Heipä hei!
Käynnistykseen siis menin maanantaina kello 7.30, lääkäri oli määrännyt cytotec-tabuja kohdunsuulle. Toinen lääkäri katsoi, ettei niitä tarvita, joten puhkaisi kalvot 8.15 ja siitähän tuo sitten lähti. Pariin tuntiin pientä supistelua, joka ei juurikaan saanut avautumaan, oli pitkään sen 4cm auki. Sitten alkoi kivut kovenemaan hetkessä, ajattelin sinnitellä niin kauan kun vaan pystyn, mutta jokasen supparin jälkeen vannoin, että en kestä enää. Pyysin epiduraalia kahden maissa. Kukaan ei kuitenkaan siinä vaiheessa katsonut kohdunsuuta. Anestesialääkäri saapuikin nopeasti ja sain sen kaipaamani epiduraalin, jonka ihanan autuasta oloa en ehtinyt kokemaan, kun kätilö totesi minun olevan täysin auki ja voin alkaa ponnistaa. Olin ihan pihalla. kysyinkin, et oikeesti? Ja sitten vaan ponnistettiin, tuli kyllä ihan kunnon ponnistamistarvekin, esikoisesta en sellasta ollut kokenut. Huusin ja ponnistin, kätilö kannusti ja taas huudettiin ja työnnettiin, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen joku totesi, että miespuolinen henkilö saapui maailmaan kello 14.59. Kovasti se tuntui herraa harmittavan, koska huuto alkoi ja jatkuikin melko pitkään...=) Sain hänet paidan alle lämpimään ja muistaakseni olin kovin onnellinen, koska olen vieläkin. :heart: Siellä salissa sitten aikamme köllöteltiin ja sitten mittailemaan. Painoa oli 3780g ja pituutta 52cm. Koko synnytyksen kesto oli merkitty 2,5h ja ponnistusvaihe 14min. Aika hassua, odotin monen tunnin koitosta ja mahdollisesti monen päivän käynnistelyä. Hyvä, että kaikki meni loppujen lopuksi näin helposti, vaikka kivunlievitykset jäikin kokematta. En nyt kuitenkaan luomuna voi sanoa synnyttäneeni, koska se epiduraali sinne kuitenkin ehdittiin laittaa.
Tänään kotiuduttiin, poika sulonen ja kiltti kaveri.
Onnea kaikille tulevaan koitokseen ja kiitokset seurasta täällä palstalla!!
Ja onnittelut kaikille muillekin synnyttäneille, lueskelen ehtiessäni kaikkien kuulumiset. :wave:
Nintzu ja Pökäle 3vrk