Voi ei
minkäställevoi! :hug: Voimia ja peukut pystyssä, että kävis hyvin kuitenkin! Niin kauan on toivoa, kun on elämää...
Tervetuloa uudet! Kyllähän tänne mahtuu, mukavaa kun on porukkaa! Ja hyvässä hengessä.
hamahelmet minkä ikäiset kaksoset teiltä löytyy? Ja hui, että vielä kolmoset olis tullu siihen lisäks!
Onnea taas hyvistä ultrakuulumisista! Tosin kurjaa
marenda toi myrkytyspelko. Jos ne lääkkeet kuitenkin ehkäisee eikä ole haitaks, niin varmasti parempi vaihtoehto syödä niitä?!
mymosa täällä toinen itkupilli. Katon mieluiten yksin telkkaria tällä hetkellä, koska IHAN MIKÄ TAHANSA voi avata hanat!
Puhumattakaan joku vauvoihin tai eläimiin liittyvä liikuttava juttu; viimeks tänään katsoin Neloselta Vauvan tarinaa ja itkuhan siinä tuli, kun vauva oli saatu pihalle.
Jossain vaiheessa taisin turruttaa itseni noihin, kun katselin päivittäin edellisen odotuksen (tai sen mitä pysty, lähinnä loppuraskauden äitiysloman alettua) puolesta välistä alkaen. Ja siis edelleen.
Mutta nyt taitaa tulla taas ne omat traumat edellisestä synnytyksestä pintaan... Ja sitten tossa joku aika sitten, kun se yksi hevostalli ja 12 hevosta paloi, itkin joka kerta kun luin siitä lehdestä. :'( Mutta kyllä välillä siis suunnilleen paahtoleipämainos saa itkemään.
Eilen äijät kyseli tallilla, miten raskaus etenee, kun paljastin siellä sillon sen sähköiskun jälkeen asian. Ja kysyivät, että olenko ollut ärtynyt; no kyllä! Jostain syystä en kestä koirilta mitään ylimääräistä ja tänään toi uros oli kusassut sisälle ja nyt jo neljänä yönä oksentanut.
Että menee hermot! Ja viime viikolla narttukoira oksenteli monta päivää, siihen auttoi madotus. En nyt ymmärrä, mistä toi uros on sairastunut, ja tosiaan oksentaa vain öisin. Ja hermo menee, jos tallikoira (joka on oikeasti maailman kiltein tapaus!) pyörii jaloissa ja häiritsee mun hommia tai hevoset pöllöilee... Ja huomaan muutenkin olevani melko huonolla tuulella. Ehkä se tästä, kun tää olo joskus paranee?
Tosiaan jotain närästystä tai pahoinvointia taas ollu pari päivää, tänään tuli jo mieleen, voisko olla sappivaivoja? Miltä ne tuntuu, täällähän joku oli kärsinyt???
Voi että on hyvä mieli, kun sain pitkästä aikaa pestyä akvaarion.
Kerran kuussa pitäis jaksaa se tehdä ja nyt oli vissiin melkein kahden kuukauden väli, ja sen kyllä huomas. Ei sitä viitsi edes ihailla, kun levättyy.
Mulla on myös edellisestä raskaudesta sellanen
anitan vyö. Oli kyllä tosi hyvä ja tuki isoa mahaa. Vielä ei oo tullu mieleen ottaa käyttöön, vaikka selkä alkaa jo väsyä tallihommissa. Pitäis ehkä kokeilla? Ja eilen tunsin ekan
supistuksen, kun toi vajaa 2,5-vuotias oli taas omilla retkillään tallireissulla, ja juoksin hetken sitä etsien. Aina se on hyvässä tallessa, mut hätä iskee, kun ei heti näe missä menee.
Edellisessä raskaudessa muistan ekat supistukset jostain ehkä viikolta 14-15, kun revin ohdakkeita pihalla maasta. Oli siis kauhean rankkaa hommaa. Mut ei mulla koskaan oo niistä haittaa ollu, muuta kuin hidastanu vähän tahtia.
Olispas kiva päästä johonki keikalle.
En muista, millon viimeks ollu... Viime raskaudessa en tainnu käydä missään yöelämässä, mut ekassa kyllä joitakin kertoja ja viimesen kerran käväsin baarissa 10 päivää ennen laskettua aikaa.
Ei siinä mun mielestä pahaa ole. Mut joku desibeliarvohan on, minkä yli ei sais mennä ainakaan pidemmällä raskaudessa. En tiedä tästä alusta, vaikuttaako vielä?
