No niin, megauutisia. ENSIMMÄINEN "TOUKOKUUN" BABY MAAILMASSA!
Meille syntyi eilen minipoika, 1265g
Ja sepä oli sitten sellainen syöksy, että huh huh! Ensimmäinen tämän ketjun synnytystarina siis tässä:
Sunnuntai-iltana synnytys käynnistettiin, ilmeisesti siksi, että poju oli niin pienikokoinen. Muita syitä ei ainakaan tietääkseni ollut, vaikka sydänkäyrässä meitä pitivätkin tuntikausia. Käyrät ihan jees kuitenkin. No, su-yönä ja maanantaina ei tapahtunut mitään, joten käynnistystablettia aina lisättiin 4h välein päiväsaikaan. Seuraavana yönä oli supistuksia 5-10min välein, mutta ne eivät olleet kipeitä, sellaisia silti, että aina havahduin. Aamulla olin yhä ihan kii, samoin klo 13. Kohdunkaula oli kuitenkin kadonnut. Klo 14 alkoi tuntua astetta reippaampia supistuksia, piti jo keskittyä niiden aikana, 4 minuutin välein suunnilleen. Muun ajan vielä pystyi olemaan ihan normaalisti. Tunnin päästä kolmen aikoihin alkoi kärvistely, puol 4 pyysin jotain kipulääkettä, sain jotain, joka ei auttanut yhtään mitään. Supparit alkoivat olla tosi pahoja, no, infernaalisia suorastaan, olin sormelle auki, sain kuumavesipullon selän alle. Supistukset tuntuivat enimmäkseen selässä, josta liikkuivat alavatsaan ja nivusiin. Sitten seurasi kauhujen wc-reissu. Melkein ponnistin pönttöön, kun iski ihan kauhea hätä, mutta sitten muistin tai tajusin, että niin ei varmaan saa tehdä. Työllä ja tuskalla selvisin takas sänkyyn, sattui ihan sikana. Hoitsu paikalle, tsekkas tilanteen -> olin
kokonaan auki ja vauvan päälaki näkyi!! Sitten leikittiin sairaalasarjoja ja mua kiidätettiin sängyllä viuh vaan pitkin kerroksia synnytyssaliin. Matkalla pari tuskaisaa supistusta ja ponnistamisen pidätystä, huh vaan. Salissa ilokaasua naamalle, epiduraaleja ei ehditty edes miettiä... Kolme supistusta, kahdella ei mitään, kolmannella koko muksu ulos! Aikaa meni vartti siitä, kun olin lähtenyt osastolta.
Poju oli superpieni, mutta kauhean söpönä siinä rääkyi. Aika nopsaan kuskasivat sitten teholle. Mies saapui paikalle istukan aikaan
No, ehkä hänelle ihan hyvä, oli ollut niin paniikissa koko lähestyvästä ennenaikaisesta synnytyksestä. Istukka tuli aika nopsaan, ja sitten sain lepäillä ja syödä voileipiä. Sitten suihkuun, ja olo oli niin hyvä, että eiku siitä käveltiin mun huoneeseen pakkaamaan tavaroita. Hoitajat olivat ihan ihmeissään, että mitä, sä kävelet! No, ihan vähän vaan koivet tutisivat
Vaihdoin lapsiosastolle, ja käytiin sitten miehen kanssa katsomassa vauvaa. Beibe pärjäsi hyvin, saatiin kuvia mukaan, ja sitten mä jo meninkin lypsämään maitoa.
Tänään on lypsetty lisää ja katseltu ja vähän koskettu pikkuista. Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja vakaasti, poju hengittää ihan itte, kaikki arvot hyviä, syke hyvä, ei mitään hälyttävää. Ravintoa menee nenä-mahaletkulla, ja välillä antavat mun maitoa tai luovutettua. Huomenna päästään kokeilemaan vaipanvaihtoa.
Ennuste on siis hyvä, mutta eihän nuin pienistä pysty tässä vaiheessa vielä mitään sanomaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Pirteä kaveri kyllä, tänään katseli meitä ja otti isiä sormesta kiinni :heart: Mutta onhan se ihan käsittämättömän pieni.
Itse voin hyvin, ei juuri kipuja, en ole ottanut mitään kipulääkkeitäkään. Tikkejä sain pari, eli aikas vähällä pääsin. Toivon pääseväni kotiin pian, pitkästä aikaa! Tänään tuli 3 viikkoa sairaalaelämää täyteen.
Pieni on toistaiseksi täällä Lastenklinikalla, kunnes siirretään kasvamaan Kättärille. Jos kaikki menee hyvin, niin varmaan noin kuukauden päästä kotiin.
Tällaisia terveisiä täältä! Kerron lisää kuulumisia myöhemmin ja lueskelen kyllä teidän kuulumisianne myös!
MaiMei + (31 ja jotain, 4?) & miniboy