Toimiiko isovanhemmat tasapuolisesti?

[vieras]

Toimivatko isovanhemmat tasapuolisesti? Siis tarkoitan auttavatko miehesi vanhemmat samalla tavalla kuin omat vanhempasi? Apuna, rahallisesti jne.

Mua ärsyttää kun miehen vanhemmilta ei saada apuja ikinä. Ei rahallista kuin ei muutenkaan. Vaikka heillä 2 lastenlasta, mun vanhemmilla 3. Jotenkin vaan ärsyttää kun ei isovanhemmat toimi yhtään tasapuolisesti lapsellemme. Kyllähän lapsikin sen joskus huomaa..nyt vasta 2v. Ja siis mun vanhemmat ei mitenkään koko ajan ole paapomassa ja hyysäämässä, mutta kun anoppi ja appiukko eivät ole juurikaan ollenkaan.

 

[fgs]

Rahallista apua? Ei tulisi mieleenkään pyytä kummankaan vanhemmilta.
Hoitoapua kyllä tarpeen mukaan löytyy kummaltakin puolelta.

 

[ap]

Rahallista apua? Ei tulisi mieleenkään pyytä kummankaan vanhemmilta.
Hoitoapua kyllä tarpeen mukaan löytyy kummaltakin puolelta.

Niin siis tarkoitin apua kuin apua. Hoitoapua ja jos on tarvetta niin rahallista apua (me ollaan jouduttu ehkä 3v aikana kysymään 2 kertaa rahallista apua, en siis tarkoita sen enempiä ). mutta anopilta ja appiukolta ei saa oikein mitään, siis hoitoapuakaan. Ja samantuloisia ovat kaikki isovanhemmat.

 

[Huom]

Minä taas lähden siitä, että kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta auttaa ketään. Eli kaikki on kotiinpäin, jos tulee hoitoapua tms. Ei siinä mietitä, että onko apu tasapuolista vai ei. Lapsellista vertailla: toi sai enemmän kuin minä.

 

[riippuu monesta]

Riippuu monesta asiasta. Esimerkiksi vanhempien varallisuudesta. Varakkaat voivat antaa enemmän. Myös moraalista. Omat vanhempani eivät voi meidän lapselle antaa jotain kallista tuosta vaan, kun heillä on lapsenlapsia kuusi. Mieheni vanhemmat voivat, koska meidän lapsi on heille ainoa lapsenlapsi. En näe tässä ongelmaa. Ennemmin näkisin ongelman siinä, jos vanhemmat suosisivat jotain lastenlasta enemmän kuin jotain toista. En usko, että lapsi rupeaa vielä pitkään aikaa erottelemaan, että tuo mummo on kivempi kuin tuo toinen, koska se antaa enemmän tavaraa. Kun kuitenkaan missään perustarpeessa ei ole puutetta. Ja jos lapsi rupeaa erottelemaan isovanhempia paremmiksi ja huonommiksi tavaramäärän perusteella, niin siinähän on oiva paikka opettaa lapselle sitä, ettei lahjojen määrä ole pääasia eikä lahjoja tule kärkkyä, vaan niitä tulee kun tulee. Pääasia se, että tarvittavat tavarat on saatavissa ja vanhempien on hankinnat ensikädessä tehtävä.

 

[ap]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

 

[ap]

Riippuu monesta asiasta. Esimerkiksi vanhempien varallisuudesta. Varakkaat voivat antaa enemmän. Myös moraalista. Omat vanhempani eivät voi meidän lapselle antaa jotain kallista tuosta vaan, kun heillä on lapsenlapsia kuusi. Mieheni vanhemmat voivat, koska meidän lapsi on heille ainoa lapsenlapsi. En näe tässä ongelmaa. Ennemmin näkisin ongelman siinä, jos vanhemmat suosisivat jotain lastenlasta enemmän kuin jotain toista. En usko, että lapsi rupeaa vielä pitkään aikaa erottelemaan, että tuo mummo on kivempi kuin tuo toinen, koska se antaa enemmän tavaraa. Kun kuitenkaan missään perustarpeessa ei ole puutetta. Ja jos lapsi rupeaa erottelemaan isovanhempia paremmiksi ja huonommiksi tavaramäärän perusteella, niin siinähän on oiva paikka opettaa lapselle sitä, ettei lahjojen määrä ole pääasia eikä lahjoja tule kärkkyä, vaan niitä tulee kun tulee. Pääasia se, että tarvittavat tavarat on saatavissa ja vanhempien on hankinnat ensikädessä tehtävä.

Mutta onko suosimista jos toinen lapsenlapsi asuu samassa kaupungissa ja toinen 300km päässä ja tätä lähempänä asuvaa autetaan paljon. On hoidossa aina kun tarvetta, ostetaan jotain kun tarvetta. Mutta meidän lapsi ei saa mitään, ei edes soitella tai tulla käymään. Onko tämä suosimista?

 

[Huom]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

Niin, hehän eivät ole osaansa vielä tehneetkään teidän ollessanne lapsia ja nuoria? Hoitaneet, auttaneet rahallisesti tms. Minä olen kai siinä mielessä erikoinen, että sekin riittää minusta siihen, että saa aikanaan "vastapalvelukseksi" apua sitä tarvitessaan...

 

[vieras]

Isovanhemmillahan ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Appivanhempani ovat meille todella läheisiä ja ovat mukana elämässämme todella paljon, kolme lastenlasta ovat heille aivan kaikki kaikessa, siis todella. He oslevat kaikkea tarpeellista, tuovat ruokaakin, hoitavat lapsia, soittavat ja pyytävät meitä tuomaan lapset heille kylään, auttvat suursiivouksessa, järkkäävät ristiäisiä, mitä ikinä. Anoppini on tuon tyyppinen, elää ja hengittää tuohuamalla ja olemalla tarpeellinen. Kun mulla oli vain yksi lapsi, joskus tuo jopa häiritsi. Nyt ole vain iloinen ja kiitollinen
Mun vanhemmillani on sitten oma elämä. Heillekin lapset rakkaita ja auttavat tarvittaessa, lähinnä joskus katsovat lapsia jos meillä vanhempainiltaa, lääkäriä tms

 

[Äippä x3]

No ei toimi samalla tavalla. Omat vanhempani ovat aika hyvä tuloisia, kun taas miehen vanhemmat ovat pienellä eläkkeellä. Omat vanhempani auttavat joskus meitä rahallisesti (ostamalla esim. jotakin kuten ruokaa) ja käyttävät satunnaisesti lapsia esim. huvipuistoissa, tivoleissa ym, näihin meillä itsellämme on harvoin varaa. Miehen vanhemmat taas enemmän ottavat hoitoon lapsiamme ja tulevat avuksemme, jos johonkin heitä tarvitsemme. Molemmat ovat ihan yhtä rakkaita ja tärkeitä. Kaikesta mitä olemme saaneet, on ollut paljon apua tai iloa meille.

 

[niittis]

Toimivatko isovanhemmat tasapuolisesti? Siis tarkoitan auttavatko miehesi vanhemmat samalla tavalla kuin omat vanhempasi? Apuna, rahallisesti jne.

Mua ärsyttää kun miehen vanhemmilta ei saada apuja ikinä. Ei rahallista kuin ei muutenkaan. Vaikka heillä 2 lastenlasta, mun vanhemmilla 3. Jotenkin vaan ärsyttää kun ei isovanhemmat toimi yhtään tasapuolisesti lapsellemme. Kyllähän lapsikin sen joskus huomaa..nyt vasta 2v. Ja siis mun vanhemmat ei mitenkään koko ajan ole paapomassa ja hyysäämässä, mutta kun anoppi ja appiukko eivät ole juurikaan ollenkaan.

Eivät lainkaan, muttei näitä kahta asiaa voi mitenkään verrata. Esim. meillä miehen vanhemmilla on neljä lasta ja mun vanhemmilla kaksi lasta. Pitäiskö vanhempien aina verrata jokaisen miniän/vävyn kanssa että mitä sen vanhemmat antaa/tekee ja mitä heidän sitten kuuluis siihenkin perheeseen antaa....
Naurettavaa katkeruutta, vois olla onnellinen että ON isovanhempia ne on lapselle älytön rikkaus ihan olemassa olollaan ja rakkaudellaan, ei isovanhempien tarvi "uhrautua" lasten lapsille, pienempikin riittää.

Ja meillä jokaisella isovanhemmalla on oma rooli lapsille ja meille ja hyvä niin

 

[tavallinen äiti]

Ei olla koskaan vinguttu rahallista tai hoitoapua, jos sellainen tarvis on tullut niin suunnilleen hattu kourassa menty arasti kysymään, tosin ei miehen vanhemmilta silloinkaan.

 

[.]

Toimivatko isovanhemmat tasapuolisesti? Siis tarkoitan auttavatko miehesi vanhemmat samalla tavalla kuin omat vanhempasi? Apuna, rahallisesti jne.

Mua ärsyttää kun miehen vanhemmilta ei saada apuja ikinä. Ei rahallista kuin ei muutenkaan. Vaikka heillä 2 lastenlasta, mun vanhemmilla 3. Jotenkin vaan ärsyttää kun ei isovanhemmat toimi yhtään tasapuolisesti lapsellemme. Kyllähän lapsikin sen joskus huomaa..nyt vasta 2v. Ja siis mun vanhemmat ei mitenkään koko ajan ole paapomassa ja hyysäämässä, mutta kun anoppi ja appiukko eivät ole juurikaan ollenkaan.

Miksi tarvisi? Ihan järjetön ajatus minun mielestäni! Sen ymmärrän, että halutaan isovanhempien kohtelevan kaikkia OMIA lastenlapsiaan tasapuolisesti. Kun se nyt edes suht onnistuisi.

 

[kuuu]

Riippuu monesta asiasta. Esimerkiksi vanhempien varallisuudesta. Varakkaat voivat antaa enemmän. Myös moraalista. Omat vanhempani eivät voi meidän lapselle antaa jotain kallista tuosta vaan, kun heillä on lapsenlapsia kuusi. Mieheni vanhemmat voivat, koska meidän lapsi on heille ainoa lapsenlapsi. En näe tässä ongelmaa. Ennemmin näkisin ongelman siinä, jos vanhemmat suosisivat jotain lastenlasta enemmän kuin jotain toista. En usko, että lapsi rupeaa vielä pitkään aikaa erottelemaan, että tuo mummo on kivempi kuin tuo toinen, koska se antaa enemmän tavaraa. Kun kuitenkaan missään perustarpeessa ei ole puutetta. Ja jos lapsi rupeaa erottelemaan isovanhempia paremmiksi ja huonommiksi tavaramäärän perusteella, niin siinähän on oiva paikka opettaa lapselle sitä, ettei lahjojen määrä ole pääasia eikä lahjoja tule kärkkyä, vaan niitä tulee kun tulee. Pääasia se, että tarvittavat tavarat on saatavissa ja vanhempien on hankinnat ensikädessä tehtävä.

Mutta onko suosimista jos toinen lapsenlapsi asuu samassa kaupungissa ja toinen 300km päässä ja tätä lähempänä asuvaa autetaan paljon. On hoidossa aina kun tarvetta, ostetaan jotain kun tarvetta. Mutta meidän lapsi ei saa mitään, ei edes soitella tai tulla käymään. Onko tämä suosimista?

Ihan oikeastiko et osaa omilla aivoillasi ajatella ollenkaan??
Ei kait ne voi samalla lailla hoidella teidän lasta jos on 3ookm päässä?

 

[vieras]

En odota ensisijaisesti mitään apua (auttaako ap muuten isovanhempia?) vaan isovanhemmuutta, läsnäoloa. Se ei tietenkään toteudu tasapuolisesti, ihmiset ovat erilaisia. Toinen osaa ja haluaa olla lähellä lapsia, toiselta se ei tule luonnostaan tai ei kiinnosta.

Olisin hyvin tyytyväinen jos lapsella on yksikin välittävä isovanhempi. Ja jos lapsia vain yksi ja apuakin jostakin löytyy niin olisin enemmän kuin tyytyväinen!

 

[vvvvv]

Onko teillä ap jotenkin erityisen vaikeaa, kun molempien puolten isovanhempien pitäisi auttaa teitä? Auttamisen pitäisi mennä tarpeen mukaan. Sitten kun isovanhemmat ovat vanhoja, niin heitäkin pitää pyrkiä auttamaan sen mukaan, mitä he tarvitsevat (jos mahdollista) . Toiset tarvitsevat enmmän apua kuin toiset.

Ei meilläkään isovanhemmat ole auttaneet samaan tapaan. Minun vanhemmiltani on saatu paljon ja toisilta ei mitään. Silti on enempi autettu näitä isovanhempia, joilta ei ole saatu apua. Hyvin voisi olla niinkin, ettei kummankaan puolen isovanhemmat anna minkäänlaista apua. Eikö siis ole hyvä, että toiselta puolelta autetaan?

 

[Mama the strange]

Eivät toimi. Olen yh, mutta lapsi on paljon paljon tekemisissä isänsä kanssa. Omat vanhempani ovat aina kaikin tavoin olleet läsnä lapsenlapsensa elämässä, mutta lapsen isänäiti ei huomioi poikansa lasta millään tavoin. Eivät ole edes tavanneet vuosiin, puhumattakaan hoitamisesta, joulu- tai syntymäpäivämuistamisista. Toisen poikansa lapsiin mummeli on paljon yhteydessä, mutta entisen mieheni ja minun lapseen ei lainkaan.
Olen ollut asian vuoksi vuosia surullinen, mutta en enää. En asialle voi mitään.

 

[esimerkki]

Mun isovanhemmilla on 3 lastenlasta: 2 poikansa puolelta (minä ja veljeni) ja 1 tyttönsä puolelta. Kun me oltiin pieniä, he eivät pitäneet meihin mitään yhteyttä oma-aloitteisesti. Mitä nyt pakolliset vierailukuviot tehtiin puolin ja toisin. Sen sijaan tämän tytönpojan lukujärjestys oli teipattuna heillä seinälle, jotta osaavat soittaa, kun poika on kotona. Hänelle ostettiin pyöriä, matkoja, vaatteita yms. mitä meille ei koskaan. Ehkä se johtui siitä, että hänellä ei ollut sisarusta, en tiedä. Eikä mulla siinä mitään, me ollaan ihan hyvin pärjätty. Mutta nyt sitten he valittavat, että kun me ei olla tarpeeksi yhteydessä. Kun taas tämän tytönpojan kanssa he ovat niin hyviä kavereita, mutta meidän kanssa ei. Jaa, mistäköhän johtuu? Kyllä se on AIKUISTEN tehtävä luoda se suhde sen lapsen kanssa, ei päinvastoin. Vaikea sitä enää tässä vaiheessa on aidosti luoda. Me hoidetaan edelleen ns. pakolliset muistamiset, mutta yhtään ylimääräistä ei ole kiinnostusta tai tarvetta olla yhteydessä. Mutta onhan heillä tämä tytönpoikansa.

Pointti siis se, että isovanhempien tulee se vastuu siitä suhteenluomisesta ottaa. Ja jos eivät ota, lapset kyllä pärjäävät, mutta silloin ei tarvitse valittaa vanhempana, kuinka sitä suhdetta ei ole.

 

[...]

Meillä minun vanhempani huomioivat lapsenlastaan enemmän mitä mieheni vanhemmat, mutta se ei minua haittaa.

Mutta se haittaa, että miheni vanhemmat huomioivat tyttärensä lasta huomattavasti enemmän mitä poikansa lasta. Olen itse lapsena kokenut eriarvoista kohtelua setäni puolelta, enkä tosiaankaan haluaa oman lapseni kokevan samaa, varsinkaan isovanhemmiltaan.

Viimeinen niitti tuli viikonloppuna ja nyt on mitta täysi. Tähän asti olen pyrkinyt huomioimaan sekä omat vanhempani että mieheni vanhemmat samalla tavoin, tasapuolisesti, mutta en enää. Ja anopille aijon asiasta sanoa heti, kun siihen tilaisuuden saan.

 

[ap]

Mun isovanhemmilla on 3 lastenlasta: 2 poikansa puolelta (minä ja veljeni) ja 1 tyttönsä puolelta. Kun me oltiin pieniä, he eivät pitäneet meihin mitään yhteyttä oma-aloitteisesti. Mitä nyt pakolliset vierailukuviot tehtiin puolin ja toisin. Sen sijaan tämän tytönpojan lukujärjestys oli teipattuna heillä seinälle, jotta osaavat soittaa, kun poika on kotona. Hänelle ostettiin pyöriä, matkoja, vaatteita yms. mitä meille ei koskaan. Ehkä se johtui siitä, että hänellä ei ollut sisarusta, en tiedä. Eikä mulla siinä mitään, me ollaan ihan hyvin pärjätty. Mutta nyt sitten he valittavat, että kun me ei olla tarpeeksi yhteydessä. Kun taas tämän tytönpojan kanssa he ovat niin hyviä kavereita, mutta meidän kanssa ei. Jaa, mistäköhän johtuu? Kyllä se on AIKUISTEN tehtävä luoda se suhde sen lapsen kanssa, ei päinvastoin. Vaikea sitä enää tässä vaiheessa on aidosti luoda. Me hoidetaan edelleen ns. pakolliset muistamiset, mutta yhtään ylimääräistä ei ole kiinnostusta tai tarvetta olla yhteydessä. Mutta onhan heillä tämä tytönpoikansa.

Pointti siis se, että isovanhempien tulee se vastuu siitä suhteenluomisesta ottaa. Ja jos eivät ota, lapset kyllä pärjäävät, mutta silloin ei tarvitse valittaa vanhempana, kuinka sitä suhdetta ei ole.

Kylläpä kirjoitit hyvin. Juuri tätä mä hain. Näin siis meillä tän lapsemme kanssa. Ja kun lapsi kasvaa niin voin vaan itsekin kysyä miksi lapsi ei välitä toisista isovanhemmistaan? He kun eivät ole välittäneet lapsestamme nyt. Ei meidän lapsi edes tiedä kuka toinen mummo on, eihän sitä tunnista ja muista vaikka kertookin. Ja tämä on mun mielestä tosi sääli. Mutta aikuisethab sen yhteydenpidon hoitaa, ei lapsi.

 

[Juu]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

Sun appivanhemmas kasvatti ja elätti sun miehes aikuiseksi. Eikö ne ny tosiaan oo MITENKÄÄN sun mielestä teitä tai ees sun miestäs auttaneet?

 

[ap]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

Sun appivanhemmas kasvatti ja elätti sun miehes aikuiseksi. Eikö ne ny tosiaan oo MITENKÄÄN sun mielestä teitä tai ees sun miestäs auttaneet?

Joo, no ehkä "kasvattivat" ja "elättivät". Se kun tosiaan loppui heti kun mies täytti 18v, ovea näytettiin. Ja sitä ennenkin mies sai kyllä tehdä töitä, että sai jotain. Mutta joo, mulle he eivät ole mitään tehneet, auttaneet. Siis itsekkäästi sanon, että multa ei apua tule ja piste.

 

[Huom]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

Sun appivanhemmas kasvatti ja elätti sun miehes aikuiseksi. Eikö ne ny tosiaan oo MITENKÄÄN sun mielestä teitä tai ees sun miestäs auttaneet?

Joo, no ehkä "kasvattivat" ja "elättivät". Se kun tosiaan loppui heti kun mies täytti 18v, ovea näytettiin. Ja sitä ennenkin mies sai kyllä tehdä töitä, että sai jotain. Mutta joo, mulle he eivät ole mitään tehneet, auttaneet. Siis itsekkäästi sanon, että multa ei apua tule ja piste.

Olet kyllä jokaisen unelmaminiä.
Itsekästä tuollainen ajattelu, ei voi muuta sanoa.

 

[Sitku]

Mun omat vanhemmat on kuolleet jo, mut miehen äiti elää ja voi hyvin. Anoppi sinänsä on ihan jees tyyppi, mut hänen poikansa joka asuu myös kotona on todella p...stä. Suututtanut melkein kaikki sukulaiset käytöksellään ja määräilyillään niiin ett eipä siellä huvita juuri käydä. Yks sisko on sellainen jota passataan ja annetaan kaikki mahdollinen(rahaa, ruokaa...) Me ei kyllä ole oltu ees vailla mitää, päinvastoin olen vienyt aina pullapussin ym. mennessäni käymään.
Me jos sinne mennään niin vahtii lasten tekemisiä, repii leikkikaluja kädestä ettei mene rikki, ei anna esim. ottaa vettä hanasta koska lasi voi mennä rikki, yläkerrassa olevaa corona peliä ei saa pelata, koska voi mennä rikki. Näin siis vaikka itsekin katson lapsien perään. Eikä 6 ja 10 vuotiaat enää koko ajan katsojaa ees tarvisi.Lapset tykkää mummusta , mut tämän pojan takia käynnit ovat harventuneet minimiin. Harmi kyllä.

 

[ap]

Oletteko valmiita auttamaan isovanhempia tasapuolisesti sitten kun he apua tarvitsevat? Vaikka he eivät ole teitä ikinä yhtään auttaneet? Itse olen kai itsekäs p.askiainen, mutta ei multa anoppilaan apua heru kun eivät voi meitäkään ikinä auttaa...olen kai sitten lapsellinen kolmekymppinen.

Sun appivanhemmas kasvatti ja elätti sun miehes aikuiseksi. Eikö ne ny tosiaan oo MITENKÄÄN sun mielestä teitä tai ees sun miestäs auttaneet?

Joo, no ehkä "kasvattivat" ja "elättivät". Se kun tosiaan loppui heti kun mies täytti 18v, ovea näytettiin. Ja sitä ennenkin mies sai kyllä tehdä töitä, että sai jotain. Mutta joo, mulle he eivät ole mitään tehneet, auttaneet. Siis itsekkäästi sanon, että multa ei apua tule ja piste.

Olet kyllä jokaisen unelmaminiä.
Itsekästä tuollainen ajattelu, ei voi muuta sanoa.

Voi olla, mutta et kai säkään me auttelemaan naapurin tätiä jos hän ei ole ikinä auttanut sua? Mulla ihan samat fiilikset anoppia kohtaan. Hän on välttämätön paha, jota täytyy kestää pari kertaa vuodessa kun heitä huvittaa nähdä, mutta apuja ei multa heille heru kun en ole mäkään heiltä mitään saanut. En vain tunne miksi mun pitäisi tuntematonta alkaa autella sitten kun hän on huonossa kunnossa.