Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Voi ei Elina :'( Nämä on vielä niin isoja asioita käydä yksin läpi! Mulla mies on semmonen ettei oo ollu mukana missään ultrissa tai neuvoloissa mutta en olisi yksin kyennyt menemään ensin istukkabiopsiaa yrittämään ja sitten lapsivesipunktioon. Kamalaa ajatella miten olet henkisesti kärsinyt! Kyllähän sitä tukea toiselta tarvisi varsinkin tossa tilanteessa.

Kummallista myös toi lääkärin käytös Mulle iskettiin automaattisesti sairaslomalappu kouraan jossa sanottiin että sen toimenpidepäivän olen työkyvytön. Enhän mä sillä lappusella mitään tehnyt kun oon kotona lapsen kanssa. Mutta oltiin kyllä lapsikin järjestetty kahdeksi yöksi mummulaan että saan rauhassa toipua tuosta "neulanpistosta".. Keskenmeno kuitenkin pelotti ja eikai ne nyt turhaan kiellä nostelemasta tai kylpemästä tai mikäs kaikki nyt olikaan kiellettyä. Käskettin jopa käydä tosi usein pissalla ettei sen takia tule supistuksia kun virtsarakko täyttyy.

Toivottavasti saat kuulla hyviä uutisia tuolloin 15. päivä ja toivottavasti sun ei tartte sinne mennä yksin.

Miumiulla myös piinaviikko menossa :hug: Sinnekin toivon kaikkea hyvää ja jaksamista tulosten kuulemiseen saakka!

Onko salthe saanut jo uutisia tai väliaikatietoja?

Yeb ja tyttönen 22+3

 

Oli ihan pakko tulla kommentoimaan tähän Elinalle vielä

Meillä vähän samankaltaisia kokemuksia miehen osalta.
Istukkabiopsia reissulla mies oli siis mukana mutta aamusta jo aika väsynyt vaikka yön sanoi nukkuneensa ihan hyvin.
Mutta näytteenotto ei siis onnistunut ja sen jälkeen kierreltiin Helsingissä ostoksilla ja oli jo ilta ennen kuin oltiin kotona ja mies sai kunnon kiukunpuuskan. Minä pelästyin sitä ja tietysti kun itsellekin oli paineita kertynyt niin aloin itkeä ihan hirveästi, niin että hyperventiloin jopa vaikka en koskaan ole ennen tehnyt niin. Mies kyllä pahoitteli sitten käytöstään ja sovittiin se riita saman illan aikana.

Lapsivesipunktioon mies ei päässyt mukaan ja illalla kun käytiin nukkumaan niin olisin kaivannut kovasti tukea mutta mies nukahti lähes heti kun päänsä painoi tyynyyn. Se minua suretti jo silloin illalla/yöllä mutta en tietenkään herättänyt miestäni sen vuoksi. Töihinhän hän oli menossa heti aamusta.
Laitoin kyllä viestiä miehelle matkalla sairaalalle että se harmitti eikä mies ollut siis tajunnut edes että olisi voinut tukea minua ja olla turvana ennen nukahtamistaan.

Muutama päivä sen jälkeen kun tuloksia odoteltiin hermostuksissaan vielä niin tuli illalla jostain ihan muusta syystä riita ja minäkin nukuin elämäni ensimmäisen yön olohuoneen sohvalla.

Seuraavana aamuna tajusin että se kaikki oikeasti vaan stressaa miestänikin mutta ei voi sitä suoraan sanoa ja kaivata tukea samalla tavalla kuin minä vaan koettaa pysyä vahvana ja positiivisena asian suhteen koko ajan.
Ja sitten ne paineet vain purkautuu tavalla mikä ei ole niin kovin hyvä kummankaan kannalta.
Jos sinunkin miehesi on peloissaan ja jännittää mutta ei pysty sitä sinulle kertomaan suoraan koska tietää että sinulla on stressiä asian takia muutenkin? Ja sitten tulee noita riitoja?
:hug: :hug:

Kaikesta huolimatta kovasti voimia ja tsemppiä tulosten odotteluun Ja toivotaan että sitten pääset odottamaan joulua hyvillä mielin kunhan tuo stressi tuloksista sitten helpottaa

Kaikille muillekin jännittäjille kovasti tsemppiä!!! :hug: :heart:

 

Kiitos tuesta, kaikkea hyvää myös muille!
Kerrankin sitä toivoo että puhelin Ei soi Aika outoa että ei lääkäri sanonut minulle biobsian jälkeen mitään, että pitäisi edes ottaa rauhallisemmin! Sanoi vaan että voi olla ihan normaalisti
Vitsailinkin sitten kotimatkalla että joo, "normaalisti menen torstaisin salille treenamaan..Otin kuitenkin ihan rauhallisesti, mutta nostelusta olisi ollut kiva tietää, koska sitä joudun tekemään töissä aina välillä..
Miesten ajatuksia On aina välillä vaikea arvata, kun eivät aina mitään sano. Mutta oman kokemuksen mukaan pieni aikalisä usein auttaa, miesten sytytys on välillä hieman hidasta Kyllä tällainen tilanne varmasti ottaa heilläkin koville, meillä ainakin mies oli operaation jälkeen ihan kalpea ja jopa huonovointisempi kuin minä.

 

..Tuloksia! Mies soitti juuri että oli tullut kirje jossa sanottiin että kaikki ok
Nyt sitten odotellaan ilmeisesti vielä rakenneultraa ja katsotaan onko siellä kaikki ok.
Mutta on kyllä hienoa! Tosin jotenkin aavistin tämän, kuten aavistin senkin että ihan varmasti löytyy jotain outoa ekassa ultrassa.

Taustaa vielä sen verran että nt oli 3, tai ihan hieman päälle. Muusta ei puhuttu, ilmeisesti verikokeet ok. Koska mitään tarkkoja riskilukuja ei missään vaiheessa saatu.

Vaikka satavarma ei kai voi missään vaiheessa olla, niin helpotti kyllä hieman.

 

Kiitos Yeb ja ce-bra! Ja ONNEA Miumiulle! :heart:

Kyllä se todellakin oli niin, että mies stressaa tästä asiasta enemmän kuin luulinkaan. Saatiin vihdoin eilen illalla puhuttua ja kyllä siinä oli ollut väärinymmärryksiä puolin ja toisin.. Olemme saaneet sovituksi ja sen osalta on hyvä mieli.

Mutta äsken sain taas järkyttyä.. (alkaa olla tuttu tunne näinä päivinä)
Aloin selailla äitiyskorttiani, että mitähän ne eilen siellä äitipolilla olivat siihen kirjoittaneet. Kuten edellä kerroin, se lääkäri ei ollut mikään maailman empaattisin ja sosiaalisin. Ei kertonut mitään, mitä ultrassa näki. Mutta korttiin oli kirjoittanut: Kohonnut nt-riski!!!!

Mulle valahti ensimmäistä kertaa kunnolla sellainen tunne, että mä en tuu saamaan mitään vauvaa. Että tämä on sairas ja tulen keskeyttämään raskauden.. Silloin 12 viikolla nt oli NORMAALI!!! Tosin mietin silloin, että kuinka se kätilö sai sen mitattua kun kuva oli niin suttuinen ja epäselvä. Tällä lääkärillä on varmasti yli 30 vuoden kokemus alalta, että varmasti hommansa osaa. Mutta miksei se voinu mulle kertoa, mikä se turvotus on?! Nyt ei voi ku arvailla... Ja osaako kukaan sanoa mitä tarkoittaa kun sikiöllä on turvotusta viikoilla 15+1? Eikö se turvotus mene pois viikon 14 jälkeen? Vai onko tää nyt vakavampaa ku sitä on näillä viikoilla? Alan olla kyllä aivan loppu ja hermoraunio tämän asian kans. En pysty ajatellakkaan mitään joulun laittoa, kun pitää ootella niitä tuloksia. Ja sit ku saan ne 15pv, ja jos ne on huonot? Minkälainen joulu tästä tulee, tai ylipäätänsä kuinka tää elämä tulee ollenkaan jatkumaan...

 

Voi ei Elina76! En tosiaan voi sanoa olevani hirveän perehtynyt asiaan, mutta minusta tuo kuulostaa siltä että taustan tms(?) perusteella riski olisi kohonnut, mutta ei että mitään varsinaisesti olisi löytynyt/näkynyt. Koska hän ei tosiaan mitään sanonut.
Voisitko joulun ja mielenrauhan takia vaikka soitella ja kysyä asiaa, jaksamista!
Eihän kukaan rehki liikaa ennen joulua, silloin pitää rauhoittua ja rentoutua
:hug:

 

Hei kaikille - kai voi sanoa valitettavasti tälläiseen tilanteeseen joutuneille...

olen viime viikolla saanut tiedon että riskilukumme on 1:85 ja jatkotutkimuksiin on OYKSiin aika tämän viikon ke eli huomenna. NT oli 1.1. mutta veriseulasta jäimme kiinni, lukemia en tiedä. Ristiriitaisilla tunnelmilla täällä ollaan - viime viikolla sain neuvolasta ja sitten vielä perinnöllisyyspolilta puhelinsoittoja asian tiimoilta - aikalailla itkuisiin tunnelmiin tämä huoli on ainakin minut johtanut. en tiiä otanko asian liian raskaasti ja negatiivisesti, mutta meillä tämä on ensimmäinen raskaus, takana selittämätön lapsettomuus, yritystä 2v ja IVF hoidoilla tulin siis elämäni ensimmäistä kertaa raskaaksi. ikää nimimerkin mukaisesti 34 v.

kovasti minusta tuntuu hankalalta ajatus tuosta istukkabiopsiasta - pelkään keskenmenoa, enkä toisaalta ole lainkaan varma haluanko näytettä edes ottaa, sillä ajatus raskaudenkeskeyttämisestä tuntuu minulle - kaitekin tähän tuskallisen hankalaan ja kivikkoiseen raskaaksi tuloon liittyen - aivan äärettömän vaikealta ajatukselta. nyt on viikkoja 13+2.

en tiiä miten tässä oikein tekisi.. mihinkään ei oikein meinaa pystyä tarttumaan, kun epävarmuus kalvaa mieltä, enkä oikein tiedä miten tässä nyt pitäisi tehdä.

Tiedättekö te, onko mahdollista saada tiiviimpää seurantaa esim. ultrien muodossa julkiselta, jos ei halua istukkabiopsiaan lähteä - vai onko se henkilökunta sitten sitä mieltä, että kerta ei oteta heidän suosittelemaansa tutkimusta, pärjätkää sitten omillanne?

 

syystuuli75 Kurja juttu, että olet tänne joutunut, mutta tervetuloa kuitenkin. Kannattaa kääntää tuo riskiluku prosenteiksi (melkein 99% todennäjöisyys terveeseen lapseen), niin asia näyttää paljon paremmalta. En tiedä, onko mahdollisuutta tiheämpään raskauden seurantaan, mikäli ei tutkimuksiin mene. Meillä siis oli riskiluku 1:8, lapsivesinäytteen tulos normaali ja rakenneultran teki kätilön sijasta lääkäri. Loppuraskauden seuranta hoidetaan normaalisit neuvolassa.

Tänä aamuna oli siis rakenneultra, jossa mitään epänormaalia ei löytynyt ja poikalupauksen saimme. Nyt on onnellinen ja helpottunut olo. Jopsa vihdoin uskaltaisi yksinkertaisesti vain nauttia tästä raskaudesta.

 

syystuuli75 Minulle ei edes suositeltu veriseulaa ivf takia,koska veriarvot kuulemma ei anna oikeenlaista tulosta välttämättä.
En tiedä sitten..taitaa olla niin monta mielipidettä kuin tekijääkin
Toivon jaksuja sulle :hug:

tiru 33+2

 

Syystuuli75! Tervetuloa tänne kohtalotovereiden joukkoon ja iso :hug:
Ymmärrän tunteesi niin hyvin! Kävin itsekin läpi aivan samat tuntemukset, mihinkään ei pystynyt keskittymään, mistään ei saanut otetta, mikään ei tuntunut enää positiiviselta..

Mutta kummasti silti elämä vaan vie eteenpäin, päivä seuraa toistaan ja jotenkin vaan jaksaa. Töissä ajatukset saa pois asiasta ja kotona on kolme lasta jotka vaatii aikaa ja huomiota. Ymmärrän, että sulla on asia vähän eri, kun kyseessä on teidän ensimmäinen lapsi.

Pohdit sitä että mennäkkö jatkotutkimuksiin vai ei. Suosittelen kyllä lämpimästi menemään, koska ainakin mulle se oli ainoa vaihtoehto. Itseni tuntien olisin murehtinut asiaa lapsen syntymään saakka, enkä kertakaikkiaan ois jaksanut epätietoisuutta.

En ole vielä vastauksia saanut. Kuten aiemmin olen kirjoittanutkin, menemme kuulemaan tulokset viikon päästä, 15.12. Niistä tuloksista sitten riippuu se, tuleeko meille elämämme pahin vai paras joulu.. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sen pienemmäksi asia mielessäni muuttuu. Jotenkin se varmuus, että kaikki on kuitenkin hyvin, vaan kasvaa.

Voimia ja jaksamista sulle, mulle ja kaikille meille tässä tilanteessa oleville! :heart:

 

Miumiulle paljon onnea hyvistä tuloksista!

Syystuulelle tervetulotoivotukset vaikkei tänne pinoon kenenkään kyllä toivoisi joutuvan :hug: Mutta kuten tiruliikin sanoi niin lohdutuksena haluan minäkin sanoa että IVF todellakin helposti vääristää noita veriarvoja, teillä on kuitenkin oikein normaali turvotuslukema Toimenpiteeseen menemisen suhteen täytyy tehdä niinkuin itsestä tuntuu. Siis että jaksaako olla epätietoisena loppuun asti. On tässäkin pinossa ainakin kaksi jotka parhaillaankin jännäävät vaikka seulassa ovat kärähtäneet. Mutta eihän kromosomitutkimukseen osallistuminen tarkoita sitä että raskaus keskeytetään jos uutiset olisivatkin huonoja. Mutta sitten olisi itsellä tieto siitä mitä tuleman pitää, voisi vaikka etukäteen tutustua perheisiin joissa esimerkiksi on down-lapsi, millaista se elämä tulisi ehkä olemaan. Sinun taustallasi toivon erityisesti hyviä uutisia! Todella ikävää että veriarvoissa on jotain vialla.

Ihanaa että teidän pikkuisella oli rakenneultrassa kaikki hyvin Sonnet82 :hug: Ja onnittelut poikalupauksesta! Nyt olisi teilläkin se tilanne että voi vaan olla ja odottaa onnellisena Musta ainakin on nyt tulosten kuulemisen jälkeen ollut aivan mahdottoman ihanaa olla raskaana :heart:

Elinallakin "enää" viikko! Jännään sun puolesta ja pidän peukkuja

Yeb 23+3

 

syystuuli75 Mulle myös neuvolantäti varoitteli että seula voi hälyttää virheellisesti IVF:hän vuoksi, joten tsempit jatkoon

 

Lueskelin tässä tätä ketjua taaksepäin, ja huomasin oman aikaisemman kirjoitukseni olleen vähän epätoivoinen..Tässä sen huomaa kuinka tunteet ja mielialat vaihtelee. Vaikka tällä hetkellä tunnen oloni luottavaiseksi ja positiiviseksi, saattaa mieli kyllä valitettavasti muuttua yhtäkkiä aivan päinvastaiseksi..

Mutta yhden helpotuksen olen ehtinyt jo kokea: Se kun neuvolakorttiini oli kirjoitettu se kohonnut nt-riski, niin se tarkoittikin vain sitä, että mulla on todettu tää kohonnut riski.. Ei siellä mitään turvotusta siis oltu havaittu, vaan se vaan oli merkattu sillä tavalla. Kaverillani luki siinä samassa kohtaa että: Normaali nt-riski. En tiiä osasinko nyt selittää selkeästi, vähän sekavalta kuullostaa omastakin mielestä!

Ihanaa Sonnet että ultrassa näytti kaikki hyvältä ja onnea pojasta! Yeb: Viikko tosiaan enää! Uskomatonta että tää aika on mennyt näinkin nopeasti, vaikka aluksi silloin neljä viikkoa sitten tuntui, että matka tutkimuksista tuloksiin kestää valovuoden!

 

Kiitoksia kaikille teille ihanille kommentoinneille - tilanne on varmasti juuri niin Yeb mainitsi eli pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu. Tällä hetkellä tuntuu ja miehen kanssa on puhuttu, että lähtökohtaisesti näytettä ei oteta ellei utrassa nyt sitten näy jotakin uutta joka antaisi edes jotain vinkkiä siitä, että sikiön kehitys ei ole enää edennyt "normaalin" mukaisesti. Mähän olen käynyt tähän mennessä jo 8:ssa ultrassa, sillä osallistuin OYKSissa tutkimukseen (IVF:llä alkaneet raskaudet) eli ultrat olivat viikottaiset rv4-rv12, ja näissä aina sanottiin että kaikki vaikuttaa olevan niinkuin pitääkin.

Lisäksi meillä on kummipoikana 4v Downpoika, joka on tietysti vaativa ja kehityksestään jäljessä, mutta aivan mainio vesseli - hänellä kyllä vammaisuus on kohtuulliseen lievää jos niin voidaan sanoa.

Että kai mä tässä olen sitten oman ratkaisuni tehnyt, ja itseasiassa huoli ja ahdistus on alkanut jo hieman hellittääkin. Eilen kyllä puhuttiin miehen kanssa, että jos tästä nyt raskaus loppuun asti etenee, niin mitä on pakko ennen synnytystä hankkia pitää olla 100%:lla palautusoikeudella. Tämä sen varalta, että syntyvä lapsi kuolisi vammaisuutensa takia heti syntymän jälkeen. Aika raadollista pohdistaa, mutta saatiin sillä vähän yhdessä nauruakin aikaiseksi oman taloudellisuusajattelumme vuoksi.

Kiitos vielä teille kaikille, että olen saanut tuskaani teidän kanssa jakaa. :flower:

 

MEILLE ON TULOSSA KROMOSOMEILTAAN TERVE TYTTÖ! :heart: :heart: :heart:

Viime yönä ei uni tullu silmään kun tää päivä jännitti niin kovaa. Puoli päivää jouduin olla tänään vielä töissä (eipä siitä työnteosta oikeen mitään tahtonut tulla) Sitten mies tuli hakemaan ja lähettiin äitipolille kuulemaan uutiset.

Jouduttiin ootella puoli tuntia odotushuoneessa ja musta tuntui että pyörryn sinne. Jalat oli kuin hyytelöä ja sydän takoi tuhatta ja sataa. Sitten vihdoin hoitaja pyysi sisään ja lääkäri kertoi hyvät uutiset saman tien. Voi sitä helpotuksen tunnetta! Hoitaja halas mua (muisti varmaan kun punktiopäivänä itkin niin lohduttomasti) ja miehen kans siinä halattiin. Sitten lääkäri vielä ultras pikkuisen ja kaikki oli hyvin.

Käytiin kotimatkalla leivoskahveilla ja nyt vaan ollaan yhtä hymyä. Kumpa voisin tän tunteen paremmin kuvailla teille! Toivon, että saatte kaikki tässä samassa tilanteessa olevat kokea sen itse. Ja kiitos kaikille ihanille palstalaisille tuestanne. En aio teitä "hylätä" vaan käyn kyllä täällä säännöllisesti lukemassa ja kertomassa kuulumisia. Kolmen viikon päästä on sitten rakenneultra ja tulen käymään muutenkin äitipolilla tutkimuksissa useammin, kun tätä raskautta seurataan tarkemmin aiempien istukkaongelmien takia.

Oikeen mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille. Mulle tää on paras kaikista jouluista. :xmas:

 

Heippa! En ole pitkään aikaan käynnyt täällä lukemassa uutisia... :ashamed:

Elina76 mahtavasti onnitteluja teille hyvistä tuloksista ja tytöstä!!!! Mulle tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin tekstisi lv-punktiota edeltävästä illasta; kuinka jouduit yksinäsi valmistautumaan ja läpikäymään tuon koetuksen. Hienoa, että saitte keskusteltua ja selvitettyä asiat. Niinhän se on, välillä on vaikea tulkita toisen mielialoja ja mahdollisia huolia.

Rimppuli, miumiu83 Onnittelut teille hyvistä testituloksista!

Yeb ja Sonnet82 Onnittelut hyvästä rakenneultrasta!

ce-bra Kiitos kuin jaoit meille kokemuksenne. Ja onnittelut myös teille, että tuskallinen aika palkittiin helpottavilla uutisilla!!



salthe Toivottavasti teille on tullut hyvä uutisia kokeista!! Niin kovasti sitä toivon!!

syystuuli75 Tervetuloa, vaikkei tänne kenenkään toivoisi tulevan. :hug: ja voimia edelleen odotuksessa!

Täällä etenee raskaus mukavasti. Ihan uskomattomalta tuntuu, että kohta ollaan viimeisessä kolmanneksella tässä odotuksesta.

 

Paljon onnea ihanista uutisista Elina! :heart: Ihanaa, tyttö

Mä oon vähän jo huolissanikin salthesta, ootko saanut jo uutisia? :attn: Oon monena päivänä miettinyt ja pelännyt josko oot saanut huonoja uutisia, niistä ei varmasti ole helppo tulla tänne kertomaan. Varsinkaan kun nyt on niin moni saanut vain hyviä tuloksia..

 

Täällä yksi lv-punktioon huomenna menevä odottaja. Viikkoja nyt tasan 16 ja kovasti tuo huominen mietityttää... Jäin kiinni, kun rv 10+5 menin ylimääräiseen ultraan oikealle kohdistuvien kipujen takia, peläten kohdunulkoista raskautta. Vilkas sikiö löytyi ihan oikeasta paikasta, mutta niskaturvotusta saatiin mitattua peräti 3,7mm. Vastasi viikkoa 11+2.
Kaksi viikkoa myöhemmin menin istukkabiopsiaan varattuun ultraan, jossa niskaturvotus olikin normaalit 1,3mm. Biopsiaa yritettiin saada, mutta koska istukka sijaitsee takaseinässä ja minua sattui niin kovasti, keskeytettiin toimenpide ja varattiin aika tähän lv-punktioon. Kovasti nyt jännitän miten käy, saadaanko näyte tälläkään kertaa otettua. Huoli kolkuttelee takaraivossa, vaikka tuossa "virallisessa" nt-ultrassa turvotus olikin normaalia, siksi haluaisin saada tulokset kromosomeista, ettei tarvitse loppuraskautta murehtia.

Löytyykö tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa olevia?

 

Täällä yksi murehtija joka haluaisi jakaa kokemuksia ja tietoja..itse kun olen hiukan "ulalla"..
Siis minulla 2 viikkoa sitten ultrassa tuo niskaturvotus oli 3.9mm ja ehdottivat heti lapsivesipunktiota kun se on mahdollista ottaa ja verikokeet otettiinkin jo ja ensiviikolla pitäisi tulla vastaukset. Enpä ole juuri muuta kuin miettinyt tota asiaa ja kuinka tässä nyt käy ja mikä pahinta tää odottaminen tuntuu aikas rankalta..kertokaa kaikki tietonne ja ajatuksenne olisi kiva kun saisin jotain tietoa....

 

Rizza80, voimia! Tuo alkushokki on pahin, minulla tosin helpotti kun 2 viikkoa ekasta "narahduksesta" todettiinkin niskaturvotus normaaliksi. Mutta kyllähän se silti mietityttää.

Tänään kävin punktiossa viikkojen ollessa 16+1. Näyte saatiin otettua kun osasin olla rennompana kuin viimeksi, ja olihan tuo toimenpiteenä huomattavasti helpompi kun ei tarvinnut kaivella neulalla. Mitään oireita ei ole ollut punktion jälkeen ja tuloksissa sanottiin menevän n. 3 viikkoa, korkeintaan neljä. Jään siis niitä odottelemaan, vaikkakin melko luottavaisin mielin, sillä tällä hetkellä ultrassa nähtävissä olevat rakenteet ovat kunnossa ja nenäluu näkyy. Painoarvio pikkuiselle 138g

 

Riinuzka, Alkushokki todellakin oli pahin kun aina olen ajatellut vaan että kaikkimenee hyvin. Minulla myös ennestään neljä lasta ja kenenkään kohdalla ei ole ollut mitään vastaavaa,jotenkin tuntuu ettei näin voi nytkään olla. Tuosta niskaturvotuksesta sen verran että se ei ollut pelkästään niskan alueella vaan pitkälti niskasta selkärankaa pitkin peppuun saakka siksi kätilö oli enemmän huolissaan kuin tuosta pelkästä arvosta. Ja aika rajulta tuntui kun lääkäri tuli sanoi et asian on niin että otetaan verikokeet ja toi lapsvesipunktio ja päätetään sen perusteella mitä tehdään vaikka Minä olen se joka päättää.. Ja tuo odottaminen tässä onkin kamalaa ja kaikki kestää ja tiedän ett vauva kasvaa ja viikkoja tulee lisää...ja kuitenkin on jotain..raastavaa odottamista..
Toivottavasti tuo teidän viimeinen tuloskin olisi ok,ja saatte hyvillä mielin odottaa vauvaa vielä pienen tovin!

 

rupesin odottamaan toista lastemme joulukuussa 2001 kävin verikokeissa rutiinilla ja saimme muuton alkuun ja häävalmistelut oli loppusuoralla kun yks aamu tuli puhelu tulkaa välittämästi neuvolaan ja ota miehesi mukaan ihmettelin suuresti mistä on kyse. Neuvolaan mennessä meille vaan tokaistiin tulette saamaan vammaisen lapsen ja teidän kannattaa välittömästi keskeyttää raskaus meidän annettiin ymmärtää ettei muuta vaihtoehtoa ole suhdeluku oli 1:25

Suureksi onneksemme epäilimme kokeen varmuutta ja kysyimme muita vaihtoehtoja neuvolan hoitaja totesi että lapsivesipunktiolla voi asian selvittää mutta se ei kannata koska asia on noinkin varma vaan raskauden kekskeytys on ainut vaihtoehto.
Vaadimme päästä lapsivesipunktioon ja pääsimme kaikki meni hyvin ja viikko ennen meidän hääpäivää sain tietoon että odotamme tervettä tyttöä. Ihmetystä vastauksen antajassa aiheutti se että meille ei ollut tieto vielä perille tullut kun oli kuulemma jo laitettu neuvolaan.

Meillä kanssa oli tuona aikana kun odotimme vastauksia hankalaa koska olimme niin erimieltä siittä mitä sitten jos lapsi ei olekaan terve ja ressasimme molemmat ja joka pienestäkin asiasta tuli sanaharkkaa.

Ajattelin laittaa tän vaan yhtenä kokemuksena tänne jos tämä jotakuta auttaa eikä se kohtelu aina ole ensiluokkaista niinku meille kävi.

Nyt vuosien jälkeen uskalsin sitten tekemään vielä "yhden" mutta meitä lahjottiinkin kahdella ja näillä näkymin viikkoja 15+6 odotan terveitä kaksosia.


Halusin kirjoittaa tämän tänne kun noi teidän kirjoittamat tunteet oli kuin omaa kirjoitusta stemppiä kaikille ja onnea sydämmen täydeltä niille jotka on jo saaneet hyviä uutisia :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Tiedonjanoisena luin ketjun ja kirjoittelen nyt myös oman taustani.

Raskautta olemme haaveilleet pari vuotta. Pääsimme lapsettomuustutkimuksiin viime keväänä ja suunniteltiin heti seuraavaan kiertoon clomifen ja syksylle järeämmät hoidot. Tulin kuitenkin yllättäen spontaanisti raskaaksi toukokuussa. Raskaus eteni hyvin, ilman oireita (joka on muuten hirvittävän pelottava tunne), viikolla 5+5 ja 8+5 pienellä oli vielä ultrassa kaikki hyvin. Elokuussa ultrasta löytyi kuitenkin kuollut sikiö. Hän oli kuollut viikolla 11+1, mutta ollut tod.näk. melko kauan kuolleena kohdussa (sen hetkiset raskausviikot ei koskaan selvinnyt).
Yhden luomukierron jälkeen aloitin suunnitellusti clomifenin ja lokakuussa saimme taas ilahtua plussasta. Varhaisultra 8+5 ja kaikki kunnossa. Raskaus koko ajan oireeton, tosin maha kasvanut kovaa vauhtia. Viime viikolla nt-ultrassa sydän sykki oikein tomerasti, mutta pienellä oli kovasti turvotusta kaulan alueella, 9mm. Veriseulan tuloksia pyydettiin jouduttamaan ja riskiluvuksi saatiin 1:5. Ylihuomenna istukkabiobsia ja pelottaa valtavasti. Onko kellään kokemusta, mitä noinkin suuri turvotus yms. tarkoittaa käytännössä? Lääkäri ei antanut kauheasti toiveita.

 

Myös veriseulan tulos oli pos, riskiluku 1:5 :'( nyt vaan hammasta purren eteenpäin ja odotetaan tulevalta parempaa..

 

Jaksamista ja voimia kaikille uusille tänne palstalle joutuneille! :hug:
Mulla on tänään rakenneultra. Jonkun verran jännitttää ja hermostuttaa...Jos en ois seulassa kärähtänyt ja joutunut siihen hirvittävään odotuksen ja pelkäämisen ikeeseen, niin nyt oisin varmasti pelkästään innoissani. No, täytyy uskoa ja toivoa, että kaikki on hyvin. :heart:

Ja sinulle Pikinen, aivan uskomattoman törkeää ja asiatonta kohtelua olette saaneet! En voi ymmärtää kuinka koulutuksen saaneet ihmiset, joiden pitäis olla alansa asiantuntijoita, voivat käyttäytyä noin asiattomasti. 1:25 tarkoittaa kuitenkin, että vain yksi kahdestakymmenestäviidestä on sairas. 24 mahdollisuutta terveeseen!! Mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.

Ja teille, jotka saitte suuremmat riskiluvut, kovasti voimia!!!! Älkää menettäkö toivoanne. :heart: