Hitsi kun ei ehdi enää kirjoitella tänne...Joka päivä kyl käyn lukeen teitin juttuja mutta kirjottelu aina jää.
Galluppi meillä ei kans oikeastaan ole mitään muutoksia tehty kotiin. Tosin otettiin jo tänne muuttaessa huomioon perheenlisäys joten sinällään tietty on vähän asiaa ajteltu. Tää talo on tosi avara pohjaratkaisultaan joten yhdellä silmäyksellä näkee liki koko alueen. Ovet pidän kiinni meidän makkariin, vessaan ja pesuhuoneeseen, muuten on Neealla vapaa pääsy kaikkialle. Lääkkeiden kanssa olen vähän ylihysteerinen. Mulle kun jäi Netan synnytys jupakan jälkeen päälle lääkeitä roppa tolkulla. Pelottaa aina et joku puolikas tipahtaa lattialle ja eksyy tytön suuhun :ashamed: Pääsispä noist jo pian eroon.
Käytiin Netan kanssa neuvolassa. Mitat oli 5470g ja 60 cm. Tosi hyvin kasvaa. Ja kaiken huipuks tyttö päätti sitten esiintyä neuvolassa ja käänty ensin selältä mahalle ja sitten viel toistepäin. Meidän keskostyttö, 4,5kk (oikeastaan vasta 2kk) Kyllä siinä äimisteltiin niin minä kuin neuvolan tätikin, Netta vaan hymyili ja nauroi. Ihan kuin olis vedättänyt meitä 6-0. Ihme pimu.
Neea on oppinut juoksemaan ja meillä riittää vauhtia. Uusin leikki on se että juostaan karkuun kun vaippa pitäs vaihtaa. Hauska leikki...siihen asti kunnes pissat tulee viel joku päivä sohvalle
Kiukuttelusta: Joo sitä on liikkeellä ja paljon. Neealle on tullut ihan hulluna omaa tahtoa. Milloin minkäkin asian takia heittäytyy polvilleen ja itkee. Uusin on "raivostuminen" jos ei saa jotain mitä haluais (kuten vessaharja...yäk!) Tyttö alkaa ensin vapista, sit muuttuu punaiseks ja lopuks tulee komentava huuto. Välistä tuo lähinnä huvittaa mutta ei kyl aina... Varsinkin jos toinenkin huutaa yhtä aikaa. Teidän pitäs nähdä mut lähtemässä ulos näiden kanssa. Kumpikin huutaa kuin hinaja, vihaavat pukemista. Mä koitan pysyä järjissä laulamalla : Antakaa mäkin huudan, mäkin olen kännissä... Joo, ei ehkä ihan kohtaan sopivat sanat, mut kuitenkin. Munkin tekee mieli silloin huutaa.
Parisuhteista tosi kurja kuulla että täällä toisilla on niin kurjasti asiat. Tsemppiä teille mun sydämmen pohjasta! Älkää suuttuko tai pahastuko tästä kommentista mutta koittakaa muistaa lapset aina vaikka itsellä olisi vaikeaa. Sanon näin siksi että olen nyt käynnyt läpi lapsuuttani ja mun vanhempien suhdetta terapiassa. Moni mun pelko johtuu lapsuudessa koetuista peloista. Ja mun lapsuuden pelot liittyi vanhempien riitoihin ja siihen että mua pidettiin siinä välikapulana. Porukat sysäs omia ongelmiaan mulle tai siis mä aina luulin että olen syypää heidän kaikkiin riitoihin. Hei eivät jaksaneet tai tajunneet selvittää minulle sitä että minä en ollut syypää riitoihin. Äiti oli vähän väliä eroamassa isästä ja mä pelkäsin sitäkin niin että valvoin yöni. Jouduin kuuntelemaan kuinka vanhemmat mollasivat toinen toisiaan minulle jne. Jonkin sortin perhehelvetti siis...tai sellainen soutaa-huopaa suhde. Mutta lapsi ei kykene sellaista ymmärtämään, lapsen tunnetason ymmärrys on hyvin suppea kun taas meillä aikuisilla tunteet voivat heittää tosi laajassa skaalassakin. Mulle itselleni nuo pelot on jäänneet tosi vahvoina tunteina, vaikka nyt aikuisena tajuankin että tuollainen on ihan normaaliakin, jossain mittakaavassa. En tiedä ottiko kukaan tästä mitään selvää...Olen maailma surkein kirjoittaja. Anyway en siis tahdo loukata vaan toivoa parasta teille jotka koitatte selvitellä välejä kotirintamalla.
Mä yritän pian ottaa kuvan noista meidän piiperoista ja laittaa sen tänne näytille.
Kiva kun olette kaikki olemassa täällä :heart: :hug: