TOUKOKUISET 10

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lumikki1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Paljon onnea Hannalle!!
Veit sitten meidän lasketun ajan:)

Edelleen täälläkin vauva jaksaa mahassa olla, oikein tyytyväisenä. Tänään taas neuvola, joita nyt sitten kaks kertaa viikossa.. Kävellen sinnekin kohta lähden. Ja kyllä on kokeiltu vaikka mitä että käynnistyis, lattiat on pesty ja pyynikin portaitakin kokeiltu.. Eivät toimi:D

heli 40+5
 
Onnittelut Hannalle!

Omasta navasta sen verran, ett välillä kyllä supistelee kipeästikin,mutt ei vaan irtoa ;)Vauvelikin rummuttaa tuolla ja koittaa potkia itseään ulos,mutt kun ei niin ei. Odottelu jatkuu siis täälläkin...
 
Onnea Hannalle!

Täälläkin vaan odotellaan... yhtään kipeetä supistusta ei ole tullut, nivuskipua ja sellaista kuumotusta kyllä, mutta eipä nuo näytä mitään tehoavan. Ei auta ku odotella.

Huomenna taas neuvola, ärsyttää jo käydä sielläkin ;)
 
Heipat!

Onnittelut Hannalle pikkuprinsessasta!!! =)

Jaahas, täällä onkin paljon kärsimätöntä porukkaa, toivottavasti pääsette pian kärsimyksistänne ja saatte sen ihanan paketin kotiin =)

Itsellä ei vielä ole mitään hätää synnytyksen suhteen, kärsivällisesti (!!!!) tässä odotellaan, että alkaisi edes vähän supistelemaan, mutta mitään kummallista ei vielä ole ollut havaittavissa.
Vatsa on löysällä ja selkä todella kipeä ollut nyt about 1½ viikkoa, pientä etovaa oloa on koko ajan enempi tai vähempi, eikä ruokakaan oikein maistu...josko nämä olisivat joitain suuuntaa antavia merkkejä kuitenkin?!?!?!

Tsemppiä kaikille kärsimättömille, eiköhän se kaikille se paketti jossain vaiheessa tule kotiin!!! =)

Syysmarja rv 38+0
-kaksi viikkoa siis laskettuun aikaan, alitajuisesti "valmistaudun" 4 viikon odotukseen vielä :/
 
Onnea Hannalle!
Täällä ei mitään uutta, tänään on rv 39+5, mutta ei merkkiäkään, että jotain tapahtuisi. Täytyy vaan olla kärsivällinen, kyllähän hän sieltä ulos tulee enemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella... Seuraava neuvola on ylihuomenna, silloin tasan 40 viikkoa.
Tsemppiä vaan kaikille odottaville!

Kipa
 
Minnie ja Hanna, onnea!

Vihdoin sain koneen takaisin.. Täällä odotellaan kovasti sairaalaan pääsyä, elikkäs 2 päivää laskettuunaikaan. Viime viikolla lääkäri sanoi että synnytys on käynnistymässä, silti tässä vielä mennään. Kovia supistuksia tulee säännöllisesti 4,kin tuntia, sitten loppuu.. No eiköhän ne voimistu lähipäivinä..

Voimia kaikille odotukseen

 
Minäkin pinoudun vielä viime metreillä!

La häämöttää muutaman päivän päässä. Vauva antaa välillä selviä merkkejä, että olisi tulossa (supistaa, selkää jomottaa, vuoto lisääntynyt), mutta välillä on päiviä, jolloin ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. No, keräillään voimia H-hetkeen. Kovasti odotellaan jo koko perhe uutta tulokasta, kaikki on valmista.

Tsemppiä loppurutistukseen! ja isot onnittelut jo maaliin ehtineille - jos ehditte vielä täällä palstalla roikkua. Tavataan sitten vauva-palstoilla!

Taimi, 39+1
 
Hei!

Ainakin minä ehdin täällä vielä "roikkua", vauva nukkuu paljon ja mä teen itselleni mieluisia asioita niinä hetkinä, eli en esim stressaa siivouksesta tms :-)

Se synnytys siis.. Mä heräsin 2.5. klo:6.55 vanhempieni luona kovaan supistukseen. Sitä jotenkin heti tajusi että NYT SE ON ALKANUT, joten jäin makaamaan sänkyyn, odottelemaan joskos tulisi toinen perään. Yhdeksän minuutin päästä se tuli, ja siitä eteenpäin supistuksia tuli "säännöllisesti" 5-15 minuutin välein. Jossain vaiheessa tuskastuin, kun tuntui että supistuksien välit vaihtelivat liikaa, joten imuroin synnytyksen edistämiseksi. Noin klo16 iltapäivällä supistukset tulivat vihdoin säännöllisin viiden minuutin välein ja kovina. Niinpä suunnattiin tukihenkilöni=äitini kanssa sairaalaan. Mun isä ei uskonut meidän lähtiessä, että synnytys on tosiaan alkanut, sillä olin kuulemma niin rauhallinen ja selväjärkinen (se on vissiin katsonut liikaa sairaalasarjoja;-) :-)

Sairaalassa tutkimukset osoittivat, että supistukset tosiaan tulivat säännöllisesti, kohdunkaula oli jo kadonnut ja olin auki kolmelle sormelle. Kätilö myös sanoi, että mun punaisista poskista näki, että synnytys on tosiaan alkanut :-) (?) Meidät ohjattiin synnytyssaliin ja lätykät laitettiin mahan päälle mittaamaan vauvan sydänääniä ja supistuksia.

Noin tunnin makoilun jälkeen huoneeseen pyyhälsi kaksi kätilöä ja lääkäri, ja he pyysivät äitiä poistumaan huoneesta tutkimuksen ajaksi, vauvan sydänäänet eivät olleet kuvaruudulla kovin hyvät: ne olivat olleet pitkän aikaa liian tasaiset, eli niissä ei ollut tarpeeksi vaihtelua. Olin tosi peloissani!! Lääkäri puhkaisi kalvot, jolloin lapsivedet tulivat, ja laittoi lapsen päähän "pinnin". Se avulla kuulemma saadaan tarkempia tuloksia ja laitteet automaattisesti hälyttävät jos lukemissa on jotain vialla. Lääkäri katsoi ultralla lisäksi vatsasta mm istukan virtaukset. Hetken aikaa tutkittuaan lääkäri totesi että kaikki on ok. Odottaminen siis jatkui.

Kun supistukset alkoivat käymään ylivoimaisiksi ja keinutuoli ei enää yksinään tuonut helpotusta, pyysin ilokaasua avuiksi. Ekoilla henkäyksillä tuntui, että kaasut ovat liian voimakkaat, pää meni ihan sekaisin ja tuli huono olo. Onneksi kätilö sanoi että ilokaasun ja puhtaan hapen määrää voidaan säätää, niinpä me lisättiin happea ja heti olo helpotti. Tuolla ilokaasulla on ehkäpä isompi vaikutus psyykkisesti kuin puhtaasti fysiologisesti: supistuksien aikana pystyi keskittymään johonkin muuhun kuin kipuun (esim laitteen ääniin). Mua kyseinen keino auttoi paljon. Olin äitini mielestä supistusten aikana tosi hiljainen. Se johtui siitä, että musta tuntui, että esim huutaminen olisi vienyt voimia liikaa. En myöskään pystynyt supistuksien aikana keskittymään mihinkään muuhun kuin kivusta selviämiseen, joten pyysin ettei mulle supistuksien aikana puhuttaisi mitään :-)

Kello 22.57 (kätilön merkintöjen mukaan:-) paikat olivat tarpeeksi auki ja tuli se "pakonomainen tarve ponnistaa". Ponnistusvaihe tuntui kyseisellä hetkellä tuskalta: mielessä oli epäusko, miten mä voin saada ponnistettua sen pienen ihmisen ulos?! Mutta niin se vain tuli: klo23.22 ilokaasuisten tuntien odotuksen jälkeen (niistä 9kuukaudesta puhumattakaan:-) ja muutaman viillon sekä repeämän saattelemana. Mulla oli 3910 grammaa ja 53 senttiä uutta elämää rinnan päällä.

Hetki oli ihana (!!!), mutta täytyy myöntää että olo oli todella suurrealistinen jne ja mun tajunta sai otteen tyttärestä vasta seuraavana päivänä yhdessä nukutun (tai en mä paljon nukkunut, sillä tytöllä on tapana vinkua, ynistä, livertää ja vingahdella unissaan :-) jälkeen. On tämä ollut sen verran iso muutos, että rakkauden tunteet ovat tulleet päivä päivältä yhä enemmän sitä mukaan kun omat otteet ovat muuttuneet varmemmiksi (meikällä ei ollut etukäteen minkäänmoista kokemusta vastasyntyneistä!!) ja maito on alkanut toden teolla tulemaan (se käynnistyi onneksi jo kolmantena päivänä).

Nyt kohta viikon ikäinen OMA lapsi tuntuu maailman ihanimmalta ja ihmeellisimmältä oliolta ja sydän meinaa pakahtua onnesta häntä katsellessa ja nuuskiessa:-) Joka kerta kun lapsen nostaa syliinsä tämän huutaessa väsymystä, nälkää taikka vaippaansa (elämä pyörii nyt totaalisesti näiden kolmen asian ympärillä:-), sitä tuntee itsensä voittajaksi kun on saanut tuollaisen sulotarkimpaleen elämäänsä.

Mutta arki on tosiaan vasta meillä alussa... Hieman pelottaa miten mä selviän jos/kun tuo nyt niin ihanan hyvin nukkuva vauveli kehittää itselleen koliikin tms.. Ei kai se auta muuta kuin toivoa ja ottaa päivä kerrallaan. Nyt kuitenkin pitkä raskausodotus on ohi! :-)

Oikein paljon onnea kaikille loppuodotukseen!! SE PÄIVÄ tulee kyllä ja silloin tarvitaan nyt kerättyjä voimia ja positiivista latausta, joten muistakaa relailla ja hemmotella itseänne!! Ja sitten synnytystuskien keskellä muistakaa ajatella, että "tien päässä" odottaa maailman ihanin palkinto, joka on joka nipistyksen, väänteen ja arven arvoinen.. ja PALJON enemmän!! :-)

Hanna+Ella
 
Ihana lukea noita synnytyskertomuksia=) Kiitos siitä Hanna...

Minä olen jo menettänyt toivoni, etä vauva tällä viikolla syntyisi..eilenkin illalla tuli vaan yksi napakka supistus. Ei taida auttaa vaikka tekis mitä, vauva tulee sillon kun tahtoo. Äsken pesin jo saunankin... ikkunoita jos vielä aloittelis pesemään. Hassua, kun koko ajan toivoo supistuksia ja sitten kun tulee kipeä supistus, iskee hieman paniikki, että tästäkö se taas alkaa ja kivut vaan kovenee. Perjantaina olisi neuvola, toivottavasti sinne ei tarttis enää mennä, ei kyllä yhtään huvittais. Kun katsoisivat edes siellä kohdunsuun tilanteen, niin tietäs että onko lähtö lähelläkään.. Joo no ei kai tässä muuta voi kun odotaa ja odottaa.
Jaksamista muillekin odotuksen kanssa!!!

Nirppu 39+2
 
Hoh, mulla alkaa jo pinna kiristyä tän ainaisen odotuksen kanssa:D
Nyt on kyllä varmaankin kaikki mahdollinen kokeiltu synnytyksen käynnistämiseksi, eikä havaittavissa mitään edistystä! Sauna, seksi, kaikenlainen siivous, lenkkeily, portaiden kävely, vyöhyketeraupeuttinen hieronta, rintojen hieronta.. No, lauantai-iltana vähän vihlo selkää, mutta siinä siis kaikki. Kun en edes tiedä miltä supistuksen pitäis tuntua.. Eilenkin kävelin hirveetä vauhtia kauppaan ja takasin ostaan lakua kun jostain luin että saattais auttaa lakritsin syönti. Koko pussin sitten illan aikana vetelin ja kyllä tuli huono olo.. Ja siinä kaikki. Jotenkin alkaa jo kateuskin iskeä niitä kohtaan joilla on edes jotain merkkejä vauvan tulosta. Vaikka eihän se synny kun vasta sitten kun haluaa:) Tai mun kohdalla kun sairaalassa käynnistetään.. Ylioppilasjuhlat vaan on kolmen ja puolen viikon päästä, ja kaikkien jaksaminen kyllä askarruttaa jos vauva on sillon vasta parin viikon ikänen.

Voinko Hanna vielä kysyä, että oliko sulle äidin valinta tukihenkilöksi ihan automaattinen? Ettet edes harkinnut esim. doulaa? Ja miten äiti pärjäsi?:)

Jaksamista kaikille, synnyttäneille ja odottaville. Koittakaa olla kärsivällisempiä kun minä..

heli rv 41
 
Ihan tuli tippa linssiin Hannan kertomuksesta. Synnytystarinat saa mut nykyisin aiana herkistymään. Ja toi Hannan oli niin ihanasti kirjoitettu =)

Syysmarjalle oon oikein kade kun osaat ola niin kärsivällinen. Itse olen samassa vaiheessa kanssasi, mutta en yhtään noin kärsivällinen. Oon tosi kärsimätön. Välillä vatsaa nipistelee ja harjotussupistuksia tulee tiuhaan. Myös joitain hiukan kivuliaitakn on yöllä ilmennyt. Neuvolassa sanoi, että maha on tosi alhaalla ja vauvan pää lantiossa. Silti tässä voi aikaa mennä. Ajattelin tänään pestä vessanlattian ja siivoilla muutenkin, josko jotain sais aikaseks.. Ainakin tulis siistimpää jos ei synnytys ala =)

Hanne 38+2
 
Nyyh, oikein vollotin kun luin tuota Hannan synnytyskertomusta *niisk, pyyhkii poskelta viimeiset kyyneleet* Tsemppiä arkeen!

Ihanaa lukea noita kertomuksia, lisää kiitos!!! =)

Hanne: en mä nyt tiedä, olenko mä niin kärsivällinen, kyllä mäkin olen huushollia siivonnut -ikkunat pesty!- ja yrittänyt pihalla rivakoida vähän rankemmin, jotta tulisi tosiaan jotain supistelua, mutta ei niin ei. Eikä se seksikään auttanut :/ -kokeiltiin sitäkin yksi ilta, ei ollakaan kohdattu vällyjen välissä vähään aikaan..miesparkaa.

Neuvolassa taas aamulla käyty, kaikki hyvin ja vauva on todella alhaalla, tädin mielestä..mutta hän syntyy sitten kun on syntyäkseen, ei yhtään aikaisemmin.
Ja meidän tapauksessa epäilen, että pikkuherra/-neiti on niin mukavuudenhaluinen, ettei ihan pian ole tulossakaan =)

Ja kun äiti on viisufani, niin ollaan keskusteltu siitä, että ensi viikolla "saa" sitten vasta syntyä, että äiti ehtii keskittyä noihin Suomen viisuihin =)
Olikos täällä muita Euroviisufaneja?!?!

Syysmarja rv 38+2
 
Tuo synnytyskertomuksista herkistyminen taitaa olla yleinen oire tähän aikaan. Mulle kanssa käy niin, vaikka yleensä en ole luonteeltani kova herkistelemään. Tuo Hannan kertomus oli kyllä hyvin kirjoitettu.
Täällä on tänään laskettu aika, mutta pikkukaveri ei ole sitä mitenkään noteerannut, vaikka olemmekin hänelle sen jo moneen kertaan sanoneet eli ei siis vielä mitään merkkejä. Aamulla kävin neuvolassa, kaikki oli hyvin. Nyt vaan odotellaan. Kun ei tämä Voitonpäivä onnistunut, niin tähdätään nyt sitten äitienpäivään.
Täytyy nyt sitten ruveta oikein urakalla siivoilemaan jne., jos siitä olisi jotain apua tai onpahan ainakin jotain tekemistä. Odottavan aika on pitkä....
Jaksamisia!

Kipa RV 40+0
 
Kiva jos mun kirjoitelma kosketti:-) Tapahtuma oli kyllä tosi kaunis & kaikki meni hyvin ja tuo vauveli on ihaninta mitä maa päällään kantaa :-) (Varmaan jokainen äiti on samaa mieltä omasta lapsosestaan:-)

Heli*: äiti ei ollut automaattinen valinta tukihenkilöksi, meinasin aluksi lähteä laitokselle itsekseen. Mut laittoi kuitenkin miettimään oman äidin kokemus itsekseen synnyttämisestä: hän+mun isä eivät olleet naimisissa mun syntyessä 70-luvulla, isä ei päässyt ilmeisesti siksi mukaan synnytykseen. Äidin mennessä laitokselle,vesien mentyä, vuorossa oli joku vanhoillinen noitakätilö, joka ei hyväksynyt moista liittoa. Se antoi äitin huutaa tuskissaan yön yli itsekseen, tokaisi vain että "pitää sitä tietää lapsia tehdessään, että se sattuu!" :-// Synnytettyään äidin kasvot olivat niin täynnä pieniä verenpurkaumia, että vuoroon tullut kätilöharjoittelija säikähti pahan kerran... Niin, tästä oppineena ajattelin, että haluan sittenkin jonkun tuekseni laitokselle, pitämään mun puolia ja mulle seuraa tuntien odotuksessa. Äiti onneksi itse ehdotti itseään ja varatukihenkilöksi (joka olisi tullut mukaani synnytykseen, jos lapsi olisi ilmoittanut tulostaan äitin ollessa töissä) ilmoittautui eräs ystäväni. Äiti oli loppujen lopuksi erinomainen valinta. Meillä on läheiset välit ja äiti+isä ovat odottaneet mun kanssa tätä tulokasta onnesta sekaisin. Äiti myös ymmärsi heti pienestäkin vihjeestä mitä mä tarvitsin: hän hieroi ristiselkää polttojen välillä, toi kaarimaljan kun närästys laittoi oksentamaan, oli hiljaa mun supistuksen aikana kun en halunnut keskittyä mihinkään muuhun kyseisellä hetkellä jne. Nyt meillä on jaettavana yksi ihana kokemus lisää :-) Mahdollisuudesta doulaan eivät neuvolassa tms puhuneet mitään, en tiedä onko niitä edes meidän paikkakunnalla "käytettävissä"..

Sinettix: Kyllä olisin saanut muutakin kivunlievitystä, mutta musta tuntui, että pärjään pelkästään ilokaasulla. Kun lääkäri illalla tarkisti, missä vaiheessa avautuminen on menossa, hänkin oli ihmeissään etten ollut tarvinnut "troppia" vaikka mentiin silloin jo yhdeksässä sentissä. Se on kuulemma harvinaista tänä päivänä :-) En tiedä ovatko nuoruuden kovat menkkakivut saaneet kipukynnyksen nousemaan?

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Hanna+Ella
 
Heips!

Kiva lukea kertomukset synnytyksestä, ne on aina niin upeita! Jaksamista Hannalle! Täällä ei merkkejä synnytyksestä. Mun mielestä ne vois lisätä noihin la-laskureihin suosilla pari viikkoa niin ei odottais niin kovasti sitä laskettuapäivää. Luulen, että mulla ainakin menee yli. Tuo esikoispoika käynnistettiin viikon yliaikaisena. Nyt kyllä olisi kiva kokea "itsestää" käynnistynyt synnytys.

Vointeja kaikille!

Maya tasan rv 39
 
Heips!

Kiva lukea kertomukset synnytyksestä, ne on aina niin upeita! Jaksamista Hannalle! Täällä ei merkkejä synnytyksestä. Mun mielestä ne vois lisätä noihin la-laskureihin suosilla pari viikkoa niin ei odottais niin kovasti sitä laskettuapäivää. Luulen, että mulla ainakin menee yli. Tuo esikoispoika käynnistettiin viikon yliaikaisena. Nyt kyllä olisi kiva kokea "itsestää" käynnistynyt synnytys.

Vointeja kaikille!

Maya tasan rv 39
 
Hei toukokuisille

Ja paljon onnea synnyttaneille. Meilla ei koneessa toimi aakkoset eli siksi ei pisteita a ja o ssa. Pitaa saada jotenkin vaihdetuksi tahan koneeseen. En ole siis ehtinyt lukemaan kuulumisia, kun ei ole ollut yhteytta, mutta nyt varmasti ehdin taas paremmin.

Meille syntyi 4.5. pikkuinen tytto 3196g 48cm. Synnytys sujui hyvin n. 5,5h. Sain epiduraalin noin kolmen tunnin kohdalla ja se ehti vaikuttaa
noin tunnin. Sitten tuntui ponnistamisen tarve ja pian meilla olikin pikkuinen tytto sylissa. Talla kertaa ponnistus kesti 5min, kun esikoista punnersin noin 30 minuuttia. Nyt ei epiduraali vaikuttanut ponnistuksen aikana, mutta koska ponnistus aika oli niin lyhyt synnytys tuntui helpommalta kuin esikoisen synnytys, joka kesti myos viisi tuntia. Saimme perhehuoneen, koska olimme niin vasyneita. Synnytys siis kaynnistyi illalla veden menolla noin klo 22.30. Sairaalassa olimme noin 23.30 hujakoilla. Silloin ei supistellut viela kovasti. Synnytyssaliin paasimme varmaan noin 24 aikaan ja 4.55 tytto tuli maailmaan. Kotiin lahdimme seuraavana paivana, kun kaikki oli hyvin. Paikat oli varmasti ekasta synnytyksesta venyneet, kun ei olleet paikat kipeana yhtaan. En tarvinnut esim. rengasta minka paalla istua. Kaiken puolin paasin siis todella helpolla.

Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan, mutta toki olemme olleet vasta vajaan viikon kotona. Eli ehtiihan tuo viela nayttaa tunteitaan. Olo on onnellinen. Olen saanut suht hyvin nukuttua, vaikka tyttonen tuntuu olevan yhta herkka unien kanssa kuin esikoinen eli nukkuisi vain sylissa. Nyt alkaa myos nannien arkuus helpottaa. Kylla oli tuskaiset kolme paivaa kun nannit ei olleet tottuneet vauvan imutteluun. Itkun kanssa imetin monesti. Nyt alkaa onneksi helpottamaan. Olen rasvaillut nanneja lansinoh voiteella, jota saa apteekista. suosittelen ostamaan ja aloittamaan rasvauksen vaikka heti. Jospa se suojaisi nanneja jo etukateen. Jos kolmatta lasta joskus suunnittelemme niin aion kylla kokeilla etukateen rasvausta oli sen verran kipeaa touhua. Mitenkohan olin unohtanut taman kokonaan esikoisen ajoilta.

Onnea viela kerran vauvan saaneille ja voimia ja onnea odottajille myos!!!

T, Mosso ja pikkuinen tytto
 
No nythän näitä alkoi syntymään! Onnea sekä Mössölle että Riinalle! Tyttöjä näyttää tulevan oikein urakalla =) Tule sinäkin Riina kertomaan oma synnytystarinasi. On niin mukava kuulla miten kelläkin on mennyt.

Itsellä oli eilen vähän parempi päivä. Olin kaupungilla ja kävely sai muutaman napaka supistuksen aikaan. Hemmottelin tseäni auringossa kirjaa lukien ja jotenkin oli niin rento ja rauhallinen olo, että malttamattomuuskin unohtui hetkeksi. Ilalla laitoin viimein vauvan sängyn valmiiksi. Remontin takia ei oo aiemmin onnistunut. Nyt sain sen sinne minne kuuluukin eikä tarvitse miettiä mitään väliaikaisratkaisuja. Eilen oli jo olo, että vauva tulee kun on tullakseen. Toivottavasti tästä tulee yhtä hyvä päivä =)

Hanne
 
Onnea sekä Mössölle että Riinalle! Aika jännää, että vaan tyttöjä syntyy. Meillä ei ole tietoa kumpi on, sisäinen tuntemukseni veikkaa poikaa, mutta saa nähdä kumpi tulee. Tänään on rv 40+2, mutta ei erityisiä tuntemuksia. Parhaillaan on menossa siivous, toivottavasti se saa aikaan supistuksia.

Kipa
 

Similar threads

L
Viestiä
196
Luettu
5K
L
N
Viestiä
125
Luettu
3K
L
N
Viestiä
106
Luettu
2K
N
L
Viestiä
123
Luettu
2K
V
N
Viestiä
108
Luettu
2K
H

Uusimmat

Yhteistyössä