Toinen päivä ilman tupakkaa

[addikti]

Ja ihan kaamea olo. Kädet uivat kylmässä hiessä, jalat tärisee alla, epätodellinen olo, huimaa, koko ajan mielessä on se tupakka.
Tämä on kamalaa Apua.

 

[Hiukan hukassa]

Mä oon lopettanut niin monesti että symppaan sua täysin. Yleensä tokana tai kolmantena päivänä mulla myös kyrpäkäyrä nousee mittoihin mittaamattomiin ja saan hulluja kilarikohtauksia...

Mutta pystyy pystyy, jaksaa jaksaa!! :hug:

 

[Björn]

No itsepähän olet ongelmasi aiheuttanut.

 

[Piparnakkeli]

Katso elokuva, nuku, käy suihkussa. Jos menet kauppaan niin et osta tupakkaa, se on tosi hankalaa ja tekee mieli palata, mutta tossua toisen eteen ja kotia kohti.
Ne nikotiinipuuskat kestää vain hetken ja helpottaa sitten. Eri juttu toki tuleeko niitä vartin välein vai muutaman tunnin.

Niin ja hanki nikotiinipurkkaa, laastaria tai muuta korvaushoitoa, tarpeeksi suurella annoksella. Nyt opettelet vasta irti tavasta ja siitä tupakasta. Purkasta voit hankkiutua myöhemmin eroon pienentämällä ja harventamalla annosta.

 

["miuku"]

Huomenna tulee 4 viikkoo täyteen ilman tupakkia Stemppiä sinne, pystyt siihen kuhan itte vaan haluut! Vältä tilanteita missä tupakoidaan ja vedä purkkaa naamaan

 

[addikti = ap]

Kiitos tsempeistä! Ihmeellistä miten tämä toinen päivä on pahempi kuin eilinen päivä. Lenkilläkin jo käyty kahteen kertaan, täytyy vielä toisen kerran käydä. Niin, minulla on aski tupakkaa tuolla kaapissa, mutta en ota. Olen kypsyttänyt tätä päätöstä vakavasti kaksi kuukautta ja puolivakavissani neljä vuotta. Onnitteluni teille jotka olette päässet eroon, Miukulle hurjasti peukutuksia, jos olet päässyt noin pitkälle, kai minäkin!!

 

[Piparnakkeli]

Mulla auttoi ajattelutapa että olen vain pari viikkoa lakossa. Silloin ero tupakasta ei tuntunut lopulliselta, vaikka olinkin sisimmässäni päättänyt etten enää koskaan polta.

 

[addikti = ap]

Mulla auttoi ajattelutapa että olen vain pari viikkoa lakossa. Silloin ero tupakasta ei tuntunut lopulliselta, vaikka olinkin sisimmässäni päättänyt etten enää koskaan polta.

Onneksi olkoon!! Oletko ollut kauan polttamatta? Käytitkö nikotiinivalmisteita?

Mulla on myös tuo, että vältän sitä lopetussanan ajatteluakin. Minulla on koko ajan tupakka-aski mukana, koska jos aski on mukana, ei tule sitä pakokauhuista ajatusta että olen lopettanut tupakanpolton, vaan aski on siinä ja minä saan polttaa silloin kun en halua enää olla polttamatta.
Nyt minä haluan olla polttamatta, enkä ota sitä tupakkaa. Onkohan logiikkani ihan outoa?

En käytä nikotiinivalmisteita, koska viimeksi kun koetin olla polttamatta, eivät ne auttaneet oikeastaan paljoa mitään. Ja kun eräänä päivänä laastarit olivat loppu ja päivä oli ollut ihan kamala, sorruin. Olin ollut silloin neljä kuukautta polttamatta..

 

["vieras"]

Tsemppiä, itsekin lopetin kesäloman jälkeen tai jo oikeastaan kesäloman minimaalisella polttamisella. Kyllähän se houkuttaa edelleen vähän väliä, vaikka ei tuollaisia fyysisiä oireita ollutkaan. Lähinnä henkisellä tasolla koukussa. Välillä tekee mieli aika paljonkin, mutta muistelen niitä viimeisiä aikoja, jolloin en oikeastaan nauttinut edes polttamisesta, vaan koko ajan vaan itseänikin otti aina päähän se polttaminen ja paha haju ja terveyden vaarantuminen ja suunnittelin lopettavani. Kun tekee mieli, niin palaan näihin ajatuksiin, että oikeasti se ei ollut mulle lopussa nautinto vaan tapa, josta aina toivoin pääseväni eroon. Nyt kun olen päässyt eroon, en anna enää retkahtaa.

 

[kolmas pvä]

Tsemppiä, mulla kolmas päivä ja voin sanoo että pahempi kuin eilinen. Kilahdin äsken lapsellekin ihan turhasta Mut parempi äiti mä varmasti olen kun en polta. Nyt jauhan niksapurkkaa, jotain apua on. Mies on lupaillut mulle myös pikkukakkosen yrittämistä loppusyksystä jolloin tietty taas lopettaminen on automaattista. Nyt nikotiinituotteiden kanssa lopettaminen tekee täyslopetuksesta ehkä helpomman jos ja kun raskaudun <3

 

[Piparnakkeli]

Onneksi olkoon!! Oletko ollut kauan polttamatta? Käytitkö nikotiinivalmisteita?

Mulla on myös tuo, että vältän sitä lopetussanan ajatteluakin. Minulla on koko ajan tupakka-aski mukana, koska jos aski on mukana, ei tule sitä pakokauhuista ajatusta että olen lopettanut tupakanpolton, vaan aski on siinä ja minä saan polttaa silloin kun en halua enää olla polttamatta.
Nyt minä haluan olla polttamatta, enkä ota sitä tupakkaa. Onkohan logiikkani ihan outoa?

En käytä nikotiinivalmisteita, koska viimeksi kun koetin olla polttamatta, eivät ne auttaneet oikeastaan paljoa mitään. Ja kun eräänä päivänä laastarit olivat loppu ja päivä oli ollut ihan kamala, sorruin. Olin ollut silloin neljä kuukautta polttamatta..

Viitisen vuotta. Purkkaa käytin, se loppui kuin seinään unohdettuani juuri ostetun ison boksin kaverille, ei ollut varaa ostaa uusia purkkia
Lopettaessa asmaatikkona kärsin aika pahat hengenahdistukset ja yskät vielä kuukausia lopettamisen jälkeen. Aina oli mielessä et kunnon mentholilla lähtis henkikin kulkemaan.
Pari vuotta näin painajaisia että romutin tupakkalakkoni havaittuani käryävän sätkän sormissani ja eniten vitutti unissa että jouduin aloittamaan alusta "xx päivää polttamatta"

 

[addikti = ap]

[QUOTE="vieras";26770158]Tsemppiä, itsekin lopetin kesäloman jälkeen tai jo oikeastaan kesäloman minimaalisella polttamisella. Kyllähän se houkuttaa edelleen vähän väliä, vaikka ei tuollaisia fyysisiä oireita ollutkaan. Lähinnä henkisellä tasolla koukussa. Välillä tekee mieli aika paljonkin, mutta muistelen niitä viimeisiä aikoja, jolloin en oikeastaan nauttinut edes polttamisesta, vaan koko ajan vaan itseänikin otti aina päähän se polttaminen ja paha haju ja terveyden vaarantuminen ja suunnittelin lopettavani. Kun tekee mieli, niin palaan näihin ajatuksiin, että oikeasti se ei ollut mulle lopussa nautinto vaan tapa, josta aina toivoin pääseväni eroon. Nyt kun olen päässyt eroon, en anna enää retkahtaa.[/QUOTE]

Onnea!! Toivon pääseväni tuohon pisteeseen että vain henkisesti olisi nämä oireet.
Tuo on hyvä konsti, kun muistelee sitä aikaa vähän ennenkuin lopettaa: ottaa haju päähän ja se tapa oli ärsyttävä (parin tunnin välein ulos tupakalle). Siitä saa hieman tsemppiä.
Onneksi olkoon siitä että loppuelämäsi on savutonta

 

["MMM"]

Minä olen polttanut nelisen vuotta hyvinkin aktiivisesti, varsinkin töissä ja viihteellä menee paljon. Sitten taas kun on vapaapäiviä ja olen lähinnä kotona, niin en välttämättä polta yhden yhtäkään. Nytkin olen ollut pari päivää ilman eikä tee erityisemmin edes mieli. Tosin miehenikään ei polta, niin ei tule kotona houkutuksia Onnekas olo, kun ei tule suuremmin oireita vaikka olisin ilman.

 

[addikti = ap]

Tsemppiä, mulla kolmas päivä ja voin sanoo että pahempi kuin eilinen. Kilahdin äsken lapsellekin ihan turhasta Mut parempi äiti mä varmasti olen kun en polta. Nyt jauhan niksapurkkaa, jotain apua on. Mies on lupaillut mulle myös pikkukakkosen yrittämistä loppusyksystä jolloin tietty taas lopettaminen on automaattista. Nyt nikotiinituotteiden kanssa lopettaminen tekee täyslopetuksesta ehkä helpomman jos ja kun raskaudun <3

Voi, koeta kestää. Ymmärrän oikein hyvin kilahduksesi, on itselläkin hermot kireällä kuin viulunkieli. Ei anneta periksi vaikka kuinka kiukuttais tai tuntuisi pahalta.. Odotan vain sitä että nämä fyysiset oireet loppuisivat, sulla varmaan tuo nikotiinipurkka auttaa jonkin verran ja ajatus ensi syksystä <3 Oikein hurjasti tsemppiä sinulle, selviät tästä kyllä!

 

[kookosta]

Kovasti tsemppiä :attn:


Mä aikoinani lopetin myös niin, etten oikeastaan koskaan lopettanut En koskaan kieltänyt itseltäni tupakkaa, mutta olin polttamatta jos ei tehnyt ihan älyttömän paljon mieli. Kummallista, mutta ei niitä kertoja lopulta montaa tullut vastaan "lopettamis" päätöksen jälkeen, jolloin olisi itsensä tupakalta löytänyt ja hyvin nopeasti ne jäi kokonaan. Enkä käyttänyt mitään korvaus tuotteita. Nyt 8½ vuotta polttamatta

Tai no, oon mä välillä maistanut jos on tullut (vaikka baarissa käydessä) ihan hirvee mieliteko tupakkaan, mutta se on kuulkaas aivan järkyttävän kamalan paskan makusta ettei yksien henkosten jälkeen kyllä tee mieli toisia ottaa :x