Meillä oli maanantaina varhaisultra. Kaikki oli hyvin, vastasi viikkoja (7+3 silloin) ja syke näkyi heti. <3 Helpotusta se ei silti tuonut mun keskenmenon pelkoon :'D
En tiedä miten saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan. Varsinkin kun luen aika paljon näitä ryhmiä ja keskusteluja ja googlailen, niin tuntuu, että melkein kaikki muut on joskus saaneet keskenmenon. Se tuntuu olevan ihan hirvittävän yleinen. Siksi oon koko ajan ihan varpaillani, enkä uskalla luottaa elämään. :'(
Pahoinvointi on ollut hirveää, illat on helpompia mut aamusta vähintään kahteen tai kolmeen asti iltapäivällä en oikeen voi tehdä mitään. Joskus saan aamupahoinvoinnin väistettyä, mikäli valvon aamuyöhön asti ja syön ennen nukkumaanmenoa reilusti. Sitten se pahoinvointi taas tulee, mutta illalla. Toisaalta paha olo helpottaa henkistä tuskaa ja pelkoa, kun tietää ainakin olevansa raskaana ja ei jää aikaa ajatella muuta kuin pahoinvoinnista selviytymistä. :'D
On tämä rankkaa.
En tiedä miten saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan. Varsinkin kun luen aika paljon näitä ryhmiä ja keskusteluja ja googlailen, niin tuntuu, että melkein kaikki muut on joskus saaneet keskenmenon. Se tuntuu olevan ihan hirvittävän yleinen. Siksi oon koko ajan ihan varpaillani, enkä uskalla luottaa elämään. :'(
Pahoinvointi on ollut hirveää, illat on helpompia mut aamusta vähintään kahteen tai kolmeen asti iltapäivällä en oikeen voi tehdä mitään. Joskus saan aamupahoinvoinnin väistettyä, mikäli valvon aamuyöhön asti ja syön ennen nukkumaanmenoa reilusti. Sitten se pahoinvointi taas tulee, mutta illalla. Toisaalta paha olo helpottaa henkistä tuskaa ja pelkoa, kun tietää ainakin olevansa raskaana ja ei jää aikaa ajatella muuta kuin pahoinvoinnista selviytymistä. :'D
On tämä rankkaa.