Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2
- Viestiketjun aloittaja Piku81
- Ensimmäinen viesti
Whisky Peat osanottoni :hug:
Möhkö <3 ja aurinko76 :hug: paljon voimia odotteluun! Mun tapauksessa turvotusta oli myös muualla kehon alueella eikä vain niskassa, tulosten odottelu oli tuskaa ja kaikki oli varautunut pahimpaan. Toivottavasti saatte kummatkin vielä hyviä uutisia!
Asriel voi mitä olet joutunut ja joudut kokemaan :'( Paljon voimia :hug:
jeenille onnittelut! Pienelle pojalle paljona vahvistumista! Toivottavasti pieni pääsee pian kotiin.
Rakenneultraan vielä parisen viikkoa, kylläpäs aika tuntuu taas matelevan.
Möhkö <3 ja aurinko76 :hug: paljon voimia odotteluun! Mun tapauksessa turvotusta oli myös muualla kehon alueella eikä vain niskassa, tulosten odottelu oli tuskaa ja kaikki oli varautunut pahimpaan. Toivottavasti saatte kummatkin vielä hyviä uutisia!
Asriel voi mitä olet joutunut ja joudut kokemaan :'( Paljon voimia :hug:
jeenille onnittelut! Pienelle pojalle paljona vahvistumista! Toivottavasti pieni pääsee pian kotiin.
Rakenneultraan vielä parisen viikkoa, kylläpäs aika tuntuu taas matelevan.
Täällä näytti kaikki hyvältä...Vauvan paino tasaantunut tai sitten lääkäri epäili, että on tehnyt mittavirheen viimeksi Nyt sit painoarvio oli 2,6kg ja tällä painolla odotettu syntymäpaino vaan 4,5kg No onneksi sanoi, että itse päätän omanvoinnin mukaan koska synnytän/haluan käynnistyksen..
Istukka ei ollut pahentunut, eli kalkkitäpliä oli, mutta ei pahoja..Verenpaineet ok...tosin neiti on täydellisessä perätilassa ja 2 viikonpäästä yritetään kääntää...jos ei onnistu, niin sit tulee suunniteltu sektio...mitä en haluais, mutta enhän sille itse sitten voi mitään jos neiti haluaa perse edellä maailmaan Taitaa tulla tästäkin neidistä siis jääräpää...
Tsemppiä kaikille uutisia odottaville :hug:
Marja ja maha-asukki 32+6
Nyt sit painoarvio oli 2,6kg ja tällä painolla odotettu syntymäpaino vaan 4,5kg No onneksi sanoi, että itse päätän omanvoinnin mukaan koska synnytän/haluan käynnistyksen..Istukka ei ollut pahentunut, eli kalkkitäpliä oli, mutta ei pahoja..Verenpaineet ok...tosin neiti on täydellisessä perätilassa ja 2 viikonpäästä yritetään kääntää...jos ei onnistu, niin sit tulee suunniteltu sektio...mitä en haluais, mutta enhän sille itse sitten voi mitään jos neiti haluaa perse edellä maailmaan
Taitaa tulla tästäkin neidistä siis jääräpää... Tsemppiä kaikille uutisia odottaville :hug:
Marja ja maha-asukki 32+6
Voikun tärppäisi pikaisesti Tulikos teille mitään aikarajaa, ennenkuin saa yrittää? Mulla kun oli keskenmeno, niin sanoivat, että 2 menkat pitäs antaa tulla ja sitten saa yrittää...,mutta tosin jouduttiin tekee kaavinta, niin varmaan tulehdusriskien ja muiden takia antoivat sen aikarajan...
Tulikos teille mitään aikarajaa, ennenkuin saa yrittää? Mulla kun oli keskenmeno, niin sanoivat, että 2 menkat pitäs antaa tulla ja sitten saa yrittää...,mutta tosin jouduttiin tekee kaavinta, niin varmaan tulehdusriskien ja muiden takia antoivat sen aikarajan...Sain tänään soiton naistenklinikalta ja tästä saattoi arvata että huonoja uutisia on tiedossa. Sikiöllämme on todettu Trisomia 18. Maanantaina mennään sikiötutkimusyksikköön laittamaan keskeytysanomus eteenpäin ja sitten toivottavasti mahdollisimman pian päästään keskeytykseen. Ei tässä ole muutakaan tehtävissä.
Jos jotain positiivista tästä kaikesta etsii niin se on se, että asiat etenivät näin nopeasti, ja keskeytys päästään tekemään jo viikolla 13. Toivotaan että siitä sitten paranee sekä fyysisesti että henkisesti siten että voi jossain vaiheessa alkaa haaveilla uudesta yrityksestä.
Voimia kaikille vastaavien asioiden kanssa painiville ja pahoittelut että joudun tänne näin ikäviä uutisia raportoimaan...:'(
Jos jotain positiivista tästä kaikesta etsii niin se on se, että asiat etenivät näin nopeasti, ja keskeytys päästään tekemään jo viikolla 13. Toivotaan että siitä sitten paranee sekä fyysisesti että henkisesti siten että voi jossain vaiheessa alkaa haaveilla uudesta yrityksestä.
Voimia kaikille vastaavien asioiden kanssa painiville ja pahoittelut että joudun tänne näin ikäviä uutisia raportoimaan...:'(
aurinkosuuret halaukset tulosten johdosta :hug: Mutta tosiaan, kuten sanoit, onni onnettomuudessa on se että viikot on vielä kohtuu pienet. On todella tuskaa saada se soitto ja kuulla sanat "valitettavasti..". Sen jälkeen ei enää kuulekaan mitään.
Minun toimenpide on ohi. Pieni poika syntyi nopeasti ja kohtuullisilla kivuilla. Kaikki meni paremmin kuin odotin, olotila kaiken jälkeen oli ensin todella surullinen ja tyhjä ja itkuinen, mutta pikkuhiljaa rauha laskeutui ylle. Sain jutella sairaalassa empaatiisen hoitajan kanssa ja itkeä pahimmat itkut ihan rauhassa. Pahinta kaikessa oli odotus ja epävarmuus, ja se että odotti vaan että kaikki on ohi. Vauva oli odotettua isompi ja täydellisen lapsen näköinen. Ulkoisesti ei mitään vikaa, päin vastoin. Tavallaan tuntui hirmuisella katsoa, miten vauva nukkui ikuista unta kaarimaljassa, kun hän vielä "äsken" potki kohdussani. Hänen paikkansa olisi kuulunut olla sisälläni kasvamassa ja vahvistumassa. Nyt sydän oli pysähtynyt, liikeet olivat loppuneet. Kätilö otti jalan ja käden kuvat muistoksi enkelivauvasta.
Elämä voittaa ja jatkuu, se onneksi on varmaa. Onhan syli tyhjä ja päivät siltä osin "tyhjiä", ei ole potkuja mitä kuunnella, ei vatsaa mitä silittää. Ei neuvoloita mitä odottaa. Ikinähän tätä ei unohda, ikinä ei täydellisesti pääse "yli". Mutta henkisesti tästä toipuu kuitenkin yllättävän hyvin ja toipuminen voi alkaa aika nopeastikin. Muistakaa vaan puhua, puhua ja puhua.
ANtakaa jokaisen tunteen, inhon, surun, vihan ja katkeruuden tulla ulos miettimättä yhtään onko se oikein tai väärin. Siten jossain vaiheessa voi antaa anteeksi maailmalle ja itsellekin. Sitten se helpottaa. Vastauksiahan ei tule koskaan saamaan, kukaan ei koskaan tiedä miksi toisten pitää elää tällasia läpi, kerran-kaksi-useamminkin.
Jotainhan se aina opettaa. Joka kerta jotain, vaikka luulisi etteikö kerta jo riitä.
Voimia jokaiselle vaiheisiinsa :hug:
Minun toimenpide on ohi. Pieni poika syntyi nopeasti ja kohtuullisilla kivuilla. Kaikki meni paremmin kuin odotin, olotila kaiken jälkeen oli ensin todella surullinen ja tyhjä ja itkuinen, mutta pikkuhiljaa rauha laskeutui ylle. Sain jutella sairaalassa empaatiisen hoitajan kanssa ja itkeä pahimmat itkut ihan rauhassa. Pahinta kaikessa oli odotus ja epävarmuus, ja se että odotti vaan että kaikki on ohi. Vauva oli odotettua isompi ja täydellisen lapsen näköinen. Ulkoisesti ei mitään vikaa, päin vastoin. Tavallaan tuntui hirmuisella katsoa, miten vauva nukkui ikuista unta kaarimaljassa, kun hän vielä "äsken" potki kohdussani. Hänen paikkansa olisi kuulunut olla sisälläni kasvamassa ja vahvistumassa. Nyt sydän oli pysähtynyt, liikeet olivat loppuneet. Kätilö otti jalan ja käden kuvat muistoksi enkelivauvasta.
Elämä voittaa ja jatkuu, se onneksi on varmaa. Onhan syli tyhjä ja päivät siltä osin "tyhjiä", ei ole potkuja mitä kuunnella, ei vatsaa mitä silittää. Ei neuvoloita mitä odottaa. Ikinähän tätä ei unohda, ikinä ei täydellisesti pääse "yli". Mutta henkisesti tästä toipuu kuitenkin yllättävän hyvin ja toipuminen voi alkaa aika nopeastikin. Muistakaa vaan puhua, puhua ja puhua.
ANtakaa jokaisen tunteen, inhon, surun, vihan ja katkeruuden tulla ulos miettimättä yhtään onko se oikein tai väärin. Siten jossain vaiheessa voi antaa anteeksi maailmalle ja itsellekin. Sitten se helpottaa. Vastauksiahan ei tule koskaan saamaan, kukaan ei koskaan tiedä miksi toisten pitää elää tällasia läpi, kerran-kaksi-useamminkin.
Jotainhan se aina opettaa. Joka kerta jotain, vaikka luulisi etteikö kerta jo riitä.
Voimia jokaiselle vaiheisiinsa :hug:
aurinko76 ensinnäkin iso :hug: Harmi että teillä piti noin käydä Mäkin olen yrittäny järjellä ajatella mun keskenmenoa, että sille kun ei mitään enää voi ja näin oli määrä käydä niin onneksi tapahtui niinkin ajoissa kuin rv14 ja synnytys meni todella hyvin, ei kaavintaa, ei edes kipulääkettä tarvinnu ottaa. Voimia sulle tosi paljon, keskeytys on todella raskas kokemus (ei ehkä niinkään fyysisesti mutta sitäkin enemmän henkisesti) :hug: Asrielillekin voisi samat sanat sanoa :hug:
Mäkin olen yrittäny järjellä ajatella mun keskenmenoa, että sille kun ei mitään enää voi ja näin oli määrä käydä niin onneksi tapahtui niinkin ajoissa kuin rv14 ja synnytys meni todella hyvin, ei kaavintaa, ei edes kipulääkettä tarvinnu ottaa. Voimia sulle tosi paljon, keskeytys on todella raskas kokemus (ei ehkä niinkään fyysisesti mutta sitäkin enemmän henkisesti) :hug: Asrielillekin voisi samat sanat sanoa :hug:Aurinko ja Asriel Syvimmät pahoitelut molemmille! Eihän tässä osaa edes sanoa mitään järkevää lohdutukseksi. Olen kovin pahoillani
Pikainen omanapailu Meillä oli viimeinen ultra eilen, rv 23+1 ja saatiin kuulla että edelleenkään ei mitään poikkeavaa ole havaittavissa, nyt vaan odotellaan poikaa syntyväksi joulukuussa. Kaikki kunnossa ja mieli kevyt. Ja tuleva isukki onnesta polleana, toivoi pikkuisen tuota poikaa
Meillä ei siis periaatteessa ole tänne palstalle kirjoiteltavaa, mutta käyn säännöllisesti lueskelemassa ja viimeistään sit poikasen synnyttyä kertomassa kuulumisia!
Susimieli ja Pieni 23+2
Pikainen omanapailu Meillä oli viimeinen ultra eilen, rv 23+1 ja saatiin kuulla että edelleenkään ei mitään poikkeavaa ole havaittavissa, nyt vaan odotellaan poikaa syntyväksi joulukuussa. Kaikki kunnossa ja mieli kevyt. Ja tuleva isukki onnesta polleana, toivoi pikkuisen tuota poikaa
Meillä ei siis periaatteessa ole tänne palstalle kirjoiteltavaa, mutta käyn säännöllisesti lueskelemassa ja viimeistään sit poikasen synnyttyä kertomassa kuulumisia!
Susimieli ja Pieni 23+2
Haluaisin tuoda toivoa ja lohdutusta kanssasisarille omalla tarinallani. Ekassa ultrassa toukokuussa 2010 havaittiin niskapoimuturvotusta 4,7mm. Ultraäänihoitaja oli todella ihmeellinen. Totesi että tässä nyt on jotain häikkää ja juoksi lääkärin puheille. Jäin yksin tuoliin ihmettelemään. Takaisin tulessaan oli todella säikähtäneen oloinen ja antoi lähetteen lisätutkimuksiin. Kysyin jos on minkäänlaista mahista että lapsi selviää ja on terve. "Siihen en osaa sanoa mitään. Onhan tämä oire jostakin. En ainakaan varaa sinulle aikaa rakenneultraan tässä vaiheessa." Hiphei, olipa lohduttava vastaus. Pää pyörällä lähdin kotiin siinä uskossa että peli on menetetty. Ja Googlasin jotta saisin edes hieman lisätietoa asiasta. Ja yllätyksekseni terveitä niskalapsia oli olemassa!
Pari päivää myöhemmin oli aika lisätutkimuksiin. Turvotus oli edelleen samaa luokkaa, ja ottivat istukkabiopsian. Samalla sain vähän enemmän tietoa ko. asiasta, mm todennäköisyys siitä, että lapsella on kromosomipoikkeama tai sydänvika. Ihmeellistä kyllä itselläni oli koko ajan sellainen olo että lapsella on kaikki hyvin.
Viikon päästä sain ensimmäiset tulokset, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Sanoivat että minulle soitetaan mikäli lopullisissa tuloksissa on jotain, muuten tulokset tulevat postissa kotiin. Jäin odottamaan. Viikon päästä oli lounastauolla tullut puhelu. Soitin "hieman" hermostuneena takaisin. Puhelimessa iloinen naisääni totesi että tuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa, mutta mullehan piti soittaa joka tapauksessa. Jaahas. Sattuuhan näitä, mutta ehkä elämäni helpottavin puhelu...
Rakenneultrassakaan ei havaittu mitään kummallista, ja tällä hetkellä lattialla vipeltää ainakin toistaiseksi terveeksi todettu pieni 8-kuinen poika. En varmaan koskaan saa tietää mistä turvotus johtui, mutta olen kiitollinen että lapsi on terve, että pääsin jatkotutkimuksiin ja että sain asianmukaista tietoa.
Joten teille jotka tällä hetkellä olette samassa tilanteessa, ihmeitä tapahtuu ja terveitä lapsia syntyy myös noin reiluilla turvotuksilla.
Pari päivää myöhemmin oli aika lisätutkimuksiin. Turvotus oli edelleen samaa luokkaa, ja ottivat istukkabiopsian. Samalla sain vähän enemmän tietoa ko. asiasta, mm todennäköisyys siitä, että lapsella on kromosomipoikkeama tai sydänvika. Ihmeellistä kyllä itselläni oli koko ajan sellainen olo että lapsella on kaikki hyvin.
Viikon päästä sain ensimmäiset tulokset, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Sanoivat että minulle soitetaan mikäli lopullisissa tuloksissa on jotain, muuten tulokset tulevat postissa kotiin. Jäin odottamaan. Viikon päästä oli lounastauolla tullut puhelu. Soitin "hieman" hermostuneena takaisin. Puhelimessa iloinen naisääni totesi että tuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa, mutta mullehan piti soittaa joka tapauksessa. Jaahas. Sattuuhan näitä, mutta ehkä elämäni helpottavin puhelu...
Rakenneultrassakaan ei havaittu mitään kummallista, ja tällä hetkellä lattialla vipeltää ainakin toistaiseksi terveeksi todettu pieni 8-kuinen poika. En varmaan koskaan saa tietää mistä turvotus johtui, mutta olen kiitollinen että lapsi on terve, että pääsin jatkotutkimuksiin ja että sain asianmukaista tietoa.
Joten teille jotka tällä hetkellä olette samassa tilanteessa, ihmeitä tapahtuu ja terveitä lapsia syntyy myös noin reiluilla turvotuksilla.
Viimeksi muokattu:
AL79 Kuulostaa toi alku vähän samalta kun meillä oli, niskaturvotusultrasta lähtiessä porasin silmät päästäni kun luulin että mitään toivoa ei ole, ei oikein saatu mitään vastausta kun kysyttiin voiko lapsi kuitenkin olla terve.
Googletin kotona asiaa ja olo vähän helpottui, oikeastaan niin paljon että päätettiin miehen kanssa ettei mennä lapsivesipunktioon jos ultralla kaikki on ok. rv 13 ja 15 oli ultrat, molemmissa kaikki kunnossa, ei löytynyt syytä turvotukselle. Nyt takana lisäksi rakenneultra ja vielä ekstraultra rv 23 ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
Näillä näkymin meille on joulukuussa tulossa terve poika.
Olen hieman pettynyt tohon systeemiin että turvotuksen löydyttyä vanhemmat jätetään melkoiseen epätietoisuuteen, etenkin kun todella monen kohdalla kyse on vain väärästä hälytyksestä. Nyt vasta pystyn itse nauttimaan raskaudesta kunnolla, alussa pelkäsin vain kokoajan että saadaan sittenkin huonoja uutisia.
Mukava kun kävit kertomassa onnellisesti päättyneen tarinan, niitä täällä kaivataan
Googletin kotona asiaa ja olo vähän helpottui, oikeastaan niin paljon että päätettiin miehen kanssa ettei mennä lapsivesipunktioon jos ultralla kaikki on ok. rv 13 ja 15 oli ultrat, molemmissa kaikki kunnossa, ei löytynyt syytä turvotukselle. Nyt takana lisäksi rakenneultra ja vielä ekstraultra rv 23 ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
Näillä näkymin meille on joulukuussa tulossa terve poika.
Olen hieman pettynyt tohon systeemiin että turvotuksen löydyttyä vanhemmat jätetään melkoiseen epätietoisuuteen, etenkin kun todella monen kohdalla kyse on vain väärästä hälytyksestä. Nyt vasta pystyn itse nauttimaan raskaudesta kunnolla, alussa pelkäsin vain kokoajan että saadaan sittenkin huonoja uutisia.
Mukava kun kävit kertomassa onnellisesti päättyneen tarinan, niitä täällä kaivataan
Mulla niskapoimu ultrassa taas oli aivan ihana kätilö Tosin en tiedä johtuko siitä, että kyse oli ykstyispuolella tehtävästä kunnan maksamasta ultrasta. Hän sanoi heit, että turhia hälytyksia tulee todella paljon ja mitään ei löydy, mutta kerto myös kaikki 3 yleisintä syytä...eli ykkösenä kromosomipoikkeavuudet toisena sydänviat ja kolmantena tosiaan tulehdus, josta ei vaaraa sikiölle. Jokunen viikko täällä vielä vartoillaan lopputulosta
Marja ja maha-asukki 34+1
Tosin en tiedä johtuko siitä, että kyse oli ykstyispuolella tehtävästä kunnan maksamasta ultrasta. Hän sanoi heit, että turhia hälytyksia tulee todella paljon ja mitään ei löydy, mutta kerto myös kaikki 3 yleisintä syytä...eli ykkösenä kromosomipoikkeavuudet toisena sydänviat ja kolmantena tosiaan tulehdus, josta ei vaaraa sikiölle. Jokunen viikko täällä vielä vartoillaan lopputulostaMarja ja maha-asukki 34+1
Jeenille paljon onnea pienestä pojasta! Toivottavasti olette päässeet nauttimaan vauva-arjesta jo kotiin pienen kanssa!
Aurinko ja Asriel suuren suuret voimahalaukset teille molemmille :hug:!!!
Susimieli ihanaa kun olette saaneet mukavia uutisia pienestä pojasta
Meillä oli reilu viikko sitten taas ultra, jossa katsottiin Otuksen kasvua ja edelleen kasvu jätättää,,,nyt melkein kolmella viikolla. Alakäyrillä just ja just mennään, mutta käyrillä kuitenkin. Kahen viikon päästä on taas uusi ultra. Pientä hysteriaa oli ilmassa heti ultran jälkeen ja sitä kesti reilun vuorokauden ja nyt tiällä taas nautitaan raskaudesta ja ajatukset on aikas postiviisia. Kummallista miten nuo ultrat saa minussa aikaan kauhean paniikin, päivä ennen ultraa ja päivä ultran jälkeen mennee itkiessä. Mies jo sanokin ettei tartteis ennää koko ultria olla, ettei koko loppuraskaus ole vaan itkemistä. Mutta parempi Otuksen kasvua on tietenkin seurailla. AL79 kiitos kun jaoit meille oman tarinan! Itselle tuli tuosta tsemppaava olo Maha minulla on kasvanut mukavasti ja toivottavasti vauvakin se myötä
Marja76 tsemppiä loppurutistukseen ja ihanaa että teijän vauvan kasvu on alkanut tasaantumaan.
Toukka90 toivottavasti teillä onnistuu raskautuminen mahd pian ja kaikki menisi mukavasti!
Kaikille tuloksia tai toimenpiteitä odottaville tsemppiä ja voimia!
Juuliska ja Otus 33+4
Aurinko ja Asriel suuren suuret voimahalaukset teille molemmille :hug:!!!
Susimieli ihanaa kun olette saaneet mukavia uutisia pienestä pojasta
Meillä oli reilu viikko sitten taas ultra, jossa katsottiin Otuksen kasvua ja edelleen kasvu jätättää,,,nyt melkein kolmella viikolla. Alakäyrillä just ja just mennään, mutta käyrillä kuitenkin. Kahen viikon päästä on taas uusi ultra. Pientä hysteriaa oli ilmassa heti ultran jälkeen ja sitä kesti reilun vuorokauden ja nyt tiällä taas nautitaan raskaudesta ja ajatukset on aikas postiviisia. Kummallista miten nuo ultrat saa minussa aikaan kauhean paniikin, päivä ennen ultraa ja päivä ultran jälkeen mennee itkiessä. Mies jo sanokin ettei tartteis ennää koko ultria olla, ettei koko loppuraskaus ole vaan itkemistä. Mutta parempi Otuksen kasvua on tietenkin seurailla. AL79 kiitos kun jaoit meille oman tarinan! Itselle tuli tuosta tsemppaava olo
Maha minulla on kasvanut mukavasti ja toivottavasti vauvakin se myötä Marja76 tsemppiä loppurutistukseen ja ihanaa että teijän vauvan kasvu on alkanut tasaantumaan.
Toukka90 toivottavasti teillä onnistuu raskautuminen mahd pian ja kaikki menisi mukavasti!
Kaikille tuloksia tai toimenpiteitä odottaville tsemppiä ja voimia!
Juuliska ja Otus 33+4
Aurinko76, olin samassa tilanteessa reilu kuukausi sitten, meilläkin havaittiin 18-trisomia. Kukin toki suree oman aikansa ja käsittelee asian omalla tavallaan, mutta haluan kertoa, että itselläni elämä keskeytyksen jälkeen on ollut ihan siedettävää. Jotta siis tiedät, että tuollaisesta voi kyllä selvitä. Ei minulla muuta.