Synnytys muistoista... Mulla synnytys meni kaiken kaikkiaan niin hyvin, vaikka ponnistinkin aktiivisesti vajaa 2 tuntia. Se fiilis jotain ihan tajutonta vaan, semmoinen alkukantaien meininki, mikään muu ei ollut olemassakaan sillä hetkellä kuin mää ja poistuva maha
Mulla on omalla kieroutuneella tavalla ikävä synnyttämistä
Lohjalla synytin, osasto oli ääriään myöten täynnä, mutta kaikille riitti kätilöitä, hoitajia ja huoneita
Ekan yön sain olla keskenäni uuden tulokkaan kanssa, sitten ilmaantui huonekáveri :headwall: Kaiken kaikkiaan mulle jäi tosi hyvä maku koko puuhasta,vaikka kipeää se kyllä teki, ei siinä kieltämistä
Jälkimainingit fiiliksineen onkin sitten toinen juttu. Mä koin täydellisen epäonnistumisen tunteen jostain syystä :/ Multa meinasi voimat loppua ihan totaalisesti eikä vauva meinannut syntyä, kaipa se siitä johtui...Pitkään painoimieltä, enkä saanut oikein sanotuksi kellekään
Juma, mua ärsyttää ihan tajuttoman paljon ne sairaala-sarjan synnyttäjät, jotka puhisee ja vikisee...
Mä huusin ku hullu, kirosin ja raivosin
Harmittaa, kun en pääse tapaamiseen
Voi kökkö...
Fysioterapeutin kanssa juttelin selkä ongelmista (mulla tulosssa varmaan uusileikkaus) ja tultiin siihen tulokseen, että vaunujen työntämisessä on haittapuolensa, selkä menee kyyryyn varsinkin ylämäissä...Olkaahan tarkkana, kun kärryjä lykitte, muistakaa vetää napaa selkään ja kiristellä vatsa lihaksia
Mulle kaikki eteenpäin kohdistuvat taivutukset on ihan tuskaa, kerran jalat mennyt alta. Onneksi ei ollut Röhkö sylissä. Manduca on olut paras tapa liikkua vauvan kanssa, siinä saa selän asennon pysymään ryhdissä koko ajan
Meillä opittiin päristelemään toissapäivänä..Oli kuningatar-soossit pitkin seiniä. Pitää ruokkia tuo poika jossain teltassa, sadeviittaan j a uimalakkiin pukeutuneena