TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 HELMIKUUSSA

kaikille sairastaville paranemisia :hug: ikävä tauti tuo ripuli

matami: toivottavasti olis ihan ohi menevää väsymystä..toivotaan että kevään aurinko piristää sun mieltä, ei siihen kovin kauaa enää mene kun rupee aurinko lämmittää ja sen mukana mielikin virkistyy =)

poika: uskon vahvasti että jos elämässä on ollut jossain vaiheessa paljon menetyksiä tai muuta ikävää niin kyllä ne jossain vaiheessa luo omat pelot tulevassa..näin ainakin mulle on käynyt jotta lasten menetys jätti pitkäksi aikaa pelon lähimpien ihmisten menetyksestä kuten itse pelkäsin mieheni menetystä ja pitkään kykein vieressä enkä olis halunnut päästää vierestä pois..toivottavasti sun pelot menetyksistä alkaa helpottaa ajan kanssa kuten itsellä, ei ole kivaa elää ainaisessa menetyksen pelossa :hug:

carmen: kyllä asiat varmasti järjestyy kohdallasi ja onneksi saat apuja tarvittaessa vanhemmiltasi, on siinä etujakin kun vanhemmat asuu suht lähellä, kunpa omatkin vanhempani asuisivat edes hiukan lähempänä, sen lisäksi että nyt asuvat kaukana niin ovat töidensä puolesta kiireisiä eikä aina viikonloppuisin viitsisi heitäkään aina vaivata kun haluavat kuitenkin levätä ja sen heillekin kyllä soisi raskaiden töiden jälkeen...eiköhän se oma identiteettikin sieltä jostain kaivaudu esiin kun lapset kasvaa isommiksi ja alkavat itsenäistyä enemmän

lc: nuo tuntemukset kuvasivat lähinnä niitä ensimmäisten kuukausien ajatuksia, onneksi mun olo alkoi paranemaan loka-marraskuun vaihteessa, jaksan kyllä touhuta lapsien kanssa mutta välillä tosiaan kaipaan sitä aikuista seuraa kun ei ole ollut paljoa ketää kenen kanssa olisin masennuksesta puhunut, omalle äidille kun asiasta yritin vihjailla, niin sanoi usein ettei näin vahvalla ihmisellä kuin kuulemma itse olen voi olla masennusta..niin en sit hällekkään aina huonosta olostani kertonut vaan aina kun multa kysyttiin vointia niin sanoin että hyvin menee.. mut entäs ihmisellä joka on kokenut kaikenlaista ja yrittänyt pitää ittensä koossa ja jaksaa etiäppäin hymyssä suin ja esittää muille hyvää oloa vaikka sisuksissa huutais niin uskon myös että jossain vaiheessa se paha olo purkautuu ulos väkisinkin vaikka olis aiemmin yrittänyt puhua asiat selviksi, ehkä mun masennus oli kaikkien menneiden asioiden , menetysten odotuksen aikaisten pelkojen ynnä muiden asioiden summamutikka joka sit purkautui kun tytön loppujen lopuksi terveenä syliini sain..en sit tiiä. nyt kuitenkin ajatukset on valoisemmat kuin aikoihin..toivottavasti sunkin väsymys väistyy kun kevääseen päin mennään :hug:

nyt pitää mennä laittamaan iltapalaa muksuille ja unille tuo pienempi

 

Täällä liityttiin sitten kanssa sairastavien joukkoon; neidillä kuumetta ja poika ripuloi :|

 

kaikille masutaudin kanssa painiville rutkasti haleja!!! ja tietty muillekkin! Muistakaa antaa lapsille paljon nestettä!!!! Pikkuset kuivuu tosi äkkiä!! ja tarkkailkaa pissan määrää, se on aikas hyvä indikaattori onks pienellä kaikki hyvin vai ei. Mut ainakin pelästytti toi pojan kuivuminen tosi pahasti.. Onneks ei tullu mitään vaurioita, mutta nyt tarkkailen pissan määrää koko ajan!

Kurpitsa: toi on kurja juttu, jos ei oo ketään aikuista kenelle vois puhua pahasta olosta / ahdistuksesta! Mun onni on varmaan ollu se, että avaudun aika helposti ihmisille mua painavista asiosta, joten kaverit ja mies on saaneet kuulla mun pahasta olosta. Omalle äidille en oo kertonut että ahdistaa. Hän ei ymmärrä, koska oon tosi vahva ihminen jne!!! Kaveripiirissä on ihmisiä kenellä on myös ollu ahdistuneisuutta ja masennusta, joten ymmärtävät huoleni! Onneks on ystäviä. Mainitsit että sulla ei asu siellä lähellä ystäviä. Ootko koittanut mennä mukaan mammatapaamisiin tms??? Sitä kautta vois tutustua uusiin ihmisiin!! Ja onneks on tää palsta! meille voit aina purkaa tuntoja! Kevättä ja valoa kohden!!!!!

poika mulla on kanssa jatkuva menettämisen ja epäonnistumisen pelko!! mutta yritän parhaani, jotta se ei sais mun elämästä valtaa!!! Ja toisinaan onnistunkin ihan hienosti asian suhteen.

poitsu on syöny illalla tosi reippaasti!! Tuli tosin pari oksennusta kun yritettiin antaa klimppisempää ruokaa.. Mutta en usko että olis mahataudista enää kyse kun kako kuiteski ennen laattamista.. Sori laattajutut.. Poika vaikuttaa nyt hyvävointiselta ja ruoka maistaa, oon siitä tosi ilonen!! tänään suju nukuttaminenki jo hieman helpommin ja poika on nukkunut jo yli puol tuntia yöunia. Pikkuhiljaa päästään takasin normiarkeen!!

Vitsit. pääsin pitkästä aikaa ittekseni saunaan.. Eväänä vielä kylmä olut! kylläpä oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa!!!

ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

 

Elama voitti.

Eevalla on ihottumaa. Koskaan aikaisemmin ollut mitaan, mutta nyt heloittaa niska ja ylaselka ihan punaisena. Sellaista pienta nappya taynna. Paha sanoa mista tuli, tanaan kun on ollut vahan mita sattuu. Kavely puistossa, jossa Eeva sai rapeltaa jasmiinin oksaa (kylla muuten tuoksuukin taalla jo, ihan kevat). Sitten maisteltiin piadinaa, silitettiin kissaa ja paalle sit metsamarjasoseet. En ihmettele siis, etta ihottumaa tuli. Pitaa odottaa etta katoaa ja yksi kerrallaan kokeilla uudelleen. Jasmiinin kanssa voi olla Suomessa vaan aika hissua.

Ahdistus tulee ja menee. Aika hyvin olen oppinut hallitsemaan ajatukseni ja sulkemaan pois ahdistavat asiat. Enka osaa erottaa mika johtuu vauvasta, oman minan menettamisesta, oman ajan puutteesta, vasymyksesta ja mika kaikesta muusta. Enka ma jaksa enka pysty kenellekaan kertomaan milta oikeasti tuntuu. En ole koskaan osannut puhua tunteistani. Paitsi miehelle, en kenellekaan muulle ennen enka jalkeen. Hassua, etta siksi mua pidetaan vahvana. Kun en osaa muutakaan sanoa, kun etta hyvin menee. Kirjoittaminen auttaa kylla vahan asiaa.

Mahatautilaisille paranemisia.

 

birdie: toi on kyllä hassua tuo ajatus monilla ettei vahva ihminen vois masentua, mä olen kyllä myös hyvinkin avoin ihminen silloin kun haluan asiasta avautua mut toisaalta pystyn pitämään sisälläni halutessani paljonkin asioita puhumatta, riippuu aika paljon ihmisistä kelle rupean puhumaan. miehelle oon puhunut varmaan kyllästymiseen asti, kyl se tuntuu ymmärtävän ja on monista asioista samaa mieltä, mun paras ystävä on kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta mutta en ole hällekkään alkuaikojen olosta kertonut( hän on tytön kummi ) kun hänellä on ollut itselläänkin nyt paljon murhetta omassa elämässä. mulla on tyyli peittää murheet naurulla ja huumorilla, mikä ei aina ole se paras tapa.
mä olen hirveän huono lähtemään mammatapaamisiin, olen luonteeltani hieman ujohko vaikka yleensä kyllä saan helposti ystäviä, olen sellainen ihmisiä puoleensa vetävä mun vika on se että jään ajattelemaan liikaa ihmisten sanoja ja mietin liikaa mitä toiset musta ajattelee..tyhmää tiedän :ashamed:

onneksi on tää palsta, olette korvaamattomia!!

jaahas tyttö heräs, pitää mennä..

 

Huomenta! No huh huh mikä yö. Isompi nukkui ja on ihan normaali. Ehkä ei ollukaan mahatautia. Peppi oli ihan tulikuuma :| En uskaltanu mitata...varmaan heilahtamalla olis se 40 ollu. Nyt konttaa tossa menemään kuitenkin.

 

Huomenta.

Kipeille pikaista tervehtymistä :hug: Meillä vielä räkää tulee vaikka eilen luulin et ois vähenemäänpäin....

Masennus... Mulla oli nopee ja rankka synnytys,kun se istukka jäi kiinni ja sitä irroteltiin yms. Näin pojan vasta myöhään illalla uudestaan ja mies joutu heti lähteen kotio,eli olin ihan kuutamolla,yksin poitsun kanssa vieraiden ihmisten kanssa samassa huoneessa... itksekelin siellä sairaalassa,mun yleiskunto oli aika heikko ja poitsuhan alotti jo sielä sen mahasta valittamisen. Pahinta kuitenkin oli kotona kun mies meni heti töihin ja jäin vauvan kanssa kaksin. Ja kun Kasperia ei voinut jättää hetkekskään itellään vaan se nukkukin mun sylissä... sillon olin tosi poikki,tuntu epätodelliselta... mut mies sit jäi kotiin kun huomattiin etten jaksa. Jälkeenpäin oon ajatellut et se oli jonkunnäköstä synnytyksenjälkeistä masentumista...
Myöhemminkin on tullut noita väsyjä,lähinnä kun oon ollut niin huolissani noista ilmavaivoista...oon ollu tosi lopussa,mutta masennuksesta en ehkä menis puhumaan. Mullahan on ennen lasta ollut joka syksy lähestulkoon masennusta,joskus ihan lievänä ja joskus pahempana. Nyt viime syksynä en huomannu et olis ollut mitään erityistä...

Pakko taas mennä kun appivanhemmat tulossa kylään :wave:

 

Huomenta!

Jaksuja kaikille sairastaville ja hoitajille :hug: :hug: !!

Miä tuossa tyhjensin pehmoleluista ja säädin pohjan alemmaksi Edithin häkkisängystä....sain idean, et neiti voi alkaa nukkuu päikärit omassa sängyssä....alkaa olla liian vaarallista nukuttaa isossa sängyssä...joskus putoominen voi olla kohtalokasta ....no just annoin tisuu ja kannoin neitin omaan "pesäänsä"....sinne jäi heräämättä..oli niin söpönen siel :heart: ....toivottavasti nyt oppis nukkuun...voi kyl herätessään saada laagin...mis oon |O !!...ajattelin nyt aluksi päikkärit siel...ja pikkuhiljaa alkaa suunnitteleen noit öitä...en kyl tiijä...kun yötissi on neitille pakkomielle...ei nukahda tutil yöl...vaan tissii on saatava....ja se on helppoo, kun on vieres...siis alkuyöstä kelpaa tuti...mut klo: 4.00 joka aamu...on saatava ruokaa ...ei hiljene muuten...no olen itseeni tyytyväinen, jos saan nuo päikkärit neitin nukkuu edes sängyssään =) !!

 

Masennuksesta Kaikille hurjasti ajatuksia, ihania juttuja erilaisine tunneskaaloineen. Mulla on ollu joskus muistaakseni kans lievä masennus - muistaakseni pikkukolmosen jälkeen. Olin aika uupunut ja kaikki tuntu ihan toivottomalta. Esikon kans sitä tutkaili elämään, kakkosen kanssa tuli ehkä jonkinsortin uhmaikä itselle - muistan jakson kun oli pakko päästä kotoo ulos heti kun mies tuli töistä kotiin - lähdin jumpalle & salille ja biletin aika usein tai siis sillon tällön mutta oli vaan pakko päästä - kerran hyppäsin siljalinelle ja soitin kotiin vasta aalloilta, että nähhäänpä ylihuomenna oli kyllä hyvä veto, olin 4 h kaikenmaailman hoidoissa, lilluin, söin hyvin ja nukuin hyvin!!!! Taisin oikeesti olla aika uupunut =)

 

Öhhöhhöh, tätä väsymystä ja pahaa oloa

Olipahan mukavat bileet ja olo tosiaan on sen mukainen. Tahtois mennä takasin nukkumaan, just vedettiin parin tunnin päikyt ja likka on täynnä virtaa taas - äiti ei

Pientä jännitysmomenttia saatii eiliselle ku mummi ja sen mies tulivat. Aluks oli kovasti vierastamista ja neiti alko hysteerisesti huutamaan. Oli toki väsyny ja pitkä aktiivinen päivä takana ja huuto oli sitten sen mukainen. Iltapuuro iskän syöttämänä, äidin sylissä ja mummon kanssa kukkuu-leikkiä pelasti kaiken. Mummista tuli kaveri ja me päästiin rauhassa lähtemään eka syömään ja sitten bileisiin Ja kiltisti oli menny nukkumaan, tosin herätti mut sitten seittemältä maitopulloa hakemaan.

Ihottuma, täällä kanssa löyty eilen aika iso punainen läistä alaselästä, niinku just pakaran yläpuolelta. Hmmm.... mistäköhän moinen mahtais johtua?

Sairastaville paranemis- ja jaksutoivotuksia.

Varmaan täytyy mennä vaihtaa likka kuiviin ja ruokkiakin se :/

 

Edlalle voimia krapulaan,kiva et meni juhlat nappiin =)

Meillä noita punasia läiskiä on nyt ilmestynyt kylmillä ilmoilla,ovat siis sellasia kuivia... itelläni tulee kans,niin en ooajatellu et olis mikää oire...posket oli ainakin nyt paremmat kun on ollu nollakeli...

matami,Edithillä varmaan nälkä vielä yöllä kun ei niin tukevasti syö,meillä on kello 6 pakollinen ruokailu sitä ennen vaihtelevasti =)

Meil on nyt eilen ja tänään uponnu safka..muutin välipalan lounaalle jälkkäriks,en tiiä johtuuko siitä vai onko nyt vaan hyvä päivä... nuhakin on hiukan parempi,et sekin voi olla yks tekijä. no pääasia et maistuu...meni jopa hiukan sattumiakin

Eilen oli viittävaille ettei lähteny konttaamaan,pidättelin oikein hengitystä... mut sit lysähti masulleen Kyl se hilkulla on.... Juttuakin on tullu tänään kuin runebergiltä...ihan uusia "sanoja" taas...

 

Kotona taas! :wave:
Ollaan tosiaan nyt kotona, ja neiti voi hyvin! Mitään kunnon syytä ei löytynyt miksi se "joku" oli paisunutt henkitorven ympärille, mutta kortisonilla saatiin se laskemaan, sai 4h välein tipalla. Epäiltiin tulehdusta tai sitten maito allerigiaa. Saatiin lähete VKS:ään niihin altistus testeihin ( vihdoin ja viimein ) ja sit resepti että saadaan hakee apteekista maitoa neidille. Nyt kun on ollut 3pv ilman nan:ia on ne punaiset läiskät ym. hävinneet, pikkusen jaloista ja selästä vielä löytyy. Ja niinkun birdie sanoi kannattaa vaipasta seurailla sitä pissan määrää, niin he tekivät sielä TAYS:issakin..

:hug: kaikille kipeille vauvoille!

Pitää mennä tuun pian takasi.. :wave:

 

majj: hyvä että pääsette altistustesteihin, jos syy löytyiskin siitä maidosta..

repa: kiva että sielläkin on ruoka maittanut =)

 

carmen: mulla oli tommoiset:

http://salattu.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=97631039.
Jostain syystä niitä ei siellä saksalaisen liikkeen sivulla enää ole. Aika isot ja painavat ovat vaikka olevinaan matkarattaat. Eivät juuri mitään maksaneet.
Sinuna hakkisin ennemmin oikeat Baby jogger city mallit, vaunukopalla. Niissä on yhden käden mekanismi avattaessa ja sulkiessa. Ja kulkee missä vaan.

http://www.minimaraton.fi/epages/AJP.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/09042006-133869/Products/6806/SubProducts/68060

Portugalissa, hollannista tai saksasta saa varmaan halvemmalla, jos jaksaa etsiä.
Tuo on siis juoksuratas, joka kulkee vaikka 50cm lumessa ja sohjossa, samoilta sivuilta löytyy Mini versio joka on alle 300e. Riittää kaupunkiin, ei välttämättä juoksemiseen hiekkateillä.

 

Kotona taas oon ihan poikki, mut kyllä oli kivat bileet. Ens viikolla lähdetään viel Tampereelle ja ehkä käväistään Helsingissä ennen kun meen töihin

Majj hyvä kun ootte onnellisesti kotona. Aikast pelottavalta kuulosti, mut hyvä kun pääsitte hoitoon nopeesti.

kurpitsa mulla ei oo ollu masennusta vain väsymystä vähän mikä kuuluu asiaan ja ehkä sellasta tylsistymistä. Mulla tukiverkko täällä lähellä. :hug: sulle hyvä et oot pitänyt esikoisen hoidossa. Jos se on äidin etu niin se on tosi ok eikä kenenkään pitäs siihen mitään sanoo.

katrinainen täälläkään ei ole menkkoja kuulunut :wave: en kyllä kaipaakaan

Carmen meillä joskus kun neiti vaan hyörii ja pyörii niin kun antaa lusikan käteen niin sit ruoka taas maistuu ja pää pysyy suht paikoillaan. Sä tosiaan tarviit ne tuplat --voi sun miestä kun niissä meinaa säästää. Mun siskolla kivat, tilasivat saksasta olivat edullisemmat, niin kätevät ja kevyet. En muista nyt merkkii mut voin kysästä. Mulla muuten kotona kans tylsistymistä välillä ja töihin kaipaan -sinne palaankin huhtikuussa. Kyllä sullakin sitä vauhtia sit piisaa kun kakkonen syntyy ja varmasti kaikki sujuu paljon luontevammin kun yhden kanssa olet jo harjoitellut. Se on niin suuri juttu kun isovanhemmat asuu lähellä.

pottailu me istutaan aina ruokailun jälkeen. kakka tulee usein, mut pissaa ei olla saatu kuin kerran saaliiksi. Mut neiti tykkää kans istuu.

matami, naukuri mä kävin Lahdessa kaupungilla ja sivistyin -nyt tiedän mitä ovat Popin vaatteet ja millaisen puvun Matami tilas neidilleen. Meillä ei täälläpäin oo niit vaatteit myynnis ei sitä Jesper Junior liikettä, mut Turkuun taita tulla nyt se Popin liike. Kiva kun löytää uusii liikkeitä -oli hyvät alet ja tietty sorruin shoppailemaan.

Meillä esikoinen huutaa täällä pääpunasen ja kiukkuaa ISÄLLE vaihteeks Nauttikaa siis vauva-ajasta kun se uhma alkaa ei se taida loppuu koskaan. Pikkunen on kiltisti ja toinen potkii ja rimpuilee itsensä kanssa. :headwall: Tällaista tänne. :wave:

 

Mää tein sitte sen mistä on varoteltu... nimittäin nukutin viereen :ashamed: Ja kappasvaan,nukahti lähes samantien...jotain höpis ja sit nukahti.
Mua vaan rupes nyppimään tuolla yläkerrassa istuminen,se on niin harvinaista et nukahtais heti tai ees kohtalaisessa ajassa,yleensä se ottaa sen puolisen tuntia. Ja sit siinä pitää kuitenkin olla kokoajan taputtelemassa,kääntämässä kyljelleen ja melko useasti nykyjään myös syliin ottamassa. Ja kun tätä nyt on tahkottu useampi kuukausi,niin tuskin toi tuosta helpommaks on muuttumassa. Nukkuu siel sängyssään ehkä max 2h,mut hyvin usein nykyjään vaan sen 40 min ja sit en saa millään jatkamaan unta... nyt kun pariin otteeseen oon saanut tuolla ensin nukuttaa sen puolisentuntia ja siihen päälle 40min jälkeen tunnin yrittää uudelleen jatkamaan unia,niin totesin et tää ei oo enää hauskaa..
Koko yö kun menee enempi vähempi hyssytellessä,niin jumankekka en rupee luopumaan mun omasta ilta-ajasta. Kerta se meidän sängyssä paremmin nukkuu,niin nukkukoot sit sielä... ja mielummin makaan joka ilta hetken vieressä,kun puoli-iltaa pinniksen yllä hääräämässä.
Täytyy vaan muuttaa toi vuode turvalliseksi... on mulla siellä laitaviritykset,mut paremmat pitää kekata. Eipä toi kyl oo vielä kertaakaan pyrkinyt alas sieltä,mut kertahan se on ekakin =)

Noin,tulipas tilitettyä

Kasper meni tänään 2kertaa vahingossa istumaan Tuskin se sitä oikein itekkään älys,et miten pääsi siihen pisteeseen... mut katotaan nyt,miten nää konttaus/seisomis/istumistreenit jatkuu kun tosissaan nyt kaikkia yrittää yhtäaikaa

Majj: No jopas,olisko se sit se maito... hyvä et pääsitte nyt kunnon altistukseen. Miä epäilisin meidän kohdalla sitä maitoo edelleen,ellei sitä olis altistettu... mut olin niin kauan maidotta,eikä kasper muuta saanut,et kai se vaan on hyväksyttävä että se ei se ole. Hyväjuttuhan se tietty on,mut kun tuntuu et joku tota poikaa vaivaa,kun niin piereskelee yötämyöten :/

 

Heippa!

Täällä ihanan rentouttava päivä/yö vietetty miehen kanssa Käytiin leffassa, syötiin japanilaisessa ja nautittiin hotelliyöstä. Pojalla oli mennyt oikein hyvin mummulassa. Teki kyllä hyvää, sen verran väsymystä täälläkin on viime aikoina ollut liikkeellä...

majj: Voi hurja, mitä teillä on siellä ollut meneillään! Onneksi oli suojelusenkelit mukana ja kaikki on nyt ilmeisesti ok? Voimia sinne :hug:

Merika: Hyvä, et oli hauskat bileet Joo, mä oon ihan menettänyt sydämeni niille POPin vaatteille... Mut normihintasena en tosiaan moniakaan raaski ostaa. Alesta sitten

Edla: Hahaa, likka meinaa et äitee ei lötkötä vaan viihdyttää Mut hyvä, että bileily meni hyvin ja tyttökin oli selvinnyt mummin kanssa. Vai kummin päin se nyt menee... Kävittekö muuten siellä värikylvyssä? Me muutes lopetetaan uinti tän kuun jälkeen. En oo enää ollenkaan tyytyväinen siihen ns. opetukseen. Ei olla tehty moneen kuukauteen (lokakuun jälkeen ) kuin yksi uusi asia! Viimeks meitä ei ehditty opastaa lainkaan, kun toinen ohjaaja oli poissa ja edelliskerrallakin lupas tulla näyttämään jonkun jutun, mutta ei tullu koko kertana. Hermot menee kun pitäs itse koko ajan vahtia ja kysellä, et mitä sit vois tehdä ja olisko jotain uutta. Mur. Mennään sitten uimahalliin kun poika lähestyy 1v.

Carmen: Oon kuullu noista kaksosten/sisarusrattaista tosi hyviä kokemuksia. Meillä tässä pihapiirissä on monella perheellä sellaiset, vaikka ikäeroa on toisilla lapsilla jopa 2v. Itse en ees kuvittelis et noin pienellä ikäerolla pärjäis ilman! Pihapiirissä kehuttuja ovat mm. Teutonian Team Alut ja Emmaljungan Twin City Crossit. Kuulemma arvokkaita, mutta kestäviä ja hyviä. Kaveri tilas tosin Teutoniat Saksasta ja sai monta sataa edullisemmin ja vielä ilman toimituskuluja.

kurpitsa: Ihana kun kirjoitit tänne tuntemuksistasi. Aina täältä vertaistukea löytää, kun meitä on täällä niin paljon! Mulla taas meni alku ihan mahtavasti ja ihmettelin missä se paljon puhuttu väsymys viipyy. Typerys. Tulihan se sieltä sitten. Syksyllä oli pariin otteeseen aika tiukkaa, kun pojan yöt oli mitä oli. Sitten taas helpotti mut nyt on taas erinäisistä syistä ollut aika väsynyt olo. Mut ei nyt masennusta. Typerä kommentti kyllä, et eihän vahvalla ihmisellä voi olla masennusta! Mä oon ollut sellanen täydellisyydentavoittelija ja opiskeluaikana sain vedettyä itseni ihan burn outiin omaa ahneuttani (opiskelin maisteriksi 3 vuodessa ja kävin viimeisen vuoden myös töissä kokopäiväisesti... ). Silloin oli masennus kyllä varmaan oikea diagnoosi, mutta jotenkin siitä vaan "ylpeydellä" yritin sinnitellä läpi. En siis jutellu kenellekään ja aina sanoin, et kaikki oli hienosti ja hyvin. Mies kyllä tiesi tilanteen, kun hänelle puhuin. Meni sitten ajan kanssa ohi, mutta nykyään oon tosi varovainen sen suhteen etten hamstraa itselleni liikaa juttuja. Etukäteen pelkäsin, et mulle varmaan tulee masennusta kun kuitenkin oli vaan muutama vuos tuosta edellisestä tapauksesta, mutta olin onnekas. Voimia sinne sinulle ihan hurjasti!!! :hug:

Ny meen hodarien kimppuun. Mies niitä väsää ja kohta varmaan syökin ne, jos en mee väliin

 

Olipa romaani, soriiiiii.....

 

Juu nyt kaikki tuntuu olevan ok! Luojan kiitos, ja todella taisi olla suojelusenkeleita mukana :heart: Ainut että maha on todella kovalla johtuu luultavasti siitä ette neiti oli 44h SYÖMÄTTÄ ekaks piti olla se 6h ennen tähystytstä syömättä, sen jälkee luultavasti kurkku oli niin kipee että ei saanut mitään alas, ja sit ku päästiin TAYS:iin sielä lasten lääkäri vielä määräs olemaan yön syömättä. Onneks meni sit tipassa nesetettä että edes jotain sai..

Repa: Mä oon kans huomannu että J nukahtaa omaan sänkyyn paljon huonommin kun esim. viereen ja oon kans mennyt joskus siihen että oon antanu nukahtaa meijän sänkyyn ja sit kun oon ite mennyt nukkumaan niin nostanut omaan sänkyyn. Tänään otettiin pinniksestä toinen laita pois ja sit meidän sänky siihen kiinni, periaattees nukkuu omas sängys mut silti tavallaan vieres.. katotaan miten yöt nyt sit lähtee menemään.

 

majj: Onneksi kaikki päätyi hyvin ja toivottavati saatte vielä varman selvyyden maidon kohalla.

Täälläkin alkaa poju olla jo ok. Syönytkin jo hieman tänään.
Vieressä nukkumisesta.. :ashamed: Meillä tuo esikoinen tulee vielläkin öisin viereen ja kyllähän tuo pienikin välillä viekussa nukkuu.. paha tapa, mutta oon aatellu, jotta tuo aika on elämästä niin lyhyt ja sitten tulee tuo aika, että ei enää viereen tuu, eikä paljon haleja saati pusujakaan satele, niin olkoon pieniä ja tuntekoon turvaa äitylin kainalossa nyt, ehtivät vielä yksinkin nukkua. Omaan sänkyyn kyllä molemmat nukahtaa.

 

Meillähän siis nukutaan muuten koko yö vieressä,mut tähän mennessä oon sitkeesti nukuttanut omaan sänkyyn...mut enpä nää siinäkään enää mieltä. Ja en sit tiiä onko se niin paha tapa olla vieressä,kuka sen oikeestaan määrittää jos niin on kaikilla hyvä olla

 

No johan taas tökkii sivut.... :/

 

Niinhän noi on koko aamun tökkinyt. Mä ehdin kiroon meidän koneen sinne minnä aurinko ei paista.

Flunssan kanssa täällä ollaan koko viikonloppu painittu. Toi pikkumies on ollut kyllä todella pirteä vaikka räkäinen ja yskäinen onkin ollut. Ainoa missä on huomannut muutoista on toi maidon juominen, kun ei ole kiva imeä tukkoisella nenällä.

Puita pitäis taas lähteen hakeen ja laittaa leivinuuniin valkea, mutta veto on ihan poikki, kun yö meni yskiessä. Leipoakin tänään pitäis, kun huomenna tulee päiväkahvi seuraa.

 

heipsan.

jep. sivut tosiaan tökkii. toivottavasti ei taas jutut katoa taivaan tuuliin.

Meillä on menny iltanukutukset nyt ihan mäkeen. Poika ei millään nukahda omaan sänkyyn.. Syliin kyllä.. eilen tankkas illalla puuron, sosetta ja maitoa 350ml parin tunnin aikana. Sitten vasta nukahti miehen syliin. Mulla meni jo hermot kun koitin poikaa nukuttaa sen pari tuntia. Mies käski olla ottamatta stressiä aiheesta.. JepJep. Mä en ymmärrä ku ennen saikkureissua nukahti niin nätisti omaan sänkyyn.

No onneks ruoka maittaa jo ihan tavallisesti. tänään ei oo tarvinnu toimia pellenä

sain muuten sen haluamani veskan. ja oli viel alessa. Jee!!!! Ja kilojakin oli taas lähteny.

nyt rupeen haaveilemaan uusista tapeteista. mies lupas vähän remppailla isyyslomalla joka alkaa ke

 

Ai niin mäkin olen saanut painoa vihdoin lähtemään laskuun jo hurjat -½kg olisin saanut aikaiseksi vaikka koko syksyn junnasin noissa samoissa lukemissa.