toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Onnittelut Masukalle hienoista uutisista :heart: Niitä tässä aina kaikilta odottaakin

täällä ois taas uus viikko alkanut ja uudet kujeet...vähän flunssainen olo tällä hetkellä :snotty:

katjuska ja nuppu 35+0 :heart:

 

katjuskalla alkaa viikot vähenemään niin että ropisee vaan

 

ja masukalle paljon onnea :flower: hyvistä tuloksista!

 

Maszukalle onnea :flower:

Hyvä lemission että kaikki on kuitenkin hyvin :hug:
kerkesin jo vähän säikähtää

Täällä on huonosti nukuttu yö,ei oikeastaan syytä siihen löydy,uni ei vain tule. Pakkas päivä tulossa kuhan lapset herää ni pihalle tuulettamaan aivoja.

 

Nostelen vähän kun oli jo hukassa :wave:

Mitä teille kuuluu?

Meille ihan hyvää mutta me ei nukuta mut ei se nyt mailmaa kaada.

 

Tänne mitään ihmeellistä kuulu...loppu ajan krempat vaan vaivaa :kieh: maha ollut tuosta alhaalta ihan älyttömän arka ja käveleminen alkaa olla välillä yhtä tuskaa... No eipä täs enää varmaan kauaa tarvitse kanniskella

Ja onneks Lemissionin pikkuisella kaikki hyvin kaatumisesta huolimatta :hug: olkaahan kaikki varovaisia.

Itellä illalla tuli taas hellän hetken jälkeen vuotoa...no osasin jotenkin odottaakin, kun aika tarkaan neljän viikon välein on ollut tuota vaivaa :\| no joskos tää ois jo viimeinen kerta sitte

mukavaa päivää kaikille

katjuska ja nuppu 35+4 :heart:

 

Miten teillä ensimmäisessä ultrassa sikiö liikkui? Onko yhtäläisyyksiä sillä että sikiö on huono liikehtimään = joku häiriö ja päinvastoin, kova liikkumaan jo ihan alussa (alle 10 raskausviikkoa) = terve sikiö?

Vai eikö voi "ennustaa" liikehdinnästä mitään, pelottaa kun itsellä ensi viikolla edessä sekä veriseula että np-ultra...

 

Ei voi ennustaa

 

\

Ei voi ennustaa

Sori jäi vähän lyhkäseksi,voihan se olla että just silloin nukkuu ja jotku vauvat ei liiku koko raskauden aikana paljon.

Itsella vauva nukku np-ultran ja rakenne-ultran
sydänlääkärillä liikku paljon joka oli viikoa myöhemmin kun rakenneultra ja rv 24 4D ultrassa hyvä kun kerkes ottaa edes kuvia kun pirpana oli jo pois alta :heart: ja sydänlääkärillä ja 4D ei löytynyt mitään poikkeavaa

 

moiksista!
Juu tuohon liikkumiskyselyyn että mulla tuo pieni ponkaisi oikein vauhdilla niskaturvotusultrasta paikasta toiseen. Se on niin tuurista kiinni miten se liikkuu jos esim nukkuu.


Omaa napaa.. Kaikki taivastelevat minun mahaa, on kuulemma iso ja jotkut ei niin läheiset arvailevat että kaksoset sieltä on tulossa
Maha on kasvanut ihan tajutonta vauhtia eikä kellään taida olla tuon mahan muodosta enää arvailemisen sijaa niin suippo se on, ja saamastamme ultrakuvastakaan ei voi erehtyä kun kätilökin tokaisi että onpas isopallinen poika
Oi voi, nyt täytyy taas mennä, jatkan illalla juttua


Lemission ja hippula 29+3

 

Ihana kommentti "Iso pallinen poika"

Mulla on myös poika maha,kaikista on ollut, vaikka tyttö ja poika on
ihan kiva niin, takaa mahaa ei näy. Ei ole naapurin mumolle epäselvää onko raskaana vai onko kinkun jäämiä

Huomenna on taas sisätauti-lääkäri,ihan hyvät on hyytymistekijät ollut tähän asti, toi lääke on onneksi tehokas vaikkakin epämielyttävä pistää tuohon mahaan.

Mennään sen jälkeen ostamaan metallikori telineitä vauvan vaatekaappiin
ni aloitan pesun ja viikaamisen sinne kaappiin.

Typy liikkuu edelleen vilkkaasti,välistä sattuu sen potkut tai kääntyilyt.

Voikaa paksusti :wave:

Rv 29+4 Lilo ja Stitch

 

Hei kaikki jälleen!

Minulla on mennyt vaihtelevasti sen viime viikkoisen shokkitiedon jälkeen. Välillä jaksan olla tosi positiivinen ja luottaa siihen 99% todennäköisyyteen, että vauvani on terve. Välillä olen aivan epätoivoinen siitä, että mitä elämä vammaisen lapsen kanssa tulisi olemaan. Mutta edelleenkään en halua teettää mitään keskenmenovaaran omaavia tutkimuksia. Minun tapauksessani siis tuo riskiluku ja sikiövesitutkimuksen keskenmenoriski ovat aikalailla samat (oma riski 1:99, sikiövesitutkimusen km riski 1:100)

Joku täällä mainitsi, että noissa kuukausipinoissa keskustellaan asioista, jotka eivät tässä tilanteessa olevia jaksa kiinnostaa. Sama juttu täällä. Ei paljon huoleta, onko vuoden 2007 äitiyspakkauksen vaatteet "tyttöjen vai poikien värisiä", koska tärkeintä tällä hetkellä on vain hän, joka tulee niiden vaatteiden sisään. Miten yhtäkkiä asiat loksahtavatkin tärkeysjärjestykseen, ja pikkuhuolista ei enää jaksa stressata.

Miten muuten te muut veriseulassa "kärähtäneet" olette käyneet ultrissa jatkossa? Minulla on rakenneultra tulossa, rv:lla 20, mutta olen miettinyt pitäisikö vaatia tarkempaa seurantaa, siltä varalta, että vauvalla ei siis kaikki olisikaan kunnossa.

Tsemppiä ja niin hyvää mieltä kuin mahdollista kaikille.

 

\

Hei kaikki jälleen!

Minulla on mennyt vaihtelevasti sen viime viikkoisen shokkitiedon jälkeen. Välillä jaksan olla tosi positiivinen ja luottaa siihen 99% todennäköisyyteen, että vauvani on terve. Välillä olen aivan epätoivoinen siitä, että mitä elämä vammaisen lapsen kanssa tulisi olemaan. Mutta edelleenkään en halua teettää mitään keskenmenovaaran omaavia tutkimuksia. Minun tapauksessani siis tuo riskiluku ja sikiövesitutkimuksen keskenmenoriski ovat aikalailla samat (oma riski 1:99, sikiövesitutkimusen km riski 1:100)

Joku täällä mainitsi, että noissa kuukausipinoissa keskustellaan asioista, jotka eivät tässä tilanteessa olevia jaksa kiinnostaa. Sama juttu täällä. Ei paljon huoleta, onko vuoden 2007 äitiyspakkauksen vaatteet "tyttöjen vai poikien värisiä", koska tärkeintä tällä hetkellä on vain hän, joka tulee niiden vaatteiden sisään. Miten yhtäkkiä asiat loksahtavatkin tärkeysjärjestykseen, ja pikkuhuolista ei enää jaksa stressata.

Miten muuten te muut veriseulassa "kärähtäneet" olette käyneet ultrissa jatkossa? Minulla on rakenneultra tulossa, rv:lla 20, mutta olen miettinyt pitäisikö vaatia tarkempaa seurantaa, siltä varalta, että vauvalla ei siis kaikki olisikaan kunnossa.

Tsemppiä ja niin hyvää mieltä kuin mahdollista kaikille.

Me ei "kärähdetty" veriseulassa mutta kuitenkin meillä tarjotaan sikiötutkimuskeskuksessa enemmän ultria 3D vehkeellä mutta ehkä sen takia tarjottiin kun jäätiin np-ultrassa eikä veriseulassa mutta
me käytiin yksityisellä 4D ultrassa kun mitä törkeimpiä lääkäreitä tuli vastaan,maksohan se mutta oli sen arvoista. Lääkäri tutkii ajan kanssa ja selittää kaiken, etsii häiriöitä,kerroin tietty lääkärille mistä oli kyse ja itse muisti minut kun oli sen toisen istukkanäytteen itse ottanut.
Jos olet etelästä päin suosittelen lämpimästi Vilho Hiilesmaata joka on suomessa eräänlainen guru kun on ollut tällä alalla niin kauan ja erikoistunut ja tehnyt tutkintoja eli kaveri tietää mitä tekee niin sanotusti.
4D ultrassahan näkyy pallit selkäpuoleltakin joten jos jotain on löydettävänä niin siinä löytyy ja kuitenkaan mitään varaa vauvalle ei ole,
Hiilesmaa etsi jopa suu-kitalakihalkiota joka siis näkyy jos semmoinen on ja aiheuttaa turvotusta tai häiriöitä näytteissä.

Hyvä että olet jaksanut olla useinmiten positiivinen, sairaanhoitaja meiidän työterveydestä jankutti minulle että jos sinä voit huonosti niin vauvakin voi huonosti joten helli vauvaa ja itseäsi. Mielenlaatu on tosi tärkeää joka tietty on vaikeaa kun puhutaan omasta vauvasta. Kätilö kun sanoi että turvotusta on ja hätäännyin sanoi seuraavaksi että ei mitään hätää karjasin että miten niin ei ole hätää ei toiselle voi sanoa noin tai rauhoitu tai jotain tommosta, kun puhutaan omasta vauvasta kylläkai siitä nyt hitto vie saa olla huolissaan.

Paljon jaksamista sulle ja tietty koko perheelle :hug:

 

\

Hei kaikki jälleen!

Minulla on mennyt vaihtelevasti sen viime viikkoisen shokkitiedon jälkeen. Välillä jaksan olla tosi positiivinen ja luottaa siihen 99% todennäköisyyteen, että vauvani on terve. Välillä olen aivan epätoivoinen siitä, että mitä elämä vammaisen lapsen kanssa tulisi olemaan. Mutta edelleenkään en halua teettää mitään keskenmenovaaran omaavia tutkimuksia. Minun tapauksessani siis tuo riskiluku ja sikiövesitutkimuksen keskenmenoriski ovat aikalailla samat (oma riski 1:99, sikiövesitutkimusen km riski 1:100)

Joku täällä mainitsi, että noissa kuukausipinoissa keskustellaan asioista, jotka eivät tässä tilanteessa olevia jaksa kiinnostaa. Sama juttu täällä. Ei paljon huoleta, onko vuoden 2007 äitiyspakkauksen vaatteet "tyttöjen vai poikien värisiä", koska tärkeintä tällä hetkellä on vain hän, joka tulee niiden vaatteiden sisään. Miten yhtäkkiä asiat loksahtavatkin tärkeysjärjestykseen, ja pikkuhuolista ei enää jaksa stressata.

Miten muuten te muut veriseulassa "kärähtäneet" olette käyneet ultrissa jatkossa? Minulla on rakenneultra tulossa, rv:lla 20, mutta olen miettinyt pitäisikö vaatia tarkempaa seurantaa, siltä varalta, että vauvalla ei siis kaikki olisikaan kunnossa.

Tsemppiä ja niin hyvää mieltä kuin mahdollista kaikille.

Kyllä se ajan myötä helpottaa se miettiminen, eihän sitä heti voi olla taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä kyllä itselläni voi olla vieläkään mutta tuska ei ole enää niin suuri kantaa ja on osannut nauttia tuosta masukistakin ihan erilailla. Ymmärrän hyvin että toisten palstalaisten jutut eivät jaksa kiinnostaa koska tärkeintä on tosiaan se että vauvan saa pitää yms. eikä tosiaankaan ne vaunujen värit ole maailman vakavin asia, mitä joillakin sattuu olemaan, lisäksi mielestäni ns, ei seuloista kärähtäneet eivät halua ajatella että heidän lapsensakin terveys ei ole satavarmaa, ainakin osittain näin ja jotenkin kammoavat tämmösiä kertojia kun me olemme. mulla tehtiin ylimääränen ultra sillon 15 viikolla kun tiiettiin se veriseulatulos, sen jälkeen olen käynyt rakenneultrassa vko 20, ja kaatumisen johdosta ultrattiin vko27 mutta ei erillisiä seurantaultria ole mulle tehty eikä tehdä kun ei mitään poikkeavaa ole pikkusesta löytynyt edellisilläkään kerroilla. Itse kirjoitin tuonne huhtimasut palstalle kun sain tuloksen veriseulatuloksista muttei kukaan sitä ottanut näkeviin silmiinsä ja keskustelu jatkui enemmänkin niistä vaunujen väristä, joten tuli paha mieli enkä ole siellä kertaakaan sen jälkeen sinne kirjoittanut vaikka listalla olenkin. hyvät uutiset siellä kyllä kommentoidaan. noh, elämä jatkuu, myös meillä kärähtäneillä äideillä neuvoksi voisin sanoa että yritä keskittyä siihen vauvaan, joko sinulla vaavi potkii? ainakin viimeistään ne rauhoittavat mieltä jonkin verran. puhu vauvallesi mitä mietit ja nauti jokaisesta uudesta päivästä vauvan kanssa. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin!


nyt synnytyssairaala sarjaa kattomaan

Lemission ja hippula 29+3

äitsykkä koetappa nukkua!

 

Kiitos Äitsykälle ja lemissionille jälleen kannustavista sanoista. Vauvan potkuja en vielä tunne, tänään on 13+6, eli huomenna tulee neljätoista viikkoa täyteen. Mutta eiköhän jo parin-kolmen viikon kuluttua vauva ala kutittelemaan vatsaani sisältäpäin. =)

 

\

Kiitos Äitsykälle ja lemissionille jälleen kannustavista sanoista. Vauvan potkuja en vielä tunne, tänään on 13+6, eli huomenna tulee neljätoista viikkoa täyteen. Mutta eiköhän jo parin-kolmen viikon kuluttua vauva ala kutittelemaan vatsaani sisältäpäin. =)

kyllä varmasti
eikun sitä ihanaa tunnetta odottelemaan

 

Kirjoittelin tänne joskus aikaisemmin rakenneultrassa tehdystä löydöksestä. Kävimme eilen äitiyspoliklinikalla ja selvisi mikä vauvallamme on. Nestettä oli jossain pikkuaivojen välissä ja vermis puuttui.. Eli totesivat vauvallamme olevan erittäin harvinainen Dandy Walker- oireyhtymä. Suomeen tällaisia lapsia syntyy 1-2 vuodessa. Myös lapsivesipunktio tehtiin.

Emme saaneet oikein mitään tietoa kyseisestä sairaudesta, kun oli lääkäreillekin vähän yllätys.. niin harvinainen juttu kun on kyseessä. Luin sitten kotona netistä siitä kaikkea, aika vähän oli suomenkielistä tietoa. 90 % tapauksista liittyy hydrokefaliaa eli ns. vesipään muodostumista, joillekin tulee näköhäiriöitä, 50 % cp- vammaisuutta jne. Eli ihan mistään pienestä poikkeamasta ei käsittääkseni ole kyse..

Mieli on ihan järkyttävän maassa, ei ole edes oikein ketään kenen kanssa jutella asiasta. Mieskin on niin poissaoleva ja tekee paljon töitä, ei olla oikein keskusteltu

Välillä ajattelen että asiat voisi olla pahemminkin ja että nykyäänhän on vähän kaikkeen parannuskeino.. Ja että saamme kuitenkin ihan maailman rakastettavimman vauvelin. Mutta toisaalta kun miettii mitä kaikkea vauvamme joutuu tulevaisuudessa käymään läpi, (leikkauksia ja siihen liittyvää kipua) niin asia hirvittää.. Pystynkö seuraamaan vierestä lapsemme tuskaa..

Aluksi keskeytys ei ollut edes vaihtoehto, nyt olen alkanut hetkittäin miettimään sitäkin.. Mutta en tiedä saako näillä viikoilla ( rv 21+3) enää muussa tapauksessa keskeytystä, kuin silloin kun vauvalla todetaan sellainen vamma, missä ei ole edes pieniä mahdollisuuksia selvitä hengissä. Tuntuu niin pahalta edes ajatella jotain tuommoista.. Tuntuu ettei minulla saa olla oikeutta päättää toisen elämästä. On vain niin paha olla vauvamme puolesta, en voi sille yksinkertaisesti mitään!

Maanantaina meillä olisi taas kontrolliaika, mutten tiedä enää jaksanko odottaa sinne saakka.. Etenkin kun tiedän etten kuitenkaan saa vastauksia kysymyksiini. Pelottaa edes kysyä mieltä vaivaavista asioista, kun tuntuu että minua pidetään heti huonona ihmisenä, jos ajattelenkin luopuvani vauvasta.. mutta lapsen parastahan minä tässä yritän ajatella. En vain sitten tiedä mitä se on.

 

\

Kirjoittelin tänne joskus aikaisemmin rakenneultrassa tehdystä löydöksestä. Kävimme eilen äitiyspoliklinikalla ja selvisi mikä vauvallamme on. Nestettä oli jossain pikkuaivojen välissä ja vermis puuttui.. Eli totesivat vauvallamme olevan erittäin harvinainen Dandy Walker- oireyhtymä. Suomeen tällaisia lapsia syntyy 1-2 vuodessa. Myös lapsivesipunktio tehtiin.

Emme saaneet oikein mitään tietoa kyseisestä sairaudesta, kun oli lääkäreillekin vähän yllätys.. niin harvinainen juttu kun on kyseessä. Luin sitten kotona netistä siitä kaikkea, aika vähän oli suomenkielistä tietoa. 90 % tapauksista liittyy hydrokefaliaa eli ns. vesipään muodostumista, joillekin tulee näköhäiriöitä, 50 % cp- vammaisuutta jne. Eli ihan mistään pienestä poikkeamasta ei käsittääkseni ole kyse..

Mieli on ihan järkyttävän maassa, ei ole edes oikein ketään kenen kanssa jutella asiasta. Mieskin on niin poissaoleva ja tekee paljon töitä, ei olla oikein keskusteltu

Välillä ajattelen että asiat voisi olla pahemminkin ja että nykyäänhän on vähän kaikkeen parannuskeino.. Ja että saamme kuitenkin ihan maailman rakastettavimman vauvelin. Mutta toisaalta kun miettii mitä kaikkea vauvamme joutuu tulevaisuudessa käymään läpi, (leikkauksia ja siihen liittyvää kipua) niin asia hirvittää.. Pystynkö seuraamaan vierestä lapsemme tuskaa..

Aluksi keskeytys ei ollut edes vaihtoehto, nyt olen alkanut hetkittäin miettimään sitäkin.. Mutta en tiedä saako näillä viikoilla ( rv 21+3) enää muussa tapauksessa keskeytystä, kuin silloin kun vauvalla todetaan sellainen vamma, missä ei ole edes pieniä mahdollisuuksia selvitä hengissä. Tuntuu niin pahalta edes ajatella jotain tuommoista.. Tuntuu ettei minulla saa olla oikeutta päättää toisen elämästä. On vain niin paha olla vauvamme puolesta, en voi sille yksinkertaisesti mitään!

Maanantaina meillä olisi taas kontrolliaika, mutten tiedä enää jaksanko odottaa sinne saakka.. Etenkin kun tiedän etten kuitenkaan saa vastauksia kysymyksiini. Pelottaa edes kysyä mieltä vaivaavista asioista, kun tuntuu että minua pidetään heti huonona ihmisenä, jos ajattelenkin luopuvani vauvasta.. mutta lapsen parastahan minä tässä yritän ajatella. En vain sitten tiedä mitä se on.

kovasti jaksamista sinne :hug:
Jutelkaa miehesi kanssa, hän varmaan purkaa ahdistustaan työhön eikä osaa ottaa asiaa puheeksi. Raskaita asioitahan nämä ovat. Miettikää omat voimavaranne ja vaatikaa lisää tietoa sairaudesta lääkäreiltä, käskekää konsultoimaan sellaista joka tietää jos he eivät tiedä. teillä on oikeus siihen. Uskon että löydätte vastauksen sisältänne kunhan jaksaisitte sitä kaivaa. Kyllä vauvasi tietää että sinä äitinä teit sitten minkä ratkaisun tahansa , tarkoitat vain parasta hänelle. tuosta abortista sen verran että minun käsittääkseni se on laillisesti mahdollista viikolle 24. voit laittaa yksityisviestiä jos haluat :heart:

 

\

Kirjoittelin tänne joskus aikaisemmin rakenneultrassa tehdystä löydöksestä. Kävimme eilen äitiyspoliklinikalla ja selvisi mikä vauvallamme on. Nestettä oli jossain pikkuaivojen välissä ja vermis puuttui.. Eli totesivat vauvallamme olevan erittäin harvinainen Dandy Walker- oireyhtymä. Suomeen tällaisia lapsia syntyy 1-2 vuodessa. Myös lapsivesipunktio tehtiin.

Emme saaneet oikein mitään tietoa kyseisestä sairaudesta, kun oli lääkäreillekin vähän yllätys.. niin harvinainen juttu kun on kyseessä. Luin sitten kotona netistä siitä kaikkea, aika vähän oli suomenkielistä tietoa. 90 % tapauksista liittyy hydrokefaliaa eli ns. vesipään muodostumista, joillekin tulee näköhäiriöitä, 50 % cp- vammaisuutta jne. Eli ihan mistään pienestä poikkeamasta ei käsittääkseni ole kyse..

Mieli on ihan järkyttävän maassa, ei ole edes oikein ketään kenen kanssa jutella asiasta. Mieskin on niin poissaoleva ja tekee paljon töitä, ei olla oikein keskusteltu

Välillä ajattelen että asiat voisi olla pahemminkin ja että nykyäänhän on vähän kaikkeen parannuskeino.. Ja että saamme kuitenkin ihan maailman rakastettavimman vauvelin. Mutta toisaalta kun miettii mitä kaikkea vauvamme joutuu tulevaisuudessa käymään läpi, (leikkauksia ja siihen liittyvää kipua) niin asia hirvittää.. Pystynkö seuraamaan vierestä lapsemme tuskaa..

Aluksi keskeytys ei ollut edes vaihtoehto, nyt olen alkanut hetkittäin miettimään sitäkin.. Mutta en tiedä saako näillä viikoilla ( rv 21+3) enää muussa tapauksessa keskeytystä, kuin silloin kun vauvalla todetaan sellainen vamma, missä ei ole edes pieniä mahdollisuuksia selvitä hengissä. Tuntuu niin pahalta edes ajatella jotain tuommoista.. Tuntuu ettei minulla saa olla oikeutta päättää toisen elämästä. On vain niin paha olla vauvamme puolesta, en voi sille yksinkertaisesti mitään!

Maanantaina meillä olisi taas kontrolliaika, mutten tiedä enää jaksanko odottaa sinne saakka.. Etenkin kun tiedän etten kuitenkaan saa vastauksia kysymyksiini. Pelottaa edes kysyä mieltä vaivaavista asioista, kun tuntuu että minua pidetään heti huonona ihmisenä, jos ajattelenkin luopuvani vauvasta.. mutta lapsen parastahan minä tässä yritän ajatella. En vain sitten tiedä mitä se on.

Paljon :hug: sinne teille.
Juu minä myös kehotan vaatia lääkäreiltä kertomaan ja selittämään ja puhumaan kaikista mahdollisuuksista ja kaikkea sairauteen liittyvää että tiedätte mihin varautua tai sitten luopua. Nuo miekkoset eivät useinkaan osaa käsitellä asioita ja itkeä asiasta kuten me naiset ja purkaa niitä palstoilla tai ystävien kanssa,yritä puhua tai muuten pyytää häntä tukemaan ja keskustelemaan kanssasi.
Jaksamista sulle

 

Annukalle iso :hug: ja jaksamista teille kaikille sinne... Kuten jo lemission ja äitsykkä tuossa aiemmin kirjoittivat niin kannattaa tosiaan pyytää nyt lääkäreiltä selvä selvitys siitä, että mitä edessäpäin mahdollisesti on tulossa. Tietämättömyys kun sen suurimman tuskan tuo kuitenkin tullessaan ja silloin on aivan mahdotonta tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Ja miehen kanssa puhuminen on nyt myös elinarvoisen tärkeää... hänenkin pitää hetkeksi pysähtyä ja ajatella asioita...yhdessä jaksatte kuitenkin paremmin raskaatkin asiat. Miehillä tosiaan tapana hankalat asiat purkaa töihin. Ota yhteyttä lääkäriin ja vaadi aika sinne mahdollisimman pian. Anna heidän tehdä se työ joka heille kuuluu eli selvittää juurtajaksain sinulle ja miehellesi lapsenne tilanne... Tiedän itse miten tuskaa on etsiä netistä tietoa jota siellä ei ole :headwall:

kovasti jaksamista sinne :heart:

katjuska ja nuppu 35+5 :heart:

 

Kiitos paljon kaikille lohdutuksesta

Maanantaina meillä on taas lääkäri.. jotenkin vain tuntuu niin lohduttomalta koko tilanne. Noh, pakko toivoa että saisi edes jotain lisätietoa suuntaan tai toiseen.

Viime lääkärikäynnillä totesivat vamman aiheuttavan älykkyysosamäärän laskua tms. ellei lapselle tule ns. vesipäätä eli hydrokefaliaa.. jos sellainen tulee niin tilanne on huonompi. Luin sitten että 90 % kyseisen oireyhtymän saaneista tulee hydrokefalia.. Tämän lisäksi mahdollista saada erilaisia sydänvikoja, raajojen toimimattomuutta jne.

Jotenkin noiden tietojen valossa en lapsen takia halua jatkaa raskautta.. En halua synnyttää ihmistä, jolla melko varmasti tulee olemaan elämänsä aikana jatkuvia leikkauksia ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Vaikka monet sanovatkin, että silloin kun raskautta alkaa suunnitella niin on otettava se riski, että lapsi onkin vammainen. Onhan niin monia rakennepoikkeavuuksia, joita ei ultrassa huomata.. Mutta siltikin, on vaikeaa sanoa etukäteen, kuinka siihen uutiseen lapsen vammaisuudesta sitten suhtautuu.

Tekeekö se minusta sitten huonomman ihmisen, jos päätän lapseni elämästä.. Jotenkin tuntuu että ihmiset ovat paljon kärkkäämpiä arvostelemaan sitä, että jos abortoi toivotun vammaisen lapsen, kuin että tekee abortin sosiaalista syistä. Tuntuu että jos tekee abortin siksi, kun sattui ehkäisy unohtumaan tms. niin se on ns. "normaalia" ja siitä helpommin puhutaan. Mutta tällaisista asioista ei.. ihmiset ihmettevät sitä, että kuinka haluttu lapsi voi yhtäkkiä muuttua ei-toivotuksi jos jotain ilmenee.. En vain voi sille mitään, että ajattelen lapsen tulevaa elämää niin paljon.. Etenkin kun tässä on kyse aivojen rakennepoikkeavuudesta, mitä ei voi millään keinoin parantaa tai helpottaa.

Jos nyt tästä lapsesta joudumme luopumaan, niin varmasti jotkut miettivät että miten uskallamme yrittää toista.. Tai sellaisia ajatuksia ainakin itselläni on. Kun voihan sekin lapsi vammautua vaikka synnytyksessä tai saada myöhemmin jonkin vamman. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että se on hiukan eriasia. Silloin se tilanne on pakko hyväksyä ja varmasti sen silloin hyväksyisinkin paljon helpommin. Koska silloin tilanteelle ei voi enää mitään.. Mutta kai noilla rakenneultrilla on joku tarkoituskin.. Että jos jotain löytyy, niin vanhemmat voivat päättää mitä tekevät...

Mielestäni vammainen lapsi on yhtä arvokas ihminen, kuin kuka tahansa muukin. Mutta jos tiedän ennen lapsen syntymää sen, että lapsemme tulee kärsimään monista leikkauksista ja kaikesta muusta elämänsä aikana, niin silloin näen parhaimmaksi ratkaisuksi keskeytyksen. Toki kyllähän aivan tervekin lapsi voi joutua kärsimään elämänsä aikana vaikka mistä, mutta se ei ole jo ennen syntymää 100 % varmaa... :/

 

anteeksi tyhmyyteni mutta mitä tarkoittaa tuo "ns. sikiöseuloista --kiinni jääneitä--?" :ashamed:

 

Voimia sinulle Annukka mitä ikinä päätätkin!!!!
Minun siskollani oli suht sama tilanne ja arvio kuin sinullakin ja he päätyivät miehensä kanssa keskeytykseen. Luvan saivat ja synnytys oli 21+ viikolla. Se oli rankkaa aikaa sekä heille että lähipiirille, mutta voin sanoa että kukaan ei kyseenalaistanut heidän päätöstään tai pitänyt huonona.
Hekin miettivät sen enemmän lapsen tulevan kärsimyksen kautta sekä heidän esikoisensa vuoksi myöskin. On se pienelle esikollekin rankkaa jos vauva on koko ajan sairaalassa ja vanhemmat siellä ja esikko jää vähälle jne.
Toki siskoni tietää että jos vammaisen lapsen saa niin se on yhtä rakas kuin muutkin ja sellainen voi tulla tietämättä etukäteen ja sen kanssa vaan eletään sitten, mutta koska on myös mahdollista päättää ennelta mitä tekee niin he tekivät noin.
Toipuminen tuosta on toki rankkaa, mutta elämä jatkuu näemmä. Mnei pitkään ennekuin olivat valmiita yrittämään uutta lasta, mutta kohta sellainen on tulossa.

Itselleni tuo oli tietysti rankkaa vierestä seurattavaa ja muutti ajatusmaailmaa paljon. Kun itse tulin raskaaksi en tuosta johtuen halunnut ultriin etten joutuisi tekemään mitään päätöksiä. En todellakaan pitänyt siskoni päätöstä vääränä silloin enkä nyt, mutta tajusin että itselleni päätöksen tekeminen olisi todella todella vaikeaa. Joten tulee mitä tulee...

Voimia kaikille teille!

 

\

anteeksi tyhmyyteni mutta mitä tarkoittaa tuo "ns. sikiöseuloista --kiinni jääneitä--?" :ashamed:

Veriseulassa on raja arvon hälyttävällä puolella eli suurempi riski saada vammainen lapsi.

Np-ultrassa turvotusta tai rakenne-ultrassa jotain löydöksiä jolloin on suurempi riski vammaiseen lapseen jonka jälkeen tarjotaan lisätutkimuksia kuten istukka tai lapsivesinäyte.

 

mutta siis millä tavalla "kiinni jääneitä?" :ashamed: