Hei taas pitkästä aikaa
Taas hengessä olen ollut mukana ja juttuja lukenut. Kaikenlaista tässä tapahtunut. Appivanhempien luona oltiin reissussa ja pääsin tutustumaan brittiläiseen sairaalankin sen aikana. Omaa napaa lisää lopussa. Yritän nyt ensin vastailla juttuihin, mistä on ollut keskustelua.
Todella isot halit kaikille menetyksen kohdanneilla :hug:
Ja Neiti80 onnea tuplaodotuksesta :hug:
Vakuutus otetaan jo ennen syntymää. Tai meillä siis Tapiolassa vakuutukset ja sieltä kun ottaa 3kk ennen laskettua aikaa, niin on lapsivakuutus voimassa heti lapsen syntymän jälkeen. Näin tehty ennenkin. Ja hyväksi havaittu, vaikka ei vauvoina/syntymän jälkeen olekaan ollut mitään ongelmia heti. Kuopuksella korvatulehduskierre ja tuubit nyt korvissa.
Lastenhoito kyllä järjestyy synnytyksen alettua. Yksi ystävä asuu melkein naapurissa tai sitten pari sisarustani voi ottaa lapset. Tyttö haluaa todennäöisesti mennä isänsä luokse silloin. Ja hän saa näin tehdä. Jos jo ei satu olemaan siellä. Mutta siitä en ota stressiä. Meillä myös ihana pph, jonka kanssa varmasti pystytään tarvittaessa sopimaan jotain, vaikka pojat ei enää vakituisesti olisikaan hoidossa. Mutta tuo tuskin tarpeen. Tai sitten äitini ottaa lapset.
Influenssarokotusta en ota. Pari vuotta sitten töissä piti ottaa se sikarokotus, josta mulla käsi tuli todella kipeäksi. Muutenkin sinä talvena tuntui olevan enemmän kipeä, kuin muuten. En ole rokotusta muuten ottanut, edes raskaana ollessa. Jos nyt satun sairastumaan, niin soitan vaikka anopin apuun lapsia hoitamaan. Mutta siis ulla jotenkin huono kokomus tuollaisista rokotuksista. Ei kiitos tänne. Kuitenkin oon ihan perusterve, niin en koe tarvetta.
Työnimenä meillä nyt vahvistunut tuo Ladybug. Mulla jotenkin niin vahva TYTTÖOLO. Mikään kuitenkaan ei oe varmaa, mutta en muistais, että aikaisemmista näin vahvaa oloa näin aikaisin ollut.
Oireita mulla ajoittain. Pahoinvointi nyt kyllä jo jäänyt eikä oikein mitää kuvotustakaan ole enää. Rinnat on arat edelleen ja yölläkin olen pitänyt rintaliivejä, jotta vähän antavat tukea eikä rinnat roiku, kun nukkuu kyljellään. Tyynyilläkin olen välillä tukenut.
Kutinaa myös minulla säärissä ollut, vaikka suihkun jälkeen rasvaan perusvoiteella joka kerta. Kuiva iho vähän kauttaaltaa, mutta varsinkin sääristä.
Ylipainoa mulla on, mutta silti farkut, joissa napit ei mene enää kiinni. Ja kyllä itse jo huomaan, että vatsa on kasvanut ja mieskin huomasi. Muut ei onneksi kuitenkaan vielä osaa katsoa (paitsi anoppi), niin ei ole tarvinnut kertoa.
Raskausarpia mulla jo ylipainonkin vuoksi, mutta kolmen kokonaisen raskauden jälkeen, on tämä vatsa menetetty näille arville. Mitkään voiteet ja öljyt ei enää pelasta. Mutta tuo kookosöljy kuulostaa kivalta, jos kerta vähän viilentäis.
Keikkalle menosta jotkut jutteli. Itse olen menossa marraskuun lopussa, joten silloin jo todennäköisesti näkyy selvästi raskauskin. Mutta siis tällaisille keikoille, kun menee tiettyä esiintyjää katsomaan, ei ole ollut muutenkaan tapana alkoholia juoda.
Li voimia ja haleja. Voi kun saisitte miehen kanssa sovittua. :hug:
Sitten (.)
Mistäs sitä alottais. Oltiin siis viime viikko (syysloma) miehen vanhempien luona. Lennot meni hyvin, vaikka yksin lensinkin kolmen lapsen kanssa. Olin aluksi suunnitellut, että mennään Helsinki-vantaalle bussilla, mutta se kestää sen 2,5 tuntia ja autola kuitenkin ajaa alle kahdessa tunnissa. Sit kanssa turvallisempaa lapsilla istua istuimissa ja nukkuivatkin päiväunet vielä siinä samassa. Ja oli kyllä kiva tulla takaisinki, ku pääsi omalla autolla kotiin, mutta siinä kohtaa en enää itse voinut ajaa.
No torstaina sitten joku mun riiviöistä oli jättänyt autot hienosti parkkiin portaisiin. Meillä kotona tämä siis kiellettyä ja poikien pitäisi tämä tietää. No tietenkin sitten kaaduin. Onneksi oli enää pari askelmaa jäljellä, ettei sattunut pahemmin. Mutta siis mulla nyt oikea käsi kipsissä ja kyynärluu murtuneena.
Kipsi on kuusi viikkoa. Saan pois joulukuun alussa. Sairasloma siis ainakin sinne asti ja varmaan jatkuu vielä pari viikkoa ton jälkeenkin, kun eihän kädellä vielä heti pysty nostelee. No kai se sitten tässä menee. Hieman vaikea tosiaa kirjoittaa tekstiäkin ja käyttää hiirtä. Oikea kätinen siis olen. No onneksi lapset sen verran isoja, että ei tarvitse kantaa ja nostella.
Onneksi ei tarvinnut kättä leikata. Mulla samassa kädessä ollut veneluunmurtuma (peukalon ja ranteen välissä oleva pienen pieni luu) ja se operoitu 6 vuotta sitten ruuvilla ja luusiirteellä.
Lisähaasteen siis elämään tuo se, että mies viikot poissa kotoa ja välillä jopa 10 päivääkin.
No siellä ultrasivat tietenkin sitten, kun olin kaatunut. Pikkuisella kaikki hyvin. Ja tosiaan yksi tyyppi sieltä vilkutteli. Sikäläisen lääkärin mukaan vastasi sillon 11+5, mutta omien laskujen mukaan nyt menossa 11+4, joten mennään nyt vielä sillä. Ensi maanantaina siis nt-ultra, joten odotan sieltä sitten parempaa varmistusa.
No ei siinä vielä kaikki. Lauantaina mieheni veli ja tämän puoliso joutuivat autokolariin. Ei mitenkään heidän syy. Joku rattijuoppo. Molemmat loukkaantuivat. Tämä puoliso mursi reisiluunsa, mutta muuten voi hyvin. Mieheni veli taas löi päänsä kunnolla. Aivopaineet nousivat ja tehohoidossa edelleen on. Nyt kuitenkin sain just vähän aikaa sitten tietää, että aivopaineet laskeneet ja huomenna yritetään herätellä, jos ei lähde uudestaa nousuun.
En tiedä mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Eilinen päivä oli kaikin puolin sekava. Onneksi siskoni mies tuli ystävällisesti lentokentälle bussilla ja ajoi meidän auton kotiin turvallisesti, ku en yksi kätisenä ajaa. Olisi kuitenkin tehnyt mieli jäädä Englantiin, että tietää, mitä miehen veljelle käy. Kuitenki mulla myös tietoa asioista, joten paljon tukeutuivat minuun heti onnettomuuden jälkeen. No kuitenkin meillä jatkuu elämä ja tytöllä koulu. Tyttö tosin torstaina menee isänsä luo taas viikoksi, niin voisi tietenkin ajatella (ku minäkin sairaslomalla), että lähtis vielä poikien kanssa sinne viikoksi. En tiedä sitten.
Maanantaina on kuitenkin nt-ultra, joten ennen sitä ei voi mennä ja sit taas tyttö kuitenkin taas kotiin torstaina.
Jos jotain positiivista haluaa asiasta etsiä, niin että mieheni sentää siellä töissä tällä hetkellä viikot, joten pystyy olemaan lähellä veljeään.
No pojat vien pph:lle kuten on jo sovittu. Saavat yhden aterian siellä ainakin. Käsipuolena hankala keksia helppotekoisia ruokia varsinkin nyt kun miehen veli makaa teho-osastolla.
Kertomisesta vielä. Eli päätettiin miehen kanssa kertoa raskaudesta hänen vanhemmilleen. Anoppi tosi arvas jo pari tuntia ennen ku piti kertoa. Seisoin kuulemma sellaisessa asennossa ja kädet jotenkin suojasi vatsaa, että arvasi.
Samalla sai sitten miehen sisarukset kuulla asiasta. Tosiaan vasta kuitenkin kaatumiseni jälkeen asiasta kerrottiin ja kaikki oli sit heti huolissaan. Mutta onneksi kaikki siis hyvin.
Esikoiselle myös kerroin, sillä hän jo siis 10 vuotta ja tuntui epäreirulta kerto muille ensin. Hän otti asia erittäin hyvin ja innoissaan jo odottaa. Siskoa hän toivoo. Isän luona pikkusisko myös ja sanoo välillä, että ei kestä noita riehuvia poikia.
Pojille kerrotaan, kun on kuvamateriaalia. On ehkä helpompi ymmärtää asia niin.
Tulipas taas purkauduttua. Ja kyllä vei aikaa tämä kirjoittaminen tällai yhdella kädellä.
Mukavaa viikkoa ja poksumisia taas kaikillle
Terveisin Tuhkimo + Ladybug 11+4 (päästiin siis kaksinumeroisiin) :heart:
Olis jännä kattoa missä vaihees ihmiset kehtais kysyä oonko raskaana