Li, todella ikävä tilanne, paljon voimia sinulle :heart: Ja niin kuin tässä nyt moni onkin tuonut esiin, niin myöskin minun mielestäni miehesi on kyllä aika voimakkaasti ylireagoinut, ja ainakin tehnyt päätöksensä hyvin nopeassa ajassa. Voihan olla, että hän tosiaan tulee vielä katumapäälle kun saa vähän aikaa rauhoittua ja tasata ajatuksiaan. Monestihan suutuksissa asiat kasvaa vielä suuremmaksi kuin mitä ne oikeasti on, ja jos miehesi on vielä temperamenttinen tapaus, niin ehkä tosiaan on päästellyt nyt höyryjään ja tajuaa itsekin rauhoituttuaan, että ehkä keskustelu ja toisen kuuntelu olisi nyt se tärkein asia. Toivon todella, että saatte asiat selvitettyä :heart: Mutta kuten jo aikaisemmin täällä sanottu, sinä pärjäät varmasti ilman miestäkin jos niikseen käy, ja sinulla on ihana pikkuinen ihme masussa kasvamassa ja tekstistäsi päätellen myös ihana äiti johon tukeutua :hug:
minkäställevoi, onpa todella ikävä tilanne, varmasti säikäyttää aivan älyttömästi. Onneksi sait jo tälle päivälle sitten ajan ultraan ja saat tilanteeseen varmuutta. Toivon sydämestäni, että kaikki olisi hyvin :heart: :hug:
eskapismi onnea hienoista ultrakuulumisista
Itseäni jännittää kauheasti tuo nt-ultra, kun tyttöä odottaessa siitä tuli ihan kauhea selkkaus. Ultrassa todettiin silloin, että niskaturvotusta on selvästi yli riskirajan ja lähetettiin perinnöllisyyspolille. Siellä sitten hyvin suoraan todettiin, että abortti olisi paras vaihtoehto kun olen niin nuorikin (silloin 21v, en mitenkään erityisen nuori mielestäni), enkä mitenkään voisi pärjätä vammaisen lapsen kanssa. Poissuljin itse täysin keskeytyksen mahdollisuuden ja vaadin päästä uudestaan eri ultraajalle. Pääsinkin seuraavana päivänä, turvotus näytti täysin normaalilta toisen lääkärin mielestä ja verikokeiden tuloksetkin tukivat, että terve lapsi tulossa. Ja tyttö on nyt täysin terve kohta 6-vuotias energiapakkaus joka jo lukee kovaa vauhtia ja kirjoittaakin
Että vähän on luottamus mennyt noihin ja siksi aluksi mietinkin, osallistunko seulontaan ollenkaan nyt, mutta mies sitten sanoi, että onhan se hyvä tietää jos jotain havaittaisiin, niin osaisi sitten ehkä vähän paremmin valmistautua tarvittaessa.
mymosa, täällä myös yksi hormoonihirmu ilmoittautuu
Uskomatonta miten sitä ei nykyisin pysty lähes mitään elokuvaa katsomaan ilman että jossain vaiheessa pitää itku tirauttaa, ja tosiaan pikkuiset vauvat, suloiset eläimet ja tytön piirrustukset saa kyllä niin itkun tulemaan. Ja tänään oli kaikkein uskomattomin, kun tuli itku siitä kun mies lähti töihin. Tiedänhän, että hän sieltä taas illalla takaisin tulee, enkä ymmärrä mistä tuo purkaus johtui... Mies vähän säikähtikin aluksi, ja kyseli kovasti että onko kaikki kunnossa, voiko hän lähteä. Piti sitten vielä soittaa perään kun jo tilanne rupesi itseä hymyilyttämään, ettei raukka koko päivää ole töissä huolissaan :heart:
lily-rose, oih, ne liikkeet on kyllä niin ihania ja taianomaisia, en millään malta odottaa, että ne pääsee taas tuntemaan :heart:
Yö tuli nukuttua todella huonosti, oli jotenkin niin turvonnut olo ja jomottaa alavatsaa, varsinkin oikealta puolelta. Toivottavasti ei ole huono merkki... Kipu ei siis ole kovaa, mutta sellaista jomotusta kuitenkin ja ajoittain pientä repäisykipua juuri noustessa tai kylkeä nopeasti kääntäessä. Ja vessassakin sai juosta yöllä kolme kertaa pissalla... Tulee varmaan juotua niin paljon tuota vettä, kun se helpottaa jonkun verran jääpalojen kanssa pahoinvointiin ja ellotukseen. Mutta nyt esikoisen kanssa touhuamaan
Hyviä vointeja kaikille :heart:
vauvaqme & pikkuinen 8+2
