Olen saanut paljon vertaistukea tästä ryhmästä, vaikka tämä ei olekaan enää kovin aktiivinen.. Kiitos siitä kaikille. <3
Oma jännitysnäytelmä alkoi siitä, kun sikiöseulonnoissa jäimme kiinni todella alhaisen Pappa-arvon takia.. Se oli niinkin alhainen kuin 0,09 MoM (ja siis lukua verrataan arvoon 1). Saimme Trisomia-18 riskiluvuksi 1/5.. Down ei ollut suurena riskinä..
Raskauden kesto oli myös silloin alussa suuri mysteeri, koska minulla on aina todella epäsäännölliset kuukautiset. Lopetettuani pillerit se ehti vaihdella 30-34 päivän välillä.. mutta joskus se on ollut vuosien takaa jopa yli 40 päivää. Kun plussakierron aikana tein ovulaatiotestejä, en saanut yhtään ovulaatiota kiinni.. Kun tikut loppuivat ja kierto rupesi olemaan lopuillaan, tunsin menkkamaista kipua nivelissä ja oletin, että kuukautiset alkavat. Noh.. ei ne sitten alkaneetkaan ja tikutin plussan. Kävin tämän takia 2 kertaa yksityisellä varhaisultrassa, koska raskauden kestoa ei voinut päätellä edellisistä kuukautisista. Ensimmäisellä kerralla sanottiin, että sikiö on juuri ja juuri 6 viikkoa ja sydänkaiku on näkyvissä. Toisella kertaa sanottiin, että sikiö vastaa viikkoja 8. Kun tämän mukaan varasimme kunnallisen sikiöseulonnan ultran ja menimme sinne, saimme tietää, että sikiö ei ole 12 viikkoa vaan vähän päälle 10. Silloin jo mietin, että mitäs ihmettä ja kätilö sanoi, että nyt ei mietitä menneitä vaan keskitytään nyt tähän mittaustulokseen. Tämän ultran jälkeen kaikki seuraavat ultrat ovat aina näyttäneet, että kaikki on hyvin. Ultrasimme viikolla 12 ja saimme viralliset np-arvot riskilaskelmaan ja turvotustakin oli vain 1,1mm. Olin myös käynyt uudestaan labroissa, koska tuon varhaisultran perusteella lasketun raskauden keston mukaan ekat labrat olivat tehty liian aikaisin. Ekojen labrojen kanssa teimme sen virheen, että menimme lukemaan ne omakannasta ja googlettamaan mitä tulokset tarkoittavat. EN SUOSITTELE TEKEMÄÄN TÄTÄ! Noh seuraavia labroja ei luettu omakannasta.. Mutta saimme sitten samana päivänä np-ultran jälkeen puhelun, että meillä on tuo Edwardsin syndrooma eli Trisomia-18 riskiluku todella suuri eli 1/5.. Pääsimme viikonlopun jälkeen Naistenklinikalle juttelemaan kätilön kanssa ja täytyy sanoa, että henkilökunta oli todella ammattitaitoista väkeä. He kertoivat aivan kaiken tiedon mitä me kysyttiin ja vielä enemmän. Halusimme ottaa istukkanäytteen, koska riski kromosomipoikkeavuuteen oli kuitenkin se 20% ja keskenmenoriski 0,5-1%.. Istukkanäytettä ei kuitenkaan voinut tehdä, koska istukka oli niin takana (mikä on siis ihan normaalia, että istukka voi sijaita ihan missä vaan). Näin jouduimme sitten odottamaan viikolle 15 asti, että lapsivesinäyte voitiin ottaa. Odotusta kesti noin 3 viikkoa.. ja oli pisimmät kolme viikkoa mitä tiedän. Siinä ajassa ehti käymään kaikki tunteet läpi. Ensin toivoa siitä, että no 80% mahdollisuus, että kaikki on hyvin. Sen jälkeen epätoivo, että diagnoosi tulee eikä sikiöllä ole mitään elämän edellytyksiä ja silloin keskeytys on meille se ainoa vaihtoehto.. Sen jälkeen tuli ns. tunteeton vaihe ja unohdin, että olen edes raskaana (jonkinlainen suojamekanismi iski päälle?). Kun vihdoin pääsimme lapsivesinäytteeseen oli kokemus itselle aika epämiellyttävä.. jouduimme pistämään kahteen otteeseen kun pistokohta oli niin kapea ja haastava.. Meille sanottiin, että taas kerran kaikki näyttää normaalille ultrakuvassa ja sikiö liikkuu normaalisti.. vaikka tiesimme, että eihän se vielä mitään kerro että kaikki olisi hyvin.
Tuloksissa piti mennä viikko, mutta soittivat jo alle viikossa tuloksia. Olin silloin töissä ja menin puhumaan hiljaiseen koppiin kun puhelimen päässä kysyttiin, oletko sopivassa paikkaa että voi jutella.. silloin jo tiesin, että en tule saamaan hyviä uutisia. Sikiöllä todettiin Triploidia eli että kaikkia kromosomeja on kolme. Meille myös sanottiin puhelimessa, että onneksi otettiin tuo lapsivesinäyte (tai toinen olisi ollut se istukkanäyte), koska NIPTissä tuo ei olisi kait näkynyt.. Suurin osa näistä Triploidia raskauksista kuolee kohtuun ja jos pääsevät maailmaan asti niin elävät maks muutamia päiviä. Eli keskeytys on nyt meillä edessä ja raskaus on silloin rv17. Sain siis tiedon eilen ja tänään menemme puhumaan perinnöllisyyslääkärin kanssa. Torstaina on Valviran kokous, jossa keskeytykselle voidaan antaa lupa ja loppuviikosta kait olisi mahdollista keskeytys tehdä..Hieman erilainen juhannus tiedossa siis.. Onneksi meillä ei ollut mitään juhannussuunnitelmia. Pelottaa tuo keskeytys, että miten kamalaa se on, koska sitä se varmasti on..
Ei näitä asioita ymmärrä, että miksi niitä täytyy ihmisten kokea.. Opettavat jotain elämästä.. tekevät meistä vahvempia? Ehkä niin.. En ole koskaan pitänyt lasten saantia tai elämää ylipäätänsä itsestäänselvyytenä enkä varsinkaan tämän kokemuksen jälkeen pidä.. Olen kiitollinen kaikesta elämästä mitä meillä täällä on ja mitä tänne syntyy. Toivon kaikille teille jotka käyvät samoja tunteita läpi niin todella paljon voimia. <3 Ja jos joku osaa vinkata sopivaa Facebook ryhmää, jossa saisi sopivaa vertaistukea niin vinkatkaa tänne.
riskiluvut oli pienet, 21:lle 1:3300 ja 13 ja 18 molemmille 1:100000. Kuulemma korkean HCG:n takia seurataan rakenneultran jälkeen (taisi puhua viikosta 28 eteenpäin) kasvua normaalia tarkemmin, mutta että se ei liity mitenkään näihin kehityshäiriöihin ja mitään hätää ja pelkoa mistään ei ole. 
Nyt odotellaan sen laajemman testin vastauksia ja mennään 3 vk päästä eli rv 16 erikoislääkärille ultraan, ns välicheck. Tietysti myös rakenneultra sitten rv 20. Helpottunut olo jo tuosta että tietää homma jatkuu eikä tyssänyt jo tähän. Saatiin tietää myös sukupuoli! Nyt tietysti toivotaan että poitsu on vahva ja jaksaa kulkea mukana loppuun asti ja että hyviä uutisia kuulisimme jatkossakin!
Vieläkun ne ultrat olisi ok voisi kokonaan huokaista helpotuksesta tämän osalta
