Toukokuiset 2009

Hei kaikille!

Kivaa, taas tullut uusia! Tervetuloa!

Moni on jo käynyt neuvolassa ja ties mitä. Minä en ole vieläkään soittanut neuvolaan. Ehkä ensi viikolla. Tai täytyy se jo sitten. Kun sanotaan, että ota yhteys 6-8 viikkoa edellisistä kuukautisista.

Nyt on taas ollut pari parempaa päivää pahoinvoinnin suhteen. Eilen jo ajattelin, että joko tuo nyt loppuu. Mutta ei nyt vielä huokaista helpotuksesta. Tänään ollut taas vähän huonompi päivä. Mutta mulla on onneksi aikasemmissakin loppunut jo viikolla 9. Kuulostaa ihan järkyttävältä ajatus, että loppuisi viikon 16 kieppeillä. Pakko vaan pitää huoli, että syö 2-3 tunnin välein, vaikka ei yhtään mikään maistuisi.

Oman oloni puolesta nukun ihan hyvin. Kakkonen vaan välillä valvottaa. Tulee aina meidän viereen. Toivottavasti se pikku hiljaa jää. Ei tule mitään, että on siellä isomahaisen mamman kanssa. Tai saatikka sitten, kun on jo vauva.
Mun ei ole ikinä aikasemmissakaan raskauksissa tarvinnut juosta yöllä vessassa. Olen tietoisesti iltaa kohden jättänyt juomatta, kummasti on minulla auttanut. Liekö tosta johtunut, että meidän kaikki vauvat ovat olleet loistavia nukkumaan. Jostain olen lukenut niin, että vauvat oppii jo mahassa tietyt rytmit. Eli jos äiti heräilee paljon yöllä, niin vauvakin saattaa heräillä paljon syntymän jälkeen. En tiedä pitääkö ollenkaan paikkaansa. No meillä ainakin pitää paikkansa tai sitten muuten vaan omaavat loistavat unenlahjat. Kaikki ovat nukkuneet kokonaisia öitä jo n. 2 kuukauden iästä alkaen. Eli ei kannata ajatella turhan negatiivisesti. Voi olla niinkin, että vauvan syntymän jälkeen nukutaan ihan hyvin. Ja jos on eka tulossa, niin ainahan voi nukkua itse päivällä, kun vauvakin nukkuu. Niin minä tekisin, mutta eipä ole enää mahdollista.

Hyviä vointeja kaikille!
Mipsa 7+4

 

Nyt tulee varmaan tyhmä kysymys, mutta toivottavasti sallitte

Eli vatsa tuntuu kasvavan kaikilla vähän eri vauhtia ja näkyvän eri vaiheissa.
Itse en osaa vielä oikein paikallistaa kumpua, eikä se varmaan vielä edes pitäisikään näkyä tässä vaiheessa (7+6).

Mutta MISSÄ kohdin se alkaa siis ensimmäisenä näkyä ja tuntua? Onko se heti häpyluun yläpuolella vai navan alapuolella, vai miten luonnehtisitte?

Ja onko muilla kahdeksatta viikkoa menevillä jo muutakin kuin turvotusta?

 

Ei tyhmiä kysymyksiä olekkaan;-) Etenkin esikoista odottaessaan kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
Vatsan kasvu kai riippuu niin yksilöstä. Mutta ei näillä viikoilla maha vielä oikeasti ole kasvanut. Se todellakin on vain turvotusta. Sf-mittojakin taidetaan mitata vasta jostain 20 viikolta eteenpäin.
Ja jos on esikoinen, sen myöhemmin se alkaa. Ts mitä useampi lapsi, sen nopeampaa se pullahtaa. Ja riippuu kuinka hoikka olet. Toki tosi hoikalla voi alkaa vyötärö kadota aikaisessakin vaiheessa tai sitten päinvastoin. Ennen esikoista olin hoikassa kunnossa. Ja pitkään meni ennenkuin mitään huomasin. Nyt on jo sellanen pömppö, että varmasti osa huomaa, jos osaa katsoa. (heh piilottelen parhaan taitoni mukaan).
Nyt varmaan joku vastaa, että ei se noin mene. Joten ei tämä nyt mitään 100varmaa tekstiä ollut. Lähinnä kai minun ajatuksia. Ja varmasti syömisillä on osuutensa jne. Ekaa odottaessa en kärsinyt pahoinvoinnista. ts ei tarvinnut syödä koko ajan. Joten varmaan sekin vaikutti.
Kyllä sitä itselläkin omasta mielestä on jo ihan selvä "vauvamasu". Ja kuten sanoin, että moni jo varmaan huomaisi jotain. Mutta pakko se on kai myöntää, että turvotusta se vaan on. Ei sitä oikein muuksi voi vielä kuvitella.

En nyt mikään asiantuntija ole, mutta näin maalaisjärjellä. Eiköhän se turvotus ole ylempänä vatsassa ja kasvu alkaa sieltä "alhaalta ylöspäin".
Korjatkaa viisaammat, jos ihan puuta heinää puhun.

 

Kiva nähdä, että joukkomme kasvaa. Tervetuloa uusille!

Innolla olen seurannut kirjoituksianne töissä ollessani, mutta siellä ei pysty vastailemaan viesteihin Aikaa kyllä olisi.

Tikrutar: Itsellä tuntuu, että tuo vatsa on kuin potkupallo, niin mukavasti turvottaa, vaikka viikkoja onkin vasta 7+3. Aamuisin saa miettiä päivän housuvalintaa ettei ala puristamaan kesken päivää. Pitäisi ilmeisesti alkaa pikkuhiljaa ostelemaan äitiysvaatteita. Jotenkin vain tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Välillä tulee mietittyä onko siellä oikeasti ketään. Tosin oireet kyllä vahvistavat epäilykset Rinnat on mukavan arat. Ei tarvitse kuin hieman koskea, niin johan sattuu. Itselläni palasi mieleen murrosikä, jolloin rinnat kasvoivat, kivut ihan samanlaisia...

Pahoinvointia on ollut ilmassa tänään yllättävän paljon. Vessaan ei onneksi ole tarvinnut vielä juosta, vaikka välillä on kyllä käynyt lähellä. Tänään mietin töissä, että mitä jos tästä nyt yhtäkkiä tulee tarve sännätä vessaan (joka on onneksi käytävän toisella puolella, mutta ovi lukossa) niin ehtiikö sitä ajoissa kaivaa avaimia ym. Tässä menikin muutama päivä hyvin ilman noita pahoinvointeja, luulin jo selvinneeni niistä, mutta en sitten ollutkaan...

Ja tämä väsymys tulee ja iskee aina iltapäivisin. Hieman on tuskallista sinnitellä töissä pari viimeistä tuntia ilman töitä, kun simmut yrittää painua kiinni. Iltaisin tulee nukahdettua siinä yhdeksän kieppeillä, joko sohvalle tai sänkyyn. Niin ja sitten noita yöunia häiritsee tuo vessassa juokseminen. Vähintään 2 krt/yössä tulee herättyä ja todettua, että taas se on noustava. Onneksi saan unenpäästä kuitenkin heti kiinni, ettei kauhiasti häiritse. Pitää kokeilla tuota Mipsan keinoa, josko se auttaisi.

Innolla odotan ensimmäistä neuvolakäyntiä, joka on vasta kuun lopussa. Olisin saanut ajan jo ensi viikolle, mutta töiden takia ja neuvolatädin loman takia lykkääntyi sitten tuonne asti.

 

Tikrutar: Mulla ei ollut vähän yli viikko sitten mitään näkyvissä mutta nyt on ihan selkeästi. Vaikka kuinka vetää vatsaa sisään, kumpu siihen jää Mies halaili mua takaapäin tänään ja oikein yllättyi vaikka olenkin aktiivisesti koko ajan esitellyt mahaani! Alavatsassa mulla ainakin kumpu on, juuri siinä kohtaa missä on farkkujen nappi (eli housut kiristää varsinkin istuessa).
Tänään saatiin vihdoin aika ultraan, odotan sitä kovasti, mennään 22.10. !

Huonovointisuus jatkuu...viime yönä piti herätä syömään kahden aikaan, aamulla oli hirveä olo, samoin päiväunien jälkeen. Heti jos kaksi tuntia ehtii tulla täyteen edellisestä syömisestä, tulee kauhea kuvotus. Mutta olen onnellinen oireistani - se pitää mielen positiivisena että tuolla on oikeasti joku!

 

Tuo on kyllä totta, että mitä useampi lapsi / raskaus, sitä nopeammin vatsa "pullahtaa". Tosin alussa itsellä ainakin ihan järkky turvotus, mutta nyt alkaa olla jo ihan selvä vauvamasu. Tuntuu kun esim. kumartuu; joku siellä vaan on "välissä", samoin kun yrittää vatsallaan nukkua. Eikä se häviä vaikka vetäisi vatsaa sisään kuinka

Mukavaa viikonloppua,
Aurorah ja Vappu 11+0

 

Huomenta! Tulin tänne kuluttelemaan aikaa kun on tuo päivärytmi ihan muuttunut. Nukkumaan ysin aikoihin ja heräilen itsekseni 6lta. Muuten en siis edelleenkään mitenkään lannistavaa väsymystä tunne. Hengästyminen on kyllä hirveää, tuntuu että happi loppuu jo rapuissa.

Tikrutar kyseli joskus ajat sitten mahasta.. Esikoisesta pieni maha tuli esiin varmaan joskus 4:nnellä kuulla. Kohtu toki tuntu jo aiemmin. Jossaki se tuolla alavatsassa on, ei ihan häpyluun yllä silti. Ja se on silleen aika syvällä siellä ja tuntuu kovana paukurana. Iteltä ei vielä tunnu..sitä tässä joka ilta "tunnustelen" mahalla maatessani.

Jaha, esikko heräs..potalle.

Eka neuvola oli pari päivää sitte ja oli aika tylsä perus-setti. Lähinnä samat paperijutut käytiin läpi jotka sielä jo on.

Keskiviikkona on pojan 2 vee kekkerit, enkä ymmärrä mitä aattelin ku päätin ihan lasten kutsut järjestää. Sillon en muistanu että kohta alkaa pahoinvointi.
No, eiköhän ne jotenki järjesty, ku käyn ostamassa valmista syötävää. Kakku kyllä pitäis vääntää, vaikka pahaa tekee ajatuski

Nyt puuron keittoon..

 

Täällä on kanssa huomattu tuo hengästyminen. Töissä ei tarvitse kävellä kuin raput ylös, niin kyllä hengästyttää perille päästyä.

Tuli tuossa lauantai-iltana käytyä juhlimassa siskon synttäreitä ja tietenkin sitä piti vielä baariin lähteä muiden kanssa. Kummasti ihmiset piti huolen, että juotavaa riitti, siis alkoholitonta. Koko ajan oli lasi edessä, eikä rahaa mennyt lainkaan. Ja sitten vielä autolla kotia, eikä aamulla tietoakaan krapulasta! Ainut miinuspuoli oli, että jossakin vaiheessa iltaa aloin saamaan mukavia itkukohtauksia. Liekö sitten iskenyt kateus muita baarissa olioita kohtaan, mutta oli hieman ongelmia pidätellä tunteita siinä vaiheessa. Autoon päästyäni mies saikin sitten osakseen mukavan itkukohtauksen... Paljastuipa siinä sitten parille kaverillekin samalla tämä odotus. Kummastelivat minkä minä aina kaikissa mahdollisissa juhlissa mukana oleva bilehile onkin yhtäkkiä selvinpäin autolla liikenteessä ja vieläpä ilman tupakkaa. Eipä siinä sitten auttanut kuin kertoa totuus. Noh, eipä tarvitse niille enää keksiä tekosyitä

On mielenkiintoista tai oikeastaan välillä jopa pelottavaa seurata tätä oman kehon toimintaa. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Toivottavasti töissä pysyy ainakin nuo tunteet kurissa ettei yhtäkkiä ala puhelimessa pillittämään

Pahoinvointi on pysynyt edelleen kurissa, muutamaan päivään ei ole edes etonut. Toivottavasti pysyy jatkossakin poissa. Rinnat on kyllä niin mukavan arat, että pieni kosketuskin sattuu ja ovatpa nuo kasvaneetkin. Tämän totesi siskonikin eilen. Ja vessassa saa juosta vähintään sen pari kertaa yössää. Eli kaikki tutut ja turvalliset merkit on tallella. Ja lisäksi nyt tuo itkuherkkyys.

Mielenkiinnolla odotetaan seuraavan viikon alkua. Kasassa nyt 7+6 ja neuvolaan vasta parin viikon päästä.

 

Ai onko muillakin hengästymistä =) Mä ihan luulin että se johtuu huonosta kunnosta ja pienestä ylipainosta jota minulla on ennestäänkin.
Asiaa ei paranna tietenkään kuukausi sitten ollut flunssa ja turvonneet limakalvot. Minulla on muutenkin sieraimet ahtaat joten nyt vasta ne ahtaat ovatkin.
RAskausviikkoja on 10+5 kyllä se siitä. Toivottavasti tämä kuvotus lakkaa pikapuoliin. Ens viikon torstaina onkin sitten ultra. Joudun menemään sinne yksin kun mies ei pääse enkä sitten viitsinyt venyttää ultraa kauemmaksi oman mielenrauhan vuoksi. Toisaalta pelottaa aivan hirveästi sillä vuosi sitten sikiö todettiin kuolleeksi. Matka sairaalasta kotiin on yli 60 km ja se oli viime vuonna tuskallinen. Toimin tyynesti koko sairaalassaolon ajan mutta kun pääsin autoon niin tunteet räjähtivät ja ajoin varmaan 10 kilsan pätkissä koko matkan. Nyt toiveet ovat korkeammalla sillä minulla on vieläkin pahoinvointa =) viime vuonna ne katosivat viikon 6 jälkeen sillä sikiö oli kuollut jo viikolla 5. Nyt minua pelottaa mahdolliset epämuodostumat =) minkäs sitä luonnolleen voi kun on hermoilevaa sorttia.

Anteeksi tämä vuodatus mutta jonnekin pitää tunteitansa hieman purkaa.

 

Tiuku72: On varmasti hermot heikkona, kun on tuollaista taustalla. Meillä on kanssa ensi keskiviikkona ultra ja se ei voisi olla yhtään aikaisemmin - tuntuu hullulta kun on jo 1/4 takana eikä vielä ole nähnyt merkkiäkään asukista! Mullakin edelleen huono olo eli toivotaan parasta, sen pitäisi olla hyvä merkki! Niin, ja hengästyn minäkin, varsinkin ylämäet on pahoja ja rappuset

Miten te ihmiset muuten olette liikkuneet? Mä on normaalisti tosi-liikkuvainen mutta kun hedelmöityshoidot aloitettiin (tai siis mentiin klinikalla, mitään hoitojahan ei ehtinyt tapahtua) sain käskyn rajoittaa raskaamman liikunnan 2 krt / vko. Plussan jälkeen olen vaan kävellyt mutta ajatuksissa olisi että kun huonovointisuus poistuu (jos se siis poistuu!) niin kävisin kuntosalilla ja jossain kevyissä jumpissa. Saa nähdä

Mukavaa viikon alkua kaikille- pysytään pirteänä vaikka ulkona alkaa olla jo kovin pimeää!

Haikara80 10+5

 

Mä sain ens torstaille seuraavan ultra-ajan! tosin ollaan jo kaksi kertaa päästy ultrassa käymään. ymmärrän teitä jotka ei vielä ole ultraan päässyt, että ei tunnu kivalle vaan odottaa ja odottaa! viime ultrasta nyt reilu viikko, ja mietin että miten siellä mahassa menee. ens torstaina viikkoja olisi 11+2 (luultavasti) joten pieni on varmaan taas kasvanut hurjasti. mies koittaa päästä mukaan tuonne, mutta ei oo varmaa onnistuuko vai joudunko menemään yksin.

ihanaa odotusta kaikille toivottavasti koko odotus sujuu kaikilta hienosti.

miida 10+0 (?) -joka odottaa jo mahan kasvamista

 

Hei vaan kaikille!

Vieläkö mahtuu joukkoon mukaan? Täällä olisi kakkonen tulossa, 7+3, laskettuaika painuu tuonne toukokuun loppuun, olisiko 28.5. Ultrassa kerran käyty (6+6) tarkistamassa asustaako toukka oikeassa osoitteessa ja sydän pumppasi jo hienosti. Ensimmäinen neuvolakäynti vasta tulossa, niin kiirusta pitää ettei ehdi kuin 27.10. (mies haluaa mukaan ja on ensi viikon reissussa). Pahaa oloa podetaan välillä, ihan urakalla mutta töissä olen saanut pidettyä salassa.. kukaan ei ole ainakaan tullut mitään sanomaan Alamasu ehkä hieman turvonnu, ehkä mut muuten ei vielä muuta kuin h***m**tin kipeet rinnat ja hormoninäpyt naamassa. Väsymys ehkä hieman jo alkaa hellittää ja liikunta alkaa taas maistumaan. Täytyisi varata niskapoimu-ultra.
Oletteko ajatelleet osallistua Downin oireyhtymän seurantaan äidin verinäytteestä? Espoossa sitä nyt tarjotaan kaikille raskaana oleville. Siinä verinäytteestä tutkitaan paria istukasta erittyvvää merkkiainetta.

Oikein ihanaa odotusta kaikille!

Tinka77 7+3, kakkonen, JS

 

niskapoimu ultra takana täällä ja kaikki hyvin, vauva kovasti jo liikkui. Niskaturvatusta oli vaikea mitata ja osallistuin tämän lisäksi myös veriseulaan vaikka veriseulahan vain laskee todennäköisyyttä enkä siksi niin kovin varmasti siihen luota.

Vilja 12+0

 

Täällä on lomasta selvitty, tosin esikoinen itkee hurjasti hoitoon vietäessä, sitä ei ole tehnyt edes silloin kun aloitti hoitopaikassaan alkukesästä, eli ei ollenkaan mukavaa, sydäntä raastavaa jättää lapsi joka huutaa kurkku suorana äitiä.. vaikka se huuto loppuu kuin seinään kun oon sulkenu oven perässäni, eli kyllä tuo tuosta varmasti aika nopeesti ohi menee.
Olipas ankeaa tulla takaisin töihin, ja kiirettäkin tietenkin kun välillä ollut poissa, uh. Ei millään jaksais : )
Ja nyt tilasin ajan ultraan, oli vaan kovin hankala täti langan toisessa päässä, ei meinannut uskoa ettei voi olla viikko kymmenen meneillään mun pitkillä 36+ kierroilla... ja sit kun kunta tarjoaa sitä veriseulaa ja se pitäis ottaa samassa yhteydessä, niin tämä täti halus että meen kuitenkin ennen ultraa sinne verikokeeseen, vaikka olen ymmärtäny että olis aika tärkeetä että se verikoe otetaan oikealla viikolla?? Miten se onnistui selittämään asiat mulle niin hankalasti että joudun nyt soittamaan neuvolaan vielä ja tarkistamaan asian. Muutenkin oli tosi ankea akka, joten ei oikeen fiilikset nousseet korkealle. Mutta siis jo 27.10 pääsen ultraan, ihanaa päästä kattomaan onko siellä ketään!
Tinka, tervetuloa mukaan!!
Haikara, mä käyn ratsastamassa kerran viikossa ja sit liikutan joka päivä meidän berniä, enempää en ehdi. Ja siis ihan kävelylenkkejä, joskus käydään pieni pyöräilylenkki. Mutta ihan perusliikuntaa. Sit kun toi ratsastaminen pitää jättää voisin mennä johonkin mammajumppaan vaikkapa.
nyt kahville!

 

Pahoinvointi on melkein kadonnut, enää muutamaan kertaan päivässä tulee kuvotusta. Toisaalta ihanaa, on normaali olo mutta toisaalta pelottaa, että onhan kaikki hyvin. Nyt mennään siis viikolla 12 ja neuvolasta saadussa oppaassa lukee, että pahoinvointi loppuu yleensä viikolla 12-16...Olisi jo se ultra!! Viikko tuntuu menevän aivan liian hitaasti.
Nyt suihkuun ja sitten opintojen pariin

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Täälläkin on nyt np-ultra takana ja kaikki näytti olevan hyvin. Sydän sykki hienosti ja np oli 1,4 eli reilusti alle "hälytysrajan". Tovin sai kätilö herätellä pikkuista tökkimällä ennen kuin suostui vaihtelemaan asentoa, jotta nähtiin joka suunnalta. Ja heiluihan siellä kädet ja jalat. Kuten epäilinkin, laskettuaika siirtyi viikolla eteenpäin toukokuun alun puolelle, joten korjaan sen tuohon listaan.

Väsymys on aivan huikea. Olin muutaman päivän saikullakin, kun alkoi tulemaan sydämen tykytyksiä ja muljahduksia ihan siitä, ettei päässyt lepäämään ja lopulta istuin vessakopin lattialla silmät kiinni, kun pöydän ääressä ei saanut tehtyä mitään. Ajattalin, ettei tässä ole mitään järkeä, ja muutama päivä kotosalla teki terää, kun sai vaan nukkua ja olla. Ihan kuin olisi jokin rankka virustauti päällä, niin poikki olen. Hengästyttää helposti, pahoinvointi on ehkä hiukan helpottanut enkä ole viikkoon oksentanut. Alavatsaa ja -selkää juilii usein ilmeisesti paikkojen venymisen takia ja öisin kolottaa lonkkia ja jalkoja on pakko liikutella usein.

Eli hirveästi en olotilastani ole nauttinut, mutta pääasia, että pienellä on masussa kaikki hyvin. Helpotti kummasti mieltä nähdä masuasukki ruudulla.

 

Toukokuun 2009 odottajat
1.5 vilja83,ensimmäinen (tuulimuna 04/08)
1.5.09 micelle
1.5.09 ekakertalainen
2.5.09 Aurorah, kolmas, vm -76, KYS
2.5.09 simpsa, esikoinen, vm -78, KOS
4.5.09 bamba, esikoinen
7.5.09 Tiuku72, kolmonen, SEKS
8.5.09 c¨,)~ , esikoinen, vm -81, OYS
9.5.09 Istarx, kakkonen
7.-14.5. Haikara80, esikoinen, vm -80
12.5.09 miida, esikoinen, vm -83
15.5.09 henttulivei, kakkonen
17.5.09 Isabel, kakkonen, vm -79
17.5.09 Punatulkku, kakkonen, vm -81, TYKS
20.5.09 Milla¤, vm -82
23.5.09 Tikrutar
24.5.09 Mipsa
25.5.09 Foxie82, esikoinen, vm -82
30.5.09 vilma79, kakkonen, vm-79, KYS
??.5.09 Onnestasekaisin, ensimmäinen, vm -89

 

Hei kaikille!

Tervetuloa mukaan Tinka!

Miida: tarjoaako kaupunki/kunta teille niin monta ultraa? Siis kun olet jo nyt käynyt kahdessa ultrassa ja seuraava rv 11+2. Minulla vasta ensimmäinen neuvola siinä vaiheessa. Ja ultriakin taitaa olla kokonaista yksi koko raskausaikana. Yritän vinkua yhden loppuraskauteen, koska vauvat olleet aika isoja. Eikä vieläkään ole ikinä tehty mitään synnytystapa-arviota.

Tinka: minä ajattelin osallistua siihen Down veriseulaan (vai millä nimellä nyt kulkee). Niin olen tehnyt aikaisemminkin.

Haikara: kaikki on varmasti hyvin! Ole onnellinen, nyt alkaa se lähes oireeton kausi. Kyllä niitä erinäisiä vaivoja tulee taas loppua kohti. Kannattaa nauttia! Pahoinvointi voi hyvinkin loppua tuossa vaiheessa. Eihän kaikilla ole sitä ollenkaan.
Itsellä tuntuisi nyt jo helpottavan ja on rv 8+4. Toisaalta onhan siitä jo kärsittykin 4-5 viikkoa. Mutta sitten kun luen, että ajattelet noin, niin kieltämättä tulee mieleen, että minunhan tässä pitäisi olla huolissaan. Kun viikkoja kuitenkin selvästi vähemmän.

Muuten, odotan jo kuin kuuta nousevaa tuota oireetonta kautta. Voi taas syödä mitä vaan, eikä tarvi olla koko ajan syömässä ettei pahaolo iske. Ja ei väsytäkkään. Joten voi elää lähes normaalia elämää.

Marraskuun puolella vasta eka neuvola. Huoh! Onpa olevinaan pitkä aika. Mutta on minun mielestä nämä 4-5 viikkoa menneet nopeasti. Ottaen huomioon, että fiilis ei tosiaan aina ole ollut kovin korkealla tuosta pahoinvoinnista johtuen. Nostan kyllä hattua teille, jotka jaksatte/pystytte käymään töissä!

 

Hei vaan kaikille!!

Eilen oli jo hiukan parempi olo ja oli jopa nälkä! Nyt sit taas tänään illasta pompsahti oksu olo. Kyllä mekin nyt taidetaan osallistua siihen seulaan np:n yhteydessä. Mä yritän tänään varata neuvolaan enkä päässyt linjoista läpi, täytyypi yrittää huomenna uudelleen. Menee ultra tuonne marraskuun alkuviikoille.

Mun on välillä vaikee saada syötyä tarpeeks ettei pahaolo iskis, ajatuskin sapuskasta saa oksuvedet suuhun. Töissä on kyllä kieltämättä välillä tullut haukoteltua niin paljon että jengi ihmettelee että mikä siinä on kun sä kuitenkin meet nukkumaankin niin aikasin...mitäs siihen kuin että pimeä kausi vaikuttaa , ei viitsi vielä kertoa jos vaikka jotain tapahtuukin.

Huomenna on töissä "wet lunch", täytyy jotenkin kiertää sujuvasti tuo alkoholillinen osuus ilman että käryää.

Tinka, 7+5, kakkonen ja JS

 

Mipsa: Kaikkihan ovat täysin yksilöllisiä, ja jotkut eivät kärsi mistään oireista koko raskausaikanaan...joten kaikki on varmasti hyvin. Ja mun kohdalla oireettomuus kesti tasan kaksi päivää ja eilen iski semmonen paha olo ja väsymys että oksat pois - nukuin ensin 2 tuntia ja sitten söin kattilallisen puuroa, sitten alkoi helpottamaan Viime yönä taas hirveä olo, piti herätä syömään ja sama homma heti aamusta.

Tinka: Olen miettinyt paljon sitä seulontaa, ei vieläkään päätöstä tehty. Toisaalta totta kai siihen kannattaa osallistua mutta toisaalta mikä oikeus on päättää kuka saa syntyä ja kuka ei....todella vaikeaa. Luin eilen vauva-lehdestä (joku vanha numero viime vuodelta) jutun kahdesta naisesta jotka olivat joutuneet keskeyttämään raskauden, sikiöíllä ei olisi ollut elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella, tuollainen juttu laittoi kyllä miettimään seulonnan puolesta.

Tsemppiä wet lunchille Ota vaikka karpalomehu+vichy tai joku muu alkoholiton drinkki!

 

Meilläkin tuota seulontaa tarjottiin ja kyllä siihen osallistuttiin. Verikokeessa kävin jo viime viikolla ja ensi viikolla on sitten se np-ultra. Vaikka kyllä nyt ainakin tuntuu, että kahden keskenmenon jälkeen ei ole mitään väliä, vaikka olisikin syytä epäillä esim. Downin syndroomaa..jotenkin tuntuu, etten keskeytystä pystyisi tekemään.

Meillä kunta tarjoaa kolme ultraa, mutta tosi hyvin on kyllä ylimääräiset kerrat neuvolaan järjestyneet (viikolla 7+ ja 9+). Noista km:stä johtuen kun halusin alussa käydä varmistamassa, että kaikki on ok ja neuvolassakin olivat samaa mieltä.

Mulla ei millään tämä väsymys ala helpottamaan; tosin aina syksyisin on veto pois, kun alkaa pimenemään eikä lunta vielä ole..voisin kevyesti nukkua yössä 10-12 tuntia; ei vaan oikein onnistu, kun on töissäkin käytävä

Mukavaa viikonloppua.
Aurorah ja Vappu 12+0

 

Hei vaan pitkästä aikaa!
Esikoinen on nyt keksiny alkaa nousemaan sängystä pois kun ei huvita nukkua. Mutta leikkiipähän nyt ainakin nätisti autoillansa, ettei äiti patistais heti takas sänkyyn. Muutoin on koko ajan vetämässä sormesta "Nennään!".

2-vuotis-juhlat pidettin ja ihan kunnialla selvisin, mutta huomena on sitte sukulaisille toiset. Uuden kakun leipominen oottaa :/ Tosin meinasin tällä kertaa vääntää vaan juustokakun aikuseen makuun.

Ainakin Simpsa ja Vilja oli jo käyneet np-ultrassa! Kivaa että kaikki meni hyvin! Näin se aika vaan kuluu siltikin melko pikasesti, vaikka tämän olon takia ei toisaalta siltä tunnu. Tänään meinaan mieki varata ajan ja eihän siihen ultraan enää ole ku parisen viikkoa. Viikkoja on nyt 9+0 tai 9+1 (neuvolan mukaan 9+1).

Alun perin meinattiin julkistaa raskaus isänpäivänä, kun sillon on 12 viikkoa täynnä.
Mutta katellaan huomaako kukaan lauantaina minun muuttunutta olemusta..
Mies nimittäin eilen sano, että alkaa jo vähä raskaus näkyä. Siis kyllähän se kohtu on jo melko pahkura, vaikka ei vielä tunnukaan.

Mutta nyt pitää viedä tuo lapsi oikeasti unille...

 

Toukokuun 2009 odottajat
1.5 vilja83,ensimmäinen (tuulimuna 04/08)
1.5.09 micelle
1.5.09 ekakertalainen
2.5.09 Aurorah, kolmas, vm -76, KYS
2.5.09 simpsa, esikoinen, vm -78, KOS
4.5.09 bamba, esikoinen
7.5.09 Tiuku72, kolmonen, SEKS
8.5.09 c¨,)~ , esikoinen, vm -81, OYS
9.5.09 Istarx, kakkonen
7.-14.5. Haikara80, esikoinen, vm -80
12.5.09 miida, esikoinen, vm -83
15.5.09 henttulivei, kakkonen
17.5.09 Isabel, kakkonen, vm -79
17.5.09 Punatulkku, kakkonen, vm -81, TYKS
22.5.09 Milla¤, kakkonen, vm -82
23.5.09 Tikrutar
24.5.09 Mipsa
25.5.09 Foxie82, esikoinen, vm -82
30.5.09 vilma79, kakkonen, vm-79, KYS
??.5.09 Onnestasekaisin, ensimmäinen, vm -89

 

Mipsa, musta tuntuu että olen aika onnekas, että tosiaan noin usein ultrataan. Meidän kunnassa on siis terveyskeskuksessa ultra, ja siinä ollaan nyt käyty neuvolan ja lääkärin yhteydessä. En tiedä kuinka usein jatkossa? Jos joka kerta katsotaan ultralla, niin onhan se hienoa nähdä pientä ja katsoo onko kaikki kunnossa. Varmaan loppupuolella ei kyllä niin paljoa ultrata? Saa nähdä, en muista nimittäin oliko siitä puhetta neuvolassa.
Nyt ens viikolla siis tuo np-ultra ja se on naapurikaupungissa keskussairaalassa.

Me ajateltiin kertoa tästä läheisille ihmisille siinä viikon päästä, kun tuo ultra on takana. Ei sillon ihan sitä 12 viikkoa ole takana, mutta kuitenkin. Tuntuu että haluaa jo jakaa tämän muidenkin kanssa kun vaan miehen. Miehen veli tulee meille ens viikonlopuksi, niin senkin takia hänelle ainakin kerrotaan sillon. Omille vanhemmille oltais haluttu kertoa kasvotusten, mutta välimatkat on liian pitkiä, niin ei nähdä varmaan pariin-kolmeen viikkon ainakaan.

 

Miida: Oletpa onnekas noiden ultrien suhteen. Niin ei kai sitä lopussa ehkä niin usein ultrata. Ei taida olla mitään syytä, mutta onhan se mukavaa päästä kurkkimaan vauvaa. Vähän olen kateellinen, mutta tosiaan tuohon yhteen ultraan on tyytyminen. Ehkä 20 viikon paikkeilla kustannan itse ultran yksityisellä. Ja loppuraskaudessa yritän vinkua ylimääräisen ultran. Viimeksi se onnistui, kun neuvolassa oli sijainen. Vakituinen ei siihen varmasti olisi suostunut. En vaan yhtään luota noihin käsikopelo juttuihin, vaikka edellinenkin neuvolan täti oli niin olevinaan kokenut.

Voi Haikara, ei se siis vielä helpottanutkaan. Tsemiä! No ei ole tainnut minullakaan. Oli muutama parempi päivä ja ehdin jo toivoa. Joka päivä on aina keksiminen, että mikähän nyt maistuisi. Ja minulla on kyllä valtava nälkäkin koko ajan. Tuntuu, että ei pysty paljoa kerralla syömään ja silti jää nälkä. Mutta pakko hehkuttaa, näin pitkälle olen jo päässyt enkä vieläkään ole oksentanut.
Ja edelleen jaksan ihmetellä, että mikä ihmeen aamupahoinvointi?! Mulla se alkaa iltapäivällä ja kestää siitä koko illan.

En tiedä koska kerrotaan. Vanhemmilleni olen aikaisemmin kertonut jo heti plussan jälkeen. Nyt ei vain ole ollut tilaisuutta. Esikoinen on aina ollut kuulolla. Ja jos hän sen kuulee, niin sittenhän sen tietää kaikki. Joten odotetaan tässä nyt vielä vähän aikaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!