toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

[
Haluaisin vain lyhyesti kommentoida tuota, kun ihmiset jättävät tutkimukset + seulonnat väliin siksi, koska eivät halua aborttia ja eivätkä halua stressata asiasta raskauden aikana. Jokaisenhan on valinta, mutta minä itse ainakin haluan kaiken tiedon ennen synnytystä. Aborttia en ikinä haluaisi, mutta olen seurannut läheltä hyvän ystäväni synnytyksen jälkeistä elämää (lapsi nyt reilu 1 vuotia), kun heille syntyi täysin ennakoimatta todella vaikeasti vammainen cp-lapsi. Alkushokki oli jopa niin paha, että ystäväni joutui psyyken takia sairaalahoitoon, josta onneksi toipui nopeasti. Lapsi joutui kuitenkin hyvin alussa hoitoon, kun perhe ei yksinkertaisesti ollut valmistautunut uuteen noin erilaiseen elämään. Erilaisiakin tapauksia tietysti on, meitä on moneen junaan, mutta ystäväni sanoo, että antaisi nyt mitä tahansa että olisi voinut valmistautua odotusaikana asiaan ja mm. lukea tarvittavista välineistä, tukiryhmistä etc. Toki onhan niitäkin tapauksia, että käydään kaikki seulonnat, eikä silti vammaisuus tai erilaisuus näy ja syntymän jälkeen tulee kuitenkin yllätys. Mutta mielestäni täällä palstoilla aina välillä paistaa tietynlainen ylimielisyys (joka ehkä kuitenkin on defenssi) siitä, että "minä en seulointoihin mene, koska rakastan lastani ja lapsi on toivottu enkä ikinä tekisi aborttia, miksi siis seulontoihin". Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia ja varmasti toiset haluavatkin nauttia raskausajasta 100% ilman murhetta. Valinta se on sekin. Mutta eikö sekin toisaalta ole pään työntämistä pensaaseen ja laput silmillä elämistä? En toki itse edes tuomitse aborttiin päätyviä, mutta mielestäni on hyvin ymmärrettävää, että odottava äiti haluaa kaiken infon mitä saatavissa. Toki mahdollisuus on siihen, että odotusaikana ei stressaa mitenkään ja ottaa sitten tarvittaessa kaiken stressin syntymän jälkeen. Valitettavasti ystäväni kohdalla se oli kuitenkin liikaa. Onneksi heidän perhe on nyt jaloillaan ja kaikki kunnossa.

Onnellista odotusaikaa kaikille.
[/quote]


mun kommentti tähän niskapoimua oli meillä 2.5 ja riski raj täälläpäin on 3 ja täytyy myöntää että kokoajan mietin asiaa mulla on terve tyttö mutta....eihän se sitä sano???
neuvolassa mun seerumiseulonta aikani mokattiin eli en saanut lähetettä sinne tarpeeksi ajoissa nyt se vois näyttää ihan mitä vaan ....tämä tieto ei helpota oloa,,,.....yritin kysyä muuta vaihtoehtoa mutta kuulemma sitä ei ollut. :'( ja täytyy sanoa että joka päivä pelkään....olenko valmis niin uuteen elämään...kysyin mieheltäni ja hän sanoi että on valmis ..ja pysyy rinnallani tapahtu mitä tapahtu!ja niin todella toivon :ashamed:

 

Katjuskalle syntynyt poika klo 12.25, paino 2840 gr, pituus 49 cm ja pipo 33 cm
19.2

Tuommosen tiedon nappasin ja kopioin tuolta helmiäisten palstalta!
ONNEA KOVASTI KATJUSKALLE!

 

Paljon ONNEA myös täältä =) :flower:

 

Ooh vau :heart:

Paljon onnea Katjuskalle :flower:

Hän tulee varmaan kertomaan meille lisää uutisista myöhemmin

Paljon voimahaleja sinne :hug:

 

Heipähei ja paljon :hug: kaikille!

Ajattelin tulla teille kertomaan meidän kuulumisia,,olen aina välillä lueskellut teidän muiden kuulumisia.

Maanantaina kävin ultrassa jossa tutkittiin tarkemmin vaavin rakenteita ja myös sydäntä, kun aluksi epäiltiin että siinä voisi olla jotain "erikoista".
Kaikki oli kuitenkin kunnossa, eli rakenteet normaalit myös se pienen pieni sydän oli normaalin näköinen. :heart:
Huolen aiheeksi tuli nyt vain vauvan pienikokoisuus ja lapsiveden vähyys.
Vaavi kasvaa tasaisesti "omaa" käyräänsä hieman keskiarvo käyrien alapuolella. Lapsivettä on, mutta ehkä hieman normaalia vähemmän.
Jatkossa käyn vielä muutaman kerran kasvukontrollissa.

Omat oireet vain lisääntyy ja pahenee, kamalat liitoskivut on tullut riesaksi ja närästys :x mutta helpottaa ajatus siitä että kaikki nämä "vaivat" loppuvat kunhan vaavi syntyy Odottavan aika on pitkä...

Onnellista odotusta teille ja vielä lisää :hug:


Nipsutintin ja vaavi 28+6

 

Pikkasen ärsyttävää \|O kirjoitin pitkän litannian ja virhe plaplapla \|O

No uudestaan. Nipsutinille kiva kun tuli ultrasta hyviä uutisia :flower:

Ja Ahavalle paljon :hug: piinaaviin viikoihin rakenne ultraa odottaessa.

Meillä Lemission rupee loppu jo häämöttämään B) tai toisaalta vielä
pitkä aika :/

Miten teillä lemission sinä ja poitsu jakselette?
On varmaan epätodellisen tuntoista jos lähipiirissäkin hälyttelee kun on muka harvinaista.

Meillä voidaan hyvin tai pirpana ainakin,äiti on vähän kipeenä.
Päänsärky on tullut muiden seuraksi,onhan tuo ollut melkein koko
raskauden ajan pois :snotty: muissa raskauksissa on ollut läpi koko raskauden. Pirpana liikkuu ja möngertää paljon(edelleen)
Uusiin ultriin en ole menossa muuta kun neuvola lääkäriin joka on rv36 ja siellä lääkäri ultraa.

Meidät vihittiin viime viikolla
Häät on sitten heinäkuun lopulla meidän kihlapäivänä. Kukaan ei tiedä että ollaan vihillä käyty
Meillä on pienimuotoiset häät johon tulee meidän lähipiiri ,semmoiset jaksan ihan hyvin vaavin kanssa. Ei me isoja haluta n.20 vierasta (useimmat perheita johon kuuluu lapsia)

Oletteko muuten miettineet jos uusia raskauksia tulee niin käyttekö seuloissa,veri tai np-ultra?
Me ei seulassa ainakaan (meillä sitä ei tarjota) mutta np-ultrasta en tiedä,meidän neuvolassa on nytten ultra joten sen sijainnin takia ei tarvitse mennä, ennen se np-ultra on ollut semmoinen varmistus että sydän lyö ja vaavi on siellä missä pitääkin, joten en usko,voihan se olla että mieli muuttuu mutta nytten tämän raskauden myötä on tullut opiskeltua sen verran että on se np-ultra kuinka hyvä tahansa niin sairas se vaavi voi silti olla tai hälyttää ja kuitenkin on terve. Eli mihinkään et voi luottaa. Rakenne ultrassa näkee isommat vammat,tässä raskaudessa ollaan jouduttu miettimään keskeytystä kun epäilys vaikea vammaisesta oli,ja me päätettiin että me otamme sen mitä annetaan ja se siitä miksikään muutu.
Biobseihin en ryhdy uudestaa. Kun niihinkään en luota. En käy samaa läpi uudetaan mitä syksyllä käytiin.
Mites te muut?

Jaksamisia kaikille

Rv 34 Lilo ja Stitch

 

Kiitos onnitteluista tänään tosiaan päästiin pojun kanssa kotiin...tuun paremmalla ajalla kirjoittelemaan tarkemmin, mutta sen verran tulin kertomaan, että aivan terve poika meille syntyi :heart: Tuolla se tuhisee ja äheltää nyt sängyssään...mutta tuun tosiaan ajan kanssa lukemaan teidän kuulumiset ja kertomaan lisää

 

Katjuskalle suuronnittelut ! :flower:
Ihanaa, että kaikki loppuen lopuksi meni hyvin, ja vauva on terve!

Äitsykälle kiitos kannustuksesta. Minulla on enää kaksi viikkoa np-ultraan. Itseasiassa olen ollut ihan positiivisella mielellä. Vauva tuntuu kasvavan mahassa, tosin en vieläkään tunne potkuja, mutta vatsa on kasvanut ja minulla on menossa 19.rvk. Tässä välissä olen käynyt neuvolassa ja sydänäänet kuuluivat hienosti.

Huomasitteko tuossa jokin aika sitten uutisen, että Suomessa pitää kuntien tarjota 2010 alkaen vähintään kaksi ultraa kaikille odottaville äideille ja myös veriseulaa pitää tarjota halukkaille? Tv-uutisten jutusta jäi erityisesti mieleen, että asiantuntija oli huolissaan vääristä tuloksista, ts. että perheille aiheutetaan turhaa huolta ja että väärät tulokset johtavat turhiin lapsivesipunkitioihin. Olen kuullut, että Tampereella on luovuttu alle 35-vuotiaiden veriseuloista juuri sen vuoksi, että ne antavat erittäin paljon vääriä positiivisia tuloksia ja se johtaa taas turhiin lapsivesipunktioihin. Punktiot ovat taas riski raskaudelle ja myös kalliita yhteiskunnalle.

Toivotan tsemppiä kaikille!

Ja Katjuskalle, odotan innolla, että tulet kertomaan lisää synnytyksestä!

 

nipsutintin onnea hyvistä ultratuloksista

katjuskalle vielä kerran onnea ja ihanaa että yksi meistä on saanut varmuuden eikä sinun tarvitse enää miettiä

Äitsykälle ältsin paljon onnea vihkiytymisestä! :flower:

saman huomasin itsekin nuista sikiöseulontalaista, eikös ne kuitenkin vielä mieti että mikä verikoejuttu siellä tullaan ottamaan nuista mitä on tarjolla?

sen verran olen miettinyt että seuraavassa raskaudessa en mene veriseulontaan, kun täällä #&%?$!* korvessa ei yksinkertaisesti edes osata sanoa juuta eikä jaata asioiden eteen vaan ite pitää ottaa selville+ äitsykän näkökulmat passaa minunkin ajattelumaailmaan


ja sitten omaa napaa...

aikaa ei tosiaan ole enää paljon! iski vielä elämäni kauhein flunssa jota nyt tässä yritän parannella/oksentaa pois jo 6. päivää, limaa tulee niiin paljon ettei koskaan.
Hippula jakselee hyvin, potkii iltasin niin järjettömästi että pitää vedet silmissä istuksia kun maha heiluu... on helpottavaa tietää että vain muutamia viikkoja ja sitten saa tietää ja ennenkaikkea nähdä poitsun mulla on alkanu supistelemaan nyt enemmän ja nuo liitoskivut :x tuntuu kuin pimppa halkeaisi kahtia!

Kerroin siitä miehen veljestä ja hänen vaimostaan jotka jäivät veriseula+np yhistettynä 1:100 kiinni. He saivat tiedon kromosomeista ja dadaa normaalit tytön kromosomit, kyllä helpotti se tieto varsinkin kun tuli mieleen että mitäpä jos tuolla miehellä ja sen veljellä on joku perinnöllinen juttu kun kummallakin hälytti, mutta onneksi nuin päin.

Vauvalle pitäs saada vaatteet pestyä kun tästä flunssasta tokenisi ja sairaalakassikin on pakkaamatta... noh toivottavasti tässä kerkeää...

räkäinen lemission ja ylivilkas hippula 33+6 :wave:

 

ja ahavalle tsemppiä ultraan ja sen odottamiseen! :hug:

 

tuolla profiilissa pitäs olla vähän tuoreempaa kuvaa masusta jos en onnistunu sitäki möhlimään

 

Itse ainakin ajattelin seuraavassa raskaudessa käydä kaikki ultrat ym. läpi. En tiedä että pistetäänkö meidät vielä johonkin tarkempaan seurantaan..

4.4 olisi jälkitarkastus, missä saadaan sitten enemmän infoa pojalla olleesta sairaudesta ym. Minä jo lueskelin tuolta yhdeltä englanninkieliseltä sivustolta, että kyseinen Dandy Walker- syndrooma voisi olla resessiivisesti perinnöllinen (tosin tätä ei ole kuitenkaan varmistettu, kun kysessä niin harvinainen juttu). Soitin sitten heti hädissäni neuvolaan ja kyselin, että pitääkö meidän mennä johonkin perinnöllisyystutkimuksiin tms. Siitäkin saadaan tietää sitten jälkitarkastuksessa, mutta neuvolan täti oli sitä mieltä että tuskin alkavat tutkimaan sitä perinnöllisyyttä meiltä ja uutta vauvaa saa alkaa yrittämään heti, kun siltä tuntuu =)

Mites teillä Katjuska, sanoivatko lääkärit vielä et mitä ne golfpallo- löydökset sit mahtoivat olla?

 

Elikkäs sitte sitä synnytyskertomusta =)

eli meidän kertomus alkaa siitä lauantai aamusta 17.2 jolloin mulla siis alkoi se limatulppa irtoilemaan... siinä sitten koko päivä odoteltiin, että ois supistukset alkanut tai olis tapahtunut jotain, mutta ei...
Illalla sitten jo sanoin ukolle, että aletaan vaan makaroonilaatikkoa väsäämään, ettei tästä tänään mitään valmiimpaa tule...no eipä ehditty sitte tekemään kuin makaroonipataa laatikon sijasta kun siinä tehdessä alkoi lirahtelua tuntumaan enemmänkin ja sovittiin, että mennään tarkistuttamaan tilanne synnärillä.
No sinne kun ehdittiin ja kätilö otti sen näytetikun esiin jolla tarkistateen, että onko vettä vai ei niin ei tarvinnu tikkua muuta kuin vähän sinne päin laittaa niin värjääntyi :kieh:
No asia oli sitten sillä selvä, ettei ainakaan kotiin enää mennä vaan jäätiin sairaalaan odottelemaan supistusten alkamista ja niitä sitten saikin odotella siellä kokonaiset 41 tuntia voitte arvata kuinka kyrsiintyneitä jo oltiin isännän kanssa kun mitään ei tapahdu...supistuksia oli kivuliaitakin, mutta aina ne vaan lopahti... mahaa haudoin lämpöpusseilla yötä päivää kun sen verran kipuja oli kuitenkin... suklaata ja muuta herkkua meni naamaan urakalla siinä odotellessa. Onneks tuo mun ihana mies oli siellä mun kanssa tuon koko ajan niin pysyi järki edes jotenkin päässä...välillä kyllä tuntui siltä, että mua on pissitetty, että ei sieltä mittään vauvaa oo tulossakaan käyriä siinä kans oteltiin aina tasaisin väliajoin. Sunnuntaina lääkäri katsoi ultralla pikkuisen kokoa ja arvioksi tuli 2600-2800 g...
Sitten maanantaina 19.2 lääkäri lopulta teki aamulla mulle sisätutkimuksen...sitä siis ei tehty tätä ennen ollenkaan...kuulemma vältetään se tulehdusriski paremmin kun ei ylimääräisiä kronkita.
No siinä sitä makoiltiin pöydällä ja lääkäri ilmoitti, että kohdunsuu on sormelle auki ja kaulaa jäljellä 2 cm arvatkaa vaan mitkä oli fiilikset sen jälkeen... aika epätoivoiset juu ja ajattelin, että ei tästä tosiaan valmista tule ollenkaan kun mitään ei kerta alakerrassa tapahdu vaikka supistelujakin oli ollut... tilanne oli siis aivan kypsymätön melkein...
Lääkäri määräs, että laitetaan kypsyttelutabletit ja että niitä saa laittaa kolme kertaa sen päivän aikana neljän tunnin välein... siinä sitten valmistauduin odottelemaan vielä ainakin vuorokauden :/
Mentiin ukon kanssa takaisin siihen huoneeseen jossa jo oli aikaa vietetty ne pari päivää ja sanoin hänelle, että mene sinä nyt rauhassa kotiin ja käy vaikka suihkussa, että ei tässä nyt mitään tule viel tapahtumaan pitkään aikaan... kello oli siis noin 9 aamulla... no isäntä läks sitte kotiin ja minä jäin sinne katselemaan telkkaria ja kätilö laittoi sen tabletin...
9.30 aloin ihmettelemään kun tuntui kipua koko ajan ja ei oikein pystynyt olemaan mitenkään... Isäntä tuli takaisin kello 10 ja siinä vaihees pyysin kätilöltä jo jotain apua siihen jomotukseen ja hän lupas sitte katsoa jotain kun on ensin tarkistanut kohdunsuun tilanteen... siinä sitte oltiin kaikki montut ammollaan kun kätilö sanoi, että kohdunsuu on auki 3-4cm kun se tuntia aikaisemmin oli ollut vaan sormelle auki... No kätilö sanoi, että jos menisitte vaikka kvelemään ja jos sitte vaikka katsottais suihkua... no teimme työtä käskettyä ja lähdimme lyllertämään pitkin sairaalan käytäviä, mutta ei siitä mitään tullut kun koko ajan jouduin siellä puhaltelemaan ja nojaamaan kaiteisiin kun kipu oli niin kovaa jo... palasimme synnärille ja menin lämpimään suihkuun... koko tämän ajan supistukset tulivat noin minuutin välein ja kivuliaita olivat.
Suihkusta päästyä minut laitettiin taas käyrään kiinni ja supistuskäyrä piirsi tasaisia supistuksia olevan koko ajan ja siinä minä tuskissani ähisin kun en mitään lievitystä ollut saanut. Lopulta suuntasimme salin puolelle ja raahauduin siihen sängylle makaamaan ja siinä vaiheessa oli jo olo, että tästä mä en kyllä enää nouse :kieh:
Kätilö kysyi multa kivunlievitysjuttuja ja ilmoitin haluavani epiduraalin.. no sitte mietittiin, että pitää tarkistaa viel kohdunsuun tilanne... kello oli 11.45... kätilö tutki tilanteen ja kertoi kohdunsuun olevan 7 cm auki... siinä sitten pohdittiin, että ei välttämättä ehdi epiduraali vaikuttaa ja päädyttiin että joskos sitte kohdunkaulan puudutus ja siinä sitten soitettiin jo lääkäriä paikalle joka sen laittaisi ja hän sanoikin tulevansa muutaman minuutin kuluttua.
Siinä odotellessa sain imutella supistusten aikana ilokaasua, jonka jo ensimmäisenkin synnytyksen aikana huomasin auttavan siihen, että keskittyi hengittämään, mutta kipuun ei sen kummemmin siitä apua ole mulle ollut... Jossain välissä mulla alkoi tulla sellainen olo, että ponnistuttais kovasti ja kätilö tarkistikin tilanteen, mutta kohdunsuu ei ollu ihan tarpeeksi auki ja jouduin läähättämään kuin koira aina kun ponnistutti...eli siinä sitten vuoron perään imutin kaasua ja läähättelin.
Kello 12.15 kätilö lopulta antoi luvan ponnistaa ja kutsui toisen kätilön avuksi ja siinä sitä sitten ähellettiin oikeen urakalla naama punaisena ja joutuivat huomauttamaan, että hengitä nyt hyvä ihminen sentään välillä :kieh: Isäntä pyyhki hikeä otsalta ja minä puristin hänen kättään ihan älyttömästi... myös happimaskia hän piti minun kasvoillani välillä. 12.23 sain punnerrettua pienen pään ulos ja 12.25 syntyi koko paketti :heart: kumpikaan ei edes tajunnut kysellä, että kumpikos sieltä tuli kun ukko niin liikuttui kyyneliin ja minä vaan muuten huokailin ja olin ihan pihalla... kätilö sitte näytti, että täällä jalkojen välissä tällaiset ois Sain pojun heti mun rinnoille ja se olo oli niin epäuskoinen kuin olla ja voi... Ja varmaan huomasitte juu, että se lääkäri puudutuksineen ei koskaan ehtinyt paikalle vaan ilokaasun voimin koko homma hoidettiin loppuun... Poju sai ensimmäiset maitopisaransa siinä salissa ennen kuin minä menin suihkuun ja sitte yhdessä mentiin pukemaan hänet ja ottamaan mitat ja sen jälkeen nautittiin tuoreen isukin kanssa vähän välipalaa kuohuvineen.

Repeämiä ei synnytyksessä tullut joten tikkejä ei tarvittu ja istumaan pystyin hyvin ihan heti... kunto oli muutenkin aivan mainio heti synnytyksen jälkeen. Ainut juttu oli, että mulle jäi sellainen olo, etten ehtinyt ite synnytykseen mukaan ollenkaan kun kaikki loppujen lopuks sitte tapahtuikin 3 tunnissa 25 minuutissa... No kyllä siinä päivän mittaan kuiteski jo alkoi tajuamaan, että nyt se synnytys on ohi jo ja nyytti siinä vieressä tuhisemmassa... Hyvä fiilis kuitenkin tästä synnytyksestä jäi vaikka se ei omien suunnitelmien mukaan mennytkään

lyhykäisyydessään synnytys oli yhtä isoa kivuliasta supistusta 3 tuntia ja 15 minuuttia ja 10 minuuttia ponnistusta, mutta lopputulos on kyllä aivan yliveto ja ihana ja söpö :heart:

joten taas vinkki...älkää suunnitelko turhia..niin se ei ainakaan tule menemään

ja terve poika meille siis syntyi sydämen golfpalloista huolimatta jotka silloin rakenneultrassa löydettiin..... ja lääkäri ei niitä enää mitenkään kommentoinut.

 

Toistamiseen PALJON ONNEA =)

 

Täällä sitä jännäillään vielä teidän puolesta joilla synnytys lähestyy... Lemissionin massu on aivan ihana :heart:

:hug: kaikille niille jotka vaikeiden asioiden kanssa joutuvat taistelemaan... sain vasta nyt luettua viestit joita oli tullut mun sairaalassa olo aikana ja kyllä taas itku tuli silmään :'( itse kun saa nyt nauttia tuosta vauvan tuoksusta niin toivois, että jokainen sais sen onnen kokea ilman pelkoja ja ahdistusta ja etenkin niin ettei tarvitsisi päättää syntymättömän pienokaisen elämästä jo alkutaipaleella...

poju nukkuu tuolla niin äitee rentoutuu koneella ja kiitos kovasti onnitteluista :heart:

 

Hyvä kuitenkin että teillä Katjuska päättyi kaikki hyvin

Itse on alkanut jotenkin toipua tuosta vauvan menetyksestä. Vaikka ei kyllä päivääkään mene, etteikö asiaa ajattelisi.

Uskalsin kuitenkin jo tilata ovistestejä, jos sitä vaikka kohta pääsisi yrittämään... =)

 

Mukavaa kuulla annukka että olo alkaa hieman edes helpottaa... eihän tuollaista menetystä koskaan unohdakaan, mutta on hyvä jos sen kanssa oppii jotenkin elämään ja pystyy jatkamaan elämää eteenpäin ja luottaa siihen, että nyt kävi näin ja ensi kerralla käy varmasti paremmin =)

tsemppiä kovasti yritykseen :heart:

 

Annukalle tsemppiä ovistikkujen kanssa, huomenna kirjoittelen lisää, nyt alkoi uni vaivaamaan!

 

moikka!
mitäs katjuskalle ja poitsulle kuuluu?
entäs äitsykälle ja annukalle ja muille?

Jouduin torstaina äitipolille kun supisteli tiuhaan kipeästi 10-20 min välein, sain sitten supistustenesto lääkettä johon ne onneksi loppuikin ja tarkkailuun yöksi. Poitsulla oli hyvät käyrät ja mullakin paikat kiinni, pehmenneet vain.
Aamulla sitten pääsin ultraan ja pojan kokoarvio oli 2,7kg viikoilla 34+4 !
sain uuden ajan sitten kolmenviikon päähän että katsellaan mitä tehdään kun mieki olen vain 155cm pitkä että mahtuuko tulemaan..
Menin sitten pöljänä katsomaan sitä veriseula tulos lappua niistä minun tiedoista ja alkoi taas ahistamaan :ashamed: että mitäs jos ja mitäs jos.....
ei olis pitänyt katsoa ollenkaan.. Ultrassa oli kaikki hyvin pojulla, normi määrä lapsivettä ja muutenkin oli kaikki rakenteet ok!

lemission ja hippula 35 tasan, hui!

 

Tänne kuuluu ihan hyvää... poju on tänään taan 2 vko vanha... tosi äkkii menny nää pari viikkoa kuiteski. kasvaa kovasti kun syö niin hurjasti. Meillä käytössä myös korvike tissimaidon lisäksi. Yöllä säästyy koko kerrostalo turhilta huudoilta kun en väkisin tissiä tyrkytä vaan syötän pullosta. Minusta ihan hyvä ratkaisu niin jaksetaan mekin isukin kanssa paremmin. Ja eihän sitä tiedä vaikka poju vielä intoutus tissimaitoaki enemmän mussuttamaan kun kasvaa vähän ja imuteho ja tekniikka paranee. Ainakin pidän yllä tuota maidontuotantoa rinnoissakin...

neukkitäti tulossa tänään meitä taas katsomaan ja tällä viikolla saadaan mennä uloskin jo jos ei oo kovia pakkasia...

tsemppiä kaikille loppu odotukseen :heart:

 

mukava kuulla katjuska että kaikki on lähtenyt hyvin pyörimään!
Tuosta maitojutusta että minun mielestä teet ihan oikein, ei se vauva siitä kärsi ja oma lepokin on jaksamisen kannalta tärkeää


Lemission ja hippula 35+1

 

Kiva Katjuska että kaikki on lähtenyt hyvin pyörimään.

On hyvä koko arvio sulla Lemission,hyvä että vaavi kasvaa,tulee potra poika syömään.

Mulla taas neuvola,oli tossa pari viikkoa huono ja väsynyt olo päätäkin särki paljon,pelkäsin jo jotain raskausmyrkytystä,nytten on taas piristynyt vähän. Arvot on kaikki hyvät neuvolassa,sydän äänet on vahvat ja tänään kurkattiin ultrallakin. Neuvola täti sanoi että voisi jo tulla pikku hiljaa että meilläkin kokoa vaikka en ole ollut mikään syöppö. Neuvolalääkäri rv 37 niin tarkistetaan se kohdunsuun tilanne, rv 34+1 lähti limatulppa tai ainakin osa siitä ei ole ennen lähtenytkään (kun on ne kaksi käynnistystä täysin epäkypsästä tilasta)
Supistelee aika paljon mutta enenmänkin semmoisia että maha menee kivikovaksi ja siinä saa sitten ottaa tukea ja puuskutella,ei vielä selkää polttavia mutta hyviä merkkejä kuitenkin.

Ahavalla oli se rakenneultra tässä jossain vaiheessa?
Toivotaan että menee hyvin ja paljon voimia sinne :hug:

Rv 35+3 Lilo ja Stitch

 

Nostelen vähän

 

Nostelen.

 

Hei kaikille!

Kirjoittelen pitkästä aikaa omia kuulumisia. Eli kävin eilen rakenneultrassa, joka oli todella pettymys minulle ja miehelleni.

Ensinnäkin ultrauksen suoritti terveydenhoitaja. Hän valitti heti alkuunsa ultralaitteensa kehnoutta ja tulos oli se, että hän ei pystynyt tutkimaan vauvani sydämen rakenteita tai munuaisia. En tiedä, missä todellisuudessa oli vika, laitteessa, ultraajassa, vauvan asennossa vai minussa.

Kaikki mitä hän pystyi näkemään oli ok (vauvan koko, vauvan liikkeet, lapsiveden määrä, istukan sijainti), mutta tarkat tutkimukset jäivät tekemättä. Kaiken huippu oli, että hän totesi, että näissä kohonneissa riskitapauksissa kyllä yleensä pääsee suoraan lääkärin tekemään 3d-ultraan, mutta minua ei jostakin syystä oltu siihen ohjattu!!!!!

Olin tosi vihainen ja närkästynyt. Kahden viikon päästä menen lääkärin tekemään 3d-ultraan uudestaan, mutta edessä on siis taas kaksi viikkoa piinallista odottelua. Todella ihmetyttää, että onko tämä todellakin sitä hyvää suomalaista raskauden seurantaa, josta ollaan kansainvälisesti ylpeitä?

Lohdullista oli kuitenkin tosiaan se, kuten sanottua, että kaikki mitä hän pystyi laitteella katsomaan oli ok.

Olen tuntenut vauvan liikkeet jo parisen viikkoa, ja minulla on kaikin puolin ihan hyvä olla, joten olen ihan positiivisella mielellä tässä vaiheessa.

Voimia kaikille! :wave: