia tuntuu olevan ihmisillä. Odotan toista lastani toukokuuksi,uusioperheessä, esikoinen edellisestä perheestä alakoulussa.

Mies on ulkomaan komennuksella. Täällä kotopuolessa emme ole vielä kertoneet kuin yhdelle ystävättärelleni. Ensi viikolla aion uskaltautua kertomaan pomolle. Se on vaikeaa, koska olen pätkätöissä ja sopimus menossa katkolle. Mulla on ollut verenvuotoa (onneksi pientä), ja jouduin olemaan yhden päivän poissa ja kävin lääkärillä kun säikähdin, esikoisen kanssa ei vuotoa ollut ollenkaan. Lisäksi nyt on tullut pientä huippaamista ja huonoa oloa.

Tässä on vielä tulossa poissaoloa kun jouduin pikalähetteellä naistenpolille munasarjakystan kontrolliin...saas nähä mitä tekevät..

:flower: teille kaikille ja mukavaa viikonloppua!

 

Tervetuloa kaikki uudet odottajat!!!!! :heart:

Mua jännittää mielettömästi huominen ultra Pelkään niin kovasti,että onkin tuulimuna tai vastaavaa... Täytyy koittaa ryhdistäytyä :ashamed:

Mun pahoinvointi on muuttunut selvästi aikasemmasta... nyt on sellanen epämääräisen tuskainen olo ajoittain,ei hyvä,eikä erityisen huonokaan. Välillä tulee yhtäkkiä yrjörefleksi Enää ei kuitenkaan vedä työkyvyttömäks... eli pahimmillaan olo oli rv6-7,tiedä sitten onko kyse normaalista olon paranemisesta vai onko jokin hätänä... Ainakaan ei ole loppunut sillai yhtäkkiä,mitä vois pitää ehkä positiivisena merkkinä.
Rinnat on samalla tavalla arat edelleen ja mahatuntemuksia ollut paljon tällä menneellä viikolla.

Pahoittelen tätä oman navan tutkiskelua nyt,mutta koittakaa ymmärtää...oon niin jännityksessä. Tulen huomenna kertomaan miten meidän kävi :wave:

 

Repalle tsemppiä ultraan! Hyvin se menee =) Onko sinulla muuten jo np- ultra vai menetkö muutoin vain katsastelemaan pikkuista? Tulethan sitten heti kertomaan kuulumiset

Itse odotan malttamattomana ensi perjantaita, jolloin on neuvola. Silloin menossa rv 10+2 ja toivon mukaan kuulemme sydänäänet! Ja jos ei kuulu niin tämä tyttö tilaa saman tien ultra-ajan ihan vaan tarkistaaksemme, että kaikki on kunnossa :ashamed: Huoli Nirpun hyvinvoinnista on suuri, vaikka mies tuossa lohdutteli, että kyllä se pieni ainakin elossa on, kun äiti edelleen sen kun oksentelee ja on huonovointinen
Tänään tosin en ole oksentanut kertaakaan vielä ja olokin on suht' hyvä. Taitaa johtua leppoisasta sunnuntaipäivästä, kun ei tarvi mitään erityistä tehdä B)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :flower:

Carmen ja Nirppu (rv 9+4)