Mukavaa kun Toukka olet täällä taas ja onnea uuteen yritykseen!
Meillä oli tänään se rakenneultra, kaikki mitä saattoi nähdä oli kuulemma normaalia ja kunnossa mikä on tietysti maailman paras uutinen!:heart: Tosi pitkään ja tarkkaan katsoi sydäntä.
Muuten olikin sitten kaikinpuolin nihkeä tunnelma koko ultran ajan, ensinnäkin oli puol tuntia myöhässä ja heti meidän käynnin alussa siinä kävi hoitaja huoneessa ja neuvotteli ultraajan kanssa jotain työjuttuja, hirveä kiire ja ruuhkaa kuulemma ja sen huomasi, aika liukuhihna-käynti oli, ultraaja ei paljon puhunut, oli selvästi pinna kireellä ja koko ajan oli sellainen olo että meidän pitää äkkiä mennä tieltä pois.
Kysyin lopuksi viitsiikö kurkata sukupuolta meille, vilautti lapsen lantionsuuntaan ultralla ja totesi ettei ala nyt katteleen kun on sellaisessa asennossa että pitäisi alkaa zoomaileen ja on niin kiire ettei ala nyt kattoon.
Oli eri ultraaja kuin viimeksi, ja aika pettymys. Ei mua se niinkään haittaa ettei saatu sukupuolta selville tai ettei saatu kuvia mukaan, vaan lähinnä se että tota oli itse niin odottanut niin olisi ollut kiva jos se ois voinut olla vähän lämpimämpi tilanne.
Koska mun kahdella veljellä on sydämessä vikaa (toinen kuoli vauvana sydänvikaan) ja se riskiseula silloin alussa hälytti niin ne haluaa vielä varmuuden vuoksi tsekata sydämen kolmen viikon päästä. Eli 15.8 päästään vielä yhdelle extraultraukselle. Se sopii, mukava saada varmuus ja jos olisi vähän kivempi reissu muutenkin..
Tuli kyllä tuolla käynnillä mieleen että jos meillä olisi vaan kaksi utraa, nt ja toi niin olisi kyllä päässyt itku kun toi oli niin nihkee. Nyt olo on vähän pettynyt mutta pääasia että ipana on kunnossa.
Susimieli ja Pieni 20+1